Ylpeys ja kauneus

 Puutarhassani on paljon asioita joista voi olla ylpeä. On kaunista ja kauneutta. Sitten on niitä kohtia joista ei voi olla ylpeä tai joissa ei ole tippaakaan kauneutta, käytännöllisyyttä on sitäkin enemmän.

Kompostintialuettani ei voi sanoa kauneuden huipentumaksi. Toimiva se on ja sopivassa paikassa.

En raaskinut heittää kaatopaikalle luumulehdon mansikoiden lavakauluksia kun pysyvät vielä kasassa. Niistä tuli jatkoa puiden lehtien kompostointiin. Nyt saan mahtumaan enemmän lehtiä yhteen ja samaan paikkaan. Toinen puoli on vino koivun juuren takia, ei anneta sen häiritä.

Matalampi osio on tyhjä, mutta oikeanpuoleinen on täynnä. Pohjalla on lehtiä ja päällä viime syksyn omenoita. Omenat olivat niin märkiä, että peitin ne sahanpuruilla ennen kuin laitoin painona toimivat lankut päälle. Toiveissa on multaa tai katetta parin vuoden sisään.

Pieni päiväreissu mökille tuotti muutaman säkillisen oksasilppua. Sille meillä on aina käyttöä eikä mikään määrä ole liikaa. Eilen levitin happamaan maan kasveille havupuista tehtyä silppua. Paras työkalu silpun käsittelyyn ja levittämiseen on vanha, talon mukana tullut rikkakihveli. Eipä sekään kovin kaunis ole, mutta pääasia on hyvä toimivuus.

Mansikkamaan uuden laatikot ovat paikoillaan ja kaikki mansikat on istutettu tai siirretty. Nyt minua häiritsee suuresti etteivät laatikot ole enää säntillisessä ja symmetrisessä järjestyksessä. Kaipa tuohon silmä tottuu, en vain jaksanut tyhjentää jokaista laatikkoa ja siirtää niitä.

Lopuksi kiedoin laatikot harsopeitteen alle. Vähän yöpakkasten takia mutta enemmän sen takia, että tiedän kuinka tuore multa houkuttelee kissoja asioilleen. Harsojen kanssa ei ole sitä vaaraa, että vastaistutetut taimet lentäisivät kaaressa pellolle.

Luumulehdon vapautunut istutustila houkuttelisi aloitella sen muokkausta. Onhan tuossa neliö poikineen uutta ideaa odottelemassa. Jotain sellaista pitää saada aikaiseksi josta voi olla ylpeä ka joka tuo kauneutta puutarhaan.

Perusparannuksia

 Minulla on menossa kasvimaan, mansikkamaan ja luumulehdon perusparannus. Perjantaina sain tehtyä kasvimaan ylälohkon valmiiksi, eilen lauantaina puolet alalohkosta. Tänään oli tarkoitus jatkaa alalohko loppuun, mutta eipä onnistunut. Maa oli liian märkää eikä ollut mitään asiaa sinne mutalilluun. Niinpä piti vaihtaa suunnitelmaa lennosta. Viileä päivä joten mieluiten tein raskaampia töitä.

Perjantai-illan työn tulos. Kolme valmista riviä istutuksille. Lavakauluslaatikot eivät ole vielä valmiita, mutta niiden kanssa ei ole kiire, istutan täksi kesäksi niihin ehkä perunat.

Alalohkolle samat toimenpiteet. Ensin kitkin kaikki rikat pois, siis lähinnä voikukkia. Sitten kaivoin syvät haudat istutusrivien kohdalle. Haudan pohjalle ensin palamatonta lantaa ja sen jälkeen palanutta lantaa. Päälle sivuun laitetut mullat ja sen jälkeen penkin muotoilu. Kasvimaan voima oli vajennut, nyt tarvittiin kasvien kasvun takaamiseksi reilusti lannoitteita. Jos kompostorin kevättyhjennyksestä jää kompostia, laitan sitäkin kasvimaalle. Muuten komposti menee kasvihuoneen maapohjan parannukseen ja tomaattien lannoittamiseen.

