Ihmeellisiä asioita

 Ihan ensin täytyy mainita, että meillä vierailleen Raasun omistaja löytyi. Sen enempää emme asiasta tiedä, Raasu oli eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa siinä vaiheessa kun omistaja löytyi.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan. Lauha talvi on tuonut mukanaan mielenkiintoisia asioita. 

Lumikelloja helmikuussa. Sellaista en ole kokenut koskaan ennen. Eikä vain yksi vaan useampi. Lunta meillä on 5-10 cm vähän paikasta riippuen. Eli todella vähän. Ja sekin vähä näyttää sulavan nopeasti pois koska ainakin päivät ollaan plussan puolella.

Ihania minipieniä scillan siementaimia. Täytyy muistaa heittää multaa päälle, että jaksavat kasvaa ja saan uusia alkuja uusiin paikkoihin.

Jäniksille ovat kelvanneet helmililjojen varret krookuksien varsien lisäksi. Krookukset suojasin, mutta nämä saavat olla, olen karsinut helmililjoja rajusti. Nuput ovat onneksi vielä maan uumenissa suojassa.

Siellä pilkottaa jo raparperi. Saanko mainita uudestaan, jo helmikuussa. Ei koskaan ennen.

Huolimattomasti lavaan heitetty muratti on talvehtinut hienosti. En edes muistanut sen olemassaoloa. Tytär saa muratin takaisin kesäkukkaistutuksiinsa. Ei tarvitse ostaa uutta.

Ihmeitä tapahtuu myös talon sisällä. Ikkunalla on 65 kelloköynnöksen purkkia, osassa kaksi tai kolme taimea. Joukossa kasvaa yksi purkki missä on pieni kokeilu. Ostin viime kesänä kallan mukulan Lidlistä, se oli joku jämä ja hinta taisi olla euron. Epäilyksistäni huolimatta se lähti kasvuun ja jopa kukki kesällä. Väri oli todella kaunis punainen. Nostin kasvin syksyllä sisälle ja yritän sen talvettamista. Annoin kukkien olla ja kas kummaa, osa niistä teki siemeniä.

Otin siemenet talteen ja heitin multaan muutama viikko sitten. Ja mitä ihmettä, sieltä puskee pientä kallan alkua. Oma silmä löytää neljä piskuista alkua. Hauska nähdä kasvaako näistä kukkivat taimet. 

Enää pari päivää ja ollaan maaliskuussa. Sillä on valtava henkinen merkitys itselleni, kevät alkaa.

Puutarha pukeutuu punaiseen

Ruskan värit saapuivat puutarhaan. Tänä vuonna on paljon keltaista, mutta punaistakin löytyy. 

Hurtanheisi kasvaa hitaasti mutta varmasti. Soisin sen kasvavan nopeammin sillä hurtanheiden syysväri on joka vuosi yhtä upea.

Hurtanheisi on tässä kuvassa kuusen alaosan kohdalla. Loistaa punaisuudellaan kauas. Koivut tiputtelevat ahkerasti lehtiään joten kohta pääsen haravoimaan.

Taustalla koivuangervot, etualalla oman puutarhan angervojen siementaimi. Olen kovasti tykästynyt koivuangervoon. Se kasvaa kauniin muotoiseksi, kestää kaikenlaista kasvupaikkaa ja on syksyllä upean värinen.

Ja rivi siemenestä kasvaneita angervoja. Jokaisessa on omanlaisensa syysväri. Ruusuomena on ihanan oranssi.

Myös villaheisi saa syksyisin punaisen värin. Tämä kasvoi ennen arboretumissa mutta siirsin sen kivimuurin viereen, tässä on paremmin tilaa kasvaa.

Pensasmustikoiden upeaa punaa hetkeä ennen verkkojen asentamista. Löysin mustikoiden juurelle pitkään etsimiäni mesimarjan taimia puoleen hintaan. Ostin kaikki viisi mitä myymälässä oli. Kaikissa oli kahta eri taimea joten uskallan odottaa satoa.

Raparperia tulee niin paljon, että joka vuosi jää osa syömättä. Sehän ei haittaa kun lehtiin tulee upea puna.

Vasemmalla happomarja jonka lajiketta en tähän hätään muista. Oikealla atsalea 'Illusia'. 

