#suuntanaomavaraisuus, toukokuu 2023, suorakylvöstä onnellisuuteen

 Taas on aika omavaraispostauksen joita luotsaavat Tsajut ja Korkeala. Toukokuun aiheena on suorakylvöt ja kasvihuoneen hyödyntäminen esikasvatuksessa.

Uusi kasvihuone on apuna esikasvatuksessa huhtikuun alkupuolelta alkaen. Sinne vien perennojen juurakot tai kylvökset, tuoksuherneet ja muut jotka kestävät hetkellisesti kylmää. Suojana on aluksi kaksinkertainen  harso ja kun yöt lämpenevät, otan harson pois. Tällä hetkellä se on vielä varalla tuolla puusohva takana. Kasvihuoneessa on myös kaksi pientä tomaatin taimea testauksessa. Hyvin ovat pärjänneet vaikka ovat olleet ilman harsoa. Kasvihuoneen kivirakenteet varaavat mukavasti lämpöä päivällä ja luovuttavat sitä yöllä taimien eduksi.

Kuvassa samettikukkaa, tuoksuherneitä ja väinönputkea. Kaikki kylvetty sisällä ja siirretty kasvihuoneeseen pienenä taimena. Taimista kasvaa kasvihuoneessa selkeästi vankempia ja tukevampia.

Myös lasikuistia tulee hyödynnettyä esikasvatuksissa. Siirrän osan tomaateista ja paprikoista päivittäin lasikuistille "ulkoilemaan" ja saamaan valohoitoa. Osa kelloköynnöksistäkin pääsee mukaan sisällä olevan tilanahtauden takia. Myöhemmin joukkoon liittyvät kurkut ja kesäkurpitsat.

Kasvimaa on valmis suorakylvöille ja taimille. Meillä kasvimaata ei käännetä koneellisesti, ei edes käsin. Kaivan istutusrivit sen verran talikolla auki, että saan lisättyä kompostorin sisällön mullan alle. Sekin on jo tehty, nyt vain odotellaan vähän lämpimämpiä kelejä. Suoraan kylvän porkkanat, herneet ja härkäpavun. Esikasvatan kaalit, ruusupavun, kesäkurpitsan ja kurkut.

Tässä kuvaa kasvimaalta viime kesältä. Riviväleissä käytän katteena olkea, oljen alla on joskus sanomalehteä, joskus ei. Viime vuonna oli, niin tänä vuonna todennäköisesti en laita. Tuo ruma ruskea kangas oli tilapäinen suoja kun mansikkaverkko oli loppu kaupoista ja sitä sai odotella ja etsiä. Kangas esti lintujen pääsyn mansikkamaalle.

Puutarhakauden alku on lisännyt onnellisuuttani ja hyvinvointiani. Saan ulkoilua, liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Puutarhanhoidosta on tullut rakas harrastus ja elämäntapa. En tiedä osaisinko olla ilman. Meille maallemuutto oli pitkä prosessi, etsimme sopivaa paikkaa viisi vuotta. Arvila tuntui ensinäkemältä meille sopivalta eikä ostaminen ole kaduttanut vaikka työtä on riittänyt niin rakennuksissa kuin pihalla ja puutarhassa.

Alla linkit muihin omavaraisuuspostauksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/onnellinen-omavaraistelija-suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2023

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/05/suuntanaomavaraisuus-toukokuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/05/varakasvihuone.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/mita-muut-ajattelevat-touhuistani.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/05/suorakylvot-kasvimaalle-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-5

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/05/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-5.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/05/omavaraisempaa-elamaa-2023-kuulumisia.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/onni-omavaraisuudessa-ja-suorakylvön-salat

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/05/01/toukokiireita-unelmieni-tiluksilla/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17190

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suunatana-omavaraisuus-23-kylvo-ja-onnellisuus/

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/suorakylvoja-ja-onnellisuutta-omavaraisuudesta-suuntana-omavaraisuus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/05/01/toukokuu-23-suorakylvot-ja-onni/

2. kierros

 Saimme mieheni kanssa toisen kerran voiton korona-arvonnassa. Tällä kertaa selvisin vähemmällä, tai näin luulisin. Viikon olen sairastanut eikä tauti ole mennyt keuhkoihin. Tukkoinen olo, räkää tulee ja välillä yskittää. Nyt riivaa väsynyt olo kun muutoin helpottaa, tänäänkin nukuin parin tunnin päiväunet. 

