#suuntanaomavaraisuus, kesäkuu 2023, luonnon monimuotoisuus

Maaseudulla asuminen on onni luonnon monimuotoisuuden suhteen, ja meillä on ollut onni saada sen puolesta hyvät olosuhteet. Lähellä on vesistöjä, olemme peräti kolmen järven läheisyydessä. On metsää, peltoa, ojia, kosteampaa ja kuivempaa aluetta. Puutarhassa on vieraillut mm. kettu ja supi. Jänikset ovat vakiovieraita, kauriit eivät (onneksi) vielä. Tikkalintuja olen tavannut omalla tontilla neljä erilaista. Pääskyset ovat joka kesä vieraanamme ja harakan poikasia tavataan silloin tällöin. On ötökkää ja vaikka mitä mönkijää, perhosia ja koppakuoriaisia. Syksyisin saunalla tapaa lepakoita illan hämärässä.

Varsinaisessa puutarhassa yritän ottaa luonnon moninaisuuden huomioon, tai oikeastaan ei pelkästään puutarhassa vaan koko tontillamme.

Varsinaisen puutarhan ulkopuolella saavat nokkoset ja koiranputket kasvurauhan. Jokainen perhosentoukka on säästämisen arvoinen ja tervetullut. Puutarhassa olen myös melko vapaamielinen toukkien yms. suhteen. Liljakukot listin, mutta muita haittaötököitä kuten kirvoja en torju. Kotiloita kerätään ja myrkytellään Ferramolilla. Joskus olen ollut paha ja myrkyttänyt kärhöistä kärhöpistiäisiä, niistä ei onneksi ole kuitenkaan saatu suurta riesaa. Kasvimaalla harsot ja ötökkäverkot ovat parasta tuholaistorjuntaa.

Puutarhaan on jätetty kantoja ja tuotu lisäksi irtokantoja. Ne saavat lahota rauhassa paikoilleen ja samalla tarjota monenlaiselle vipeltäjälle suojaa ja asuinsijaa. Kuvassa on muuten yksi tuoreimmista hankinnoistani, sain sen vaihdossa taimitorilta. Kyseessä on joku litukka, tarkemmin Cardamine pentaphyllos. Kukkii aikaisin keväällä liiloin kukin. Onko kellään tästä mitään kokemusta? Onko haitta vai hyöty?

Kantojen lisäksi uudessa hortensiapuutarhassa on paljon lahopuuta, kokonaisia puunrunkoja lahoamassa. Kuvassa niistä on vain pieni osa. Varsinaisia kaupasta hankittuja ja itse tehtyjä hyönteishotelleja meillä on muutama mutta eivät ne ole kovin suosittuja.

Arboretumin ja oman pienen metsäpalstamme välissä on niitty. Sitä suojelen vimmatusti lähestyviltä lupiineilta. Niitty niitetään silloin tällöin eikä se ole nimestään huolimatta oikea niitty. Mutta kasvaa siellä joitain niittykasvejakin. Niityn ja metsän erottaa puro jonka kunnostamisesta haaveilen. Puroon tulee vesi lähinnä sulamis- ja sadevesistä ja sammakot ovat siinä keväisin vähän hätää kärsimässä koska nykyolosuhteissa vettä ei ole riittävästi poikastuotannon kannalta. Haavenani on kaivattaa kaivinkoneella puroon syvänteitä jossa vesi seisoisi pidempään ja näin vähentää virtausta. Samalla poistettaisiin ylimääräinen kasvillisuus ja korjattaisiin kivet paremmin.

Vaikka meillä suurin osa risuista haketetaan, riittää niitä myös risuaitaan. Tämä on todella vanha kuva risuaidasta, nyt sitä on vaikeampi kuvata sillä risuaidan edessä kasvavat pensaat ja puut peittävät sen lähes kokonaan. Risuaidan tolpat on uusittu kertaalleen ja joka vuosi siihen saa lisätä risuja.

Kuten aiemminkin, näitä suuntana omavaraisuus-postauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala.

