Puutarhan viimeisiä kukkijoita

 Lokakuu on ollut uskomattoman kaunis ja hyväsäinen. On ollut aurinkoa ja lämpöä. Aikaa puutarhatöiden loppuun saattamiselle on ollut luvattoman vähän. Silläkin on vaikutusta, että käsityöt ja nojatuoli ovat olleet se kutsuvampi vaihtoehto. Muutama suojaverkko on laittamatta paikoilleen, jospa ne löytäisivät tiensä kasvien suojaksi viikonloppuna.

Austin-ruusuista The Pilgrim kukki ihan näihin päiviin saakka. Voi jestas miten pidänkään sen kukista ja kukan muodosta. Tuhatterälehtinen olisi ehkä oikeampi nimi tälle ruusulle.

Maksaruohot kukkivat edelleen, ne taitavat sietää pientä pakkastakin. Kuvasta näkee miten puut alkavat olla lehdettömiä, syksy on pitkällä ja minun kalenterissa kääntyy talveksi marraskuun myötä.

Siirsin kesällä suuren määrän syysleimuja. Niistä liila päätti kukkia vasta nyt.

Vuosi sitten jostain alesta ostettu jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Upea väri ja sen kruunaavat pilkut tuossa kukan keskustan uumenissa. Kukkaa oli hankala kuvata sillä se roikotti itseään maata kohden.

Törmäkukka 'Miss Willmott' on päässyt kuviin monestikin syksyn aikana. Ja se ansaitsee täysin kaiken huomionsa. Se on kukkinut vähintään neljä kuukautta eikä loppua näy. Itsestään ei ole ilmestynyt yhtään siementaimea, nyt älysin kerätä muutaman siemenen talteen. Yritetään keinokasvatusta jos luonto ei suo uusia taimia.

Marraskuusta toivon yhtä kaunista kuukautta vaikka pimeydelle ei mahda mitään. Vaan olkoon valoisa aika yhtä aurinkoinen kuin lokakuussakin.

Sikin sokin

 Nyt tulee täydellistä sillisalaattia, vai pitäisikö sanoa kukkasalaattia. Postaus jossa ei ole mitään logiikkaa, tai mitään punaista lankaa. Punainen kukka saattaa olla, sekä logistisesti toiseen paikkaan siirtynyt kasvi. 

Kovasti olen ollut valmis tekemään kasvien siirtoja. Mutta teepä niitä tällä kuivuudella, ei onnistu. Tai onnistuu, mutta sitten päätyö on tehdä kastelua. 

Kiiltoleimut aloittelevat kukkakauttaan. Tässä tuli kiva yhdistelmä. 'Lemon Beuty' alppikärhön siemenhaituvat sopivat hyvin yhteen valkoisen kiiltoleimun kanssa. Yhdistelmä on niin leveä, että sitä oli hitusen vaikea kuvata.

Varhaisemmat liljat kukkivat jo. Näille ei ole nimeä. Tilasin jotain ihan muuta, mutta sain matalaa, aikaisin kukkivaa punaista liljaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen siirtänyt liljat kerran, sillä ne kasvoivat alunperin pionien keskellä. No voitte arvata näkyikö liljoista mitään. Kun luulin niitä korkeiksi liljoiksi niin toki istutin korkeiden kasvien seuraan. Nykyinen paikka on reunuskasvina kasvihuoneen käytävällä.

Viime vuonna siirretyt päiväliljat ovat kasvattaneet todella korkeat kukkavarret. Onkohan tämän puutarhan ennätys. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, tykkään näiden rauhallisesta sävystä ja sirosta olemuksesta.

Kaukasian kirahvinkukat selvisivät hyvin talvesta. Ei yhtään kuollutta yksilöä ja siementaimia on tullut jaettavaksi asti. Tänä vuonna leikkaan kukinnot aikaisemmin pois enkä anna siementää vaikka eipä niitä taimia ole tullut harmiksi asti. Koko kasvia on hankala kuvata, ovat yli kaksi metriä korkeat.

Pähkäilin pitkään säästänkö luumulehdossa kasvavan valkoisen ukonkellon vaiko en. Lopulta päätin säästää. Leikkaan siitä aina kukinnot pois ennen siementen kehittymistä. Niiden vuosien aikana kun ukonkello on minulla ollut, se on tehnyt vain joitain siementaimia. Ne on ollut helppo kitkeä pois. 

