Kukkakierros

 Kuvia kertyy kiitettävään tahtiin, vielä kun olisi enemmän aikaa niistä kirjoittamiseen ja julkaisuun. Tässä muutamia räpsyjä tältä viikolta.

Valkoiset helmililjat ja pinkit tulppaanit ovat hyvä yhdistelmä. Tykkään enemmän valkoisesta helmililjasta kuin siitä perinteisestä liilasta. Liilaa olenkin karsinut aika paljon ennen kuin se valloittaa koko puutarhan.

Hyasintti 'Woodstock' teki tänä vuonna ihan oikeat kukinnot eivätkä sellaisia missä on vain muutama kukka pitkässä varressa. Olisiko olleet syksyllä ja talvella olosuhteet sopivat sipulin kasvamiselle. Tykkään näiden väristä paljon, harvassa kukassa on näin hieno liilanpunaisen sävy. Olisiko purppura tuolle oikea sävyn nimi.

Nämä helmililjat ovat luultavammin lajiketta 'Touch of Snow'. Istutin niitä 2021arboretumiin 24 kpl, ovat runsastuneet melkoisesti. Niitä kasvaa pitkä rimpsu kukkapenkin reunassa, kuvassa näkyy vain osa.

Kirjopikarililjoista vasta tykkäänkin. Tuossa kasvuston edessä näkyy iso täysin vihreä rypäs. Se on siementaimien kasvusto joka pitää siirtää väljemmälle paikalle. Kirjopikarililjat ovat tehneet paljon siementaimia, tuntuvat viihtyvän meidän savimaassa. Ihan vasemmassa alakulmassa näkyy yksi valkoinen. Niitä en ole tähän istuttanut, ilmeisesti osa siementaimista tulee valkoisina.

Valkokellertävä kerrottu esikko pitäisi jakaa. Vaatii suurta uskallusta. Samoin vaatii jakamista sen kupeessa kasvava persikanvärinen esikko, näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Osan jätän itselleni ja osa taitaa päätyä myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 6.7.2025.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat. Minulla on paljon Darwineita koska ne kukkivat iloisesti vuodesta toiseen. Meilläkin on samaa hometautia osassa tulppaaneja kuten muuuallakin, mutta pahoilta vaurioilta on vältytty. Se saattaa auttaa, että piha on valoisa ja tuulinen ja kuivuu nopeasti sateiden jälkeen.

En muista istuttaneeni perunanarsisseja. Löytyi lajiketieto 'Cheerfulness' joka tuli jossain syyssipulien sekoituspussissa. Joten ehkä eivät olekaan perunanarsisseja, vaan jotain sinnepäin. Samalla kun kävin viime vuoden istutustiedot läpi, selvisi ettei 15 istutetusta turkintalventähdestä näy jälkeäkään. No, aina ei voi voittaa, ehkeivät kestäneet vime talven kaltaista epätalvea. Uusi yritys ensi syksynä.

Vaaleanpunaista

 Lempivärini puutarhassa on vaaleanpunainen ja pinkki. Sen huomaa etenkin näin heinäkuun lopulla kun moni vaaleanpunainen tai pinkin punainen kasvi kukkii.

Lidlin matalat liljat kukkivat uskollisesti joka vuosi. Nämä ovat kivoja myös siksi, että en ole vielä koskaan löytänyt näistä liljakukkoja.

Menetin viime talvena kaikki erikoisemmat punahatut. Onneksi jotain jäi. Nämä ovet kaiketi sitä ihan peruslajiketta 'Magnus' joka tekee ihan riivatusti siementaimia. Niitä on satoja. Kokeilen siirtää osan, osa joutaa pois sillä kasvavat omituisessa paikassa tai liian tiheässä. Toki täytyy sanoa, että vielä ei ole moinen siementäminen haitannut, punahatuista kun ollut niukkuutta jo monta vuotta.

Nimetön jaloangervo voi hyvin siirtämisen jälkeen. Teki se kukkia edellisessäkin paikassa, mutta ei tullut yhtä hyvin näkyviin. Talo ja lahoamaan jätetty koivunrunko antavat sille kivan taustan.

Päivänlilja 'Lacy Doily' on niin ihanan hempeän värinen. Olen menossa perjantaina Lahden puutarhaseuran retkelle ja yksi kohde on Tommolan tila. Olen koonnut listaa hankkinnoista ja yksi listalla oleva on pari uutta päivänliljaa. Olen tykästynyt niihin, mikään ei ole helppohoitoisempi ja kestävämpi. Ja värivaihtoehtoja on nykyään vaikka mitä.

