Tekemistä on riittänyt

Olen yrittänyt olla kaiken liikenevän ajan puutarhassa. Olen kantannut, kitkenyt, kaivanut jakotaimia, leikannut kuivia oksia, kastellut, istuttanut ja taas kitkenyt. Tykkään siististä puutarhasta, mutta sen pitää olla siisti etenkin Avoimiin puutarhoihin sunnuntaina. Nyt puutarha on valmis, enää pitää leipoa kahvilaa varten. Siihen olen varannut lauantaina ja sunnuntaiaamun.

Postauksen aiheita olisi vaikka kuinka, jätetään niitä ensi viikolle kun aikaa on enemmän. Nyt sekalaisia kuvia sieltä täältä.

Ostin viime vuonna Mustilan taimipäivästä vaaleanpunaisena kukkivan enkelinperhoangervon. Se on ehkä hiukan ahtaassa kohdassa, siirretään myöhemmin toisaalle. Ihan vieressä kasvaa samaisena päivänä hankittu valkoinen näsiä, se saa jäädä mutta angervo siirtyy.

Väinönputken siemenkasvatukset selvisivät talvesta hienosti. Kaksi taimea kukkii parhaillaan tiilikasvihuoneen vieressä. Kolmas ei kuki, mutta on hengissä. Näistä pitää muistaa kerätä siemenet talteen jotta saan uusia taimia, väinönputki kun kuolee kukkimisen jälkeen. Sen siemenet ovat joidenkin pikkulintujen herkkua, viimeksi kun pensas kukki, linnut tyhjensivät kasvin siemenistä parissa päivässä.

Pioniaika on alkanut. Tässä kukkii 'Rasberry Sundae' ja nimetön tummempi punainen. Se sopii hyvin yhteen taustan punaisten kirjolupiinien kanssa. Joten vahingossa saatu väärä lajike ei ollut tässä kohtaa suuri tappio.

Vaihdoin lehtikompostin sisällön laatikosta toiseen. Samalla sain toisesta laatikosta kaavittua viimeiset lehtimullat käyttöön. Enimmillään lehdet maatuivat tuossa kolme vuotta. Seassa oli paljon vaahteran lehtiä jotka hidastavat prosessia. Hidas prosessi ei itseäni haittaa, minulla on aikaa odotella hyvää multaa.

Suoja-aidanteeksi istutetut saarnivaahterat kasvavat hitaasti. Näiden kanssa en malttaisi odottaa. Tuulensuojaa ja varjostusta tarvitaan mieluiten heti. Nyt huomasin uutta vuosikasvua tässä korkeimmassa saarnivaahterassa peräti 35cm. Uskalsin ottaa niiltä jänisverkot pois, ehkä tähän aikaan vuodesta jänikset eivät uskaltaudu pihapiiriin.

Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' kasvaa kohisten. Siirsin sitä kokeeksi paikalle jossa kasvaa siirretty juhannusruusu. Tämä maksaruoho saisi peittää alan ennen kuin ruusu ehtii sen tehdä. Kuvassa näkyy parin vuoden kasvu ja olen tuohon istuttanut yhden taimen jonka jaoin kolmeen pieneen osaan. Olen joutunut kitkemäänkin pois sillä en halua, että se peittää liikaa hiekkakäytävää tai liljoja. Kotiloita maksaruoho ei ole kerännyt, se on siihen liian auringossa.

Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja jos ehdit, poikkea kylään sunnuntaina.
 

Missä on hätäjarru?

 Ensin sitä haluaa kevään tulevan mahdollisimman nopeasti. Sitten kun kevät on tullut, tekisi mieli vetää hätäjarrusta, ei näin kovaa. Puutarhan tapahtumat menevät pikakelauksella. Aamulla näyttää erilaiselta kuin illalla, vuorokaudessa astuu eri maailmaan. Minulle riittäisi rauhallisempi tahti.