Uusi paikka on pois kaivetun Viljamin keltaruusun tilalla. Saattaa olla lopullinen paikka, en tiedä vielä. Sopisi hyvin vasemmassa laidassa näkyvän purppuraheisiangervon kanssa vaikka angervo kasvaakin kivimuurin toisella puolella. Samassa rivissä kasvaa valkoista pionia ja kirjavalehtistä vuodenputkea. Nekin jäävät mutta väliin sitten jotain muuta kuin valkoista.

Nukkapähkömö leviää meillä tehokkaasti siemenestä. Saan kitkeä sitä pois säännöllisesti. Vaikka leikkaan kukkavanat kuinka tahansa aikaisin kompostiin, tulee siementaimia. Ehkä jatkossa laitan kukkavarret sekajätteeseen. Tässä nukkapähkämö on eityisen hienon värinen 'Amber Jubilee' heisiangervon kaverina.

Kitkiessä saa olla tarkkana. Aina kun eteeni tulee uudennäköinen tunnistamaton pieni taimi, odotan hetken enkä kitke sitä heti pois. Niin kannatti toimia tälläkin kertaa. Punalatva oli tehnyt aika pitkän matkan päähän kolme siementaimea. Yksi kun kasvoi tarpeksi suureksi, tunnistin sen lehdistä punalatvaksi. Pienemmät olivat helppo tunnistaa sen jälkeen. Näille kyllä löytyy paikka, vaikkapa siitä kivimuurilta mihin kaipaan jotain lisää valkoisen lisäksi. 

Elokuu yllätti

 Olen järkyttynyt tällä viikolla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui isossa marketissa kun menin puutarhaosastolle tarkoituksena katsella taimivalikoimaa, tai onko mitään alennuksessa. Ei ollut mitään koska ei ollut enää taimia. Toisen kerran järkytyin instaa selatessa, kukkasipulit ovat saapuneet markettien valikoimiin. Minusta tuntuu, että elän täysillä parasta keskikesää, ei tässä vielä varustauduta mihinkään loppukesään tai ennen talvea tulevaan vuodenaikaan.

Tokihan jos katson puutarhaani, niin elokuinen se on. Satokausi on kiivammillaan, kerään siemeniä varastoihin, tyhjennän kasvihuonetta salaattien kasvatuskulhoista ja menehtyneistä kurkuntaimista. Nurmikko kasvaa silmissä ja kastelun tarve on olematonta. Hortensioiden paras aika on ihan kohta ja monesta kasvista voi jo leikata kukkavarsia pois.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' on jaksanut kukkia jo monta viikkoa, ainakin kuukauden päivät. Siementaimet ovat olleet toivottuja, mutta vielä jälkikasvua ei ole siunaantunut. Ehkä autan ja kerään tänä vuonna siemeniä talteen kylvöjä varten.

Arvilan alkuperäinen syysleimu voi hyvin. Olen laittanut tätä kahteen paikkaan jotta kanta ei häviä. Jotain opin 2015-2016 tappotalvesta, aina pitää olla kaksi kasvustoa, vähintäänkin. Silloin tämä lähes kuoli, vain pari pientä versoa selvisi ja niistä on muodostunut jo osin näin tuuhea pensas. Toinen kasvaa arboretumissa.

Nimetön salkoruusu pitää yllä puutarhan hempeää osastoa. Tämä kukki myös viime vuonna. Kukat ovat kuin silkkipaperipalloja.

Olen vihdoinkin saanut useamman syysvuokon viihtymään. Tämä on lajike 'White Swan'. Se onkin ainut syysvuokko jonka lajikkeen tiedän, muut on hankittu pelkällä nimellä syysvuokko. Kukka on selkeästi valkoisempi kuin tavallisella syysvuokolla. Tässä kohtaa muuten havahduin siihen, että puutarhassani on yllättävän paljon valkoista kukassa tähän aikaan vuodesta. Valkoinen on hyvä väri, se tasoittaa muiden kasvien ehkä leiskuviakin värejä.

Jossain kohtaa lupasin lisää kuvia koreatörmäkukasta, lajikkeesta 'Cherry Blossom'. Kuten näkyy, valo vaikuttaa paljon siihen miltä kukan sävy näyttää. Auringossa se on kirsikkainen, varjossa tummempi. Tykkään tästä todella paljon siitäkin huolimatta, että törmäkukkien tapaan kukkavanat elävät ihan omaa elämäänsä eivät suostu olemaan rivissä ja säntillisiä. Joukkoon oli eksynyt pari valkoista ja vaaleanpunaista, en raaskinut nyppiä niitä pois.