Olen myös helpottunut, koko syksyn mielessä on kummitellut sanat: mitä jos taas sairastun jouluksi. Eli, jos korona piti saada toisen kerran, niin mieluummin nyt kuin jouluna. 

Blogi on päivittynyt huonosti, olen kutonut, lukenut valtavasti kirjoja, tehnyt 2000 palan palapeliä. 

Olen ihastellut instassa sienivaloja. Koska sellaisia ei myydä valmiina, tein minäkin omat. Suosittelen tekemään paristovaloihin, sieniä tulee vähemmän. Vaan jos haluat paljon sieniä niin hanki töpselivalot kuten minä tein. Hermo oli mennä, mutta nyt on lasikuistin satumetsässä oma sieniviljelmä. 

Lasikuistin ulkopuolella on samat valot kuin vuosi sitten. Kranssitkin löytyivät oviin, ostin valmiina sillä kransseissa on minusta ihan liian kova työ, siksikin maksan siitä ilomielin taitavammalle tekijälle.

Saunamökin kranssiin laitoin valot. Saunalla ei ole muita valoja, mietin vielä pitäisikö laittaa, saunaa kuitenkin käytetään monta kertaa viikossa ja se rakennus tielle. Navetan päädyssä on valot, pitää ottaa niistä kuvat, samoin ikkunoiden kynttilöistä kunhan pääsen kauppaan hakemaan uudet paristot. Saunamökin ikkunat ovat nyt kaikki kunnostettu, myös ne viimeiseksi jääneet löylyhuoneen sisäikkunat. Enää ei Jalo pääse saunaan sisälle rikkinäisen ikkunan kautta. Olen pyytänyt mieheltä pientä luukkua kissoille josta voisivat kulkea. Saunan kuisti on lautarakenteinen ja siihen raaskii tehdä huomaamattoman luukun.

Lunta on satanut niin että maa on valkoinen. Ihan hyvä kasvien kannalta jos saadaan ensi viikolla kovempia pakkasia. 

Eteisessäkin on oviverhot paikoillaan. Vaikka meillä on vielä hetken edullinen sähkösopimus, olemme yrittäneet tiputtaa sähkön kulutusta. Syyskuussa tiputus oli 7%, lokakuussa 10% ja marraskuussa 15%  verrattuna vuoteen 2021. Kuulostaa paljolta, mutta kilowattitunteina ei muutos ole radikaalinen, marraskuussa meni 153 kWh vähemmän kuin vuosi sitten. Sitten kun joudumme pörssisähkön armoille, on tuollakin määrällä enemmän merkitystä.

Nyt taidan mennä keittämään kupin hunajateetä, sitä olen latkinut litratolkulla viimeisen viikon aikana. Samalla luen rästiin jääneet blogit ja vastailen muiden postauksiin.

Hätätilanne

Tänään maltoin jäädä töiden jälkeen sisälle ja kävin taimikatastrofin kimppuun.  Tomaatit oli pakko käydä läpi, vaihtaa osalle taimista astiaa, piti selvittää köynnökset irti toisistaan, kastella kuivahtaneita taimia ja siirtää taimia paikasta toiseen.

Osa tomaateista on niin korkeita, että joudun tekemään kasvivalojen suhteen jotain korokeratkaisuja, yksi jogurttiämpäri ei enää riitä, niinpä taidan laittaa kaksi päällekkäin.

Nupuista on auennut kukkia.

Osalla oli jo hätätilanne ruukun koon suhteen. Pieni purkki ja ihan täynnä juuria. Laitoin suuremman astian ja lisää multaa, josko nyt helpottaisi. En muista onko muina vuosina ollut tomaateilla näin hienot juuret.

Toisellakin ikkunalla ja sen viereisellä pöydällä on ruuhkaa. Tämäkin piti selvittää ja siirtää osa taimista lasikuistille jotta saan tilaa lisää ja taimet lähemmäksi valoa.