Seljapihlaja ja puutarhan ainoat pihlajanmarjat. Tänä vuonna pihlajoissa onkin hieno väritys, voikohan johtua siitä, ettei niissä ole marjoja.

Ensi yöksi on luvattu pakkasta. Tyhjensin kasvihuoneesta viisi litraa tomaatteja, saavat olla kauden viimeiset. Verkotin kasveja ja se puuha jatkuu edelleen.

Puutarhatöitä

Tänään törsääntyi puoli päivää pieneen retkeen. Kävimme ostamassa käytetyt parvekelasit uuden kasvihuoneen kattomateriaaliksi. Katto ei tule olemaan pelkkää lasia, mutta kyllä lasiakin tulee. Parvelasit ovat siitä hyvät, että ovat turvalasia ja hajotessaan menevät muruiksi. Niinpä niitä uskaltaa laittaa kattoon. Toisen puolen päivästä vietin puutarhassa. Oli uskomattoman lämmin ja kaunis sää.

Pinkki sinivuokko teki tänä vuonna jo neljä kukkaa, hienoa, että se viihtyy ja kasvaa.

Tervaleppäaidanne on nyt siinä iässä, että siinä on ensimmäiset norkot ja kukat. Allergisille huono juttu mutta on ne silti kauniit.

Valkosipulien lavassa kaikki hyvin. Lisäsin lannoitetta ja hiukan uutta multaa päälle. Viime kauden satoa on jäljellä ja sen kanssa pärjätään uuteen satoon saakka. Valkosipulin suhteen olemme hienosti omavaraisia.

Tämän päivän suurin työ oli kasvimaan suoristus ja jatkaminen. Varsinaisesti tila ei kasva vaikka alaa tulee lisää. Tuohon multakasan kohdalle siirrän siskon puutarhasta tulleen raparperin joka kasvoi  huonossa paikassa koivun vieressä. Lavoihin siirretään maa-artisokat jotka kasvavat nytkin lavoissa, mutta lavat ovat lahot ja rikki. Joten kun kerran lavat pitää vaihtaa niin samalla vaihdan lavojen paikkaa. Vanhat lavat olivat ihmeellisesti keskellä ei mitään. En myönnä, että olisi minun tekemisiäni, heh heh.

Sitten onkin jo raparperi siirretty ja uudet lavat paikoillaan. Peitin nurmikon vanhoilla lakanoille, säästyin kaivamisen vaivalta, vain reunoilta kaivoin pois ja pienen palan raparperin tieltä. Sain siirretty puolet maa-artisokista ja nyt on yksi lavallinen ylimääräisiä mukuloita. Oma vatsani ei kestä enää maa-artisokan syömistä joten valitettavasti jäävät meillä hyödyntämättä.

Ihana tumma nimetön, viime syksynä istutetty kurjenmiekka on avannut kukkansa. Muut lajitoverinsa ovat vasta pienet piipot mullan päällä.

Laitoin syksyllä yhteen uuteen kukkapenkkiin kevättähtiä. En tiedä tuliko virhe ja valloittavat koko alueen. Toisaalta mitäpä se haittaa, kesän tullen jäävät kuitenkin muiden kasvien varjoon ja alle kuihtuneine lehtineen.

Sunnuntaina ehdin touhuta koko päivän puutarhassa, en malta odottaa.

Alppiruusumetsikkö

Haaveeni pienestä alppiruusumetsiköstä hyppäsi pienen harppauksen kohti toteutumista. Leuto talvi piti kokeeksi istutetut alppiruusut hengissä joten uskallan jatkaa projektia.

 Havupuita joiden tienoille on tulossa alppiruusuja. Ensin vain pitää hiukan selkeyttää näkymää.

 Kuvassa samat kuuset mutta siinä näkyy myös luonnollinen paikka polulle joka tulee johtamaan arboretumiin juuri sen tammen tienoille jonka juurelle istutin sinivuokot. Tarkoitus on muokata aluetta niin vähän kuin mahdollista. Harkitsen polun kattamista hakkeella mutta en tiedä onko sekin liikaa kajoamista. Alppiruusujen paikat laitan peittoon mustalla muovilla ja hankin taimia pikkuhiljaa.

