Hortensiapuutarha

 Hortensiapuutarhan perustamisesta on aika tasan kaksi vuotta. Se raivattiin joutomaasta yläpihan perennamaan jatkoksi. Paikalle tuotiin muutama suuri ja laho puunrunko ja alue jäi hetkeksi odottamaan kasveja. Sanon hetkeksi, sillä taisin olla kovin malttamaton ja istutin ensimmäiset kasvit jo samana syksynä. No sen seurauksena kitken vieläkin sitkeää vuohenputken esiintymää pois.

Parissa vuodessa alue on täyttynyt kasveista kuten alla olevista kuvista huomaa.

Kun tarkkaan katsoo, näkyy siellä muutama hortensiankin. Kovin ovat vielä pieniä, mutta sinnikkäimmät ovat kukassa.

Kirjovaahtera on ottanut huiman kasvuspurtin tänä kesänä. Viime kesänä se keskittyi juurtumiseen eikä uutta vuosikasvua tullut, nyt uutta kasvua on senkin edestä kuten pitkistä oksista voi päätellä. Vaahterasta on tarkoitus kasvattaa kunnon varjo koko hortensiapuutarhan ylle. Vaahteran alla näkyy uusimpia hankintoja samaan, kirjavaan teemaan. Siinä on idänvarjosara, toivottavasti viihtyy vaikka paikka on kovin aurinkoinen.

Edellisen kuvan koivunrungolla kiemurtelee kärhö. Eikä mikä tahansa kärhö vaan suloinen, pienikukkainen viinikärhö clematis viticella-ryhmän 'Rubra'. Hortensiapuutarhan köynnökset ovat kaikki pienikukkaisia, jopa mitättömiä, sillä täällä ei saa loistaa mikään yksittäienen kasvi. Enemmän on sellaista metsäpuutarhan henkeä.

Samaan henkeen sopivat brunnerat eli rotkolemmikit. ne ovat viihtyneet tässä yllättävän hyvin, paikka on sopivan kostea, mutta ei kuitenkaan märkä talvella. Kunnon kohopenkki kannatti malttaa tehdä.

Keskustaa halkovan polun toisella puolella alue yhdistyy vanhaan alueeseen. Reunaan istutin tyttären puutarhasta muuttaneet vihreävalkoiset kuunliljat. Tämä alue on ollut eniten muutoksessa tänä kesänä. Sieltä on lähdössä vielä yksi pioni, niille kun paikka alkoi olla turhankin varjoisa. Tilalle on tullut mm. kuunlilja, sinikämmen, valkotäpläimikkää ja pari pensasta.

Löytyipä sieltä kauan odotettu yllätyskin. Kuvassa on vain yksi, mutta kaikkiaan löysin niitä kolme kappaletta. Kyseessä on tietysti näsiän taimi. Olen parina vuonna onnistunut olemaan nopea ja saanut kylvettyä ja piilotettua maahan näsiän marjoja. Yleensä linnut putsaavat pensaat yhdessä yössä ja niin kävi tänäkin vuonna. Kymmeniä, ellei yli sata marjaa oli ja ne kaikki oli syöty yhdessä yössä. Annan siementaimia kasvaa ensi kesään ja sitten katson niille uudet kasvupaikat.

Näkymää polun reunasta arboretumiin päin. Kovin paljoa tuonne ei enää kasveja mahdu, jotain pientä ehkä jos löytyy jotain oikein mukavaa. Pari aukkokohtaa on, tai siirrettävää kasvia jonka tilalle voi harkita uutta. On siellä pari eksynyttä pioniunikkoa jotka pitäisi kitkeä pois, ne eivät kuulu tälle alueelle vaikka viihtyvätkin tässä erinomaisen hyvin. Alueen takaosasta en tajunnut ottaa kuvia, siellä on hortensioiden keskittymä. Ne vain eivät kuki vielä, osa on nupuilla ja osa jättää kukinnan kokonaan väliin.

Viikonloppu Virossa

Onpa taas elämä täynnä menoja, puutarhaan en ole ehtinyt viikkoon oikeastaan yhtään. Tällä viikolla lähes sama tilanne. Tai jos aikaa on ollut, on taivaalta tullut vettä. 

Viikonlopun vietin Virossa. Kävin lauantaina Paunveren markkinoilla ja yötä oltiin Tartossa. Kotona olin sunnuntaina myöhään, oikeastaan yön puolella. Tiesin, että markkinoilla on myynnissä myös taimia kaiken muun markkinakrääsän ohessa. Tyylikkäästi menin pikakelauksella krääsäkojut ohi ja suuntasin katseeni taimiin, ryhmämatkalla kun olin niin aikaa oli erittäin rajatusti.