Vaaleanpunaiset liljat ovat kauniita suurena istutuksena. Tuossa on kahta erilaista liljaa, lajikkeiden nimet löytyvät kyllä, mutta eivät pulpahtaneet mieleeni juuri nyt.

Tätä kukintaa olen odottanut vaikka väri ei mene kategoriaan vaaleanpunainen tai pinkki. Ostin pari vuotta sitten halvalla surkassa kunnossa olevia päivänliljan taimia. Kyllä te tiedätte, kun halvalla sai ja lajike oli muutenkin ostoslistalla. 'Little Gipsy Ruby' ei tehnyt viime vuonna yhtään kukkaa, mutta nyt se kukkii. Ja miten ihana kukka onkaan, tuollainen kaunis tumma, kirsikan punainen sävy. Tätä hankin mielelläni lisää jos tulee jostain vastaan. Lajike on matala, hyvä kasvi reunaan tai korkeampien kasvien eteen.

Sain arboretumin siivouksen eilen valmiiksi, nyt on vuorossa hortensiapuutarha ja sen viereiset alueet. Joten ei muuta kuin sakset ja hara heilumaan.

Sikin sokin

 Nyt tulee täydellistä sillisalaattia, vai pitäisikö sanoa kukkasalaattia. Postaus jossa ei ole mitään logiikkaa, tai mitään punaista lankaa. Punainen kukka saattaa olla, sekä logistisesti toiseen paikkaan siirtynyt kasvi. 

Kovasti olen ollut valmis tekemään kasvien siirtoja. Mutta teepä niitä tällä kuivuudella, ei onnistu. Tai onnistuu, mutta sitten päätyö on tehdä kastelua. 

Kiiltoleimut aloittelevat kukkakauttaan. Tässä tuli kiva yhdistelmä. 'Lemon Beuty' alppikärhön siemenhaituvat sopivat hyvin yhteen valkoisen kiiltoleimun kanssa. Yhdistelmä on niin leveä, että sitä oli hitusen vaikea kuvata.

Varhaisemmat liljat kukkivat jo. Näille ei ole nimeä. Tilasin jotain ihan muuta, mutta sain matalaa, aikaisin kukkivaa punaista liljaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen siirtänyt liljat kerran, sillä ne kasvoivat alunperin pionien keskellä. No voitte arvata näkyikö liljoista mitään. Kun luulin niitä korkeiksi liljoiksi niin toki istutin korkeiden kasvien seuraan. Nykyinen paikka on reunuskasvina kasvihuoneen käytävällä.

Viime vuonna siirretyt päiväliljat ovat kasvattaneet todella korkeat kukkavarret. Onkohan tämän puutarhan ennätys. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, tykkään näiden rauhallisesta sävystä ja sirosta olemuksesta.

Kaukasian kirahvinkukat selvisivät hyvin talvesta. Ei yhtään kuollutta yksilöä ja siementaimia on tullut jaettavaksi asti. Tänä vuonna leikkaan kukinnot aikaisemmin pois enkä anna siementää vaikka eipä niitä taimia ole tullut harmiksi asti. Koko kasvia on hankala kuvata, ovat yli kaksi metriä korkeat.

Pähkäilin pitkään säästänkö luumulehdossa kasvavan valkoisen ukonkellon vaiko en. Lopulta päätin säästää. Leikkaan siitä aina kukinnot pois ennen siementen kehittymistä. Niiden vuosien aikana kun ukonkello on minulla ollut, se on tehnyt vain joitain siementaimia. Ne on ollut helppo kitkeä pois. 

Uusi paikka on pois kaivetun Viljamin keltaruusun tilalla. Saattaa olla lopullinen paikka, en tiedä vielä. Sopisi hyvin vasemmassa laidassa näkyvän purppuraheisiangervon kanssa vaikka angervo kasvaakin kivimuurin toisella puolella. Samassa rivissä kasvaa valkoista pionia ja kirjavalehtistä vuodenputkea. Nekin jäävät mutta väliin sitten jotain muuta kuin valkoista.

Nukkapähkömö leviää meillä tehokkaasti siemenestä. Saan kitkeä sitä pois säännöllisesti. Vaikka leikkaan kukkavanat kuinka tahansa aikaisin kompostiin, tulee siementaimia. Ehkä jatkossa laitan kukkavarret sekajätteeseen. Tässä nukkapähkämö on eityisen hienon värinen 'Amber Jubilee' heisiangervon kaverina.