Alle päivittyy maanantain aikana lista muista Omavaraisuussarjan kirjoittajista.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/nokkoslannoitetta-puutarhaan

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kevat-luonnossa

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/kotipuutarhuri-luonnon-apurina.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/06/luonto-hoitaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/06/luonnon-monimuotoisuus-kotipihalla.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/06/suuntanaomavaraisuus-kesakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/06/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/06/tuholaistorjunta.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-kotitarvetilalla

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17192

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/luonnon-monimuotoisuuden-vaalinta-ja-siita-hyotyminen-turvalliset-lannoitteet-ja-tuholaistorjunta-suuntana-omavaraisuus

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/06/05/puoliksi-villi-piha-eli-biodiversiteettia-torpan-tapaan

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/06/unelmana-omavaraisempi-elama.htm

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/06/05/kesakuu-23-kuulumisia-korvesta

Käenrieskaniitty

 Käenrieska on yksi puutarhan hauskimmista kasveista ja täysin luonnonvarainen. Se ilmestyy ihmeellisesti kaikkialle keväisin. Kukkii ja häviää viettämään lepoaikaa. Meillä sitä löytyy yläpihalta, kukkapenkeistä, kasvimaalta ja arboretumista, siis koko puutarhasta. Tänä vuonna suurin alue on kivimuurin takana nurmialueella.

Ihan oma käenrieskaniitty joka upeutta en saa vangittua kameraan. En voinut mennä tuohon kävelemään, piti kiertää reunaa pitkin pois.

Käenrieska on kaunis yhdistelmä liilan palloesikon kanssa. Yhdistelmä jota odotan joka kevät ja taidan myös kuvata joka kevät. Se vaan on niin yhteensopiva.

Pidän keväällä muutenkin vaaleankeltaisesta kuten kevätesikoista. Tämä puska lienee puutarhan kaikkien kevätesikoiden emo. Siementaimia on siirretty lukematon määrä, olen levittänyt tätä tarkoituksella.

Ja sitäpaitsi vaaleankeltainen on kiva yhdistelmä pinkin kanssa. Tämäkin yhdistelmä tulee kuvattua joka kevät. Tykkään yhtä paljon kuin ylemmästä liilasta ja keltaisesta.

Niin ja käyhän se pinkki myös itsekseen. Kukkakaupasta ostettu esikko on viihtynyt puutarhassa jo monta vuotta neilikkaruusun kupeessa. Se on hitaasti jakaantunut kahdeksi taimeksi. Tänä vuonna kukinta näyttää olevan todella runsasta ja sehän sopii puutarhurille.

Vähän pelottavat nämä nyt olevat pakkasyöt. Huomasin keskiviikkona rusokirsikassa ensimmäiset nuput ja niiden en soisi paleltuvan. Toivottavasti talo antaa edes jotain suojaa kirsikkapuulleni.

Heinäkuun helmiä

 Viime vuonna sain pitää pitkän pitkän kesäloman, peräti kuusi viikkoa yhteen putkeen. Puutarhassa se tuli vietettyä, missäs muualla. Puutarharetkiä tuli tehtyä vähän, nopea piipahdus Tallinnaan ja siellä yhdelle taimitarhalle josta en löytänyt yhtään niistä kasveista joita etsin. Silti en palannut kotiin tyhjin käsin. Vaalean vihreää- blogin blogistin kanssa kävin Porkkalan kartanossa ja sen myymälässä. Eipä tarvinnut palata sieltäkään tyhjällä autolla kotipihaan.

Pioniunikot, puutarhan hempsankeikat kukkivat siellä missä lystäävät. Joskus kitken pois ja joskus en.

Kesähortensia 'Bougie' on kasvanut puutarhassa jo muutaman vuoden. Kituliaasti se on pysynyt hengissä mutta eipä ole juurikaan kasvattanut kokoa. Viime vuonna siihen tuli yksi kukka ja voi miten iloinen olinkaan siitä. Ja tästä muistui mieleeni, että 'Bougie' on mentävä peittämään varmuudeksi kokonaan lumen alle vaikka ei olekaan ihan kamalan herkkä.