Pakko laittaa yksi kuva jättikarhunputkesta, se on nyt komeimmillaan vaikka lehdet alkavat jo kellastua. Harmi ettei tämä ole helppo lisättävä. Tai ehkä se on onni, muutoin minulla olisi puutarha täynnä punaista jättikarhunputkea.

Kohta joudun jättämään puutarha-asiat sikseen. Maalipensseli ja juuri valmistunut kirjahylly odottelevat maalaria. Ensin pitää tehdä suojaukset sillä joudun maalaamaan kirjahyllyn paikoillaan. Minulle helpointa olisi ollut maalata osat autotallissa, mutta tämä oli helpointa miehelle joka teki kirjahyllyn ja näin saatiin remontti etenemään vähän ripeämmin. Pitää vain tehdä huolelliset suojaukset ettei tapetti tai muut valmiiksi remontoidut osat tahriinnu.

Kasvihaaveet todeksi

 Minulla, kuten muillakin puutarhureilla on kasvihaaveita. Kuulun siihen puoliskoon, jolla kasvihaaveet eivät tarvitse toteutua nyt ja heti. On toki niitäkin tarpeita, mutta yleensä riittää kunhan haaveiden kasvi tule vastaan muutaman vuoden sisällä tai sitten joskus. 

Kun haave muuttuu todeksi, se on pienen juhlan paikka. Aarteelle valitaan paikka huolella, tai sitten se vaan lykätään johonkin kohtaa puutarhaa koska paikkaa ei oltu mietitty valmiiksi ja talvi painaa päälle. Taimea vaalitaan huolella, tai sitten se unohdetaan, koska ei kaikkea voi muistaa. Niin tai näin, pitkäaikaisen haaveiden kasvin saaminen puutarhaan on ilon asia.

Haavekasvit tupsahtavat joskus eteen yllättävistä paikoista. Kuvan syreenileimu on pojan pihasta, pelastin sen pois parkkipaikan alta. Siinä taisi olla yksi kukkiva verso, mutta tunnistin heti mistä kasvista on kyse. Viereisen kupariheisiangervon tumma väri tuo esiin syreenileimun kirkasta liilan väriä. Hyvä yhdistelmä joka syntyi sattumalta.

Näin viime vuonna Porkkalan kartanon puutarhassa peikonkellon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja lisäsin kasvin heti haavelistalle. Kuinka ollakaan, löysin samaisena vuonna Mustilan taimipäivästä taimen, varmasti koko paikan ainoan ja vielä ihan pikkurahalla. Pakko oli ostaa pois. 

Peikonkellon paikka on valittu huolella hortensiapuutarhasta. Se kasvaa koivun runkoon nojaavassa köynnöstuossa. Itse köynnös on vielä pieni, siinä on yksi verso joka kiemurtelee köynnöstuessa. Kukkia on tulossa kolme kappaletta. Ainakin ensimmäisestä talvestaan selvisi hengissä, samaa toivon tulevaisuudelta.

Keltainen kirjolupiini, mikä metsästys sen saamisen takana oli. Kaksi kertaa yritin  kiertävän ulkomaisen juurakkokauppiaan juurakoista. Liiloja olivat ja kompostiin joutuivat. Olisi heti pitänyt kääntyä kotimaisen taimituottajan eli Tommolan tilan puoleen. Sieltä löytyi keväällä taimi, tosin vielä kennossa oleva, mutta sellainen minulle kuitenkin ystävällisestä myytiin. Taimi kukkii nyt, se joutui elämään lähes koko kesän potissaan kun hyvää paikkaa ei löytynyt sitten millään. Ihan täysin tyytyväinen en ole vieläkään, ahdasta tulee mutta mietitään paikka-asiaa uudestaan kun sen aika tulee.