Marhanliljoja, tai varjoliljoja, kummin vain. Kaksi sipulia ostin. Värin pitäisi olla kuvien mukainen.

Vasta toisella kierroksella hoksasin, että vieressä myydään sekoitusta, 0,30€ kappale. Ostin kolmen euron erän, taisin saada pari ylimääräistä kaupan päälle. En malta odottaa millaisia näistä kasvaa. Sipulit pitää syynätä tarkkaan ennen istuttamista, Virossa on espanjansiruetanaa enkä halua niitä meille.

Kun vastaan tulee uusi lajike rotkolemmikistä, onhan se hankittava. Lajike on 'Alexanders Great'. Toivottavasti talvehtii hyvin.

Ja sitten tämä syreeni mitä olen himoinnut siitä lähtien kun tämän ensimmäisen kerran hankin ja taimesta kasvoikin 'Moskovan Kaunotar' syreeni. Toivottavasti nyt sain oikean lajikkeen.

Siinä viel kumpikin taimi, syreeni ja brunnera. Syreeni saa paikan arboretumista, sieltä pitää siirtää pois yksi pallotuija. Brunnera päätyy hortensiapuutarhaan muiden kavereidensa joukkoon.

Sokerina pohjalla taimi joka meinasi jäädä huomaamatta. Ihana koristekirsikka prunus insica. Tämän istutan hortensiapuutarhaan, se lienee tarpeeksi suojaisa paikka ja savimaa on riittävän syvällä. Itse taimesta ei ole kuvaa, mutta otan sen istuttaessa, ihan mukavan kokoinen pensas se on jo. Hintaa tällä oli 15€. Yritin tinkiä mutta myyjä taisi nähdä miten haluan tämän ostaa.

Taimia oli paljon muitakin, iski runsaudenpula. Hostaharrastajille olisi ollut myynnissä vaikka ja mitä, muutamaa katselin mutta en ostanut, ehkä olisi pitänyt. Toistaalta työtä on jo näidenkin istuttamisessa ja tässä pitäisi ehtiä tehdä muitakin syksyn puutarhatöitä. 

Mustilan taimipäivä 2023

Lauantaina lähdin aamuvarhain Mustilan taimipäivään. Olin perillä kympin aikoihin eli silloin kun paikka aukeaa, sieltä jo ensimmäiset taimihaukat tulivat autoilleen kassit täynnä taimia. Tässä kohtaa iskee vuosittainen paniikki, riittääkö minulle mitään. Kyllä riittää, se on havaittu joka vuosi. Parkkiin ajaessa kävi vielä niin hauskasti, että ajoimme Versoja Vaahteramäeltä Riinan kanssa vierekkäin parkkiin.

Ensin suuntasin Mustilan taimimyymälään, joka oli ilmoittanut hyvistä alennuksista kauden viimeisen aukioloviikon kunniaksi. 

Myymälästä ostin erittäin kookkaan tuurenpihlajan -70% alennuksella. Tämä tulee arboretumiin, ehkä yhden jo siellä kasvavan pihlajan tilalle tai sitten kivimuurille, pitää pohtia asiaa tarkemmin kunhan pääsen tänään puutarhaan.

Myymälän rääpepöydältä pelastin eurolla maksaruohon ja jouluruusun. Luotan niiden virkistymiseen kunhan pääsevät maahan.

Alma tutkii innokkaana ostoksiani, sopivia vieraita hajuja ilmeisesti. Tässä ovat ostokseni Mustilan arboretumin myymälästä. Harvinaisen vähän, mutta menin sinne viimeisenä ja oli jo ehkä pientä väsymistä havaittavissa, ja kiire kotiin viemään lapsi töihin. Siinä on pieni vuorijalavan taimi kasvamaan nopeasti suureksi näkösuojaksi pellon laitaan. Toinen on lyhtysorvarinpensas, pieni taimi sekin, mutta jospa sopeutuisi silloin paremmin meille.

Virolaiselta saniaismyyjältä löytyi muitakin aarteita. Valkoisen konnanmarjan hankin jo viime vuonna, mutta se ei ole viihtynyt kovin hyvin, elossa on vaan kovin on kitulias. Uusi taimi lähti niin edullisesti, että mielelläni kokeilen toiseen kohtaan. Marjat tulivat mukana ja niitä putoili ruukkuihin. Oikeanpuoleinen taimi on valkoisena kukkiva näsiä, niitä haaveitani jotka ovat saaneet odotella toteutumista vuosia. Olen saamassa valkoisen näsiän siemeniäkin, mutta eipä ole haitaksi ostaa valmis taimi.  Hintaa taimella oli kahdeksan euroa. 