Olin iloinen päätöksestä jättää niitty leikkaamatta ja antaa sen kasvaa vapaasti koko kesä. Normaalisti niitty leikataan ruohonleikkurilla jotta kotiloiden määrä alueella pysyisi kurissa.

Heinäkuun suurimpia saavutuksia oli navetan etelän puoleisen seinän ikkunoiden saaminen valmiiksi ja paikoilleen. Vielä puuttuu listoja ja yläkolmion kunnostus mutta tehdään niitä kun jaksellaan. Pääasia on ettei näistä ikkunoista enää sada sisään ja että ovet ovat ehjät.

Kasvihuoneessa alkoi satokausi. Kasvihuonekurkku 'Bella F1' osoittautui oivaksi valinnaksi. Sen siemeniä ostin tällekin vuodelle, vielä pitäisi löytää joku toinen hyvä lajike kaveriksi.

Heinäkuu 2020 oli tuoksuherneiden juhlaa. Sain siemeniä talteen ja kohta niitä pääsee esikasvattamaan. 

Kiurunkannus 'Graigton Blue' oli aluksi mysteerikasvi mutta kukinnan vaiheessa tästä ei voi erehtyä. Varjoisen paikan takia kukkii minulla todella myöhään.

Ostin syksyllä 2019 puutarhan jämälaarista nimettömän maksaruohon joka taitaa olla kaukasianmaksaruoho. Onneksi ostin, sillä yksi taimi on levinnyt nopeasti näin komeaksi kasvustoksi. Kukka on kaunis tumman pinkinpunainen. Tätä voi todennäköisesti jo ensi kesänä levittää muuallekin.

Liljaostokset eivät menneet ihan putkeen enkä saanut sitä mitä piti. Toisaalta eivät nämä pahoja värejä ole, eivät ollenkaan. Kaikki toki olisivat voineet olla samaa korkeutta.

Kasvimaalla kaikki kunnossa.

Ensi kaudeksi on suunnitteilla hiukan muutoksia sillä intoni kasvimaata kohtaan ei ole enää yhtä voimakas kuin ennen. Tiettyjä juttuja haluan silti kasvattaa mutta olen miettinyt alan pienentämistä esimerkiksi kasvulaatikoiden avulla. Lapsenlapsille kasvimaa on opettavainen paikka joten kokonaan siitä ei ole tarkoitus luopua. On mukava tulla yhdessä syömään herneitä tai katsoa joko porkkana on riittävän kokoista suoraan kasvimaalta naposteltavaksi.

Niityllä ja puutarhassa

Tämän viikon parasta antia on ollut seurata västäräkkiperheen elämää puutarhassa. Vanhemmat ruokkivat poikastaan ahkerasti. Toinen vanhemmista on aina poikasen lähellä ja toinen kauempana hakemassa ruokaa. Kun ruokaa saapuu, poikanen oikein tärisee innosta ja kipittää nokka ammollaan ruokkivaa vanhempaa vastaan. Ruokahalunsa tuntuu olevan pohjaton. Tänään näin harmikseni pihan yllä liitelevän haukan, toivottavasti ei käy västäräkkien kimppuun.

 Pyysin miestäni ettei leikkaisi niittyä matalaksi ruohonleikkurilla, normaalisti kun tätä leikataan kuten nurmikkoa. Leikkaamattomuuden seurauksena niitylle on alkanut ilmestyä uudestaan niittykasveja kuten kelloja.

 Ja kun on kelloja, on perhosia. Nyt seurataan niityn kasvua ja katsotaan miten sitä hoidettaisiin jotta ei olisi kohta nokkosen valtaama.

 Niityltä puutarhaan ja toiseen perhosten suosikkiin, maksaruohoon. Ostin tämän viime vuonna puutarhan jämäalesta, nimilappu oli tipahtanut pois ja siinä luki vain maksaruoho. Tekee hienot pinkit kukat, syksyllä lehdet ovat kauniin punaiset. Yhdestä ainoasta taimesta on kasvanut mukavan kokoinen lämpäre kiven eteen. Kiven takan pilkistää toista maksaruohoa, 'Carl' on sekin kasvanut mukavasti tuuheutta yhdessä ainoassa vuodessa minkä on tuossa ollut.