Austin ruusut, monivuotinen haave jossa esteenä oli lähinnä rohkeuden puute. Kuvan 'Crown Princess Margareta' on kukkinut koko kesän ja nuppuja on vielä valtavasti avautumatta. 'The Pilgrim' odottelee ruukussa jossa sekin on kukkinut koko kesän. Näitä ei pidä haudata puutarhan perimmäiseen nurkkaan vaan istuttaa näkyvälle paikalle jotta ruusujen ihanuutta voi ihastella koko kasvukauden. Näin ollen Margareta on rosariossa kasvaessaan hiukan syrjässä. Hyvä syy lisätä yksi Austin lisää haaveiden listalle jotta saan sellaisen näkyvämmälle paikalle.

Rotkolemmikki. Yritysten ja erehdysten kautta löytyi vihdoinkin hyvä kasvupaikka. Samasta kasvista oli kuva jo edellisessä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä yksi lisää jossa mittakaavaa antaa koon 38 puutarhaläpyskäni. Taimi oli ostaessa arvokas, mutta kookas. Satsaus kannatti ja rotkolemmikki on viihtynyt hortensiapuutarhan muhevassa mullassa.

Humalan taimia meillä on kasvanut jo monta vuotta, mutta ei kunnolla pähkylöitä tekevää. Nyt on ja pähkylöitä tulee. Taimi on ostettu kirpputorilta, se on myyjän mukaan jotain vanhaa kantaa. Elinvoimainen se ainakin on, taimi puskee juurivesoja kuin viimeistä päivää. Ne muut humalat, taimikaupoista hankitut mistä lie ulkomailta alunperin olevat, eivät tee juurivesoja lainkaan mutta eivät pähkylöitäkään.

Vaaleanpunainen lemmikki on ollut pitkä haave. Keväällä löysin nettikaupasta sen siemeniä. Tilasin heti kaksi pussia ja kylvin siemenet. Ne itivät loistavasti ja nyt puutarha on täynnä vaaleanpunaisen lemmikin taimia. Olen jännittänyt mitä väriä taimet ovat ja nyt yksi antaa osviittaa väristään. Vaaleanpunainenhan se on. Voin huokaista helpotuksesta.

Haastan teidät muut bloggarit kertomaan omista toteutuneista taimihaaveistanne, isoista tai pienistä.

Puutarhan helmiä

 Hieman on kiirettä. Remontti vaatii aikaani, samoin sadonkorjuu. Peruspuutarhatöille ei ole oikein aikaa, tai jos aikaa olisi, sataa vettä. Tällä hetkellä olen kiitollinen puutarhan helmistä, kasveista joille ei tarvitse tehdä mitään, sen kun antaa kasvaa.

Täydellinen kolmikko. Valkoinen kiiltoleimu, sen kainalossa lilja 'Red Velvet' ja sen vieressä ranskantulikukka. Tulikukan kukan keskusta on lähes samaa punaista kun liljoissa, luonnossa väri näkyy paremmin.

Toinen valkoinen kiiltoleimu joka on istutettu viime vuonna. Sen takana alkaa kukkia liila syreenileimu, sen takana on rippeitä ritarinkannuksista ja vielä hyvässä kukassa oleva kaukasian kirahvinkukka. Hauskasti tämän rivistön koko menee pienimmästä suurimpaan. Koko alue on viime vuonan istutettu, se on jo mukavan täynnä kasveja.

Valkoista tiikerililjaa 'Sweet Surrender' on vaikea kuvata, kukat ovat auki maata kohti. Muutama vuosi sitten istutin muutaman sipulin ja ne ovat todella viihtyneet. Taustalla näkyy pinkki ruusunätkelmä.

Jaloängelmä 'Elin' on lempikukkiani. Tänä vuonna kukat ovat kohtuullisella korkeudella, ei tarvita tikkaita kukintojen kuvaamiseen.

Kivimuurilla on tykätty nelikko. Harmaa nukkapähkämö yhdistettynä kupariheisiangervoon. Kummankin takana harmaamalvikki yhdessä huisku-unikon kanssa. 

Lopuksi piristystä sateen harmauttamiin päiviin. Sitä kaivataan vaikka en voi moittia sateita, puutarha on niistä kiitollinen. 

Nyt yritän ehtiä kommentoida muita blogeja, sekin on jäänyt tässä arjen hektisyydessä.

Alkoi arki

Arki ja sen ihanuus. Tai sitten ei. Minä voisin viettää ikuista lomaa, ainakin kasvukaudella. Tai ainakin sateettomina päivinä. Ei paljoa naurata kun hyvät säät osuvat työpäiville ja viikonlopuille sade. Tänään totesin ettei kannata katsoa ennusteita ettei saa pahaa mieltä ja huonoa tuulta.

