Kolmas lottovoitto

Täällä poksahtelee lisää iiriksiä kukkaan, vanhoja ja uusia. Harmillisesti katkaisin yhdestä uudesta varren kun kitkin penkkiä, siirtää yllätystä vuodella eteenpäin. Ja vielä harmillisemmin meillä sataa joka päivä ja koko ajan. Viikossa on ollut vain 1-2 puutarhapäivää ja kun muutakin elämää on, on aika puutarhassa näillä sademäärillä kovin niukkaa. 

Aikamoinen lottovoitto tämäkin saksalaisen kaupan vaaleanpunainen iiris. Yritin hakea nimeä myös tälle iirikselle ja lähinnä tämä muistuttaa lajiketta 'Hissy Fit'. Iiris kasvaa samassa penkillä kuin edellisen postauksen Apassisoturi. Ovat selkeästi erilaiset vaikka ensin luulin, että ovat samaa lajiketta. On tämäkin kaunis kuin mikä eikä haittaa olleenkaan ettei ole vaaleanpunainen.

Mätäskurjenmiekka iris graminea tulee kukkaan joka vuosi vähän kuin yllättäen. Kukkavarsi nousee salaa lehtien keskeltä ja on kukassa yhdessä hetkessä. Rivistöön on istutettu kurjenmiekan väleihin omien keijuangervojen siementaimia. Ne näyttivät keväällä täysin kuolleilta, mutta yllättivät ja olivatkin hengissä. Tässä kohtaa puutarhaa on jäykkä savimaa missä eivät kaikki kasvit viihdy ja koka kevät vähän jännitän onko tullut talvivaurioita.

En muista kukkiko tämä Päivölästä ostettu iiris viime kesänä. Sen nimikyltissä lukee vaalea, tiheäkasvuinen. No on se niitä molempia ominaisuuksia. Kukkia on tulossa paljon ja kukat muistuttavat kovasti 'Ellenida' iiristä joka on niitä aikaisin kukkivia iiriksiä jotka ovat kukintansa jo kukkineet. Kaunis on mutta ehkä vähän valju minun makuuni.

Harvoina hyvinä puutarhapäivinä sain aloitettua arboretumin yhden alueen uudistamista. Ei ole tulossa suurta uudistusta. Kitkin paljon peltovalvattia pois (ei sitä ikinä saa kokonaan pois) ja siirsin maksaruohot parempaan paikkaan. Tilalle tuli luumulehdosta ylimääräistä syysleimua. Värejä en muista, en nimikoinut taimia, taimet on kaivettu luumulehdosta jo viime kesänä ja ne talvehtivat purkeissa. Värillä ei ole tässä kohtaa väliä, kaikkea löytyy jo ennestään. Taustalla kukkii ihana syreeni jonka olen ostanut nuokkusyyreninä. ja sen taustalla, oikealla puolella näkyy ruusuorapihlajan punaa joka hehkuu kauas.

Monen kasvin kasvu on niin rehevää tänä vuonna ettei rikoille jää tilaa. Valkohanhikki kukkii parhaillaan ja sen vieressä verikurjenpolvi. Kasvit ovat niin korkeita, että osa kivimuurista peittyy mitä ei yleensä tapahdu.

Myös hortensiapuutarhassa on rehevää. Oikeastaan liiankin, kaikki kasvit ovat toisissaan kiinni ja osa jopa hiukan pinteessä. Mitään ei tee mieli karsia pois, ensi kesä voi olla taas se kuiva kesä jolloin kaikki kasvaa hillitymmin. Yläpuutarha on vielä kanttaamatta, teen sen vasta ensi viikolla niin ei ehdi kasvaa heti umpaan, sitäkin kun on liikkeellä näillä sateilla.

 Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa pitkä, kuuden ja puolen viikon kesäloma. Tulee tarpeseen, on ollut melko rankka vuosi ja kevät.

