Kolmas lottovoitto

Täällä poksahtelee lisää iiriksiä kukkaan, vanhoja ja uusia. Harmillisesti katkaisin yhdestä uudesta varren kun kitkin penkkiä, siirtää yllätystä vuodella eteenpäin. Ja vielä harmillisemmin meillä sataa joka päivä ja koko ajan. Viikossa on ollut vain 1-2 puutarhapäivää ja kun muutakin elämää on, on aika puutarhassa näillä sademäärillä kovin niukkaa. 

Aikamoinen lottovoitto tämäkin saksalaisen kaupan vaaleanpunainen iiris. Yritin hakea nimeä myös tälle iirikselle ja lähinnä tämä muistuttaa lajiketta 'Hissy Fit'. Iiris kasvaa samassa penkillä kuin edellisen postauksen Apassisoturi. Ovat selkeästi erilaiset vaikka ensin luulin, että ovat samaa lajiketta. On tämäkin kaunis kuin mikä eikä haittaa olleenkaan ettei ole vaaleanpunainen.

Mätäskurjenmiekka iris graminea tulee kukkaan joka vuosi vähän kuin yllättäen. Kukkavarsi nousee salaa lehtien keskeltä ja on kukassa yhdessä hetkessä. Rivistöön on istutettu kurjenmiekan väleihin omien keijuangervojen siementaimia. Ne näyttivät keväällä täysin kuolleilta, mutta yllättivät ja olivatkin hengissä. Tässä kohtaa puutarhaa on jäykkä savimaa missä eivät kaikki kasvit viihdy ja koka kevät vähän jännitän onko tullut talvivaurioita.

En muista kukkiko tämä Päivölästä ostettu iiris viime kesänä. Sen nimikyltissä lukee vaalea, tiheäkasvuinen. No on se niitä molempia ominaisuuksia. Kukkia on tulossa paljon ja kukat muistuttavat kovasti 'Ellenida' iiristä joka on niitä aikaisin kukkivia iiriksiä jotka ovat kukintansa jo kukkineet. Kaunis on mutta ehkä vähän valju minun makuuni.

Harvoina hyvinä puutarhapäivinä sain aloitettua arboretumin yhden alueen uudistamista. Ei ole tulossa suurta uudistusta. Kitkin paljon peltovalvattia pois (ei sitä ikinä saa kokonaan pois) ja siirsin maksaruohot parempaan paikkaan. Tilalle tuli luumulehdosta ylimääräistä syysleimua. Värejä en muista, en nimikoinut taimia, taimet on kaivettu luumulehdosta jo viime kesänä ja ne talvehtivat purkeissa. Värillä ei ole tässä kohtaa väliä, kaikkea löytyy jo ennestään. Taustalla kukkii ihana syreeni jonka olen ostanut nuokkusyyreninä. ja sen taustalla, oikealla puolella näkyy ruusuorapihlajan punaa joka hehkuu kauas.

Monen kasvin kasvu on niin rehevää tänä vuonna ettei rikoille jää tilaa. Valkohanhikki kukkii parhaillaan ja sen vieressä verikurjenpolvi. Kasvit ovat niin korkeita, että osa kivimuurista peittyy mitä ei yleensä tapahdu.

Myös hortensiapuutarhassa on rehevää. Oikeastaan liiankin, kaikki kasvit ovat toisissaan kiinni ja osa jopa hiukan pinteessä. Mitään ei tee mieli karsia pois, ensi kesä voi olla taas se kuiva kesä jolloin kaikki kasvaa hillitymmin. Yläpuutarha on vielä kanttaamatta, teen sen vasta ensi viikolla niin ei ehdi kasvaa heti umpaan, sitäkin kun on liikkeellä näillä sateilla.

 Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa pitkä, kuuden ja puolen viikon kesäloma. Tulee tarpeseen, on ollut melko rankka vuosi ja kevät.