 Arboretumissa on pieni ja ihana kolmen kasvin sekamelska. Vaaleanpunainen syysleimu kukkii ekana pihan syysleimuista. Onkohan muuten syysleimu sillä kiiltoleimu kukkii tämän kanssa yhtä aikaa. No, oli mikä oli niin ihan kiva valkoisen myskimalvan ja syklaaminpunaisen harmaakäenkukan kanssa.

 Mantsuriankärhön hankin viime vuonna Mustilan taimitapahtumasta. Kyllä kannatti. Teki ekana vuonna jo näin monta kukkaa. Kasvatan tätä kiipeilemään kivimuuria pitkin mutta ei tuo vielä kovin pitkälle yllä.

 Runsaat sateet ovat olleet ukonhattujen mieleen. Vaaleanpunainen aloittelee kukintaansa ihan kohta. Korkeimmat varret yltävät puoleentoista metriin.

Tänään ehdin pohtia västäräkkien seuraamisen ja niityn kasvun ajattelun lisäksi puutarhan erilaisia ikkunoita. Kuten kasvihuoneen ikkunoita ja puutarhasta avautuvia ikkunoita eli näkymiä. Kasvihuoneen ikkunoita soviteltiin ihan vähän paikoilleen jotta havainnoillistui paremmin miltä kasvihuone tulisi näyttämään. Hyvältähän se näytti. Puutarhan näkymiä joista tykkään on paljon, sitten on pari josta en tykkää yhtään. Tämä näkymä kivimuurin takaa aitalle päin on yksi lempinäkymä, juuri sellainen ikkuna joita pihassa saa ja pitää olla jotta se on mielenkiintoinen katsella.

Rapakuntoisen päivän työ

Viime kesänä tehty luumulehdon ja pellon välinen risuaita oli talven aikana painunut puoleen alkuperäisestä korkeudestaan. Painumisen tapahtuminen oli tiedossa sillä en painanut risuja alunperin kovin tiiviisti niiden määrän takia. Tiesin, että tänäkin vuonna kaadetaan koivuja ja aita saa taas ilmaista täytettä sisuksiinsa.

 Kuormani niityltä risuaidalle oli kuin suoraan hauskoista kotivideoista. Onneksi kovin moni naapuri ei kulkenut ohitseni kun matkasin hitaasti kuormani kanssa maitokärryä kiskoen. Hitaus johtui talven aikana menetetyistä lihaksista, suoranaisesta rapakunnosta. Onneksi kesä korjaa tilanteen.

 Tein viisi tuntia töitä, ja nyt jos nousen tästä nojatuolistani ylös niin pakarat ja lonkat eivät suostu yhteistyöhön. Ne ovat täysin jumissa. Millainen lie mahtaa olla olo huomenna. Ehkä huomenna teen vain kevyitä töitä kuten ruusujen leikkaamista, sen mitä jäniksiltä jäi.
Kuvan kasoista vasemmanpuoleisen kuljetin kolmessa erässä tontin toiseen laitaan, risuaidalle. Toinen kasa on isoa koivunoksaa jotka mies pilkkoo myöhemmin hellapuiksi. Koivut olivat niityn iso ja mahtava koivurypäs joka oli vähän sääli kaataa. Mutta koivut olivat lahot ja niihin on iskenyt ukkonen jo pariin kertaan. Viime kesänä viimeksi meni yksi latva.

 Risuaita on taas alkuperäisen veroinen. Tukikepit on vielä sitomatta sillä saatan lisätä koivunoksia aitaan, oksia tulee viikonloppuna lisää. Osa oksista, ainakin männyt ja kuuset on tarkoitun murskata oksasilppurilla jos vain saamme sellaisen vuokraamosta vuokralle, omaa emme omista. Viime vuonna risuja poltettiin mutta se tuntuu haaskaamiselta. Oksasilpulle on aina käyttöä puutarhassa.