Alalohkolle ehdin tehdä eilen kaksi riviä valmiiksi. Kuvan oikea reuna on niin märkää ettei sitä voi vielä muokata. Siihen tulee vielä kaksi riviä. Jos saan jostain halvalla tai ilmaiseksi lavakauluksia, teen oikeaan reunaan samanlaisen rivin lavakauluksia. Se helpottaisi kasvimaan hoitoa koska oikea reuna on aina liian märkä, siihen valuu vettä muualta puutarhasta. Kohta on lisäksi todella savinen.

Luumulehto kasvimaalta päin kuvattuna. Vasen puoli on peitetty hautumaan. Oikea puoli on muuten valmis, mutta sieltä puuttuu kahdelta pieneltä alalta kasvit. Ne tulevat myöhemmin. Käytävä on haravoitu.

Varsinainen tämän hetken uudistuskohde on tuo lavakaulusten kaari. Lavakauluksissa on kasvanut mansikkaa. Paikka on mansikoille oikein hyvä, mutta niiden suojaaminen linnuilta on ollut hankalaa. Perusparannuksessa mansikat siirtyvät mansikkamaalle johon lisään kaksi lavakaulusta. Samalla uudistan mansikoiden kasvualustan koko mansikkamaalta.

Tässä näkyy kaaren lavakaulusten kunto. Näillä ei tee enää mitään. Sain poistetua kaksi kaulusta luumulehdon kaaresta. Siirsin niiden mullat mansikkamaalle vanhoihin laatikoihin. Kaivoin maasta ja siirsin lähes 100 mansikantaimea. Siinä se tämä päivä menikin. Mansikkamaasta unohdin ottaa kuvia, pitää tehdä se myöhemmin.

Siinä kaari rosariosta kuvattuna. Mitä tulee mansikoiden tilalle? Taitaa tulla perenna-alue. Suunnitelma on miten teen, mutta en paljasta sitä vielä. Perenna-alueen teko jää syksyyn, siihen kun maa jäätyy. Siihen asti pidän tuossa katteen. Katteen alla on juurikangas, se saa jäädä paikoilleen kunhan teen riittävän paksun maakerroksen tuohon. Luumupuu olisi kiva istuttaa sillä onhan alue luumulehto. Maa on tuossa kohtaa silkkaa savea. Toisaalta jos löytyisi edullinen taimi, voisin kokeilla luumupuuta keskelle kaarta, reunoilla kasvaa luumupuut ja ne ovat menestyneet ihan hyvin.

Ensi viikolla saan toivottavasti kasvimaan valmiiksi, sen jälkeen teen ensimmäiset kylvöt. Ainakin porkkanan voisi kylvää ja istuttaa sipulit. Muiden kanssa pitää odotella lämpenemistä.

Perennamaan uudistus No Dig-menetelmällä

 Luumulehdon toisen osion uudistus oli viime vuonna ja tänä vuonna uudistuu toinen puoli. Perennojan alla oleva kasvualusta sisältää liian vähän multaa ja liian paljon savea. Siinä pääsyy uudistamiseen. Toinen syy on se, että haluan alueesta nykyistä helppohoitoisemman kasvien puolesta eli kasvivalikoima menee uusiksi. 

Ensin kaivelin kaikki säästettävät kasvit pois. Osa jää omaan puutarhaan, osa sai uuden kodin nopeasti netin kautta. Ne mitä en säästä, saa jäädä maatumaan maapohjaan.

Seuraavaksi kasasin alueelle puutarhakompostista kaiken karkeamman aineksen. Yritin talloa sitä vähän tiiviimmäksi.

Karkean aineksen päälle tuli puutarhakompostin hienompi aines. Yritin levittää mahdollisimman tasaiseksi. Erityisen iloinen olin tässä kohtaa puutarhakompostien täydellisestä tyhjentymisestä, sain kaiken hyötykäyttöön.