Kasvihuoneen lämmitystä ja kasvun ihmettä

 Kylmiä öitä ja päiviä tiedossa. Aion siitä huolimatta pitää taimia kasvihuoneessa ja siellä ovat nytkin. Jotain lämmitystä piti keksiä ja muistin kaapissa lojuvat tuikut ja kynttilät. Ehkä niistä on apua.

Kasvihuoneessa oli 10 astetta lämmintä kun kävin virittelemässä tuikut ruukkujen alle. Myöhemmin lisäsin kynttilän yhteen ruukkuun ja sijoitin sen uuniin. Laitoin tuikkuja myös toiselle puolelle kasvihuonetta. Tänään päivällä huoneessa oli lämmintä + 11 astetta. Daaliat, kelloköynnökset ja tuoksuherneet ovat kaksinkertaisen harson alla, muut taimet ilman harsoa. Kaikki selvisivät ainakin viime yöstä, kynttilä oli lämmittänyt vanhaa hellaa ja tuikut ruukkuja, jotka taas jakoivat lämpöä koko huoneeseen.

Luumulehtoon on tulossa kurjenpolvea. Lidlistä löytyi kivan oloinen minulle uusi lajike. Ostin ensin yhden pakkauksen ja sitten tajusin, että haluan lisää. Kävi tuuri, löytyi kaksi lisää ja olivat vieläpä alennuksessa. Nyt näitä on kasvamassa riittävästi.

Otin syksyllä talteen pikkiriikkisiä valkoisen vuorijumaltenkukan siemeniä ensimmäistä kertaa. Mikä ihme, ovat itäneet lasikuistilla. Toivottavasti saan monta uutta taimea levitettäväksi hortensiapuutarhaan.

Vaihdoin Nilan kanssa siemeniä ja sain kahta erilaista esikkoa. Toinen on itänyt näin hyvin mutta toinen ei vielä ollenkaan. Odotellaan, se saattaa olla kaveriaan hitaampi.

Sinivuokon taimi on kasvanut itsestään kannonkoloon. Sellaisen omavaltaisen päätöksen ei voi muuta kuin hyväksyä ja toivottaa uuden taimen tervetulleeksi.

En ole ostanut yhtään keväällä myytävää sipulikukkaa, en edes tulppaaneja maljakkoon. Viimevuotiset tete-narsissit ilahduttavat puutarhassa, näitä kukkii useammassa kohdassa ja kaikki yhtä runsaasti. Uutta kukinta tuskin nähdään, mutta kertakin ilahduttaa. Näissä saa ikään kuin kahteen kertaan kukinnan yhdellä maksulla.

Kahden päivän sade on tauonnut. Pitäisi mennä siirtämään lisää lumikelloja, vielä on kolme kukkimatonta kasvustoa jotka aion jakaa ja siirtää. Kun laittaa toppatakin päälle, pipon päähän, saappaisiin paksut villasukat ja käteen hyvät hanskat niin eiköhän siellä tarkene.

Luumulehdon uudistus eteni

On mielenkiintoista kun puutarha on jo siinä iässä, että eteen tulee kokonaisen istutusalueen uudistaminen. Luumulehto uudistuu suurelta osin parin seuraavan vuoden aikana. Alue on siitä kumma, että en ole ollut siihen alunperinkään tyytyväinen. Istutusalusta oli huono ja tule tehtyä vääriä kasvivalintoja. Nyt olen huolellisempi.

Kaikki kasvit ovat poissa. Osa lähti uusiin koteihin, osa siirtyi väliaikaiselle kasvupaikalle ja osa meni kompostiin. Takareunaan jäi siperiankurjenmiekka jota ei saa pois kuin kaivinkoneella. Keskellä jäi kirsikkapuu 'Sikkolan Kuulasmarja' joka tekee julmetun paljon juurivesoja mutta ei yhtään kirsikkaa. Sen kanssa on vain elettävä. Nyt kaivoin kaikki juurivesat pois, katkoin juuret. Jos puu tähän kuolee, niin saa mennä.