Ostin saksalaisesta kaupasta kaksi loistokärhön taimea jokunen aika sitten. Lajikkeet ovat 'Niobe' ja 'Guernsey Cream'. Nämä olen suunnitellut uuden kasvihuoneen viereen tulevaan köynnöstukeen. Täällä sisällä olivat kasvaneet kelloköynnökseen kiinni. Selvitin irti toisistaan ja vaihdoin vähän suuremmat ruukut kummallekin kärhölle. Huomenna pääsevät lasikuistille jatkamaan kasvuaan ja odottamaan lopulliselle paikalle istuttamista.

Lasikuistilla on myös täyttä. Tuoksuherneet ovat kestäneet hyvin kylmää mutta kasvua ei ole juurikaan tapahtunut. Samettikukat ovat myös kestäneet hyvin kylmää, tulipahan sekin testattua. 

Vastakkaiselle seinustalla on täyttä sielläkin. Piti jo hakea kodinhoitohuoneen terassilta punainen penkki apupöydäksi. Käenkaalien eli oxaliksen taimia on liikaakin ja pääsivät venähtämään sisällä ihan liian pitkiksi. Ne onneksi tekevät koko ajan uutta versoa. Vanhassa sinkkiämpärissä olevan oxalis on talvetettu, se majaili viime kesän tyttären terassilla ja pääsee sinne nytkin.

Tomaatteja en ole ulkoiluttanut kylmän sään takia. Toisaalta olen jättänyt viime vuosina ulkoilmaan totuttamisen kokonaan väliin ja suojannut taimet kasvihuoneessa harsolla. Ajaa saman asian ja pääsen paljon vähemmällä.

Esikkoriemua ja vähän muuta

 Talvi on ollut puutarhalle suosiollinen. Olen katsastanut viime vuonna istutettuja esikoita ja ilokseni olen löytänyt ne kaikki tai lähes kaikki hengissä, ihan kaikkia kun en välttämättä muista.

Tämä on hankittu elokuussa Mustilan taimipäivästä. Lajike on 'Victoriana Black Lace'. Ihana tummakukkainen kaunotar jota olen halunnut jo pitkään kokeilla.

Ensimmäiset esikot aloittelevat kukintaa. Tätä punaista ostin toiselta puutarhaharrastajalta ison läjän ja ripottelin taimet pitkin puutarhaa jotta näen missä viihtyisi parhaiten.

Tämän epäilen olevan yksi Mustilasta hankituista aarteista. Väinönputki oli ostoslistallani ja sehän löytyi heti ensimmäiseltä myyjältä jonka valikoimaa menin tutkimaan. Näin väinönputken ensi kertaa livenä viime kesänä Porkkalan kartanossa ja sen tuoksu hurmasi minut täysin. Jos väinönputki sinnittelee hengissä, niin kohta saan nauttia anismaisen lakritsaisesta tuoksusta myös omassa puutarhassa.

Rinnepuutarhan pääsen siivoamaan pääsiäisenä. 

Jättikiven penkki suli nopeasti, vielä pari päivää sitten se oli täysin lumen peitossa. Kaikki taimet on istutettu viime kesänä joten odotan innolla mitä kaikkea tästä nousee. Eniten jännittää onko kärhö 'Princess Kate' hengissä.

Mansikat eivät ole vuosiin talvehtineet näin onnistuneesti. Kaikki hengissä. Onneksi jätin rönsyjä leikkaamatta syksyllä sillä päätin laajentaa mansikoiden istutusalaa kahdella laatikolla.

Lasikuistilla kukkii. Kävin kukkakaupassa ja otin myös ruokakaupasta täydennystä. Kaikki sellaisia jotka voin istuttaa myöhemmin puutarhaan. Eli hyasintteja, esikoita ja helmililjoja.

Puutarhaisaa pääsiäistä kaikille.

Pionihuumaa helmikuussa

Lahteen avattiin helmikuussa uusi rautakauppa viime vuonna lopettaneen Terran tiloihin. Mies ehdotti lauantaina kauppareissun oheen uuteen liikkeeseen tutustumista. Ja minähän tietysti lähdin, etenkin kun pieni remonttikuume hivelee aina näin keväisin.

Liikkeen sisäänkäynnistä askeleet suuntautuivat heti puutarhaosastolle. Viis remonttitarvikkeista. Puutarhaosastolle oli laitettu myyntiin daalioitten, liljojen ja pionien juurakoita. 