Hankintoja

 Hyvin maltilliset ovat olleet tämän vuoden taimiostokset. Osa uusista taimista on itsekasvatettuja, mutta  nyt ei mennä niihin. Kävin kesän alussa Mustilan arboretumin taimimyynnissä samalla kun noudin tilaukseni Viherpeukaloilta. Onneksi muuten noudin tilaukseni, olivat laittaneet väärän kärhön tilaukseeni. Kun huomautin asiasta, sain vain tylysti annetun kehoituksen tarkistaa mitä olin tilannut. Tarkistin ja edelleen uskalsin väittää saaneeni väärän kärhön. Tämän jälkeen suostuivat tarkistamaan asian ja huomasivat saman kuin minäkin. En yleensä ole palvelun suhteen kovin vaatelias, mutta tällä kertaa laittoi kyllä hivenen nyppimään. Sain sentään pahoittelut ja kärhö vaihdettiin oikeaksi.

Tällainen oli otettava kokeiluun Mustilan arboretumista. Kasvupaikan löytäminen oli haastavaa, sillä on varauduttava siihen, että kasvaa oikeasti puuksi. Taimesta en hoksannut ottaa kuvaa, kovin pienihän se on vielä. 

Sinikämmen joka tekee tummahkot liilat kukat, no ihan pakko saada vaikka valkoinenkin on vielä hankkimatta. Tämäkin sieltä arboretumin kahvilan taimimyynnistä. 

Sieltä varsinaisesti taimimyymälästä en tehnyt kuin yhden taimiostoksen. Löysin uuden kääpiökurjenmiekan jollaista minulla ei vielä ole.

Uusi päärynäpuu ei liity millään tavoin edelliseen retkeen. Mieheni on toivonut jo pitkään punalehtiruusun hävitystä. Se on käynyt omassakin mielessä sillä paikalle kävisi paremmin kolmas päärynäpuu. Se oli tuumasta toimeen, ruusu lähti lopulta kevein mielin sillä sitä löytyy toinenkin taimi navetan kulmalta.

Saunan takana kasvaa nyt kolme päärynäpuuta. Vasemmalta lähtien vanhin puu 'Mlievskaja Rannaja' kukkii vuosittain, mutta ei tee hedelmää pölytyksen puutteen takia. Keskellä on uusi puu ' Tshizhovskaja' ja se on toivottavasti hyvä pölyttäjä edelliselle. Kolmas puu oikealla on 'Suvenirs', joka ei ole kukkinut vielä koskaan. Suvenirs pitää leikata ja katsoa auttaako se kukintaan. Sen kasvutapa on ollut alusta alkaen hyvin erikoinen ja kitulias. Lian lähellä kasvava koivu voi myös vaikuttaa asiaan.

Mutta palataan vielä retkeeni. Viherpeukaloiden tilaus sisälsi 'Ruby' alppikärhön, kirjoangervo 'Genpei' 6 kpl, koreakotakuusaman nana variegata, tarhakotakuusaman 'Bristol Ruby' ja isabellansyreenin 'Miss Canada'. Näiden lisäksi ostin myymälästä lisää päivänliljoja. Lisäksi sieltä löytyi pieniä todella edullisia alle neljän euron syreenintaimia. Niistä ostin kiinansyreenin, joka minulla on ollut joskus, menetin sen jonain tappotalvena. Toinen syreeni on lajiketta 'Maidens Blush' ja kolmas syreeni lajiketta 'Nadezhda'. Saapa nähdä miten menestyvät meillä.

Sokerina pohjalla. Satuin Prismaan kun siellä oli kaikki puut - 30 % tarjouksessa. Tietysti siellä sattui olemaan myös 'Royalty' koristeomenapuu jota olen havitellut. Olihan se ostettava. Kotona sitten pähkäilin mihin sen istutan. Arboretumista löytyi paikka kunhan ensin kaivoin siitä kukkavuorenpihlajan pois. Pihlaja ei ole viihtynyt, on aina täynnä kirvoja ja kasvoi kituen. Pihlaja siirtyi rosarion murheeksi ja niin hänen kuninkaallinen korkeutensa löysi uuden paikkansa.

Tällä hetkellä onkin hyvä tilanne, ei yhtään kasvia istutettava, muutama siirto on edessä mutta niillä ei ole mitään kiirettä.

Arboretumin kaunottaria ja yksi prinssi

Arboretum on kitketty ja kantattu, kuivat oksat leikattu, roskat siivottu ja muutenkin valmisteltu puutarhavierailuja ja omaa silmää varten. 