Seuraavaksi leikattiin siperiankurjenmiekat matalaksi. Näin tehdään joka kesä kukinnan jälkeen. Uudet lehdet kasvavat takaisin jo saman kesän aikana, mutta jäävät siistin mataliksi. Alareunan puutarhaläpyskäni antaa mittasuhteet kurjenmiekkakasvuston koolle.

Siten levitin kurjenmiekkojen lehdet haravoidulle alueelle. Ne tulevat tuohon maatumaan ja maata parantamaan.

Lopuksi päälle yhden puutarhakompostorin sisältö. Yritän vielä saada tuohon pari peräkärryllistä palamatonta lantaa. Alue kun istutetaan vasta ensi vuonna niin palamaton lanta käy. Koko alueen peitän sen jälkeen odottelemaan ensi kesää.

Keskiympyrän vasen puoli jää ensi kesälle ja sitä seuraavalle. Tämä olisi kaikkiaan liian suuri urakka yhdelle kesälle. Myöskään tarveaineet eivät riittäisi kummallekin alueelle samana kesänä, siis lehdet ja kompostin sisältö. Keskiympyrän kuollut ruusuomena lähti. Juurakko pitäisi kaivaa pois. Tilalle tulee todennäköisesti hevoskastanja sillä sain sellaisen taimen. Sain myös pilaritammen taimen, sitäkin voisi harkita.

Enpä muut alueen uudet kasvit? Vanhoista tulee liila saksankurjenmiekka jota tuossa kasvoi ennestään. Se viihtyy alueella. Lisäksi takaisin tulee päivänliljat. Ympyrän kohdalle etureunaan siirrän matalaa maksaruohoa joka tekee erittäin tiiviin maton. Sitäkin löytyy omasta takaa. 

Kurjenmiekkojen ja päivänliljojen lehdet ovat samanlaisia kaitoja. Mukaan tarvitaan jotain rytmitystä ja vaihtelua. Verikurjenpolvi 'Elke' (kuvassa) on osoittautunut paahteessa kestäväksi. Taidan laittaa sitä mukaan. Vielä olisi yhdelle kasville tilaa, hyviä ideoita saa heittää jostain mikä ei kasva liian korkeaksi, olisi ehkä vaaleanpunainen eikä leviä liikaa. Paahdetta ja savimaata pitää kestää.
 

Pikakelauksella

 Puutarhassa alkoi pikakelauksen kausi. Siirtyminen viileästä kelistä helteeseen sai puutarhan monet kukat kukkimaan ja kuihtumaan saman tien. On oltava nopea jos haluaa ikuistaa kukkaloiston ennen sen kuihtumista.

Pinkki kirjolupiini ei kuki tänä vuonna ihan niin reilusti kuin aikaisemmin. Ehkä sitä pitäisi jakaa tai siten se kärsi talvesta.

Joskus tulee eteen hetkiä kun ei muista mitä on puutarhaan hankkinut ja mistä. Tämä kasvi on yksi sellainen. Viime vuonna se on ostettu ja istutettu hortensiapuutarhaan. 

Tunnistatko kasvin? Voisiko se olla jokin rikko? Kaunis se ainakin on herkkine valkoisine kukkineen.

Tämä on kylvetty ritarinkannuksena mutta onko siinä tällaiset lehdet mukamas? Näyttääkö tutulta? Minulla ei ole ollut pieniä ritarinkanuksen taimia joten en osaa sanoa.

Nyppykurjenpolvi on lemppareitani. Se tekee kauniin pyöreän pehkon, kukkii suht matalana ja on ollut kestävä. Siementaimia tekee niukasti. Joku karvakamu halusi välttämättä niskansa mukaan kuvaan.

