Ihmeellisiä asioita

 Ihan ensin täytyy mainita, että meillä vierailleen Raasun omistaja löytyi. Sen enempää emme asiasta tiedä, Raasu oli eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa siinä vaiheessa kun omistaja löytyi.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan. Lauha talvi on tuonut mukanaan mielenkiintoisia asioita. 

Lumikelloja helmikuussa. Sellaista en ole kokenut koskaan ennen. Eikä vain yksi vaan useampi. Lunta meillä on 5-10 cm vähän paikasta riippuen. Eli todella vähän. Ja sekin vähä näyttää sulavan nopeasti pois koska ainakin päivät ollaan plussan puolella.

Ihania minipieniä scillan siementaimia. Täytyy muistaa heittää multaa päälle, että jaksavat kasvaa ja saan uusia alkuja uusiin paikkoihin.

Jäniksille ovat kelvanneet helmililjojen varret krookuksien varsien lisäksi. Krookukset suojasin, mutta nämä saavat olla, olen karsinut helmililjoja rajusti. Nuput ovat onneksi vielä maan uumenissa suojassa.

Siellä pilkottaa jo raparperi. Saanko mainita uudestaan, jo helmikuussa. Ei koskaan ennen.

Huolimattomasti lavaan heitetty muratti on talvehtinut hienosti. En edes muistanut sen olemassaoloa. Tytär saa muratin takaisin kesäkukkaistutuksiinsa. Ei tarvitse ostaa uutta.

Ihmeitä tapahtuu myös talon sisällä. Ikkunalla on 65 kelloköynnöksen purkkia, osassa kaksi tai kolme taimea. Joukossa kasvaa yksi purkki missä on pieni kokeilu. Ostin viime kesänä kallan mukulan Lidlistä, se oli joku jämä ja hinta taisi olla euron. Epäilyksistäni huolimatta se lähti kasvuun ja jopa kukki kesällä. Väri oli todella kaunis punainen. Nostin kasvin syksyllä sisälle ja yritän sen talvettamista. Annoin kukkien olla ja kas kummaa, osa niistä teki siemeniä.

Otin siemenet talteen ja heitin multaan muutama viikko sitten. Ja mitä ihmettä, sieltä puskee pientä kallan alkua. Oma silmä löytää neljä piskuista alkua. Hauska nähdä kasvaako näistä kukkivat taimet. 

Enää pari päivää ja ollaan maaliskuussa. Sillä on valtava henkinen merkitys itselleni, kevät alkaa.

Pomppimista asiasta toiseen

 Eipä ole jutullani mitään ajatusta mutta ei anneta sen häiritä. Olen käyttänyt kaikki illat puutarhassa, tai sen mitä sateilta on voinut. Pari tuntia vähintään on ehtinyt tehdä puutarhatöitä ennen hämärän tuloa. Arboretumin molemmat alueet ovat valmiita, kaikki arboretumin istutusalueet on kitketty ja kantattu. Tänään siirryin kasvimaan ympäristöön ja ehdin jopa kääntää sitä osaa kasvimaasta josta sato on kerätty. Hyvällä vauhdilla etenee.

Seljapihlaja kukki alkukesästä niin vauhdilla etten ehtinyt ottaa kukinnosta kunnon kuvaa. Marjat ehdin kuvata ja ne ovat tuollaiset hauskan pitkulaiset, väritys on upea hailean oranssi, vähän vaikea kuvailla oikeaa sävyä.

Tätä kaunotarta luulin ensin ruusuksi kunnes tajusin etten ole tuohon mitään ruusua istuttanut, sehän on päivänlilja 'Lacy Doily'. 

Punalatvat kestivät hyvin siirron vaikka nousivat keväällä todella myöhään. Hetken jo ajattelin näiden olevan menetettyjä. Perhosia en ole kukinnoissa nähnyt, mutta tällä viikolla on muutenkin ollut tosi vähän perhosia, jopa kimalaisia on näkynyt vähän. Tai sitten ovat olleet päivällä ja häipyneet illalla kun minä olen ehtinyt puutarhaan.

Jopa pörriäisten kestosuosikki, monen kesän ykkönen, punainen jättikarhunputki on ollut ilman pölyttäjiä. Tätä ei voi muuten sanoa ahkeraksi siementäjäksi. Viime vuonna kukkineista kasveista sain kolme uutta taimea. Onneksi edes ne, niin en joudu ostamaan uutta. Ja ehkä kannataa kerätä siementen kypsyttyä osa talteen ja kokeilla kylvöjä valvotuissa olosuhteissa.

En väsy ihastelemaan punahattuja jotka onnistuin ensi kertaa säilyttämään hengissä talven yli sekä kukkimaan näin komeasti. Viikon päästä lauantaina on Mustilan taimipäivä ja sieltä toivon löytäväni joko tätä samaa väriä lisää tai sitten jotain toista kivaa väriä yksinkertaisella kukalla.