Puutarhassa onneksi pahat mielet ja huonot tuulet poistuvat nopeasti. Ja etenkin jos on Jalo-kissa seurana. Jalo asettautui taustaksi maksaruoholle jonka siirsin keväällä kolmen kiven risteykseen. Nopeasti tuo täytti paikkansa, ei mennyt kuin yksi kesä. Nurmikko on toipunut helteistä hämmästyttävällä nopeudella, on kasvanut kahdessa päivässä enemmän kuin edellisen kahden viikon aikana.

Tiikerililjojen hehkua ilta-auringossa. Vaikka oranssi ei ole lemppareitani puutarhassa, olen tietoisesti lisännyt tiikerililjojen määrää, sen kukista tykkään. Pysyvä pystyssä vaikka kuinka korkeina ja ovat terveitä. Tänäkin vuonna juuri näissä vanhoissa tiikerililjoissa on ollut vähiten, jos ollenkaan liljakukkoja.

Maksaruohon ja happomarjan yhtenäistä väritystä. Kaikki penkit odottavat kanttausta, alan tehdä heti kun saan inspiraation.

Päivänliljat heräsivät sateiden myötä. Tähän on istutettu muutama vuosi sitten yksi pieni taimi ja nyt siitä on kasvanut kunnon pensas. Lajike taisi olla 'Pink Damask'.

Tiikerlilja ja valkoinen syysleimu on yksi lempiyhdistelmistäni. Syysleimut on siirretty keväällä ja tiikerililjoista lähti osa kun hävitin penkistä vuohenkelloa. Hyvin on pysynyt vuohenkello poissa, olen yhtä taimea nyhtänyt kaksi kertaa koko kesän aikana. Nyt toivon sen kuolleen helteisiin kun vähään aikaan ei ole näkynyt mitään.

Odotan malttamattomana, että pääsen istuttamaan kasvihuoneen vierustaa. Kivimuurin takaosaan tulee jotain pensasta, en vielä tiedä mitä mutta on tässä aikaa selvittää ajatuksia. Peitin alueen multasäkeillä ja mietin rauhassa. Muu alue odottaa lantakuormaa ja multaa. Lanta pitäisi saapua tällä viikolla, ihan vain vaivaiset 15m3 tulossa. Kivimuuri tarvitsee korotusta, olen muutaman kerran tuonut siihen kiviä kottikärryllä mutta se on niin älyttömän hidasta puuhaa koska kivet pitää tuoda tontin toiselta laidalta.

Taimia odottelemassa istuttajaansa. Tänään sain vaaleanpunaisena kukkivaa verikuljenpolvea, valekilpiangervon ja hirmuisen määrän sinikuunliljaa sekä syysasteria. Pesin kaikista juurakot huolellisesti väljässä vedessä ja istutin tarkan syynäyksen jälkeen karanteeniin ruukkuihin. Näissä saattoi tulla mukana vuohenkelloa. Istutan taimet vasta juuri ennen talvea ja seuraan juurakoita siihen saakka. 

Ei ole hajuakaan mihin upotan tuollaisen määrän kuunliljoja mutta onhan tässä aikaa miettiä ennen talven tuloa. Yksi paikka on mielessä mutta en tiedä jaksanko kaivaa aluetta, siitä pitäisi poistaa nurmikko ja lisätä maata aika paljon päälle. Jos lantakuormasta jää ylimääräistä, siitä saisi hyvän pohjan. Jää vielä mietintään.

 

Vielä vähän

 Helteet palaavat tänään hetkeksi, se sopii vaikka eniten odotan sadetta. Kun olen tämän postaukseni kirjoittanut, on mentävä virittelemään sadetin taas uuteen kohtaa perennapenkissä. Kuivuuden sietämisen auttamiseksi, olen katkonut monista perennoista jo varsia pois, tänään lähtee kaikki tähtiputket. Kuvittelisin niiden sietävän kuivuutta paremmin kun ei tarvitse keskittyä siementen tuottamiseen tai kukintaan. Ja onhan ruskettuneet kasvit myös hieman epäesteettisiä.

Hortensia 'Lime Rickey' on kovin valkoinen, vihreä vaihe ohitettiin tyystin. Uskon valtavalla lämmölle olleen vaikutusta asiaan.