Nimettömänä siirtolapuutarhan myyjäisistä hankittu pioni kukkii kauniisti. Taitaa olla tarhapioni. Oikeastaan tykkään eniten tämän kukista juuri ennen kuihtumista kun niistä tulee eteerisen vaaleanpunaisia. Taustalla, tuolla oikealla näkyy seuraava projekti kunhan olen kerännyt riittävästi sanomalehteä ja pahvia. Hävitän nurmikon yhdestä kohtaa arboretumia ja siihen tulee kivipolku ja polun ympärille kasveja. Kivet ovat isoja ja laakeita, nekin piti siirtää traktorilla.

Tätä hetkeä on odotettu. Pilgrim Austin-ruusu teki ensimmäisen kukkansa. Ruusu kasvaa toistaiseksi ruukussa ja pääsee maahan myöhemmin. Mietin vain kuinka saviseen kohtaan uskallan istuttaa sen. Voisiko olla edellisen postauksen savimaa hiekalla terästettynä ja kunnon kohopenkissä.

Tällä viikolla on ollut joka ilta jokin meno ja olen ollut kotona vasta iltakahdeksalta. Lauantaina tulee ryhmä vierailulle puutarhaan jossa on omassa mielessä kaikki kesken. Ei auta muuta kuin kestää ja esitellä niitä kauniita asioita.

Hans ja ystävänsä

Juhannus on kerrankin lämmin. Tarkenee syödä ulkona ja jopa ihan vain istuskella pihakeinussa ja nauttia kesästä. Ja tarkenee tehdä myös puutarhatöitä. Jospa tänään saisin aloiteltua vihdoinkin sitä kitkentää sillä oikeasti pidän kitkemisestä. Nyt vain on tullut muita muka kiireellisempiä puutarhatöitä eteen.

Ostin viime vuonna Tommolan tilalta kolme 'Hans' keijunkukan taimea. Yksi kärsiä talvesta mutta kaksi kasvaa komeasti. Nämä kukkivat jo viime kesänä mutta eipä se ollut mitään tämän vertaista.

Tässä 'Hans' näkyy keskellä ylhäällä. Sen kukat ovat kasvaneet todella korkeiksi alkukauden kosteuden ansiosta. Tähän kuvaan ei ole syy 'Hans' vaan sen ympärillä kasvavat ystävänsä kurjenpolvi, iiris ja maksaruohot. Huomasin, että tässähän on varsin kaunis ja onnistunut yhdistelmä näin vihreänäkin. Sopivasti eri lehtimuotoja ja korkeuksia.

Mutta on Hansilla kukkiviakin ystäviä. Luulin, että arboretumin 'Omoshiro' olisi ensin kukkaan ehtinyt kärhö mutta väärässä olin. Ensin kukkaan ehti yläpihan 'Miss Bateman'. Tähän on tulossa valtavasti kukkia, ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Aikoinaan istutin tämän kaveriksi tummanpunaisen kärhön joka sopisi loistavasti yhteen heteiden (onko ne heteitä?) tummanpunaisen värin kanssa. Vaan en saanut sitä kärhöä jonka olin ostanut, ja tässä kukkii nyt sitten vähän ruma tummansininen kaverina. En ole viitsinyt vaihtaa vaikka raaskisin hyvin tehdä sen ja siirtää sinisen kärhön jonnekin muualle. Onneksi sinisessä ei näy toistaiseksi yhtään nuppua.

Joistain kasveista en tiedä ovatko rumia vai kauniita vai rumankauniita. Tämä iris chrysographes hybr. saa värityksensä anteeksi sillä, että kukan muoto on hyvin orkideamainen. Ja koska se on hankittu Päivölästä, ei taida olla mikään ihan tavallinen. Eli on kategoriaa rumankaunis ja sellainen joka saa jatkaa kasvuaan juuri tässä.

Toiset keijunkukat kärsivät kovasti talvesta ja toiset eivät yhtään kuten tämä hyvin kauniin värinen yläpihan reunuskasvina kasvava keijunkukka. Lajike on 'Sugar Plum' ja sitä väri todella on, sokerihuurrettu luumu. Tämä kukkii parhaillaan mutta kuvassa kukat eivät erotu selvästi. Niidenkin väri on kaunis, tummat varret ja vaaleat kukat.