Seuraava kerros koostuu haravoiduista lehdistä. Olen säästellyt isoa kasaa lehtiä sillä tiesin tämän tarpeen olevan tulossa. Jos olisin halunnut, tuohon olisi voinut tyhjentää vielä lehtikompostien sisällön. Jätin ne kuitenkin maatumaan myöhempää käyttöä varten.

Seuraavaksi päälle melkein peräkärryllinen palamatonta, tuoretta hevosenlantaa. Höyry vain nousi kun tyhjensin peräkärryä. 

Viimeinen kerros on heinää joka on ollut paalissaan parisen vuotta. Ei voi hyödyntää eläimillä, mutta puutarhaan käy. Seuraava työ on peittää kasa ja jättää se maatumaan 1-2 vuodeksi. Jos tuosta olis kaivettu kaikki kasvit tarkkaan pois eikä vaaraa olisi rikkaruohojen siemenistä, voisi kerrokset jättää avoimiksi. Näin ei kuitenkaan ole joten on parempi peittää ja estää kaikenlainen kasvu.

Sitä en vielä tiedä mitä kasveja tuohon tulee. Toisen puolen kasvitus on melkein valmis, se odottelee enää 'Mai Tai' kellukan ja yhden syysleimun jakamista. Tai en osaa päättää laitanko syysleimua vain syreenileimua. Syysleimu matalampana olisi ehkä parempi vaihtoehto. 

Reencle kotikompostori

Kaupallinen yhteistyö Dayton Oy:n kanssa

Sain maaliskuussa käyttööni sisäkäyttöön tarkoitetun kotikompostorin. Pienellä epävarmuudella otin kompostorin käyttööni, miten muka voisikaan toimia niin nopeasti kun valmistajalta luvataan. Voin rehellisesti kertoa, etten pettynyt. Ihmevekotin toimii ja kompostoi keittiöjätteen melkoisella vauhdilla. Apuna tosin tarvitaan sähköä ja näin pörssisähköläisenä sekin mietitytti. No vastapainoksi ei tarvitse enää ostaa kuiviketta, koska pihan perällä oleva kompostori on nyt lähes käyttämättä. Sähkölaskussa en ole huomannut mitään piikkiä.

Laitteen mukana tulee käynnistysseos joka ladataan veden kanssa säiliöön.

Mukana tulee myös aktiivihiilisuodatin joka oli helppo asentaa eikä jäänyt epäilystä mitkä teipit piti poistaa ja mitkä jättää. Aktiivihiilisuodattimelle luvataan vuoden kestävyys, sitten se täytyy vaihtaa uuteen.

Kompostorin tausta pitää olla ilmanvaihdon kannalta noin 10 cm irti seinästä. Meillä sopiva paikka löytyi kahden kaapin välistä. Itse koin käyttöä helpottavaksi ja ergonomiseksi sijoittaa kompostorin jakkaran päälle. Kansiluukkuun saa automaattitoiminnon joka aukaisee luukun kun laitetta lähestyy. Minä otin sen pois käytöstä, koska kansi avautui joka kerta kun joku lähestyi mikroa. Nyt kansi aukeaa nappia painamalla ja sulkeutuu itsestään muutaman sekunnin päästä. Näin se on myös kissaturvallinen.

Laitteessa on selkeät merkinnät täyttöasteesta. Lisäksi keskellä palaa valo laitteen ollessa päällä, joka osoittaa normaalia täyttöastetta. Kuvassa näkyy propelli joka pyörittää massaa kun laite on käynnissä ja kansi kiinni. Pyöriminen lakkaa heti kun kansi aukeaa tai se avataan.

Eikä siinä vielä kaikki. Muovipussi johon kompostori oli pakattuna pahvilaatikossaan oli Oivan mielestä parasta, siis sen laatikon lisäksi.

Sitten olen vain lisäillyt keittiöjätettä kompostoriin. Kovin paljoa en ole pilkkonut pienemmäksi vaikka valmistaja niin suosittelee. Testasin myös kokonaiset banaaninkuoret, sinne häviää vuorokaudessa. Laite silppuaa myös munankuoret ihan pieneksi. Kuvassa massassa näkyvät valkoiset pisteet ovat munan kuoria.