Kuunamaton prinssi Jalo kissanmutkakivellä kissanmutkassa vuorijalavan katveessa. Uuden kivipolun kivet olivat asettuneet paikoilleen, mutta tein viime vuonna polun perustamisessa virheen. Laitoin kivien alle pahvin ja niinhän siinä kävi, että pahvit maatuivat liian nopeasti ja rikat puskivat esiin. Otin kivet ylös ja lisäsin sanomalehteä alle. Sanomalehti on sitkeämpää kuin pahvi ja toimii paremmin, tästedes muistan sen.

Arboretumin ensimmäiset pionit kukkivat. Kartanopionin aika on jo ohi, mutta seuraavaksi aloittavat nämä punaiset, Lahden siirtolapuutarhan taimimyynnistä ostetut pionit. Lajike ei ole tiedossa, mutta veikkaan jotain tarhapionia. Tykkään tämän pionin kukista eniten sitten kun en ovat hiukan vanhentuneet. Etualalla näkyy varjolilja joka tuli salamatkustajana.

Samaan aikaan kukkii kellukka 'Bell Bank' ja iiris 'Red Zinger'. Pionin ja näiden kahden yhdistelmä on kovasti mieleeni. Kun tirkistätte taustan tervaleppäaidanteen läpi, sill näkyy kuivuuttaan huutava pelto. Tämä sateettomuus ottaan eniten päähän pellosta elantonsa saavien puolesta. Eipä ole kovin kummoiset satonäkymät jos kylvöt kuihtuvat kuivuuteen.

Vielä yksi kuva pioneista. Täydelliset kaunottaret. taustalla näkyy köynnöskaari ja siinä kärhön versoja. Arboretumin kärhöille näyttäisi tulevan loistokas vuosi.

Tämän tuen kärhöistä 'Guernsey Cream' on kasvanut jo puolentoista metrin korkeuteen. Ihan mieletön kasvuvauhti. Puutarhan kaikki kärhöt selvisivät talvesta hengissä, tällä viikolla tulivat versot viimeiseenkin kärhöön. Tai no, sitä rosarion herkkistä vielä odottelen, mutta se yllättää vähän joka vuosi myöhäisellä kasvullaan.

Edellisen kuvan kärhö ja sen tuuheus näkyy tässäkin kuvassa. Kärhö kasvaa 'Moskovan Kaunotar' syreenin kupeessa. Syreeni on ollut aina todella hidaskasvuinen, kerran se teki jo lähes kuolemaa. Hengissä on ja kukkii kivan runsaasti. Auringon vaikutuksesta kukat ovat vähäisen vaaleanpunaiset, lähes valkoiset.

Suureksi kasvanut lumipalloheisi on näyttävä ilmestys. On se joskus kukkinut runsaamminkin, mutta olen tyytyväinen sillä vaikka on näin kuivaa, heisi on säästynyt nälviäisiltä.

Omalta tontilta siirretyt lehto- tai kalliokielot ovat runsastuneet mutta eivät levinneet. Tarkkailen näitä joka vuosi leviämisen varalta. Oman kasvupaikkansa täyttää tehokkaasti, tulta eivät rikat huutele.

Enköhän tästä lähde taas kastelemaan kasvimaata, eipä näytä sateita näille seuduille heruvan.

Missä on hätäjarru?

 Ensin sitä haluaa kevään tulevan mahdollisimman nopeasti. Sitten kun kevät on tullut, tekisi mieli vetää hätäjarrusta, ei näin kovaa. Puutarhan tapahtumat menevät pikakelauksella. Aamulla näyttää erilaiselta kuin illalla, vuorokaudessa astuu eri maailmaan. Minulle riittäisi rauhallisempi tahti.

Puiksi kasvatetut syreenit ovat pysyneet puina kunhan niitä välillä hoitaa. Eli leikkaa välit ruohonleikkurilla. Kulkuväylälle kaartui pari suurempaa oksaa, ne jouduin sahaamaan pois. Muuta toimenpidettä syreenit eivät vaadi.

Krookus 'Vanguard' ole levinnyt kunnon pehkoksi. Samassa ympyrässä on samaa krookusta kahdessa muussakin kohdassa, mutta se ei näy kuvissa. Yritän saada koko ympyrän täyteen krookusta.

Pionin punaisia piippoja nousee kiihtyvään tahtiin. Nämä pullukat kuuluvat nimettömälle lajikkeelle jonka ostin jokunen vuosi sitten paikallisen siirtolapuutarhan myyntipisteeltä. Todennäköisesti tämä on tarhapioni.