Paratiisililjaa en ole saanut viihtymään oikein missään. Tässä sinnittelee yksi yksilö mutta ei se ole lisääntynyt mihinkään. Pitänee hankkia lisää taimia kunhan tulee jossain vastaan ja kokeilla taas uuteen paikkaan.

Viimeinen blogiin asti päätynyt Hansin ystävä on amurinpioni. Sen kukka on hauska, se ei aukene koskaan vaan varistaa itsensä jo nuppuisena. Saa olla nopea, että siitä ehtii ottaa kuvan sillä kukinta tai siis se nuppuvaihe ei kestä kauaa. Onhan tämä suloinen ja kiva näky kun nuppuja on useita. Tänä vuonna nuppuja on muutama mutta ehkä luonnonlajille on ominaista, ettei se ole ole mikään vuosi tikattuna kukkia. Hyvä lisääntymiskyky takaa, että muutama kukka riittää jälkikasvun saamiseen.

Lämmintä juhannuspäivää tiedossa, taidan lähteä availemaan kasvihuoneiden ovet, ikkunat ovat olleet auki pari viime vuorokautta myös öisin ja saavat olla sitä kauden loppuun asti. Pysyy turha kosteus paremmin poissa.

Kesäkuun kaunottaria

Olen saanut monta asiaa etenemään tai valmiiksi puutarhassa. Työtä riittää lomallekin, ainakin kitkentää on tiedossa. Tänään ehdin kuvata nyt kesäkuussa kukkivia kaunottaria, ei mennyt kaikki aika mullan kuskaamiseen ja mustan kankaan kanssa sähläämiseen.

Kirkas oranssi ei ole lempivärejäni puutarhassa mutta näistä puutarhan alkuperäisistä idänunikoista tykkään. Nekin muuten kärsivät talvivaurioita, eivät ole koskaan ennen kukkineet niin vähän kuin nyt.

Mätäskurjenmiekka on huippukasvi. Se kasvaa minulla jopa suoraan savimaassa. Ja ikinä ennen ei ole ollut näin paljon kukkia mätäskurjenmiekoissani.

Luumulehdon reunus on mätäskurjenmiekkojen ja angervojen siementaimien vuorottelua. Tuli varsin onnistunut istutus. Taustalla näkyy vaaleanvihreänä pallohortensioiden rivi. Euron taimet ovat vahvistuneet vuosi vuodelta.

Alppikärhöjen aika alkaa olla ohitse ja seuraavaksi on jalokärhöjen vuoro. Ensimmäisenä taitaa ehtiä kukkaan 'Omoshiro'. Kukka on valtavan kokoinen ja miten ihanan värinen se onkaan jo nuppuna.

Ehdin jo surra 'Margaret Hunt' monsterikärhön menetystä, mutta ei se olekaan menetetty, nousee vain todella myöhään. Versoja on tulossa peräti kaksi. Huh mikä helpotus.

'Red Zinger' saksankurjenmiekkaa jaksan ihastella joka päivä. Se on kuin samettia, en onnistu millään vangitsemaan täysillä kuviin sen lumoa.

Toinen suosikkini on kirpparilta hankittu sininen saksankurjenmiekka. Niin tavallinen väri mutta silti tässä on jotain hienostunutta ja samaista sametin tuntua tummissa osissa kuin edellisen kuvan punaisessa kurjenmiekassa.

Punainen bellis on valloittanut jo yli puolet arboretumin kivipolusta. Saa asetella askeleensa todella tarkkaan jos tuosta aikoo kulkea tallaamatta belliksiä.