Puiksi kasvatetut syreenit ovat pysyneet puina kunhan niitä välillä hoitaa. Eli leikkaa välit ruohonleikkurilla. Kulkuväylälle kaartui pari suurempaa oksaa, ne jouduin sahaamaan pois. Muuta toimenpidettä syreenit eivät vaadi.

Krookus 'Vanguard' ole levinnyt kunnon pehkoksi. Samassa ympyrässä on samaa krookusta kahdessa muussakin kohdassa, mutta se ei näy kuvissa. Yritän saada koko ympyrän täyteen krookusta.

Pionin punaisia piippoja nousee kiihtyvään tahtiin. Nämä pullukat kuuluvat nimettömälle lajikkeelle jonka ostin jokunen vuosi sitten paikallisen siirtolapuutarhan myyntipisteeltä. Todennäköisesti tämä on tarhapioni.

Toisen jalavan alunen kokee tänä vuonna muutoksen. Puun alla on ollut vuosikaudet musta muovi. Siinä yritti levitä vuohenkello sinnikkäästi. Kolmeen vuoteen en ole tavannut yhtään uutta alkua, joten uskallan ottaa muovin pois. Muovin poisto taas tarkoittaa sitä, että pääsen istuttamaan tuohon kaikenlaista kivaa. Nyt kesällä jotain matalaa perennaa ja syksyllä kukkasipuleita. Perennoja vielä pohdin, mutta sipulikukista laitan joko krookuksia tai posliinihyasintia. Tai ehkä molempia.

Uuden kasvihuoneen alueen penkit on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Urakka jatkuu toisaalla puutarhassa. Olen saanut valmiiksi vajaan kolmasosan penkeistä. Välillä on pitänyt tehdä muuta, tänään oli urakkana kerätä kaikki oksista sahatut polttopuut ja viedä ne liiteriin. Urakka on valmis, nyt keräilen voimia ja lepuutan hetken verran polvea puutarhatöitä varten.

Taistelua tylsyyttä vastaan

 Kovat pakkaset, ikuinen lämmittäminen, puutarha täynnä lunta ja niin edelleen, kyllä te tiedätte. Se kaikki tekee elämästä tylsää. Olen lukenut kirjoja useamman joka viikko, katsonut Areenasta sarjoja, leikkinyt Oivan kanssa, tehnyt käsitöitä ja vain ollut. Silti elämäni on tylsää kun ei ole puutarhaa eikä saa multaa kynsiensä alle.

Sen lisäksi ne harvat talviset puutarhatyöt jotka on tehtävä, ovat tylsyyden huippu.

Tänään kiersin koko puutarhan ja tarkistin kaikki verkot. Kuvan verkko on niitä joita jouduin kiskomaan ylöspäin jotta jänikset eivät pääse puun kimppuun. Samalla talloin lumikerrosta matalammaksi verkon ympäriltä. Olin hiki päässä jo parin verkon jälkeen. Puutarhan lumi on polveen asti, sellaista kevyttä pakkaslunta joka antaa periksi jalan alla. Siinhän kahlasin ja puhkuin.

Kovat pakkaset saa mielen huolestumaan arkojen kasvien takia. Kaikki austinit ovat verkkojen alla ja lumen suojassa, mutta riittääkö se? En tiedä. Magnoliat on peitetty lumella yhtä lukuunottamatta, se kun on liian hankalasti saavutettavissa. Pieni pensaskirsikka on haudattu lumeen, samoin muutkin arat kasvit.

Lunta riittää ja tänään satoi pari senttiä lisää. Onneksi puutarha on tuulinen ja tuuli oli vienyt ylimääräiset lumet puiden ja pensaiden oksilta. Suuria havupuita kuten tuijia ei ole, joten niiltä ei tarvitse pudottaa lumikuormaa pois.

Ladolle päin on aurattu traktorilla väylää, näin pääsen kahlaamatta rosarioon asti. Tosin rosariossa kahlaus alkaa, tai väylän ulkopuolella. Tänään tutkailtiin tarvitseeko kasvihuoneen katolta pudottaa lumia. Päätimme jäädä seuraamaan tilannetta. Lunta on, mutta se on vielä kevyttä. 