Tällä viikolla koitti ensimmäinen tyhjennys, massan määrä oli maksimiviivan kohdalla. Kuvasta näkyy miltä massa näyttää. Se ei käytännössä tuoksu miltään, ehkä vähän hiivamaiselta. Tuoksu ei tule laitteen ulkopuolelle. Jos epämäärisiä tuoksuja ilmenee, laitteessa on myös kuivatustoiminto ja tuoksujen poistoon oma toiminto. Niitä ei ole tarvinnut toistaiseksi käyttää. Massa on meillä pikemmiten liian kuivaa ja olen lisännyt välissä sekaan ihan vain vettä.

Mukana tulee oma tyhjennyslapio jolla lapoin massan erilliseen ämpäriin. Kompostoriin ei saa lisätä uutta tavaraa 48 tuntiin ennen sen tyhjentämistä. Silloin käytimme taas pihakompostoria. Tyhjennyksen jälkeen käytön voi aloittaa heti.

Lopuksi sekoitin säkissä ohjeen mukaan 1 osa kompostorin massaa ja 4 osaa multaa. Käytin lehtikompostorin multaa, sillä ajattelin sen olevan sopivaa kun kerran sitä oli saatavilla. Sekoitus saa olla säkissä muutaman viikon ja sitten käytän sen lannoitteena kasvihuoneessa. 

Jatkossa mietin, että kesäaikaan massan voisi haudata suoraan maahan ja unohtaa jälkikompostoinnin. Talvella sen voi vain laittaa säkkiin ja viedä varastoon odottamaan myöhempää käyttöä.

Tämän kokeilun jälkeen kompostori jää meille edelleen käyttöön. Se pitää pientä hurinaa tai huminaa eikä ääni ole häiritsevä. Kun pientä narinaa alkaa kuulumaan, on massa liian kuivaa ja lisään siihen vettä. Narina poistuu sillä. Muu perhe on oppinut laitteen käytön helposti ja säästää meiltä kaikilta vaivan kävellä vähintään kerran päivässä kompostorille pihan perälle. Eikä tämä jäädy talvella tai käy huonosti kesän helteillä.

Luumulehdon uudistus eteni

On mielenkiintoista kun puutarha on jo siinä iässä, että eteen tulee kokonaisen istutusalueen uudistaminen. Luumulehto uudistuu suurelta osin parin seuraavan vuoden aikana. Alue on siitä kumma, että en ole ollut siihen alunperinkään tyytyväinen. Istutusalusta oli huono ja tule tehtyä vääriä kasvivalintoja. Nyt olen huolellisempi.

Kaikki kasvit ovat poissa. Osa lähti uusiin koteihin, osa siirtyi väliaikaiselle kasvupaikalle ja osa meni kompostiin. Takareunaan jäi siperiankurjenmiekka jota ei saa pois kuin kaivinkoneella. Keskellä jäi kirsikkapuu 'Sikkolan Kuulasmarja' joka tekee julmetun paljon juurivesoja mutta ei yhtään kirsikkaa. Sen kanssa on vain elettävä. Nyt kaivoin kaikki juurivesat pois, katkoin juuret. Jos puu tähän kuolee, niin saa mennä.

Seuraavaksi leikattiin siperiankurjenmiekat matalaksi. Näin tehdään joka kesä kukinnan jälkeen. Uudet lehdet kasvavat takaisin jo saman kesän aikana, mutta jäävät siistin mataliksi. Alareunan puutarhaläpyskäni antaa mittasuhteet kurjenmiekkakasvuston koolle.

Siten levitin kurjenmiekkojen lehdet haravoidulle alueelle. Ne tulevat tuohon maatumaan ja maata parantamaan.

Lopuksi päälle yhden puutarhakompostorin sisältö. Yritän vielä saada tuohon pari peräkärryllistä palamatonta lantaa. Alue kun istutetaan vasta ensi vuonna niin palamaton lanta käy. Koko alueen peitän sen jälkeen odottelemaan ensi kesää.