Nyppykurjenpolvi on yksi suosikeistani kurjenpolvien joukossa. Tykkään sekä kukasta että lehdistä. Löysin kitkiessä juurelta pari pientä siementaimea ja otin ne talteen, jos vaikka saisin taimet istutettua uudelle alueelle. Tätä levittäisin mieluusti muuallekin, pysyy kompaktin kokoisena ja muotoisena koko kesän.

Tiedän, että helteet eivät ole kaikkien mieleen eikä ne tee pitkään jatkuvana hyvää puutarhalle mutta silti olen niin tyytyväinen, että vihdoinkin on lämmintä säätä tiedossa. Ehkä uskaltaudun jopa uimarannalle uimaan.

 

Ruusuorapihlaja ja muita herkkuja

Vielä pari viikkoa kesälomaan. Ja kyllä, vaikka työstäni pidän niin lasken päiviä kesälomaan. Talvi oli raskas, koronan mukanaan tuoma väsymys vaikuttaa vieläkin muiden vaivojen lisäksi. Tällä viikolla kuvattiin kädet joissa epäillään nivelrikkoa ja samalla katsastettiin jo puoli vuotta nilkassa sinnitellyt akillesjänteen tulehdus. Kunhan pääsen lääkärin vastaanotolle niin kuulen asioista lisää. 

Ruusuorapihlaja on tänä vuonna vähän hankala kuvattava, kaikki kukat ovat puun yläosissa.

Kukat ovat jokainen kuin pieni ruusunkukka. Tämä puu kasvaa arboretumissa, kivipolun mutkan nurkassa mutta jos joskus tulee puutarhamyymälässä edullinen toinen yksilö vastaan niin saatanpa hankkia sen jonnekin muualle puutarhassa. Tai helmiorapihlajan sen viime talveen kuukahtaneen tilalle.

Lumipalloheisi ei ole ihan täynnä valkoisia palloja mutta on niitä silti paljon. Iines oli mukana ihastelemassa. Taivaan tummuus hämää, yhtään vettä ei illalla satanut vaikka synkkää oli ajoittain. Tänään on sitten kai oikeasti luvassa sateita taas. Otin jo pakastimesta marjoja sulamaan mehunkeittoa varten. Mukavaa sadepäivän puuhaa.

Silonietospensaani kukkii ensimmäistä kertaa. Heräsi kyllä epäilys onko tämä silonietospensas? En ole nähnyt sitä kukkivana kuin kuvissa joten en voi olla varma. Kaunis se on kuitenkin vaikka kasvaa täysin kärhöjen katveessa.

'Mai Fleuri' pionilla ei ole tänä vuonna juhlavuosi. Se taisi vähän kärsiä talvesta vaikka kasvaa kohopenkissä. Muutama kukka on kuitenkin parempi kuin ei yhtään. Ja onhan tässä myös kauniit lehdet. Rakastan tuota kukan terälehtien silkkipaperimaisuutta.

Atsalea on ostettu nimilapulla 'Tarleena' mutta eipä taida olla se, pitäisi kai olla ruusunpunaisemmat kukat. Toisaalta tämän värinen sopii paremmin taustan pinkkiin tarhapioniin. Olen hankkinut pionin nimettömänä yllätyksenä Lahden Kotiniemen siirtolapuutarhan taimimyynnistä. Tai oikeastaan tuossa on kaksi taimea, molemmat samaa pionia. Oli ihan kiva yllätys sillä tätä pionia minulla ei ollut aiemmin.

Kurjenpolvi 'Ballerina' on jäänyt pahasti kuolanpionin alle. Toisaalta en viitsisi millään siirtää sitä sillä on meillä talvenarka, yhdestä paikasta se jo kerran kuoli. Ballerinan yläpuolella näkyy vuorijumaltenkukka joka on kokenut saman kohtalon, kukat näkyvät heikosti pionin lehtien alta. Vaan sama juttu, vaikea lähteä siirtämään kun kasvi viihtyy tuossa. Valkoinen vuorijumaltenkukka on hengissä mutta se ei kuki.