Uusien kaveriksi jotain vanhaa. En raaski jakaa unkarinsinivuokkoa joten ostin uuden taimen. Alppikello hävisi kuivuuteen alppiruusumetsiköstä joten uusi kokeilu hortensiapuutarhaan joka on kosteampi.

Taimiharrastajilta kivan värinen keijunkukan siementaimi. Ja toki lisää brunneroita eli rotkolemmikkejä. Tuossa on kaksi taimea, kirjavalehtinen ja vähemmän kirjava. Molemmat tulevat hortensiapuutarhaan jossa nämä ilmeisesti viihtyvät.

Vasemmalla virolaiselta myyjältä ihana enkeliperhoangervo vaaleanpunaisilla kukilla. Toiselta epimedium x youngianum eli valkovarjohiippa. Sellainen minulta vielä puuttui. Oikealla on Tommolan tilan valikoimista kerrottu kaukasianpitkäpalko. Tavallisen yksinkertaisen ostin heiltä keväällä.

Valitettavasti en jaksanut mennä kuin yhdelle opastetulle kierrokselle, mutta kyllä kannatti. Tuomas Haltia kertoi aprikooseista ja persikoista Suomessa. Lähinnä aprikooseista sillä niistä hänellä on pitkä kokemus ja hänen ansiostaan minullakin on kolme aprikoosin taimea Haapastensyrjän jo lopetetulta koealueelta.

Osa kokeen siementaimista on istutettu Mustilaan, hyvään eteläänpäin antavaan rinteeseen. Sain vahvistusta sille, että voisin istuttaa omat aprikoosit maahan enkä kasvihuoneeseen kuten olen suunnitellut. Toistaiseksi aprikoosini ovat ruukuissa ja saavat olla niissä ainakin ensi kevääseen. Mietin asiaa sitten uudemman kerran.

Antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Taimia kohtuudella, enemmänkin olisin voinut hankkia, puutarhassa on tilaa. 

Kasvihaaveet todeksi

 Minulla, kuten muillakin puutarhureilla on kasvihaaveita. Kuulun siihen puoliskoon, jolla kasvihaaveet eivät tarvitse toteutua nyt ja heti. On toki niitäkin tarpeita, mutta yleensä riittää kunhan haaveiden kasvi tule vastaan muutaman vuoden sisällä tai sitten joskus. 

Kun haave muuttuu todeksi, se on pienen juhlan paikka. Aarteelle valitaan paikka huolella, tai sitten se vaan lykätään johonkin kohtaa puutarhaa koska paikkaa ei oltu mietitty valmiiksi ja talvi painaa päälle. Taimea vaalitaan huolella, tai sitten se unohdetaan, koska ei kaikkea voi muistaa. Niin tai näin, pitkäaikaisen haaveiden kasvin saaminen puutarhaan on ilon asia.

Haavekasvit tupsahtavat joskus eteen yllättävistä paikoista. Kuvan syreenileimu on pojan pihasta, pelastin sen pois parkkipaikan alta. Siinä taisi olla yksi kukkiva verso, mutta tunnistin heti mistä kasvista on kyse. Viereisen kupariheisiangervon tumma väri tuo esiin syreenileimun kirkasta liilan väriä. Hyvä yhdistelmä joka syntyi sattumalta.

Näin viime vuonna Porkkalan kartanon puutarhassa peikonkellon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja lisäsin kasvin heti haavelistalle. Kuinka ollakaan, löysin samaisena vuonna Mustilan taimipäivästä taimen, varmasti koko paikan ainoan ja vielä ihan pikkurahalla. Pakko oli ostaa pois. 

Peikonkellon paikka on valittu huolella hortensiapuutarhasta. Se kasvaa koivun runkoon nojaavassa köynnöstuossa. Itse köynnös on vielä pieni, siinä on yksi verso joka kiemurtelee köynnöstuessa. Kukkia on tulossa kolme kappaletta. Ainakin ensimmäisestä talvestaan selvisi hengissä, samaa toivon tulevaisuudelta.

Keltainen kirjolupiini, mikä metsästys sen saamisen takana oli. Kaksi kertaa yritin  kiertävän ulkomaisen juurakkokauppiaan juurakoista. Liiloja olivat ja kompostiin joutuivat. Olisi heti pitänyt kääntyä kotimaisen taimituottajan eli Tommolan tilan puoleen. Sieltä löytyi keväällä taimi, tosin vielä kennossa oleva, mutta sellainen minulle kuitenkin ystävällisestä myytiin. Taimi kukkii nyt, se joutui elämään lähes koko kesän potissaan kun hyvää paikkaa ei löytynyt sitten millään. Ihan täysin tyytyväinen en ole vieläkään, ahdasta tulee mutta mietitään paikka-asiaa uudestaan kun sen aika tulee.