Kitkiessä saa olla tarkkana. Aina kun eteeni tulee uudennäköinen tunnistamaton pieni taimi, odotan hetken enkä kitke sitä heti pois. Niin kannatti toimia tälläkin kertaa. Punalatva oli tehnyt aika pitkän matkan päähän kolme siementaimea. Yksi kun kasvoi tarpeksi suureksi, tunnistin sen lehdistä punalatvaksi. Pienemmät olivat helppo tunnistaa sen jälkeen. Näille kyllä löytyy paikka, vaikkapa siitä kivimuurilta mihin kaipaan jotain lisää valkoisen lisäksi. 

Päivät puutarhassa

 Viikonloppu oli silkkaa puutarhaa. Sain paljon aikaiseksi. Navetan takana ollut hakekasa on tyhjennetty ja paikka siivottu. Vadelmat on leikattu ja niille on laitettu katetta. On täytetty kasvulaatikoita, kitketty kymmeniä voikukkia, siivottu humalan vanhat versot pois, tyhjennetty puutarhakompostorit loppuun ja käännetty maatumaan jäävä aines. Lisäksi olen purkittanut kymmeniä jako- ja siementaimia taimitoria varten. Koulin tomaatit ja järjestin kelloköynnökset ja niin paljon muuta pientä puutarhatyötä. 

Kananmuna, se tulee tästä valkoisesta esikosta mieleen. Munaesikko kuten sitä itse kutsun. Tuo järkyttävän suuri voikukka kiven vierestä on muuten poistettu, kuvaan se ehti tulla. 

Tietääkseni en ostanut yksivärisiä keltaisia narsisseja, mutta onhan niinkin saattanut käydä. Narsisseissa kirkkaan keltainen on sallittua, etenkin jos ovat kevään ensimmäiset avautujat.

Ensimmäistä kertaa onnistun persianpikarililjan kanssa. Tai ainakin mahdollisuudet ovat suuret, pakkasyöt saattavat kääntää tilanteen huonommaksi. Kummassakin taimessa on nuput, en malta odottaa näiden kukintaa.

Lumikit ovat mukavasti lisääntyneet. Joka vuosi tulee pari kolme kukkaa lisää. Taustalla näkyy ihana liila kiurunkannus, etelänkevätesikkoa ja paljon pikkukäenrieskaa.

Vanhin elossa oleva jouluruusu on jo komea puska. Viime talvi oli jouluruusuille suotuisa, ei yhtään menetettyä tapausta. Jopa oman puutarhan siementaimet ovat hengissä.

Tammen alla kasvavat scillat ovat ottaneet kunnon leviämisspurtin. Unelma scillamerestä alkaa toteutua.

Keltaine meri meillä jo onkin, pikkukäenriskojen meri. Tällä kertaa suurin yhtenäinen alue on navetan takana, toinen on kivimuurien luona, sen kuvasin viime keväänä. Tämä on keväällä yksi lempikasveistani.

Tämän viikon vapaapäiviksi toivon sateetonta säätä, kylmä ei haittaa, mutta sateella ei ole kiva olla puutarhassa. 

Vappukukkia

Minulla on ollut pieniä tietoteknisiä haasteita. MacBookini on noin 12 vuotta vanha ja se tuntuu, päivityksiä on hankala tehdä ja kone menee välillä jumiin. Tällä kertaa se ei laskenut minua nettiin. Jotain tein oikein, sillä tänään kone lähti toimimaan kuin mitään ei olisi ollutkaan. En joutunut hankkimaan uutta konetta, tällä mennään niin kauan kun siinä henki pihisee.

Pahoittelut, kuvat latautuivat taas eri järjestyksessä kuin ennen, eli nyt alimmainen on ylimpänä. En lähde enää korjaamaan, olen säätänyt tämän tietokoneeni kanssa ihan riittävästi.

Keväällä kitkiessä kannattaa olla tarkkana ja keskittyä vain selviin kuten voikukkkiin. Nuokin etualan vihreät haitulat olin saattanut kitkeä pois, mutta tajusin niissä jotain hassua. Jokaisen päässä keikkuu siemenen kuori. Ovat ilmiselvästi kirjopikarililjan alkuja. Niitä ei parane kitkeä pois.

Kaivoin aprikoosipuut pois kasvihuoneen mullasta.  Siirsin jokaisen suurempaan ruukkuun ja tein niille uuden kasvumullan. Tuon suurempia ruukkuja minulla ei ole, kun ne käyvät pieniksi, saavat puut mennä maahan. Silmuissa en nähnyt vielä eloa, toivottavasti sitä löytyy kunhan saavat lämpöä ja valoa.

