Sali

Ai että minusta on aina yhtä hauska kirjoittaa sana sali, tai sanoa ääneen. Tulee sellainen fiilis, että meillä on niin fiini huone talossa että. Vaan ihan tavallinen olohuonehan tuo on. Kutsumanimensä vain on sali. Saliin olen kaivannut pitkään ylisillä makoillutta puusohvaa. Tilaa sohvalle ei ole ollut kunnes alkusyksystä tein päätöksen myydä nukkekotini ja sen alla oleva arkku pois. Molemmat sainkin uuteen kotiin, mutta sitten tuli joku ihme hairahdus. Kun ostin eteisen peilin, niin ostin samalla tarjoilupöydän. Ja minun kun on niin pitänyt karsia huushollin tavaroita. Tuolla valokuvien alla se tarjoilupöytä nyt majailee.

Nyt kuitenkin päätin, että tarjoilupöytäkin saa lähteä. Sohva tulee saliin, ja sillä siisti. Tuonne kulmaan se ei kuitenkaan mahdu, mutta järjestellään hiukan huonekalujen paikkoja uusiksi.

 Tästä pönttöuunin vierestä jos siirtää klahvilipaston tarjoilupöydän tilalle, mahtuu sohva tähän. Tosin sitten sohvaa ei saa levitettyä sängyksi.

 Jos taas siirrän äskeisen kuvan klahvilipaston tarjoilupöydän tilalle, mahtuu tämä koivukaappi klahvilipaston tilalle. Ja niin sohvalle on salissa paikka jossa sen saa tarvittaessa levitettyä sängyksi. Rukille varmasti löytyy paikka muualtakin, ja sen takana pilkottavalle taikinatiinulle.

 Sohva taasen on tässä. Kuvissa näyttää oranssilta, mutta on ihan possunpunainen, sellainen vanha roosa. Kansi sohvasta on kadoksissa, oli jo kun ostimme sohvan. Mutta se ei haittaa, sillä alunperinkin etsin sohvaa ilman kantta jotta saan siihen patjan ja pitsipeiton päällimmäiseksi. Yläosan koristeen olen joskus raapinut maaleista puhtaaksi. Muun sohvan osalta totesin, että kuumailmapuhallin lienee paras työkalu maalin poistoon.

Mies ihanainen teki minulle navetan alakerran autotalliin työverstaan jossa uskaltaa käyttää kuumailmapuhallinta. Tuolla ylisillä en uskalla palovaaran takia. Autotallissa on hyvä betonilattia joka ei syty pienestä kipinästä tai palavasta maalista. Ihan kaikkia maaleja en saanut tänään poistetuksi isänpäiväkahvien takia, mutta aika paljon lähti, ja ihan kevyesti. Toiveita siis on, että jouluksi salissa on uusi huonekalu, puusohva.

---

Ja koska nyt minulla ei enää ole nukkekotia jolle minulla ei ollut ikinä aikaa, poistan myös siihen liittyvän blogini. Kiitos teille kaikille jotka siellä kävitte kurkkimassa. Aika vain ei riitä kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi.

Talotoimittaja vaihtoon

Luotettava kotimainen talotoimittajani ei saanut aikapulan takia työtään tehdyksi. Ensin vaivasi lopputalven kiireet, sitten kevätkiireet ja huippuna kesäkiireet. Lauantaina kävin taloesittelyssä ja löysin vaihtoehdon kotimaiselle toimittajalle kilpailukykyiseen hintaan. Tämän uuden toimittajan valttina oli nopeus, talo vaihtoi heti omistajaa ja sisustustöihin pääsi samantien. Puhelu rahoitusvastaavalle, vihreää valoa saatiin ja talokaupat tehtiin. Tammikuja kolmoseen nousee komea pytinki.

 Salissa ei olla työpäiväni aikana, joten se oli paras paikka paketin kokoamiseen, maalaamiseen ja tapetoimiseen. Tänään on osa maalintarpeesta täytetty ja huomenna ylle tulee toinen kerros. Kaapista löytyi muutaman vuoden vanha kalustemaalipönttö ja koska maali oli vielä ihan hyvää, käytin sitä.

 Taloni ulkoväri on ällöttävän keltainen. Ensimmäinen ajatus oli maalata se jollakin muulla värillä. Illalla totesin urakan olevan minun hermoille ja taidoille liian suuri. Keltainen väri saa olla, kai siihen tottuu.