Toisen jalavan alunen kokee tänä vuonna muutoksen. Puun alla on ollut vuosikaudet musta muovi. Siinä yritti levitä vuohenkello sinnikkäästi. Kolmeen vuoteen en ole tavannut yhtään uutta alkua, joten uskallan ottaa muovin pois. Muovin poisto taas tarkoittaa sitä, että pääsen istuttamaan tuohon kaikenlaista kivaa. Nyt kesällä jotain matalaa perennaa ja syksyllä kukkasipuleita. Perennoja vielä pohdin, mutta sipulikukista laitan joko krookuksia tai posliinihyasintia. Tai ehkä molempia.

Uuden kasvihuoneen alueen penkit on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Urakka jatkuu toisaalla puutarhassa. Olen saanut valmiiksi vajaan kolmasosan penkeistä. Välillä on pitänyt tehdä muuta, tänään oli urakkana kerätä kaikki oksista sahatut polttopuut ja viedä ne liiteriin. Urakka on valmis, nyt keräilen voimia ja lepuutan hetken verran polvea puutarhatöitä varten.

Suvena

 Sanasta suvi minulle tulee aina mieleen kesäkuu, alkava kesä. Suvi on yhtä kuin hennon vihreä, vielä näkyvissä oleva multatila, nuppuiset kasvit, se hetki kesässä kun mukana on vielä odotusta. Ja sitä kaikkeahan kesäkuu on. Kesäkuuhun on aikaa vielä neljä kuukautta mutta jos ne menevät yhtä nopeasti kuin edelliset neljä kuukautta niin voi sanoa suven olevan nurkan takana.

Tulppaanit kuuluvat myös kesäkuuhun. Nämä tummat ovat lemppareitani. Lajike on 'Queen of  Night'.

Syksyllä 2019 ostin kokeeksi alennusmyynnistä -70% alennuksella kaksi alppiruusua. Toinen niistä oli alppiruusu 'Tiuku'. Se kukki näin hienosti ensimmäisenä keväänä. Tämä oli viimeinen niitti alppiruusumetsikön perustamiselle. Jos näin herkkä kaunotar selviää ilman varjostuksia ja suojauksia, niin varmasti selviävät muutkin alppiruusut. Metsikkö on suojainen paikka jossa ikivihreät katajat varjostavat aluetta ympäri vuoden. Katajia istutin aukkokohtiin vaikka pieniähän ne vielä ovat, taimet kun kaivoin ojasta.

Kasvihuone sai tomaattinsa. Tuli keskinkertainen tomaattivuosi runkotomaattien suhteen, vain pari lajiketta saa jatkoa. Tälle kesälle tein aika metsästyksen ennen kuin onnistuin löytämään luumutomaatti 'Mandat H' siemeniä, nyt on tehty tilaus Ruotsiin ja toivottavasti se tulee perille. Pensastomaattien suhteen kesä oli parempi, ne tekivät huiman sadon joten samoja lajikkeita tulee tänä vuonna.

Yksi asia mihin rakastuin tässä pihapiirissä olivat syreenit. Rakastan niitä edelleen. Nämä syreenit pidetään puumaisina ja alusta ilmavana. Latvustoa saavat kasvattaa ihan rauhassa.

Viime kesänä laukat kukkivat pitkästä aikaa komeasti. Silti ne eivät ole minun juttu. Tai tämän puutarhan juttu. Eivät ne viihdy tiukassa savimaassa. 

Vuorijumaltenkukka yllätti ja kesti lumettoman talven. Kukki runsaasti ja pitkään sekä osoitti olevansa hyvä ystävä viereisen kuolanpionin kanssa joka kukki ensimmäistä kertaa. Nämä tulivat ihan sattumalta vierekkäin, en nimittäin tiennyt yhtään minkä pionin tuohon istutin. Vuorijumaltenkukan pitäisi kai levitä siemenestä. En kerännyt siemeniä talteen mutta varistelin kaikki tuohon alkuperäisen kasvin viereen sillä ajatuksella, että poikasia voisi tulla.

Keväällä 2019 aloitettu pionien siemenkasvatus ylitti kaikki odotukseni. Sain niistä lopulta täydet kymmenen taimea jotka siirsin kesäkuussa purkkeihin kasvamaan, ja tietysti varjoon. Syksyllä siirsin taimet purkeista maahan, nyt jännittää nouseeko niistä keväällä mitään.