Austin ruusut, monivuotinen haave jossa esteenä oli lähinnä rohkeuden puute. Kuvan 'Crown Princess Margareta' on kukkinut koko kesän ja nuppuja on vielä valtavasti avautumatta. 'The Pilgrim' odottelee ruukussa jossa sekin on kukkinut koko kesän. Näitä ei pidä haudata puutarhan perimmäiseen nurkkaan vaan istuttaa näkyvälle paikalle jotta ruusujen ihanuutta voi ihastella koko kasvukauden. Näin ollen Margareta on rosariossa kasvaessaan hiukan syrjässä. Hyvä syy lisätä yksi Austin lisää haaveiden listalle jotta saan sellaisen näkyvämmälle paikalle.

Rotkolemmikki. Yritysten ja erehdysten kautta löytyi vihdoinkin hyvä kasvupaikka. Samasta kasvista oli kuva jo edellisessä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä yksi lisää jossa mittakaavaa antaa koon 38 puutarhaläpyskäni. Taimi oli ostaessa arvokas, mutta kookas. Satsaus kannatti ja rotkolemmikki on viihtynyt hortensiapuutarhan muhevassa mullassa.

Humalan taimia meillä on kasvanut jo monta vuotta, mutta ei kunnolla pähkylöitä tekevää. Nyt on ja pähkylöitä tulee. Taimi on ostettu kirpputorilta, se on myyjän mukaan jotain vanhaa kantaa. Elinvoimainen se ainakin on, taimi puskee juurivesoja kuin viimeistä päivää. Ne muut humalat, taimikaupoista hankitut mistä lie ulkomailta alunperin olevat, eivät tee juurivesoja lainkaan mutta eivät pähkylöitäkään.

Vaaleanpunainen lemmikki on ollut pitkä haave. Keväällä löysin nettikaupasta sen siemeniä. Tilasin heti kaksi pussia ja kylvin siemenet. Ne itivät loistavasti ja nyt puutarha on täynnä vaaleanpunaisen lemmikin taimia. Olen jännittänyt mitä väriä taimet ovat ja nyt yksi antaa osviittaa väristään. Vaaleanpunainenhan se on. Voin huokaista helpotuksesta.

Haastan teidät muut bloggarit kertomaan omista toteutuneista taimihaaveistanne, isoista tai pienistä.

Runsasta ja rehevää

Puutarhassa on runsauden ja rehevyyden aika. Se on ehkä vähän liikaa minulle. En tykkää kaatuilevista kasveista, yli rajojensa tulevista versoista tai nuokkuvista oksista. Alkukesän säntillisyys on paljon enemmän minun juttuni.

Remontin takia, ei suinkaan laiskuuden takia, puutarha on ollut omillaan jo liian monta viikkoa.  On tuntunut todella vaikealta tarttua lapioon kanttaus mielessä tai ottaa rikkaruohojen kitkin käteen ja ryhtyä työhön. Pitäisi, tai muuten puutarhassa on kaaos viimeistään ensi keväänä. Ehkä into löytyy jossain kohtaa. 

'Nigra' salkoruusut ovat valtavan korkeita. En ole mitannut, mutta arvioisin korkeudeksi jopa 2,5 metriä. En kerää näistä siemeniä talteen, saavat jäädä tämän kesän iloksi elleivät sitten selviä talvesta. Katkon versot kukinnan jälkeen pois, osa on kaadunnut kuvan ottamisen jälkeen. Punahatut meinaavat hukkua tuonne keskelle ja sehän ei oikein ole soveliasta.

Minulla on menossa pallohortensioiden siirto. Ne eivät kasvaneet kunnolla rosarion kivimuurilla joten kokeillaan nyt tähän vaikka vähän piiloon tulevatkin. Osa on istutettu kivien eteen jo viime vuonna, osa siirretty nyt. Vaikka ovat kivien edessä, niin puutarhasta katsottuna ovat takana. Aitan kohdalla oleva korkea kasvusto on kirahvinkukkaa, siinä on vieläkin kukkia jäljellä. Amme on viety jo saunaan ja siellä on otettu kylpy saunomisen yhteydessä.

Kaikki mahdolliset siementaimet pitää ottaa talteen. Epäilen näiden olevan ritarinkannuksen siementaimia. Oletteko samaa mieltä? Väri on vaaleanpunainen. Ei näille oikein ole paikkaa mutta ehkä johonkin koloon mahtuvat.