Samoilla talomessuilla oli myös sisustajan markkinat. Täältä näet mitä tulikaan ostettua uuteen kotiin. Kaikenlaista sitä ihminen tarvitseekin :D

Kirpparilta ja vähän muualta

Loman viimeinen päivä menossa ja sää mitä mainioin. Sain kasvimaan kitkettyä ja samalla tuli todettua että lantut ja nauriit pitää istuttaa uudelleen. Sen siitä saa kun ei heti laita harsoa, kaikki on syöty parempiin suihin :(

Vaan ei se mitään, vielä ehtii hyvin istutella uudet siemenet.

Maanantain kirpparireissulta löytyi muutama oikea Löytö.

Marimekon pellavapaidat á 4e.

 Yksi meille uusi Teemu-kirja, ja yksi tutumpi jo liiaksi kuluneen tilalle, molemmat á 2,50e

Pieni lasimaljakko lasten kukille 0,80e.

 Tulevaan nukkekotiin puisia kalusteita. Koko setti 10e. Kaappien kaikki ovet ja laatikot toimii, avautuu ja sulkeutuu oikeasti. Ja ovat puu puuta, ei mitään balsaa. Tiedä sitten ovatko sopivia, mutta laitetaan eteenpäin jos eivät ole. Näitä jäi kirpparille vielä toinen satsi jos jotain kiinnostaa. Äkkiä se on sieltä haettu.

Tammikuja 3:een tuleva rakennus on jo tilattu talotoimittajalta. Hänellä (=miehellä) on kuitenkin vaikeuksia toimitusajan suhteen, joten joudun vielä tovin odottelemaan uutta kotia.

Hyvää kannattanee odotella.

 Uudet puunkantokorit eivät ole kirpparilta vaan Lahden Trioon avatusta uudesta Sinooperi-keskuksesta. Olivat avajaistarjouksessa vain 7,50e kori. Pieni ja iso samanhintaiset. Minä otin tietenkin niitä suurempia molemmat ja olisin voinut ottaa vielä toiset kaksi, mutta kädet eivät enää riittäneet kantamaan.

Kaikki kolme poikaa saivat vielä pinon t-paitoja mutta ne hävisivät pesuun heti samantien. On niitä uusia kaivattukin, jotkun käytössä olevat paidat alkaa olla kolmatta vuotta vanhoja. Ihanan pehmeiksi ja liruiksi kuluneita :D

Sitten lopuksi pieni tiedustelu.

Mistä ihmeestä meille tulee sisälle hyttysiä??

Ovet ovat kiinni, samoin ikkunat. Yksi tuuletusräppänä on kodinhoitohuoneessa, voiko se olla paikka josta lentelevät sisälle? Entäs hormit?

Viime yönä piti selvitä parin tunnin unilla kun koko ajan inisi korvanjuuressa. Niitä hyttysiä oli useita sillä tapoin niitä liki kymmenen kappaletta siinä yön aikana. Ja nyt paivällä pinon lisää.

Alkaa ärsyttämään!

Vaimolla viiraa

Jos tuo aviomieheni ei vielä koskaan ole epäillyt mielenterveyttäni tai sitä, että keski-ikä kolkuttelee ovella niin nyt se sen tekee. Kävin tänään kirpparilla ja siellä kolahti yksi pieni pussi minuun oikein kunnolla. Eihän siinä pussissa ollut kuin muutama hassu pieni tavara, mutta voi että miten ne huusivat päästä uuteen kotiin.
Tästä pienestä ostoksesta on kai sitten seurauksena uusi harrastus. Ihan kuin minulla olisi aikaa sellaiselle, mutta eikös miltei nelikymppisen eletä vielä niitä ruuhkavuosien hurmoksia. Sitäpaitsi ei täällä ole enää pieniä lapsia. Joten pidemmittä puheitta saanko esitellä:

Sohva

 kattokruunu,

 hyllykkö,

hyllykön pikkuruiset naulakot.

Nyt puuttuu enää se koti näille esineille.

Tiedän, että teissä lukijoissa on alan harrastajia, joten nyt kelpaa kaikki vinkit mistä se tuleva uusi koti olisi parasta ja edullisinta ostaa. Huoneistokeskukseen on kai ihan turha ottaa yhteyttä tämän uuden kodin tiimoilta. Haussa olisi jotain Arvilan tyyliin, ei mitään viimeisen päälle olevaa kaupunkivillaa.