Keskiympyrän vasen puoli jää ensi kesälle ja sitä seuraavalle. Tämä olisi kaikkiaan liian suuri urakka yhdelle kesälle. Myöskään tarveaineet eivät riittäisi kummallekin alueelle samana kesänä, siis lehdet ja kompostin sisältö. Keskiympyrän kuollut ruusuomena lähti. Juurakko pitäisi kaivaa pois. Tilalle tulee todennäköisesti hevoskastanja sillä sain sellaisen taimen. Sain myös pilaritammen taimen, sitäkin voisi harkita.

Enpä muut alueen uudet kasvit? Vanhoista tulee liila saksankurjenmiekka jota tuossa kasvoi ennestään. Se viihtyy alueella. Lisäksi takaisin tulee päivänliljat. Ympyrän kohdalle etureunaan siirrän matalaa maksaruohoa joka tekee erittäin tiiviin maton. Sitäkin löytyy omasta takaa. 

Kurjenmiekkojen ja päivänliljojen lehdet ovat samanlaisia kaitoja. Mukaan tarvitaan jotain rytmitystä ja vaihtelua. Verikurjenpolvi 'Elke' (kuvassa) on osoittautunut paahteessa kestäväksi. Taidan laittaa sitä mukaan. Vielä olisi yhdelle kasville tilaa, hyviä ideoita saa heittää jostain mikä ei kasva liian korkeaksi, olisi ehkä vaaleanpunainen eikä leviä liikaa. Paahdetta ja savimaata pitää kestää.
 

Tekemistä on riittänyt

Olen yrittänyt olla kaiken liikenevän ajan puutarhassa. Olen kantannut, kitkenyt, kaivanut jakotaimia, leikannut kuivia oksia, kastellut, istuttanut ja taas kitkenyt. Tykkään siististä puutarhasta, mutta sen pitää olla siisti etenkin Avoimiin puutarhoihin sunnuntaina. Nyt puutarha on valmis, enää pitää leipoa kahvilaa varten. Siihen olen varannut lauantaina ja sunnuntaiaamun.

Postauksen aiheita olisi vaikka kuinka, jätetään niitä ensi viikolle kun aikaa on enemmän. Nyt sekalaisia kuvia sieltä täältä.

Ostin viime vuonna Mustilan taimipäivästä vaaleanpunaisena kukkivan enkelinperhoangervon. Se on ehkä hiukan ahtaassa kohdassa, siirretään myöhemmin toisaalle. Ihan vieressä kasvaa samaisena päivänä hankittu valkoinen näsiä, se saa jäädä mutta angervo siirtyy.

Väinönputken siemenkasvatukset selvisivät talvesta hienosti. Kaksi taimea kukkii parhaillaan tiilikasvihuoneen vieressä. Kolmas ei kuki, mutta on hengissä. Näistä pitää muistaa kerätä siemenet talteen jotta saan uusia taimia, väinönputki kun kuolee kukkimisen jälkeen. Sen siemenet ovat joidenkin pikkulintujen herkkua, viimeksi kun pensas kukki, linnut tyhjensivät kasvin siemenistä parissa päivässä.

Pioniaika on alkanut. Tässä kukkii 'Rasberry Sundae' ja nimetön tummempi punainen. Se sopii hyvin yhteen taustan punaisten kirjolupiinien kanssa. Joten vahingossa saatu väärä lajike ei ollut tässä kohtaa suuri tappio.

Vaihdoin lehtikompostin sisällön laatikosta toiseen. Samalla sain toisesta laatikosta kaavittua viimeiset lehtimullat käyttöön. Enimmillään lehdet maatuivat tuossa kolme vuotta. Seassa oli paljon vaahteran lehtiä jotka hidastavat prosessia. Hidas prosessi ei itseäni haittaa, minulla on aikaa odotella hyvää multaa.