Löysin alennusmyynnistä 'Makamik' koristeomenapuun. Se odottelee vielä istuttamista koska epäröin kahden eri paikan välillä. Koristeomenapuiden ainut arvo ei ole kukissa, myös pienet omenat ovat koristeellisia. Ruusuomenan omenat ovat hädin tuskin herneen kokoisia mutta miten kauniita kun niitä on paljon. Kuvan alareunassa näkyy surkeassa kunnossa olevat, ruskeiksi palaneet ja osin kuolleet 'Lumikki' verhoangervot. Lumikin pitäisi olla kuivuutta sietävä, mutta pitkä hellejakso oli liikaa. Jotain elonmerkkejä on näkynyt vaan kyllähän toipumiseen menee aikaa ja siihen, että kasvustot ovat yhtä laajat kuin ne olivat ennen tappavaa hellettä.

Ensimmäistä kertaa kukkinut 'Hopa' on tehnyt komeat omenat syyskoristeeksi. Nyt jos olisi juhlia, niin varmasti leikkaisin tästä oksia koristeeksi. Syötäväksi näistä ei taida olla, ei edes hilloon.

Loppuun on laitettava kuva yhdestä rosarion muratista. Se kärsi ruusujen pois kaivamisesta mutta tänä kesänä muratti heräsi uudestaan henkiin. Se on moninkertaistanut kokonsa ja yrittää jopa nousta kivimuurille. Haaveissa on muratti kasvamassa ruusujen juurella, muutama vuosi siihen saattaa mennä ennen haaveen toteutumista. Tämä, kuten kaikki maahan istuttamani muratit ovat niitä tavallisia joita myydään kaupoissa kesäkukiksi. Olen istuttanut niitä maahan ilman sen kummempia toimenpiteitä. En suojaa talveksi, ehkä joskus haravoin lehtiä päälle mutta mitään muuta en tee. Ja hyvin ovat kestäneet täällä II-vyöhykkeellä jopa lumettomat talvet.

Syö tai tule syödyksi

Jänikset aiheuttavat jokavuotiseen tapaan korkeaa verenpainetta ja sydämen tykytyksiä. Kaikki puuvartiset kasvit ovat hienosti suojassa, yhtään suojattua pensasta tai puuta ei ole syöty.

Tänään sain leikattu puutarhassa kaikki omena- ja päärynäpuut. Jäi vielä aikaa kierrellä ympäriinsä ihmettelemässä kevään etenemistä. Ei olisi kannattanut, edellä kuvattujen oireiden lisäksi sain kaupan päälle pahan mielen.

 Lähes kaikki puutarhan krookukset olivat joutuneet jänisten ravinnoksi. Tällaisia rykelmiä oli useita. Pikkaisen pisti veren kiehumaan, tänä vuonna ei nautita krookusten kukinnasta. Syksyllä pitää laittaa uusiksi suunnitelmat suojaverkoista ja laittaa verkot niin, että ainakin osa krookuksista pääsisi suojaan, ainakin ne jotka kasvavat puiden ja pensaiden juurilla. Uudet krookukset on istutettava jo valmiiksi suojattaviin paikkoihin. Iso merkitys on todennäköisesti tämän talven lumettomuudella.

 Omituinen talvi muutenkin. Ensi kertaa törmäsin näin pahasti mullasta nousseihin iiristen juurakoihin. Nämä on kaivettava takaisin maahan heti kun se on mahdollista. Suunnitelmissa on keväämmällä multatilaus ja jokaiseen istutusalueeseen kunnon multalisäys vaikka tuskin se auttaa meidän umpisavisen maan kanssa kovin paljoa.

 Pioneissa on isot alut, ne kestävät pientä pakkasta joten ei huolta.

 Magnoliani kestävyyttä olen jännittänyt. Onkohan tämä nuppu? Tällaisia karvatupsuja magnoliassa on useita. Muut ovat kiinni mutta tässä on tapahtunut jotain, mennyt joko huonoksi tai sitten kukka tulossa?

 Tummat keijunkukat näyttäisivät selviävän ensimmäisestä talvestaan. Ja kuten kuvasta näkyy, kitkemistä on luvassa heti kun tämäkin istutusalue kestää päällä kävelyä.

 Puutarhassa kiertely ei ollut pelkkää pahaa mieltä. Punaisen kukan tekevä jouluruusu on tehnyt muutaman nupun. Kahteen vuoteen tämä ei ole kukkinut kuivuuden takia. Nyt ei ole pelkoa kuivuudesta.

Myös muratti on kasvanut kohisten ja nauttinut talven leutoudesta. Muratti kasvaa rosariossa sellaisten ruusujen juurella jotka saavat siirron, muratin taidan kuitenkin jättää tähän kivimuurin seuraan kertomaan uusille ruusuille, että ihan kiva paikka tämä on.