Tammen alla sinivuokot kukkivat runsain mitoin. Sinivuokko on minulle se ainut ja oikea vappukukka.

Toiset lumikellot kuihtuvat kun toiset vasta aloittelevat kukintaansa. Tämä kasvusto saa siirtyä kukinnan jälkeen uuteen paikkaan. Nykyinen on ihan liian kuiva. Se on puutarhani ensimmäinen lumikellokasvusto. Tuleva paikka on hortensiapuutarhassa josta saa tulla lumikellojen keskittymä.

Punaiset jouluruusut aloittelevat kukintaansa. Tänä vuonna kukkia on tulossa paljon, myös sellaisiin jouluruusuihin jotka eivät ole vielä kukkineet. Ilmeisesti talvi oli näiden mieluinen.

Lopuksi pinkin sinivuokon herkkää kauneutta.

Hyvää Vappua!

Lunta ja scillakasvattamo

Toivottavasti tällä kertaa taivaalta tuli kevään viimeiset lumet. Tuntuu, että juuri kun on saanut pihan lumettomaksi ja edes vähän kuivemmaksi, tulee uudet kymmenen senttiä lunta. Talvi on ollut pitkä ja kevät kovin epävakainen.

Keisarit taipuvat lumen ja pakkasen vuoksi. Kaipa ne tuosta nousevat kunhan sää lämpenee.

Tänään sain töiden jälkeen mullattua luumulehdon. Siivosin sen viime viikolla, mutta sitten tuli muita menoja enkä päässyt puutarhaan muutamaan päivään. Eipä sinne olisi ollut muutenkaan mitään asiaa sään takia.

Pystykiurunkannusten kukinta meni nopeasti ohi, etten saanut niistä kunnon kuvaa. Ehkä osa kukinnasta pelastuu ja saan nauttia siitä edes hetken.

Syysmyrkkyliljat ovat tehneet kovasti sivusipuleita, olisikohan tuohon istutettu alunperin kaksi tai kolme liljan sipulia, vai mukuloitako ne ovat. Nämä eivät olleet moksiskaan takatalvesta.

Valkoinen palloesikko pulskistuu vuosi vuodelta. Suunnittelin suurta uskallusta, eli otan reunasta pari esikkoa kasvamaan uuteen paikkaan. Siemeniä voisi kerätä talteen kunhan muistaisi, palloesikkoa olisi kiva saada lisää.

Lopuksi otsikon scillakasvattamo. Olen joskus laittanut valkoista scillaa luumulehtoon. Jossain kohtaa siirsin scillat pois, mutta scilla olikin sitä mieltä, että se haluaa kasvaa luumulehdossa. Siirrän tätä joka vuosi muualle, mutta scilla kasvaa aina vaan. Kuva on suttuinen, koska otin sen vasta multauksen jälkeen. Siementaimia on pitkin ja poikin ja aina vain tämä iso kasvusto joka jakaantuu tehotuotannolla vuosittain.

Oma scillatehdas on oikein mukava asia.

Viikonloppuna on Lahdessa Pihapiirimessut. Olen messuilla lauantaina Lahden puutarhaseuran pisteellä. Toivottavasti näemme siellä.

Varovainen kierros puutarhassa

Parin päivän vesisateet on otettu vastaan kahdella mielellä, puolesta ja vastaan. Puolestapuhuja vetoaa lumia sulattavaan vaikutukseen, vastustaja pelkää sulavan ja satavan veden muodostavan kasvien kannalta vahingollisia jääkenttiä ja lätäköitä. Olkoot kevät armollinen kasveille ja meille puutarhureille.

Lunta on paksu kerros. Vaan kyllä se hupenee. Rautapadasta ei näkynyt mitään viikko sitten. Saapa nähdä miten minttu talvehtii padassa, siirsin mintun pataan vasta viime kesänä.

Kasvihuoneen vierestä paljastui yllättäen maata. Kohtaan tippuu vedet kasvihuoneen katolta, osa menee kiven päälle ja osa maahan. Paljaan maan kohdalla kasvaa päivänliljoja, ehkä ne kestävät veden ja jään höykytyksen.

Tästä näystä olen erityisen iloinen ja tulen hehkuttamaan sitä vielä monta kertaa. Siskon keittiön pöydältä viety jouluruusu syötiin viime keväänä sentin tapille. Nyt älysin suojata jouluruusun vanhalla lankakorilla. Kun katsoo tarkasti, niin kasvin keskellä näkyy valkoista joka ei ole lunta. Se on kukan nuppu ja tiedän niitä olevan useampia tuolla lumen alla.