Ja voitte arvata kuinka siinä kävi.

 Pakkohan minun oli ostaa nämä pionit, kaksi pussia kutakin sillä olivat vielä tarjouksessa neljä kolmen hinnalla. Toisaalta ajattelin ettei ole mitään järkeä ostaa helmikuussa sillä mihin minä nämä laitan. Toisaalta ajattelin etten saa mistään juuri näitä pioneja jatkossa vitosella kappale. Niinpä laadin pikaisen suunnitelman pionien hengissä pitämiseksi kunnes saan istutettua ne maahan.

 Kotona laitoin pionit kolmen litran ruukkuihin. Multana jouduin käyttämään kasvupussin multaa kun muuta ei ollut. Multa osoittautui varsin kelvolliseksi. En ole ennen käyttänyt kasvupusseja vaan kun niitä tuli viime syksynä vastaan lähes ilmaiseksi niin ostin muutaman kokeeksi. Yksi pieni pussi riitti neljään ruukkuun.

Ruukut laitoin lasikuistille jossa on niille sopivan valoisaa. Lasikuisti on lisäksi aina vähän lämpimämpi kuin ulkoilma. Ensi viikolle on luvattu yöpakkasia mutta voin nostaa nämä yöksi sisälle ja taas päiväksi kuistille jos pakkasta on erityisen paljon. Muuten pärjäävät lasikuistilla toukokuulle saakka. Mietin toista vaihtoehtoa eli purkkien kaivamista kasvihuoneen multaan. Kumpaa sinä pitäisit parempana ratkaisuna?

Uutta ilmettä lasikuistille

Aikoinaan kun muutimme tänne hommasimme lasikuistille hyvän juuttimaton. Matto kesti paikoillaan kymmenisen vuotta, sitten se oli kulunut pahasti puhki ettei sitä kestänyt enää katsella. Lisäksi maton muovipohja rapistui ja mureni kiihtyvään tahtiin.

Juuttimaton jälkeen lasikuistilla on ollut vaihtelevasti erilaisia räsymattoja. Minusta ulkonäöllisesti paras valinta mutta käytännössä ei. Räsymatto on portaissa luru ja luistaa jalan alla. Muutaman vaaratilanteen jälkeen piti miettiä muuta.

 Äitini pelasti tilanteen sillä hänen varastoistaan löytyi täydellinen matto lasikuistille. Juutilta näyttää mutta en ole varma materiaalista. Nyt mennään toistaiseksi tällä matolla ja katsotaan kuinka se asettuu paikoilleen.

 Lasikuistin pariovien karmilistat ovat maalaamatta, niitä alunpitäen ei pitänyt puhdistaa maalista mutta minulla meni sekaisin lasikuistin ja eteisen listat. No ehkä ensi kesänä saisin maalattua listat, kuvassa korostuvat mutta arjessa en niitä enää huomaa.

 Vasen puoli lasikuistista ei ole muuttunut sen jälkeen kun entisöin valkoisen komuutin. Ruskea jakkara on talon alkuperäinen, kissojen makuupaikkana toimiva korituoli on pelastettu mummoni jäämistöstä. ja kuten kuvasta huomaa, lasikuistin maalien rapsuttelu ei ole edennyt vuosiin.

Maton vaihdon yhteydessä tein lasikuistille vähän tarkemman siivouksen mutta kyllä tuonne jäi vielä tavaraa. On pärekoria puutarhaan meneville lakanoille ja sytykkeinä käytettäville kävyille. On lehtikeräyslaatikkoa ja omenalaatikkoa. Paperikassissa on Avoimiin Puutarhoihin puutarhaa varten tehdyt kasvien nimikylti, niille pitäisi keksiä järkevämpi säilytyspaikka. Vihreästä peilistä tulee vielä joskus uuden kasvihuoneen koriste.

Lintujen ruoka on myös kaivettu esiin ja lasikuistilla metalliastioissa odottamassa ruokintakauden aloitusta. Joka syksy pähkäilen milloin on oikea aika aloittaa ruokinta, nyt vai vähän myöhemmin?