Kävin myös puutarhan ulkopuolella. Kuvassa näkyy neljä mäntyä. Olen istuttanut ne pieninä, noin 20 cm taimina vuosia sitten. Tänään havahduin siihen, kuinka suuriksi ne ovat kasvaneet. Minun puolesta saavat kasvaa lisää ja niiden ympäristöön voisin istuttaa lisää mäntyjä aina kun niitä putkahtelee kukkapenkkeihin.

Olin ajatellut kylvää viikonloppuna kelloköynnökset, mutta siirsin suunnitelmaa suosiolla viikon päähän. Meillä oli kummipoika ja nuorempi lapsenlapsi yökylässä joten en malttanut alkaa tekemään kylvöjä. Ehtiihän ne viikonkin päästä.

Mustilan taimipäivä 2023

Lauantaina lähdin aamuvarhain Mustilan taimipäivään. Olin perillä kympin aikoihin eli silloin kun paikka aukeaa, sieltä jo ensimmäiset taimihaukat tulivat autoilleen kassit täynnä taimia. Tässä kohtaa iskee vuosittainen paniikki, riittääkö minulle mitään. Kyllä riittää, se on havaittu joka vuosi. Parkkiin ajaessa kävi vielä niin hauskasti, että ajoimme Versoja Vaahteramäeltä Riinan kanssa vierekkäin parkkiin.

Ensin suuntasin Mustilan taimimyymälään, joka oli ilmoittanut hyvistä alennuksista kauden viimeisen aukioloviikon kunniaksi. 

Myymälästä ostin erittäin kookkaan tuurenpihlajan -70% alennuksella. Tämä tulee arboretumiin, ehkä yhden jo siellä kasvavan pihlajan tilalle tai sitten kivimuurille, pitää pohtia asiaa tarkemmin kunhan pääsen tänään puutarhaan.

Myymälän rääpepöydältä pelastin eurolla maksaruohon ja jouluruusun. Luotan niiden virkistymiseen kunhan pääsevät maahan.

Alma tutkii innokkaana ostoksiani, sopivia vieraita hajuja ilmeisesti. Tässä ovat ostokseni Mustilan arboretumin myymälästä. Harvinaisen vähän, mutta menin sinne viimeisenä ja oli jo ehkä pientä väsymistä havaittavissa, ja kiire kotiin viemään lapsi töihin. Siinä on pieni vuorijalavan taimi kasvamaan nopeasti suureksi näkösuojaksi pellon laitaan. Toinen on lyhtysorvarinpensas, pieni taimi sekin, mutta jospa sopeutuisi silloin paremmin meille.

Virolaiselta saniaismyyjältä löytyi muitakin aarteita. Valkoisen konnanmarjan hankin jo viime vuonna, mutta se ei ole viihtynyt kovin hyvin, elossa on vaan kovin on kitulias. Uusi taimi lähti niin edullisesti, että mielelläni kokeilen toiseen kohtaan. Marjat tulivat mukana ja niitä putoili ruukkuihin. Oikeanpuoleinen taimi on valkoisena kukkiva näsiä, niitä haaveitani jotka ovat saaneet odotella toteutumista vuosia. Olen saamassa valkoisen näsiän siemeniäkin, mutta eipä ole haitaksi ostaa valmis taimi.  Hintaa taimella oli kahdeksan euroa. 

Uusien kaveriksi jotain vanhaa. En raaski jakaa unkarinsinivuokkoa joten ostin uuden taimen. Alppikello hävisi kuivuuteen alppiruusumetsiköstä joten uusi kokeilu hortensiapuutarhaan joka on kosteampi.

Taimiharrastajilta kivan värinen keijunkukan siementaimi. Ja toki lisää brunneroita eli rotkolemmikkejä. Tuossa on kaksi taimea, kirjavalehtinen ja vähemmän kirjava. Molemmat tulevat hortensiapuutarhaan jossa nämä ilmeisesti viihtyvät.