 Hetihän sitä oli ryhdyttävä pieneen siistimiseen. Katkoin kuusista etualan oksat ja sain kivet paremmin näkyviin. Takaosan oksat jäivät rajaamaan tilaa. Katkoin kaikki pihlajavesakot pois ja varauduin henkisesti taistelemaan niiden kanssa parikin kesää.

 Tässä viime vuonna istutetut alppiruusut. Lajikkeita en muista ulkoa ehkä huomannut kirjoittaa niitä myyntilapuista ylös mukaani sisälle. Hengissä ovat ja erittäin hyvin vaikka en suojannut niitä kevätauringolta.

 Olisikohan tämä jopa nuppu?

 Mies nappasi yhden navetan ovista kunnostukseen, karmitkin lähtivät. Oven saa pelastettua mutta karmit tehdään uudet. Navetta etenee pikkuhiljaa, kunhan vielä hitusen lämpenee, aloitan ikkunoiden kittaamisen. Kitin kanssa on kurja puljata viileässä säässä mutta liiankaan lämmin ei ole hyvä.

Puutarhan muissa puuhissa huomasin oudon näköisen pikkutaimen paikassa johon olen laittanut kompostin puoliksi maatunutta tavaraa. Hetken meni ennen kuin tajusin mikä tämä pikkuruinen taimi on. Sehän on raparperin siementaimi, laitoin etusormeni kuvaan mukaan kertomaan taimen koon. Jätin taimen kitkemättä, siirrän sen parempaan paikkaan kunhan ensin voimistuu siirtokokoiseksi.

Lihasvoimalla

Tänään jatkui suursäkkien tyhjennys, en saanut edes ensimmäistä tyhjäksi kun intouduin tekemään vähän muutakin.

 Päätin jatkaa uutta istutusaluetta ja tyhjensin valmiin alueen viereen kaikki viime kesänä säkitetyt nurmituppaat ja muut maa-ainekset jotka tarvitsevat maatumista.

 Taustalla valmis alue johon tulee vielä uutta multaa hyvä kerros päälle. Yhden talven säkeissä maatuneet nurmituppaat peitetään ja ne saavat maatua katettuna ensi kesään.

 Raparperi on noussut ylös salaa, viimeksi kun katsoin niin näkyi vain pieniä versojen kärkiä.

 Niinpä hain karjakeittiöstä raparperin päälle suuren saviruukun. Kevään ensimmäinen piirakka tulee leivottua pimeässä kasvatetuista raparpereista.

 Alppikärhössä on suuret silmut. Tämä ei näytä kärsineen yhtään talvivaurioita.

 Rohtovirmajuuri on upean värinen heti maasta noustuaan.

 Tällainen ihanuuskrookus löytyi luumulehdosta. Lajike ei ole kirjattuna mihinkään mutta epäilen tämän olevan 'King of the Striped'. Tykkään tästä eniten juuri näin, nuppuisena kun raidat näkyvät kunnolla.

Ruokakaupassa käydessä tarttui mukaan juurakoita,  muutama perenna ja käenkaalia. Kokeilen ensi kertaa punakärsämöä, se taitaa tulla tuonne ekassa kuvassa näkyvälle uudelle alueelle. Onko kokemusta onko yhtä hanakka leviämään kuin villi siskonsa siankärsämö?

Puita ja muita puutarhan ihmeitä

Puutarhan yhdellä luumupuulla on hauska tarina. Ostin puun jokunen vuosi sitten keväällä Lahden puutarhaseuran järjestämästä taimimyynnistä, pieni taimi oli juurivesa toisen puutarhaharrastajan pihasta. En päässyt heti istuttamaan puuta vaan se eli ruukussa hyvän tovin. Jossain kohtaa totesin luumupuun heittäneen henkensä ja heivasin sen kompostiin.

Ja viikkoja myöhemmin ihmettelin mikä niin kovin vihertää kompostissa. Voi hyvänen aika, sehän oli luumupuuni. Kiireellä kaivoin puun pois kompostista ja istutin sen luumulehdon alueelle, tietysti.