Nonmaritusta

Innostuin elokuussa siivoamaan kaappeja ja muita unohtuneita nurkkia. Varasin kirpparilta paikan kolmeksi viikoksi ja sain hävitettyä aimo kasan turhaa tavaraa eteenpäin. Kierrätykseen vein lopuksi vain pari laatikkoa. Mitään konmaritusta enoikeasti harrasta, nonmaritus on enemmän minun juttu. Silti urakka jatkuu ja seuraava kirppariaika on varattu marraskuuhun.

 Tänään lauantaina on vuorossa talon perusteellinen siivous sillä saamme ensi viikolla tärkeitä vieraita. Poikien kouluun saapuu oppilaita Pietarista ja meillä yöpyy heistä kaksi lasta. Tarkoituksena on näyttää heille ihan tavallista suomalaista lapsiperheen arkea. Vastavuoroisesti täältä lähtee keväällä lapsia Pietariin katsomaan paikallista perhe-elämää.

 Salin pietarilainen kalusto saa tänä syksynä viimeisen verhoilukankaan yllensä. Tilasin kankaan parisen viikkoa sitten ja kunhan kangas saapuu Itävallasta alan verhoilla tuoleja. Tuolit ovat olleet alunperin punaiset ja sellaiset niistä tulee nytkin. Sopivat hyvin punaiseen salin mattoon. Tuoleista kaksi näkyy kuvassa oikean puoleisen ikkunan edessä.

 Alma ei oikein ole siivouksen ystävä. Imuria oli hyvä mennä pakoon salin senkin päälle tehdyn asetelman taakse. Posliiniset eläimet löysin nurkkien nuohouksen yhteydessä. Isäni toi niitä 1980-luvulla tuliaisina silloisesta Neuvostoliitosta. Niistäkin mietin myynkö osan pois, koirahahmoilla en taida tehdä mitään mutta muut eläimet haluan säilyttää.

 Eteisen ilme ei ole paljoa muuttunut siitä kun se remontoitiin muutama vuosi sitten. Portailla säilytetään juomia ja sipuleita, jälkimmäisiä on myös lattialla olevassa korissa. Tuolilla näkyy olevan kokoelma käsilaukkujani ja työhön liittyvää kirjallisuutta, työehtosopimuksia. Pakko pitää tuossa, että muistan ottaa maanantaina mukaan.

Lasikuistin siivosin jo viikko sitten eli vein paljon kuistille kertynyttä tavaraa omille paikoilleen. Vasemmalla olevissa metalliämpäreissä säilytetään lintujen ruokaa, mahdollisesti vieraaksi tulevat hiiret eivät pääse käsiksi siemeniin kuten saattaisi käydä muovisten astioiden kanssa. Kunnostamani kaapin päällä on mummoni virkkaama liina. Ikkunoihin on äitini virkannut verhot, taidankin viritellä ne taas paikoilleen sillä lasikuistin korjaaminen on edessä vasta vuosien päästä. Enpä vain muista minne verholaudat on piilotettu, epäilisin kuitenkin niiden löytyvän navetan ylisiltä jonne kertyy sen kaltainen tavara jota ei juuri nyt tarvita.

Entisöintikurssille piti saada mukaan välityö kangastilausta odotellessa. Nappasin ylisiltä lähes ensimmäisen vastaantulevan esineen joka suinkin mahtui autooni. Niinpä saliin on tulossa uusi kukkateline joka on peräisin mieheni mummolasta. Alkuperäinen kauniisti sanottuna kakanruskea väri vaihtuu johonkin vaaleaan. Kuvassa on maalit poistettu ja teline hiottu ensimmäisen kerran. Vielä tarvitaan liitosten korjaamista ja muutama hiontakerta ennen uutta maalipintaa. Nonmarittaja voi olla hyvillä mielin, uutta esinettä pukkaa poistettujen tilalle.

Kun yksi homma johtaa toiseen

Piti vain imuroida koko talo. No, päätinkin siivota samalla lasikuistin. Kuisti on paikka jonne kertyy talven aikana uskomaton määrä tavaraa, tulee hiekkaa roskaa ja muuta mikä näyttää keväällä epäsiistiltä.

 Heitin heti aamusta kuistin matot pesukoneeseen sillä tajusin, että eilen oli mitä parhain päivä kuivatella mattoja. Sain matot illansuussa kuivina paikoilleen.