Kesäkuun lopulla ruohosipuli kasvaa tuuheana kasvustona, ei edellisen kesän veroisesti mutta kuitenkin hyvin. Tein jakamista mutta ei sitä mistään huomaa, ruohosipulin kasvuvoima on valtava. Äidilläni tämä oli talvehtinut parvekkeella pienessä ruukussa. Ruohosipulin alkuperäinen kanta on tästä pihalta löytynyt pieni ruohosipulitupas.

Kesäkuussa sää oli ilmeisen loistava ja lämmin koska Alma köllötteli illalla betoniportaalla. Kaverina on ruukussa kasvava kärhö 'Princess Kate' ja käenkaalit. Prinsessa päätyi syksyllä maahan, en olisi onnistunut pitämään sitä hengissä sisätiloissa talven yli. Taustalla näkyy talon toisen puolen kivijalka. Sen edessä oleva istutus on ikuinen murheenkryyni enkä ole keksinyt mitä siihen voisi istuttaa. Maa on kovaa savea, joko märkä tai rutikuiva. Katolta tippuu sekä vedet että lumet. Korte kasvaa valtoimenaan ja aurinkoa on niukasti.

Oranssi ei ole missään kohtaa lempivärejäni, ei edes puutarhassa. Silti jostain syystä tykkään tästä pihan alkuperäisestä idänunikosta ihan hulluna. Se on kukkiessaan epäsiisti lurjake mutta silti niin kaunis. Kukinnot viistävät maata tai sitten ovat taivasta kohden, koskaan ei voi tietää mihin päin sohottavat. Lisäämiseen on hyvä vinkki. Kaiva juurta, leikkaa kasvi pois ja laita juuri maahan, muutaman sentin pätkä riittää. Sieltä se seuraavana vuonna ponnistaa ylös. Tämä ei siis tee itävää siementä joten juuren avulla lisääminen on ainut konsti. Meillä ei tarvitse kuin jäädä pieni pätkä juurta maahan niin siirtyy mullan mukana seuraavaan paikkaan.

Kylvin kaikkien salaatin siementen jämät isoon kattilaan, tähän asti olen kasvattanut salaatin maassa. Kokeilu oli onnistunut vaikka totesin ettei ehjä kattila ole paras, sadevedet piti muistaa kipata pois kun eivät poistuneet pohjasta puuttuvien reikien takia. Tämä kokeilu saa varmasti jatkoa tulevana kesänä. Mietin jo, että esikasvatuksen voi aloittaa hyvissä ajoin lasikuistilla ja sitten kun sää lämpenee, siirtää vain kattilan puutarhaan.

Viime vuoden suvikuuta eli kesäkuuta ei voi mainita ilman tätä kasvia. Ystävältä saatu valkoisen varjoliljan sipuli viihtyy rosarion lämmössä. Ei se silti ole kukkinut koskaan ennen näin komeasti. 

Suurin tapahtuma kesäkuussa taisi kuitenkin olla käyntiin ponnahtanut operaatio uusi kasvihuone. Perustukset päätettiin tehdä toisin aiemmista suunnitelmista poiketen. Harkkojen alle haettiin vielä betonilaatat ja siitä se sitten lähti. Valmista pitäisi tulla tulevana kesänä.

Oman maan mansikkasato oli ennätyssuuri. Mansikkaa syötiin tuoreena valtavat määrät mutta silti sain mansikkaa myös pakastimeen. Juuri keitin lastenlasten perheelle mansikkahilloa omista mansikoista. Voin sanoa, että on maailman parasta.

Tämän vuoden kesäkuussa jos kaikki menee hyvin, vietetään perheessämme nuorimman lapsen rippijuhlat. Aiempien rippijuhlien ajankohdista poiketen jo kesäkuussa. Hetken mietin asiaa puutarhan kannalta, kukkiiko täällä mitään. Vaan kun katselin näitä kuvia, niin totean kesäkuun olevan oiva kuukausi juhlille. 

Keskikesän kohdalla

Kamala ajatella, että elämme jo keskikesää. Minulla kun on vielä ihan kevätfiilis. Kesäloma alkoi, kuusi viikkoa aamuja ilman herätyskelloa, tulee kyllä tarpeeseen korona-kevään jälkeen.