 Luumupuun lajikkeesta ei ole tietoa, se kuitenkin teki viime kesänä ensimmäiset luumut ja niiden perusteella epäilen puun olevan 'Victoria' tai ainakin hyvin lähellä sitä. Luumut olivat parhaimpia mitä olen koskaan maistanut. Mielestäni luumupuu on saavuttanut maksimikorkeutensa, se on nyt ehkä 2,5 metriä korkea. Syksyllä jouduin leikkaamaan sen tikkaiden avulla. Luumujen keräämisen helpottamiseksi en haluaisi siitä liian korkeaa.

 Kirsikkapuiden ja savimaan kanssa eläminen on jännittävää. 'Sikkolan kuulasmarja' on sinnitellyt hienosti vaikka tekeekin heikosti kirsikkaa. Viime syksynä leikkasin sitä reilulla kädellä, toivottavasti auttoi sadon kasvattamisessa. Luumulehdon toinen kirsikkapuu on 'Latvian matala', sitä voin suositella kaikille, pienikokoinen puu ja tekee nuorena kirsikkaa ja runsaasti.

 Ilmasipuli on nauttinut leudosta talvesta, varataimien pankki ei ole tainnut kärsi mitään hävikkiä.

 Iines oli tarkkana mukana kuvaamassa. Kivimuurin päältä on hyvä tähystää ettei pihaan tule tunkeutujia kuten vaikka vieraita kissoja. Tai sitten mielessä on heinikossa vilistävät myyrät.

 Viime kevät vei minulta köynnöspinaatin. Sain onnekseni lahjaksi uuden taimen ja se näyttäisi olevan hengissä. Tämä kasvaa nyt eri paikassa kuin menehtynyt pinaatti, ihan varmuuden vuoksi. Menehtynyt köynnöspinaatti ehti kasvaa monta vuotta paikallaan ja oli joka vuosi erittäin komea, onkin täysi mysteeri mikä sen vei viime keväänä.

 Raparperi ei ole huomannut että hei, nyt on vielä helmikuu vaan yrittää puskea alkujaan maan pinnalle. Tälle voisi laittaa taas kuvun, se aikaistutti satoa viime vuonna.

 Talon edustan penkistä löytyi rohkea pieni kevätesikko. Siellä kurkistelee nuppu aikaisemmin kuin koskaan ennen.

 Arboretumissa on mukavan kuivaa kiitos viime päivien sateettomuuden ja kovan tuulen. Täällä on tuullut niin kovaa, että jokunen verkko oli lähtenyt pois paikoiltaan kiinnityshakasista huolimatta. Maa kun ei ole kunnolla jäässä niin verkot ovat aika heppoisia myrskytuulessa.

Viime kesänä hankituista kolmesta jouluruususta kaksi on hengissä ja toinen niistä aikoo kukkia. Todellinen ihme sillä jouluruusut eivät ole oikein viihtyneet puutarhassani.

Pihalla kävellessä tunsin eläväni enemmän huhtikuuta kuin helmikuuta. 

Yhdenlainen ihme sekin, talvi joka jää takuulla mieleen muustakin kuin koronasta.

Pimeää raparperia ja kivipuroa

Tänään oli kurkattava miltä näyttää raparperihuupan alla. Mies epäili, että ei siellä ole mitään, raparperi on kuollut, minä odotin siellä olevan raparperia. Kuvasta näkyy kumpi oli oikeassa.

 Meillä kasvaa nyt pinkkejä hattivatteja. Uskomattoman kauniita raparpereja.

 Minun teki mieli maistaa näitä heti mutta maltoin mieleni. Huuppa takaisin päälle ja vielä hetkeksi pimeyteen. Viereinen raparperipensas kasvaa valossa, sen taimet eivät ole vielä edes viittä senttiä korkeita. Pimeys saa raparperin venymään ja aikaistamaan satoa.

 Illan puuha oli kitkeä kivipuro ja sen reunoilla kasvavat angervot. Muutama kohmeinen kotilo löytyi. Ostin juuri sopivasti uuden säkin Ferramolia, huomisen puuha on levittää rakeita kotiloiden esiintymispaikoille.

Nyt on siistiä. Katselin nurmikon olevan jo leikkauspituudessa. Sateet sai sen kasvamaan melkein silmissä. Mies teki viime syksynä ruohonleikkurille ison huollon, nyt ei muuta kuin kone töihin.

Eikä postausta ilman kukkakuvaa. Luumulehdon narsissikausi on avattu.