Ihmeellisiä asioita

 Ihan ensin täytyy mainita, että meillä vierailleen Raasun omistaja löytyi. Sen enempää emme asiasta tiedä, Raasu oli eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa siinä vaiheessa kun omistaja löytyi.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan. Lauha talvi on tuonut mukanaan mielenkiintoisia asioita. 

Lumikelloja helmikuussa. Sellaista en ole kokenut koskaan ennen. Eikä vain yksi vaan useampi. Lunta meillä on 5-10 cm vähän paikasta riippuen. Eli todella vähän. Ja sekin vähä näyttää sulavan nopeasti pois koska ainakin päivät ollaan plussan puolella.

Ihania minipieniä scillan siementaimia. Täytyy muistaa heittää multaa päälle, että jaksavat kasvaa ja saan uusia alkuja uusiin paikkoihin.

Jäniksille ovat kelvanneet helmililjojen varret krookuksien varsien lisäksi. Krookukset suojasin, mutta nämä saavat olla, olen karsinut helmililjoja rajusti. Nuput ovat onneksi vielä maan uumenissa suojassa.

Siellä pilkottaa jo raparperi. Saanko mainita uudestaan, jo helmikuussa. Ei koskaan ennen.

Huolimattomasti lavaan heitetty muratti on talvehtinut hienosti. En edes muistanut sen olemassaoloa. Tytär saa muratin takaisin kesäkukkaistutuksiinsa. Ei tarvitse ostaa uutta.

Ihmeitä tapahtuu myös talon sisällä. Ikkunalla on 65 kelloköynnöksen purkkia, osassa kaksi tai kolme taimea. Joukossa kasvaa yksi purkki missä on pieni kokeilu. Ostin viime kesänä kallan mukulan Lidlistä, se oli joku jämä ja hinta taisi olla euron. Epäilyksistäni huolimatta se lähti kasvuun ja jopa kukki kesällä. Väri oli todella kaunis punainen. Nostin kasvin syksyllä sisälle ja yritän sen talvettamista. Annoin kukkien olla ja kas kummaa, osa niistä teki siemeniä.

Otin siemenet talteen ja heitin multaan muutama viikko sitten. Ja mitä ihmettä, sieltä puskee pientä kallan alkua. Oma silmä löytää neljä piskuista alkua. Hauska nähdä kasvaako näistä kukkivat taimet. 

Enää pari päivää ja ollaan maaliskuussa. Sillä on valtava henkinen merkitys itselleni, kevät alkaa.