Syksyistä

On taas sellainen oman elämän ruuhkakuukausi, että oksat pois. Ei tahdo pysyä ajan kulumisen perässä. Viikonloppuna ajattelin ehtiä puutarhatöiden pariin, toivottavasti ei sada, tai ainakin olisi taukoja sateessa. Ilokseni katselin, että haravointia ei voi vielä aloittaa, lehdet ovat pääosin tiukasti kiinni puissa meillä olleista myrskyistä huolimatta. Haravointia kun voi tehdä ennen lumien tuloa kauniina pakkaspäivinä.

Tämä taitaa olla viimeinen kuva 'Vanilla Fraise' hortensiasta ennen kuin kunnon pakkasyö rusketti sen kukat. Pensas kasvaa omana mieleni hivenen liian harottavasti, olen yrittänyt leikkaamalla ohjata sen kasvua.

Vaikka 'Grandiflora' hortensian runko on vino, olen onnistunut kasvattamaan siitä kivan yksirunkoisen pensaan. Taustalla näkyy pieni punerrus rusokirsikassa, tänä vuonna ruska ei ole meillä kovin kummoinen edes näissä ruskan luottokasveissa.

Äitini laittoi kuvan kelloköynnöksen siemenkodista. Niitä tuli hänellä peräti 33 kappaletta. Kasvatin hänelle kaksi valkoista kellököynnöstä, ne tekivät valtavasti kukkia ja myös nuo siemenkodat. Instassa kyselin ohjetta näiden kuivaamiseen ja ilmeisesti kannattaa kuivattaa siemenkodat näin ja ottaa siemenet talteen kuivumisen jälkeen.

Lämmin syksy saa osan kasveista sekaisin. 'Omoshiro' kärhö teki uuden verson ja siihen nupun. Valitettavasti ensipakkanen ehti tulla ja palelluttaa nupun. Normisti 'Omoshiro' kukkii alkukesästä eikä tee enää uusintakukintaa.

Kuten jo sanoin, tänä vuonna ei hehku kummoisesti ruskan värejä. Elokuussa hankittu Tuurenpihlaja näyttää heti mihin pystyy. En malta odottaa, että puu on suuri ja noin kauniin punainen. Siitä tulee vielä arboretumin syksyinen katseenvangitsija. Puiden ja pensaiden verkottamien on loppusuoralla, enää uupuu muutama verkko.

Kaikki kolme syyskimikkiä ehti kukkaan vaikka pelkoni sen suhteen oli suuri. Eivät onneksi hätkähdä ensimmäisiä kylmiä ilmoja. Jokunen harmaakäenkukka kukkii kimikin seurana. Taustalla näkyy mongolianvaahtera, sekin on ruskan huippuvuosina paljon punaisempi. Pienempi keltainen puu kauempana on visakoivu, se on ymmärtänyt kellastuttaa lehtensä, vaan muista koivuista osa miettii vielä.

Seuraavaksi hyppään hetkeksi puutarhaan ennen kuin haen lapsenlapset yökyläilemään.

Taas tositoimissa

Oi joi miten olen iloinen kaveristani lapiosta ja kottikärryistä ja siitä, että olen päässyt taas käyttämään molempia. Arboretumin suurempi alue on kantattu ja kitketty. Jos ensi viikolla iltaisin ei sada, otan pienemmän alueen ja sen istutukset käsittelyyn. Kitkettävää siellä ei pahemmin ole mutta muuta siistittävää riittää. Johan tässä oltiinkin viikkoja tekemättä mitään.

Arboretumin kasvit eivät kärsineet pahasti heinäkuun kuivuudesta. Rehevää on.

Tämä on puutarhan parhaiten onnistunut istutus, siksi siitä tulee otettua paljon kuvia.

Vaikka olen tyytyväinen tähän vanhempaan alueeseen myös. Sen maksaruohot on se mitä rakastan. Alueen suuri kivi häviää tältä puolelta lähes kokonaan näkyvistä. Taustan puu on jalava. Kuvassa ei kunnolla erotu viime talven pahin menetys. Kiinansyreeni otti ja kuoli. En tiedä mihin, syreeni vaan näivettyi pois. Oli niin kaunis pensas, että jostain on löydettävä uusi.

Mongolianvaahteraa kai kasvatetaan enimmäkseen syysvärityksen takia. Minä kasvatan myös vaaleanpunaisten siemenkotien takia. Toistaiseksi tämä ei ole lähtenyt leviämään holtittomasti. Alkukesästä näin muutaman siementaimen ja nyt totesin helteiden kuivattaneen taimet eikä niitä enää ole.

Mies leikkasi eilen nurmikon, edellinen leikkuu oli tehty tasan kaksi viikkoa aiemmin. Tuli nopeasti siistin näköistä. Eilen saimme sadetta n. 20mm. Tänään kantatessa multa oli silti niin kuivaa kasvien alla, että vain pölisi. Aikaisemmin viikolla saatiin kymmeniä millejä vettä mutta näköjään sekään ei riittänyt kastelemaan puutarhaa kunnolla. Arboretumin nurmikosta ei silti huomaa miten kuiva kesä on ollut. Täällä ei ole käytetty sadetinta kertaakaan.

Kivipuro on pysynyt rikattomana. Oli hyvä päätös vaihtaa puron kivien alle muovi kankaan tilalle. Muoviin ei pääse rikkojen juuret kiinni kuten kankaaseen pääsivät. Täällä kuivuus näkyy mutta ei mitenkään pahasti. Kaikkiaan puutarha taisi selvitä heinäkuusta pienin vaurioin.

Pohjantähti-ruusu on surkeassa kunnossa. Lähes kaikki vanhat versot ovat kuolleita ja uudet kasvavat holtittomasti sinne ja tänne. Yksi homma onkin sitoa ruusu kunnolla kiinni ja leikata huonoja versoja pois. Vaatii päälle paksun ja hupullisen takin sekä kunnon hanskat. Edellinen siistiminen on tehty keväällä ja silloin olisi pitänyt leikata kaikki versot poikki. Jotenkin en raaskinut ja nyt saan kärsiä siitä päätöksestä. 

Ruusua ihmetellessäni keksin mihin laitan osan saamistani kuunliljoista. Ruusukaaren vasemmalla puolella kasvaa pallohortensioita jotka eivät varjoisan kasvupaikan takia kuki koskaan kunnolla. Siirrän pallohortensiat pois ja laitan tilalle kuunliljat. Taas yksi ongelma ratkaistu.