 Pitkästä aikaa olen laittanut talon ulkoportaille kesäkukkia. Isossa saviruukussa on kärhö 'Princess Kate', pienemmissä ruukuissa on käenkaalia. Taustan rautapadassa on tuoksuhernettä ja käenkaalia, molemmat helppoja kesäkukkia, kasvavat lähes itsestään.

 Kärhö on kasvanut huimasti korkeutta, tuki ei enää riitä sille. Nuppuja siinä ei vielä näy mutta toivon saavani nähdä kukinnan. Kärhö pääsee syksyllä maahan jatkamaan kasvuaan. Almasta ehdin olla huolissani, oli taas puolentoista päivän reissulla. Nyt kelpaa rapsutukset ja vierihoito kun palasi kotiin.

 Mansikkamaalle on tulossa juhannuksena laajennus. Löysin kaksi tuollaista pientä lavakaulusta jotka mahtuvat hyvin jo olemassa olevien mansikkalaatikoiden väliin.

 Syreeni 'Mme Lemoine' teki ensimmäiset kukkansa. Niistä voi todella sanoa puhtaan valkoiset.

 Valkoinen akileija loistaa kun taustalla on tumma happomarja. Happomarja kukki tänä vuonna erittäin runsaasti ja huomasin sen olevan todella paljon pölyttäjien mieleen.

Näköjään tuli valittua tähän postaukseen vain valkoisia kukkia. Valkohanhikki on yksi lemppariperennoista, siksi jaoin sitä myös luumulehtoon. Jaksaa kukkia helteilläkin pitkään.

Juhannusruusun myötä on hyvä toivottaa kaikille hyvää juhannusta. Täällä juhannus vietetään kotioloissa lastenlasten ehdoilla, siispä uimarantaa, vesileikkejä, mansikoiden kastelua ja paljon jäätelöä.

Kun silmäluometkin hikoilivat

Sinisen keinun tilalle tullut uusi istutusalue on pääosin valmis. Alue on raivattu kivien siirtoa lukuunottamatta lapiolla. Kun tein töitä lämpiminä päivinä niin tuntui, että silmäluometkin hikoilivat.

 Keinu sijaitsi vasemmanpuoleisen multa-alueen kohdalla. Kivien alle laitettiin pahvia jotta sieltä ei kasva nurmikkoa, pahvi taas on peitetty kuorikatteella jotta näyttäisi siistiltä.

 Keskelle jäävässä ympyrässä on jo istuskeltu miehen kanssa. Nurmikon leikkaaminen ympyrästä hoituu vanhalla kelaleikkurilla jonka mies teroitti ja huolti juuri tätä tarkoitusta varten.

 Istutuksiakin on jo tullut. Kuva on otettu muutama päivä sitten joten siinä ei ole vielä kaikki. Löytyy mm. valkoinen siperiankurjenmiekka, pioni 'Bartzella', valkoinen salkoruusu, tarhakullero 'Alabaster' ja valkoinen kellopeippi. Vasemman kulman pieni pensas on likusterisyreeni. Lisäksi istutin tänään reunakasviksi valkoista iisoppia. Kovin valkoisella mennään mutta olkoot se tämän penkin pääväri. Alesta löytyi kärhöt 'Miss Bateman', 'Piilu' ja 'Ville de Lyon'. Piilu on toisella puolella mutta kaksi muuta on istutettu yhteen tähän alueelle.

 Laattapolku on vielä kovin kiikkerä, pitää kävellä keskellä kiviä. Kuorikate peittää pussilakanan joka taas pitää laattojen alla olevan nurmituppaiden kasvun poissa.

Ympyrä on reunustettu orvokeilla ja äitienpäiväruusuilla. Satuin kaupungin puistoon juuri kun siellä oltiin vaihtamassa kesäkukkia. Orvokit ja ruusut olisivat menneet kompostiin ellei niitä olisi kukaan ottanut. Minä otin ja vein niitä vielä ison kasan työkavereillekin. Toinen istutusalue on vielä mullalla ja joutuu olemaan kunnes saan siihen lisää multaa. En millään viitsisi käyttää säkkimultaa niiden liian suuren turvepitoisuuden takia. Kaikki kompostimulta on käytetty, sitä tulee vasta ensi kesänä lisää omasta kompostista.