Loppuun vielä yksi kuva 'Mai Tai' kellukasta ja sen upeasta kukinnasta. Olen istuttanut tämän vasta pari vuotta sitten ja siihen nähden kukinta on uskomattoman runsas. Taisin vielä tapojeni mukaan jakaa taimet useaan osaan. Eipä ihme miksi kellukoista on on tullut puutarhan herkkuja ja yksi lempilajeistani.

Ei toivottuja vieraita ja muita puutarhajuttuja

Eilen illalla hain pojan bussilta ja kotiin palatessa olin saada halvauksen. Kaksi kaurista (tai peuraa) juoksi tällä omalla tiellä tien yli auton edestä ja jäivät niitylle ihmettelemään. Annoin auton torven soida ja sain säikäytettyä ne pellolle. Ajoin auton äkkiä pihaan ja menin jatkamaan säikyttelyä ja onneksi hävisivät läheiseen metsään. Kauriit olivat vain muutamien kymmenien metrien päässä arboretumista. Katastrofi iskee jos ja kun löytävät arboretumin. 

Lisää ei toivottuja vieraita vilisee pitkin puutarhaa. Muutama jänis on jo nähty turhan lähellä verkottamattomia kasveja. Ruusukaalilla lehtiä nakertelee kaaliperhosen toukka. Suurimmat invaasiot hävitin, mutta muutaman yksilön olen antanut olla kun eivät näytä kiinnostuvan itse ruusukaalin keristä. Kotiloita riittää ja olenkin kylvänyt vielä Ferramolia vaikka tavanomaisesti en tee sitä enää syksystä.

Mutta siirrytään mukavampiin aiheisiin. Tähän olen istuttanut alppikärhön 'Ruby'. Ja ei , teidänkään silmät eivät valehtele, eihän tuo mikään 'Ruby' ole vaan taitaa olla ihan tavallinen alppikärhö. No kasvi on joka tapauksessa siirtolistalla ensi kesänä, vaan olisihan minä ottanut sen lajikkeen mieluummin josta maksoin. Mielipahan välttämiseksi sain hyvä syyn ostaa tilalle jonkun oikein ihanan uuden kärhön.

Kurjenpolvi 'Orkney Cherry' on jo kertaalleen siirretty mutta taidan joutua siirtämään sen vielä kerran. Se jää tuossa pahasti suurempien kasvien varjoon. Salkoruusut kasvavat joka kerta suuremmiksi kuin muistan.

Pinkkikukkainen lännenruusujuuri on tehnyt muutaman siementaimen. Olin jo kitkemässä näitä pois kun tajusin ettei taidakaan olla mikään rikkaruoho. Ihan kiva yllätys, olen miettinyt toisen taimen hankintaa mutta nyt ei tarvitse. Saan siementaimista monta uutta kasvia ja tulevaisuudessa lisääkin.

Syyshortensin väri paranee syksyn edetessä. Juurella viihtyy jaloangervot mutta taidan kuitenkin siirtää ne pois. Väri olikin liila vaikka ostin ne tummanpunaisina. Eikä tuossa juurella voi kasvaa mitään korkeaa mikä vie tasapainon näkymästä.

Yläpihan uudessa penkissä on vielä paljon väriä.

Vanhassa kasvihuoneessa majaillut puuhella pääsi uuteen kasvihuoneeseen. Sen oikea paikka on joko tuossa, tai sitten sinisen kaapiston toisella puolella, katsotaan keväällä kumpaan asettuu luontevammin. Kasvihuoneesta otettiin ikkunoiden automaattiavaajat talveksi pois. Istuin illalla huoneessa ja mittari näytti vielä + 25 astetta, ulkona oli 12 astetta. Jos ei olisi tullut pimeä niin olisin hakenut huoneeseen kupin teetä ja nauttinut hiljaisuudesta.

Nyt hetkeksi puutarhaan ennen lastenlasten viikonloppuvierailulle tuloa.