Siirsin muutaman pienen punaisen 'Red Velvet' tiikerililjan jakosipulin valkoisten kiiltoleimujen kupeeseen. Tämä punavalkoisen yhdistelmä oli silloin mielessä. Aika herkku pari.

'Pink Annabelle' hortensia on niitä harvoja joita olen kastellut. En halunnut menettää tämän kukintaa. Alakulmassa näkyy miten keijunkukka 'Paprika' on hätää kärsimässä, sille täytyy muistaa viedä vettä oma kannullinen.

Ja vielä vähän rakastamaani laukkaa ja sen pallokukkia. 

Allium 'Pksmense' ei ole nauttinut helteistä, se taitaa olla vuoriston kasvi ja tottunut hiukan erilaiseen ilmastoon.

Sen sijaan laukka 'Ping Pong' on nauttinut lämmöstä ja on suuresti pölyttäjien suosiossa. Kimalaisia ja neitoperhosia vierailee laukan kukinnoissa ahkerasti. Löysin tätä laukkaa viime syksynä Lidlistä ja ostin ihan vain sen hauskan nimen takia. Laukka talvehti hyvin ja kukkii vasta nyt. Jos suinkin tätä tulee uudestaan myyntiin niin ehdottomasti ostan lisää. Tähän aikaan kesästä kukkivia laukkoja ei ole montaa lajia.

Vielä vähän punahattuja jotka nekin ovat kimalaisten ja neitoperhosten suosiossa. 'Ping Pong' laukat näkyvät kuvan oikeassa yläkulmassa. Kasvavat aika korkeiksi mutta pysyvät hyvin pystyssä.

Loppuun pieni varoituksen sana liljakukoista. Löysin eilen yli 20 aikuista kukkoa liljoistani. Listin kaikki kuoliaaksi. En tiedä olivatko tämän kesän kuoriutuneita kukkoja vai munimaan tulleita yksilöitä mutta kannattaa tarkkailla omia liljoja, kukkoja on liikkeellä.

Tasaisen tylsää

 Puutarhassa on nyt todella tylsää. Mitään uutta ei oikein kuki, ei ole rikkoja joita kitkeä, ainut työ mitä voi tehdä on kastelu ja se on tylsintä puuhaa mitä tiedän. Onneksi sentään satoa on voinut kerätä vaikka tuntuu, että vadelmat kuivuvat koppuroiksi ja pensasmustikat nahistuvat kastelusta huolimatta. 

Valkoinen kiiltoleimu ja nimetön Virosta tuotu laukka sopivat hyvin yhteen. 

Pallerolaukan kukinnot ovat jättimäisen suuria, suurempia kuin koskaan ennen. Taustalla näkyy kuivuneet sormustinkukan kukinnot, ne saavat kyytiä ennen kuin kaikki ehtivät siementää.

Valkoinen kerrottu salkoruusu 'Chaters Double Icicle' on tällä hetkellä puutarhan komein kasvi. 

Taimia on muutama vierekkäin, näky on mahtava. 

Heikko kuva mutta kokonaista jättiverbenaa on vaikea kuvata. Tämä on pieni ihme, sillä kasvi on viime vuonna kasvaneen jättiverbenan itsestään kasvanut siementaimi. Taimia on löytynyt useita mutta olin ihan varma ettei yksikään ehdi kukkaan ennen talvea. Nyt näyttää siltä, että hyvin ehtivät. Vieressä kasvava liila kukka on pojan pihasta pelastetty syreenileimu.

Valkoinen tiikerililja 'Sweet Surrender' ei ole helteistä moksistaan. Vuosi sitten kukissa oli ruskeita täpliä mutta nyt kukat ovat täydellisen kerman valkoisia.

Syysvuokko on kukkinut jo reilu viikon. Muut syysvuokot eivät vielä kuki, tämä vanhin ja suurin kasvusto on aina kovin aikainen. Kaksi muuta kasvusto on hengissä mutta ei näin elinvoimaisena. Tämä yksilö jopa leviää, jouduin taas kanttaamaan nurmikkoa pois että saa lisää tilaa ja säästyy ruohonleikkurin teriltä.

Eipä saatu sadetta tänään kuin pari tippaa, ukkonen kiersi tehokkaasti kolmelta suunnalta. Tiistaille on ennustettu seuraava sade ja sen varaan lasken paljon. Kastelu on edelleen tylsää puuhaa.