Vasemmalla virolaiselta myyjältä ihana enkeliperhoangervo vaaleanpunaisilla kukilla. Toiselta epimedium x youngianum eli valkovarjohiippa. Sellainen minulta vielä puuttui. Oikealla on Tommolan tilan valikoimista kerrottu kaukasianpitkäpalko. Tavallisen yksinkertaisen ostin heiltä keväällä.

Valitettavasti en jaksanut mennä kuin yhdelle opastetulle kierrokselle, mutta kyllä kannatti. Tuomas Haltia kertoi aprikooseista ja persikoista Suomessa. Lähinnä aprikooseista sillä niistä hänellä on pitkä kokemus ja hänen ansiostaan minullakin on kolme aprikoosin taimea Haapastensyrjän jo lopetetulta koealueelta.

Osa kokeen siementaimista on istutettu Mustilaan, hyvään eteläänpäin antavaan rinteeseen. Sain vahvistusta sille, että voisin istuttaa omat aprikoosit maahan enkä kasvihuoneeseen kuten olen suunnitellut. Toistaiseksi aprikoosini ovat ruukuissa ja saavat olla niissä ainakin ensi kevääseen. Mietin asiaa sitten uudemman kerran.

Antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Taimia kohtuudella, enemmänkin olisin voinut hankkia, puutarhassa on tilaa. 

Puutarhakausi 2022

 Sain sekä Kottikärryn Kääntöpiiri blogin Päiviltä, että Puutarhaeloa Riitalta haasteen kertoa kaudesta 2022. Kysymykset ovat tuttuja jo aiemmilta vuosilta, uskon, että myös vastaukset ovat sitä, koska itse koen olevani puutarhassa yhdellä tapaa urautunut, siellä omalla mukavuusalueella on mukavaa olla.

Oranssit suippopaprikat kaupan paprikoiden siemenistä.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

• Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
• Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
• Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
• Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Enpä tainnut tehdä mitään mitä en ole koskaan ennen kokeillut. No ehkä voi sanoa, että kokeilin ensi kertaa uudessa kasvihuoneessa paprikoiden kasvatusta. Vanhassa olen kokeillut vuosia sitten ja se ei onnistunut. Nyt sato onnistui todella hienosti.

Uuden kasvihuoneen itäpääty ja sen uusi istutusalue. Suunnitelman mukaan ja vähän sen ohi.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

• Tarkasti
• Ai missä?
• Suunnilleen kyllä
• Hmm... *viheltelyä* ... suunnilleen

En pysynyt ja pysyin. Kaikki suunnitelmat ovat vain päässäni ja ne hyvin usein muokkaantuvat työn edetessä. Rakenteet ovat niitä jotka yleensä pysyvät hyvin suunnitelman mukaisesti, mutta kasvivalinnat muuttuvat. Siinä ratkaisee hinta ja saatavuus enemmän kuin suunnitelma.

Uutta hortensiapuutarhaa.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

• Ei
• Yksi
• Muutama
• Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun...

Tuli ja paljon tulikin. Osa ostettuna, osa itse kasvatettuja ja osa oman puutarhan jakotaimina. Uusia alueita tuli useita ja niistä suurin osa on kasvitettu tällä kaudella. Yksi suurimmista oli uusi hortensiapuutarha. Siellä ne kasvit, jotka ovat rahalla ostettuja, ovat lähes kaikki paria poikkeusta lukuunottamatta alennustaimia. Edullisimmat euron taimia. Paljon taimia ei siis aina tarkoita paljon rahaa.

Easy Elegance-ruusu 'High Voltage'.

4. Menetitkö kasveja?

• En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
• Joskus tulee talvituhoja, joskus kevättuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
• Älä edes kysy, kuinka monta!

Joka vuosi tulee menetyksiä. Ihan senkin takia, että tykkään venyttää kasvuvyöhykkeiden rajoja. Tulee eläimiä jotka popsivat kasvit suuhunsa ja tulee ankaria talvia ja vielä rankempia keväitä. Keväällä 2022 luulin menettäneeni useamman ruusun. Kesän myötä kävi selväksi, että hengissä ovat mutta lähtivät kasvuun todella hitaasti. Kuvan 'High Voltage' ruusussa oli keväällä yksi elossa oleva silmu ja siitä se vain kasvoi komeaksi pensaaksi joka kukki pakkasiin saakka.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Valkokirsikka 'Lumikki' minulta vielä puuttuu ja moni muukin kasvi.