Lumitilanne alkaa olla jo melko hyvä eli suurin osa on sulanut pois. Pääsiäisenä saapui pelloille ekat joutsenet, tänään bongasin ensimmäisen töyhtöhyypän. Kevät etenee nyt hurjaa vauhtia ja toivottavasti myös minun kunto.

Lisää niittykuvia

Edellisen postauksen niittykuvat ihastuttivat niin paljon, että napsin tänään illasta lisää kuvia niitystämme. Suurihan se ei ole, mutta sitäkin tärkeämpi meille. Paikka on kostea, kuivan kedon kasveja tuolta ei löydy. Niityn ja metsän välissä solisee pieni puro, mutta se on näin kesällä täysin umpeenkasvanut.

Alue on tarkoitus säilyttää luonnonvaraisena. Muutaman männyn olen istuttanut niityn laitaan, mutta muuta emme ole tuolla tehneet, ja tietysti se osa niitystä on ollut matalana toista kesää jotta saadaan hillittyä kotilokantaa. Ensi kesänä niitetyn osan voisi antaa taas kasvaa umpeen.

Normimenoa

Meidän juhannus oli ihan tavallinen, omat nuorimmat pojat äitini luona mökillä, ja lapsenlapsi meillä yötä. Naapurin kesämökillä soi musiikki täysillä, juhannussaunassa oli täydelliset löylyt. Pakolliset grillaamiset hoidettiin vasta tänään kun ei satanut. Ainut poikkeus muista vuosista oli mansikkakakun puute, sielu ei antanut periksi tehdä kakkua ulkomaalaisista mansikoista.

Tai ei juhannus ihan tavallinen ollut, aattona kipitin mummin mussukan kanssa tienposkeen lupiineja keräämään ja mitä silmäni näkivätkään. Ihan omassa ojassa niityn laidalla kasvaa pehko kulleroa. Voi vietävä, ei siinä minun mielestä ennen ole kasvanut. Ja kun tänään menin kuvaamaan, oli kullerot edelleen paikoillaan. Ei ollut pelkkää juhannusharhaa.

 Monta monta keltaista palleroa, mikä riemu näistä syntyi.

 Kullerot ovat ylläolevassa kuvassa oikeassa alareunassa. Nyt mietin pitäisikö ne siirtää, tuossa joutuvat niittokoneen uhriksi ennemmin tai myöhemmin. Pysyisivätkö paremmassa turvassa puutarhassa? Mitä mieltä olet?

 Toinen ilonaihe on tänä vuonna Türista tuotu loistokurjenpolvi Iris Sibirica "Lady Vanessa" joka päräytti riemukseni jo yhden kukan. Melkoisen kaunis väri. Kolmesta erilaatuisesta loistokurjenpolvesta toinenkin näkyisi tulevan kukkaan. Tuplariemua tekisi mieli sanoa.

 Taimipäiviltä (Lahti, Levo) hankittu pikkusydän kukkii sekin vaikka on vasta jokunen aika sitten istutettu. Kukka on hauskan värinen, ei valkoinen, mutta ei vaaleanpunainenkaan. Hitunen vihreää joukossa. Taustan musta on Alma.

 Arboretumiin istutettu vuorikaunokki "Amethyst in Snow" kukkii ekasta kesästään huolimatta. Tämäkin kaunokainen on Lahden taimipäiviltä. Taustan nakit on kuvaajan. Toivottavasti tämä vuorikaunokki leviää yhtä helposti kuin perinteinen sininen.

Luumulehdon verikurjenpolviin on tullut valtavasti kukkia juhannuksen aikana. Tämä kurjenpolvi on puutarhan alkuperäisiä kasveja, kiitollinen kasvi joka kasvaa maassa kuin maassa. Taustalla näkyy siperiankurjenmiekkapehkot joihin on tulossa aivan mielettömästi kukkia. Kitkin koko luumulehdon ihan sillä ajatuksella että kunhan nuo siperiankurjenmiekat kukkivat, kuvataan luumulehtoa kunnolla. Toinen kirsikkapuukin lienee sitten jo paikoillaan.