Rakastan tiikerililjoja, tätä perinteistä kantaa joka on alunperin tältä tontilta. Aivan mahtava kasvi vaikka en tiedä mitä tekemistä tällä on tiikerin kanssa. Tiikeri on kuitenkin kissa, joten senkin takia tiikerililja on ihastuttava. 

Rotkolemmikki 'Silver Heart' on vahvistunut kovasti. Alkuun keväällä mietti pitkään nousemistaan, mutta lopulta päätti putkahtaa esiin. Hortensiapuutarhassa pitäisi olla tälle täydelliset kasvuolosuhteet. Kavereita tälle saisi olla, toivottavasti Mustilan taimipäivästä löytyy, sinne olen suunnitellut retkeä. Muutama rotkolemmikki voisi olla hyvä lisä hortensiapuutarhaan.

Tämän päivänliljan väriä jännitin. Olen hankkinut näitä Tommolan tilalta pienen pienen myyntikuvan perusteella. Olen huokaissut helpotuksesta kun näin kukan värin. Eipä voisi olla täydellisemmän vaaleanpunainen. Kukinto on suuri ja näyttävä. Nuppuja on valtavasti joten kukinta on odotettavissa vielä pitkään. Nimensä olen hukannut, toivottavasti se löytyy jostain muistiinpanoista.

Päivänliljoja voisin kasvattaa lisääkin, ne viihtyvät eivätkä tunnu olevan moksiskaan, oli sitten kuivuutta tai ainaista sadetta.

Tuumauksen tulos ja yllätyksiä

Viime vuonna perustetun hortensiapuutarhan ja vanhan perenna-alueen väliin jäi vähän hölmö kaistale epätasaista maata jossa nurmikko ei viihtynyt. Mietin hetken mitä kaistaleelle tekisi ja siitä se ajatus sitten kirkastui. 

Kaistale on tuossa missä näkyy kaksi kasaa kompostimultaa. Olen kärrännyt tuohon yhteensä kymmenen kottikärryllistä tavaraa kompostista ja varmaan samanlainen määrä tarvitaan vielä. Sen jälkeen muotoilen alueen ja peitän sen. Polun kulkemista varten teen siinä vaiheessa ja maisemoin peitetyt alueet. Bonuksena tuohon on tulossa suuri pätkä kuusenrunkoa. Rungon voi laittaa heti paikoilleen, mutta kasvit tulevat vasta ensi vuonna jotta puutarhakompostin jäte saa maatua tuossa vielä vuoden verran rauhassa.

Puutarhassa on ollut paljon hyvän mielen aineksia. Talvi on ollut leuto ja armollinen. Lumikki on nousemassa onnistuneesti ja onpa jopa lisääntynyt.

Ihmeitä putkahtelee sieltä ja täältä. Olen monena vuonna voivotellut kun keisaripikarililja nousee, mutta ei tee kukkaa. Olin pyllähtää maahan kun huomasin, että yhteen varteen on tullut nuppuja. Sitä en enää muista minkä värinen tämä on kun ei ole koskaan kukkinut. Veikkaan oranssiksi. Ostin paketin luujauhoa, josko sillä lannoittamalla saisin loputkin kukkimaan,

Enpä edes muistanut laittaneeni maahan Tete-narsisseja, yleensä kun eivät nouse ylös, oli paikka mikä tahansa. Nyt nousivat edes kerran, hyvä sekin.

Luulin jo menettäneeni 'Silver Heart' rotkolemmikkini. Vielä mitä, sieltähän tuo puskee voimalla esiin ja monen monta lehteä on tulossa. Kaikki aikaisemmat rotkolemmikit ovat menehtyneet ensimmäiseen talveensa.

Unkarinsinivuokko ei ole mikään yllätys mutta sen upean sävyinen sinisyys yllättää ja ilahduttaa joka kevät. Ajattelin kokeilla irroittaa reunasta muutaman taimen ja laittaa vuokkoa toiseenkin kohtaan. Ehkä sitten kun ensimmäisen kuvan kaistale on istutuskunnossa niin siirrän vuokkoa siihen, lähelle nykyistä paikkaa.

Punainen sinivuokko oli yllätys sillä en muistanut, että sain sitä Vaalean Vihreää-blogistin puutarhasta. Edellinen punainen sinivuokko menehtyi, mutta tänään löytyi superyllätys. Sen alkuperäisen punaisen sinivuokon siementaimi joka on tullut itsestään. Pitää kuvata se kunhan kukka aukeaa.

Seuraava yllätys voisi olla vesisade. Tämän aamun ripaus ei tuntunut missään.