Liljapenkki jonka mylläsin kukinnan jälkeen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

• Sää
• Kukkaloisto
• Joku muu. Mikä?

Kukkaloisto. Pionit, liljat, iirikset, esikot, kellukat, ruusut ja leimut. Ihan uskomaton kesä.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Uudet alueet ja niiden kasvittaminen.

8. Mikä oli paras ostoksesi /hankintasi?

Kirjovaahtera 'Drummondii' löytyi -70% alesta. Olkoot se kesän paras hankinta. Ensi kevät näyttää kuinka onnistunut oli ja selvisikö talvesta hortensiapuutarhan kupeessa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

• Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
• Ehkä...
• Aivan liian monta!
• Virhe? Mitä? Minulleko?! Eeei suinkaan...!

Eihän sitä nyt virheitä tehdä, on vain vaihtelevia olosuhteita, kiukuttelevia kasveja ja innostavia kokeiluja.

Miten herkkä kaunotar kasvoi keväällä Barnhavenilta tilatuista yllätyssiemenistä.

10. ja 11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti? Mikä oli suurin pettymyksesi?

Nyt on paha kysymys. Muisti pätkii. Pahin pettymys taitaa olla kasvimaalla ja siellä ruusukaalien huono kasvu. Esikot yllättivät positiivisesti, etenkin kaikki siemenkasvatukset.

Uutta kivituhkakäytävää. Ensi kaudelle jäi viimeisen käytävän teko.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

• Kasveihin
• Kiviin / Kiveyksiin
• Pihan rakenteisiin, toimintoihin...
• Puutarhamatkailuun

Kasveihin, multaan ja kivituhkaan. Kun tekee uutta niin tarvitaan materiaalia.

13. Mitä Opit?

Tee mitä jaksat ja jos et jaksa, älä tee.

14. Odotatko tulevaa / alkanutta kasvukautta...

• Suurin suunnitelmin?
• Kunnianhimoisin odotuksin?
• Kauhunsekaisin tuntein?
• Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Into piukeana ja sormet syyhyten, kyllä. Odotan kevättä ihan hulluna. 

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

En laita tätä nyt eteenpäin koska on tainnut kiertää aika monessa blogissa. Jos ei ole sinulle vielä osunut niin nappaa tästä ja laita kausi 2022 pakettiin.

Valon viikonloppu

Harvoin tavattu herkku, viikko sadetta ja sateisen viikon päätteeksi koko viikonlopun aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Yläilmojen herra kuuli toiveet. Juuri tätä kaipasin. 

Loppukesästä 2017 toisen lapsenlapsen ristiäisissä istutimme kummallekin lapsenlapselle omat Suomi 100 vuotta kuuset. Kuuset ovat kasvaneet hienosti, kauniin tasaisiksi. Olen pari kertaa leikannut niitä, silläkin on luultavasti vaikutusta. Kuusien väliin istutin elokuussa 2021 pienen vaahteran taimen, taisi olla punavaahtera. Taimi on yhtä piskuinen kuin istuttaessa, siitä paleltui latva viime talvena. Kuusien välissä, aikalailla keskellä näkyy suojaverkkoa, vaahteran alku on sen verkon sisällä.

Matalalta paistava aurinko saa aikaan mahtavat varjot. Koivujen varjot tuntuivat täyttävän koko alapuutarhan. Syyskylvöjen vihertämä pelto on kaunis.

Yläpihan joutomaa piti hyödyntää puutarhaksi vasta hamassa tulevaisuudessa. Kun mies innostui mylläämään alueen jo tänä vuonna, innostuin minä tekemään sen loppuun samantein. Nyt olen siitä hyvin onnellinen, ensi vuonna kasvit ovat tätä vuotta suurempia ja pääsen heti keväällä nauttimaan sadoista alueelle istutetuista pikkusipuleista.