 Kompostien tyhjennys johti sekin hommasta toiseen. Kurkkasin kivimuurin jatkeena olleen räsymaton alle ja siellä alla oli kaikki rikat kuolleet. Laitoin kuitenkin vielä sanomalehteä alle ennen kuin kippasin muurin jatkeeksi tavaraa kompostista. Nyt pitää mietti tuohon joku kiva pensas joka ei maistu kotiloille ja joka kestää savimaata.

 Räsymatto oli vielä käyttökelpoinen joten se johti kasvihuoneen ja yrttimaan välisen pätkän siistimiseen. Taas paksu kerros sanomalehteä alle ja matto päälle. Ehkä selvitään näin vuosi tai kaksi ilman rikkaruohoja.

 Kompostit on tyhjennetty. Mies armahti kehikkoja ja lupasi tehdä uudet. Tuohon tulee nyt kolme eri osaa, voin rauhassa jättää aina yhden osan sisällön pariksi vuodeksi maatumaan.

 Lämmin sää johti Jalon väsymyksen asteelle. Kissa hakeutui varjoon mutta hetkeksi piti tulla kukkapenkin reunalle hakemaan rapsutuksia.

 Kiertely töiden lomassa puutarhassa tuottaa joka hetki yllätyksiä. Hän on kai esikko mutta en muista yhtään mistä olen hankkinut ja milloin. Hitusen epäilen ostetuksi Marketanpuiston kevätmarkkinoita viime vuonna mutta varma en ole. Väristä näyttäisi tulevan täydellinen herkku.

Eikä herkut siihen lopu. Tämän esikon olen saanut puutarhaystävältä pari vuotta sitten. Kaunis punainen, ei ihan pinkki vaan ehkä enemmän syklaami.

Tälle päivälle luvattiin näille seuduille vielä lämpimämpää päivää kuin eilen. Sopii minulle, parasta lomasäätä tämä on ollut.

Pientä piristystä arkeen

Ensin ajattelin , että mitä sitä suotta ostaa kevätkukkia kotiin, pääsiäinenkin on juuri ennen vappua jolloin nautitaan ulkona avautuvista kukista. Mutta tuo kaiken peittävä valkoinen höttö sai mielen kääntymään.

 Ruokakaupasta kantautui kauppakassissa kotiin perunanarsisseja ja helmililjoja. Helmililjojen varret ovat venyneet vaikka olen kastellut näitä vain kerran, taitaa olla vikana valon puute. Leikkotulppaaneista olisi saanut iloa heti mutta näistä saa pidemmän ilon kun istuttaa kukkineet sipulit puutarhaan. Perunanarsisseja aion kokeilla kivijalan vieressä missä on todella kuivaa, yhtään kertaa en ole saanut niitä nousemaan uudestaan.

 Ennen joulua sain punaisen amarylliksen joka kukki juuri sopivasti jouluksi. Toisen varren nouseminen on kestänyt mutta nyt jaksan uskoa, että näen sen kukinnan parin viikon päästä.

 Lasikuistilla on vielä pieni kuusi koristeena ja saa ollakin niin kauan kuin lumet on maassa. Sekalainen joukko metsän eläimiä on kokoontunut kuusen alle ja joulun jälkeisistä alennusmyynneistä sinne eksyi myös lumiukko.

Lumiukon jälkeen lämmittelemään saapuivat nalle ja otus. Molemmat tulivat suuren sydämen kera ja otettiin hyvin vastaan sekalaiseen joukkoon.

 Siinä ne ovat kaikki sulassa sovussa. Kissoja ei parane lasikuistille laskea sillä sen jälkeen huopaeläimet ovat pitkin poikin kuistia uusille paikoille aseteltuina. Itse pidän niistä juuri näin, kuusen alla nuotion ympärillä lämmittelemässä.

Kissat taas ovat paljon näin, tuijottelevat tirppoja ikkunoista. Tai sitten nukkuvat. Iltaisin otetaan hepuleita kun sisällä ei tahdo olla riittävästi virikkeitä. Jotain piristystä pitäisi saada, tänään riemua aiheutti kaksi lintulaudalla ruokaillutta oravaa. Voi sitä säksätyksen määrää kissojen suusta. Kunhan lumet sulavat niin sitten helpottaa, ulkoilut voi aloittaa ilman pelkoa henkeen uppoamisesta.