Siirrytään harmaassa säässä vanhalle kasvihuoneelle. Tuleva lavakaulusprojekti on vielä lumen alla, vain yksi kulma on paljaana. Herneverkot unohtuivat paikoilleen, keväällä ne on otettava pois sillä herneiden paikkaa pitää vaihtaa.

Kasvihuoneen vieressä kasvaa tuntematonta pientä maksaruohoa. Olen ostanut yhden taimen jota jaoin rohkeasti moneen palaan. Kivien kolot täyttyvät vähitellen.

Toisella puolella kasvaa ajuruohoa. Sekin näyttää selviävän talvesta ja täyttävän ahkerasti kivien kolot. Olen joskus kylvänyt ajuruohon siemeniä, mutta taitaa valmiit taimet selvitä parhaiten. Tähänkin olen ostanut vain yhden taimen.

Jäätä näkyvissä. Nyt hiukan pelottaa renkaassa kasvavien laukkojen puolesta. Ruohosipuli on kestävä, mutta ei sekään ihan mitä vaan kestä. Ohotanlaukasta en osaa sanoa, toivottavasti en menetä niitä. Jos laukat eivät tuossa kestä, tulee renkaasta kesällä yksivuotisten kasvien paikka eli todennäköisesti laitan siihen tuoksuherneet.

Täällä päin valtakuntaa on ensi viikolla talvilomaviikko. Itse en vietä lomaa, kevät on työssä kiireistä aikaa ja toivon voivani pitää pitkän pitkän kesäloman.

Raportti toukokuun unohdetuista

 Saaripalstan Saila julkaisi omat toukokuiset kukkansa jotka unohtuvat esitellä blogissa viime toukokuussa. Saila kehotti meitä muita tekemään saman, ja minä tartuin heti haasteeseen. Tosin olen unohtanut esitellä niin monta kasvia, että niistä tulisi vähintään kolme postausta. Joten tässä vain osa kasveista jotka jäivät esittelemättä viime toukokuussa.

Vaaleanpunainen helmililja on herkän kaunis. Se vain ei oikein viihdy puutarhassani, taantuu rajusti jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Tämän sipulit ovat hinnakkaita, siksi en ole laittanut lisää.

Viime kesä oli kaikenlaisten pikarililjojen juhlaa. Assyrinpikarililja kukki taukovuoden jälkeen. Ja han hassussa paikassa. Liekö tullut tähän siemenestä tai mullan mukana.

Huono kuva, mutta julkaisen silti. Luulin ternivuokkojen hävinneen niiden siirron myötä. Ilmeisesti juurakko lymysi maan sisällä ja viime kesänä päätti ponnistaa maasta ja vieläpä kukkia. Nyt ei saa enää päästää tätä häviämään.

Ruusuherukan kukinta oli taas kerran surkea. Vain alaoksat, ne jotka ovat olleen visusti lumen alla kukkivat. Vain yhden kerran olen saanut nauttia kun koko pensas on ollut kukassa. Tämän talven pakkasten myötä voin heittää haaveet uudesta komeasta kukinnasta.

Käsittämätöntä. Enkö muka muistanut raportoida keisarinpikarililjan ensimmäisestä kukinnasta. Siis ensimmäisestä sitten koskaan. On näitä istutettu, mutta tässä on ensimmäinen kukinta, mainitsinko sen jo? Ostin paketin luujauhoa jonka tyhjensin kaikkien keisareiden juurelle, luulisi kukkivan jatkossakin.

Kaunis, nimetön jouluruusu jäi raportoimatta. Tämä on lemppareita, tuo vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä, sitä rakastan. Pilkut raitoina ovat piste iin päälle.

Kolmilehti on niin pieni ja vaatimaton, että se tahtoo unohtua joka vuosi. Viime toukokuu oli sen toinen kukintavuosi. Se ehkä pitäisi siirtää parempaan kasvuympäristöön, mutten tohdi jottei menetä henkeään.

Joku ihanainen orvokki on tullut itsestään puutarhaan. Ei tällaista henno kitkeä pois. Minun puolesta saa olla ja kasvaa esikoiden kaverina.

Viime vuosi oli myös vuokkojen vuosi. Valkoinen kerrottu valkovuokko kukki runsaasti. Taisi tehdä lähes kymmenen kukkaa, yleensä on ollut pari kolme. Kaunis kuin mikä, mutta hankala kuvattava.

Kiitos Saila, kyllähän näitä raportoimattomia riitti ja on vielä edelleen. Julkaiskaahan muutkin bloggarit omanne, tulee hyvä mieli ja niin ikävä toukokuuta.