Ensi kesällä jäi vapaata tilaa mukavasti. Keskellä olevan polun molemmin puolin on istutusaluetta. Joitain kasveja siellä jo on, mutta lisääkin mahtuu. Kun tuolta takametsiköstä kaadettiin pihlajapusikot, avartui maisema huomattavan paljon. Se laajeni ja siistiytyi.

Olen koko viikonlopun lähinnä haahuillut puutarhassa. Haahuillessa tein löydön. Pieni sinivuokon siementaimi on lähtenyt hyvän kasvuun. Enpä tohdi siirtää, tuossa kannonkolossa saa kasvaa kun kerran itse valitsi paikkansa.

Punaimikän taimi on kasvanut pienestä taimesta kokonaiseksi pensaaksi. Se on tykännyt varjoisesta kasvupaikastaan, edellinen taimi kuihtui liian auringossa. Kohta pitää rajoittaa kasvua etteivät vieressä kasvavat pionit jää alle.

Seinusta jossa säilytän kesäisin suojaverkot on navetassa tyhjä. Pari verkon rimpulaa siinä on vielä hätävarana, pala kanaverkkoa ja pala lammasverkkoa. Kesällä seinusta on täynnä verkkoja. Onni on tällainen varastotila jota ei tarvita mihinkään muuhun. 

Lauantaina tarkistin kaikki puutarhan verkot ennen tuulen yltymistä. Paria verkkoa jouduin kiinnittämään paremmin maahan kiinni, suurin osa oli kunnossa. Mitään myrskyvaurioita ei tullut, sähköt vähän pätkivät mutta sekään ei muodostunut ongelmaksi.

Kun halvalla sai

 Olipas taas kerran oikea sulovilen-olo. Eksyin katselemaan alennuksesta kukkasipuleita ja katse saattoi harhailla vähän toisaallekin.

Plantsusta sai kukkasipuleita kymmenen pussia viiden hinnalla. Ostin pelkkiä lumikelloja. Olin tarkkana ja syynäsin jokaisen pussin läpi, vaikuttivat vielä kasvukelpoisilta. Kotona istuttaessa vain muutama sipuli sadasta osoittautui kuivahtaneeksi. Tai keväällähän sen sitten lopullisesti näkee miten kävi, oliko onnistunut ostos vai ei. Istutin kaikki sipulit hortensiapuutarhaan.

Yksinäinen köynnöshortensia maksoi vain euron. Olihan sille annettava uusi koti männyn juurelta. Kuvan ottamisen jälkeen laitoin vielä oksasilppua hortensian juurelle ja lankakorin verkon virkaa tekemään. Köynnöshortensia on paikallisten jänisten herkkua. Vahvan oloinen taimi jossa oli monta haaraa eikä sitä olisi kiva menettää ristihuulen ateriaksi.

Ja vähän siemeniä tulevaan puutarhakauteen. Vain 0,50€ pussi. Ei vaan voinut vastustaa vaikka oikeaa tarvetta ei ollut. 

Kolmas kerta toden sanoo. Jo kaksi katsuraa olen saanut kuolleiksi tässä puutarhassa. Yritän vielä kerran, hyvän kokoinen taimi maksoi 9€. Nyt ei pitäisi olla liian kuiva paikka vaikka onkin auringossa. Paikka on uuden kasvihuoneen edessä, jättikiven puolella. Mustat, korkealle kurottavat kukinnot kuuluvat jättiverbenalle. Jätän sen tuohon ja saa siementää itsestään, pari vuotta olen onnistuneesti toiminut niin ja jättiverbena on talvehtinut siemenenä maassa.

Ja viimeiseksi tietenkin pakollinen verkko ympärille. Miehen vinkistä uskalsin käydä navetassa lojuneen verkkorullan kimppuun, sen sai kuulemma ottaa käyttöön. Siis säästin vielä lisää enkä joutunut ostamaan uutta verkkorullaa. Katsuran latva tulee verkon yli mutta latvan mahdollinen menetys ei haittaa.

lJa koska löytyi vielä kaksi erittäin edullista 'Pink Annabelle' pallohortensiaa niin olihan nekin otettava. Paikka voi vielä muuttua, mutta olkoot talven tuossa. Taustalla olevat pienet vihreät piipot kuuluvat 'Ping Pong' laukalle. Se lähtee kasvuun heti istuttamisen jälkeen. Piipot talvehtivat hyvin, tai sanon näin suurella kahden talven kokemuksella.

Olisikohan siinä olleet kauden viimeiset hankinnat. Syksy ei oikein innosta maan kaiveluun, näpit jäätyy ja pimeä tulee järkyttävän aikaisin. On aika vetäytyä talvipuuhiin ja kaivaa kirjoja ja palapelejä esiin.

Salamatkustaja ja ensimmäiset kukkasipulit

 Taitaa olla menossa kesän viimeinen viikonloppu jos katsoo sääennusteita. Kylmää kyytiä kun ensi viikolla päivälämpötilat tippuvat sinne kymmenen asteen tienoille. Tänään on tehtävä ahkerasti puutarhatöitä ja kerättävä satoa talteen pois kylmän alta. 

Myös istutushommia on tehty ja tehdään vielä tänäänkin.

Kirjovaahtera 'Drummondii' sai paikan uuden hortensiapuutarhan edustalta. Kasvutukia tuli varuiksi kolme ja ne tehtiin heinäseipäistä ihan vain katseen kestävyyden vuoksi. Näkyvä paikka joten tykkään, että näyttää kivalta. Muualla kelpaa mitä sattuu nurkista löytymään.

Pengon aina taimimyymälöissä kaikki reppanat jotka ovat alessa kuten vakituisemmat lukijani tietävät. Tällä kertaa osui silmiin rönsytiarella jota olinkin etsimässä kuivaan rinnealueeseen. Rönsytiarellan kanssa samassa purkissa asui salamatkustaja jonka tunnistin heti. Sehän on selvä ängelmän taimi. Ihan pakko ostaa, sillä siinähän sai kaksi taimea yhden hinnalla ja vieläpä yhdellä kolikolla. Ängelmä päätyi hortensiapuutarhaan.

Päivänlilja 'Pink Damask' on kasvanut todella suureksi. Vaan koska kukkii näin hienosti, ei sitä tarvitse vielä jakaa.

Sen sijaan päivänliljan kyljessä kasvaneen hopeatäpläimikän jaoin jo aiemmin kesällä. Kaikki taimet lähtivät hyvään uuteen kasvuun vaikka jakamisen aikana sattuivat kovia helteitä. Kastelin taimia joten sillä oli osuutta hyvään selviämiseen.

Safiirihortensia kukkii ensimmäistä kertaa. Olen seurannut nuppua jo pitkään ja olihan se kuvattava jo näin kukinnan alussa. Eilen vein sille useamman kannullisen vettä, sadetta on ennustettu mutta saapa nähdä tuleeko niitä ja missä määrin.

Uuden kasvihuoneen sivussa oleva omenarivistö sai taas kolmannen puun. Rivistön toisella laidalla kasvoi aiemmin kolmas puu, mutta se joutui ilmeisesti myyrien tuhoamaksi. Kolme näyttää paremmalta kuin kaksi joten siksi uusi omenapuu. Ensi viikolla toivottavasti saan tuonne tontin laitaan tulevat tervalepät, ne pitäisi ehtiä istuttaa ennen talvea. Pienet taimet eivät onneksi vaadi suurta kuoppaa.

Prismasta sai jo syksyn kukkasipuleita. Mukaan lähti pussi nuokkutähdikkejä. Minulle ihan uusi kasvi, kaupassa piti googlettaa kun paketissa oli vain tuo latinankielinen nimi. Toivottavasti saan menestymään. 

Vaan nyt perunamaalle ja keräämään tomaatteja kasvihuoneista.