Suoja-aidanteeksi istutetut saarnivaahterat kasvavat hitaasti. Näiden kanssa en malttaisi odottaa. Tuulensuojaa ja varjostusta tarvitaan mieluiten heti. Nyt huomasin uutta vuosikasvua tässä korkeimmassa saarnivaahterassa peräti 35cm. Uskalsin ottaa niiltä jänisverkot pois, ehkä tähän aikaan vuodesta jänikset eivät uskaltaudu pihapiiriin.

Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' kasvaa kohisten. Siirsin sitä kokeeksi paikalle jossa kasvaa siirretty juhannusruusu. Tämä maksaruoho saisi peittää alan ennen kuin ruusu ehtii sen tehdä. Kuvassa näkyy parin vuoden kasvu ja olen tuohon istuttanut yhden taimen jonka jaoin kolmeen pieneen osaan. Olen joutunut kitkemäänkin pois sillä en halua, että se peittää liikaa hiekkakäytävää tai liljoja. Kotiloita maksaruoho ei ole kerännyt, se on siihen liian auringossa.

Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja jos ehdit, poikkea kylään sunnuntaina.
 

Lasagnepenkki

 Kasvimaa on kaivannut jo pitkään uudistamista. Olen ajoittain aika kyllästynyt puljaamaan kasvimaan savimaan kanssa. Siinä tuli tehtyä aikoinaan virhe, että kasvimaa on perustettu puutarhan savisimpaan kohtaan. Vaikka parannan maata vuosittain reilusti kompostilla, puskee savimaa aina esiin. On savimaassa hyvätkin puolensa, sitä en kiellä, mutta liika on liikaa ja savimaan vaikutus näkyy etenkin tänä keväänä.

Viime vuonna päätin ottaa käyttöön lisää kasvulaatikoita, eli niitä tavallisia lavakauluksia, kun niitä nyt sattui olemaan navetassa jemmassa. 

Kolme laatikkoa sai paikkansa kasvimaan alalohkolta. Talveksi laitoin vain yhden kierron laatikoita. Kuvan ruukut talvehtivat yhdessä laatikossa, muihin haravoin lehtiä ja risuja.

Eilen korotin laatikoita toisella lavakauluksella, lisäsin puutarhakomposteista ensin karkeita perennanvarsia ja muita vastaavia "oksia". Lopuksi laitoin hienompaa ainesta. En tiedä kuinka sallittua on kaiken tamppaaminen tiiviimmäksi, mutta itse harrastan sitä myös puutarhakompostin kanssa. Eli hyppäsin laatikkoon ja talloin ainekset tiiviimmäksi.

Sain tyhjennettyä puutarhakompostien oikeanpuoleisen osan kokonaan. Kuvassa se on puolillaan, sillä siivosin sinne keskimmäisen osan ainekset. Keskimmäisessä näkyy vielä vähän multaa, siitä kohta lisää. Vasemmanpuoleinen tyhjenee sekin tänä vuonna, näin minulle jää taas kesäksi ja syksyksi kaksi tyhjää osaa käyttöön. Ensi keväänä yhdistän taas laatikot toisiinsa ja erotan niistä hyödynnettävän mullan.

Seuraavaksi otan tästä pelkästään puun lehtiä sisältävästä laatikosta ainesta lasagnepenkkiin, eli niihin ensimmäisen kuvan kolmeen laatikkoon. Vaikka puutarhakompostit olivat jo sulat, on tämä aines edelleen tiukasti jäässä. Lehtimassan jälkeen lisään pussimultaa ja sitten teen kylvöt. Sitä en vielä tiedä mitä laitan laatikoihin kasvamaan. Ehkä porkkanaa, tai tuoksuherneitä.

Sitten siihen keskimmäisen laatikon multaan. Tai en tiedä voiko tuota vielä sanoa mullaksi. Mietin kuitenkin, voisiko tätä hyödyntää kesäkukkien ruukuissa. Säästäisin, kun ei tarvitsisi ostaa kesäkukkamultaa, ja saisin hyödynnettyä mullan myöhemmin kasvimaalle maanparannukseen.

Kolme lasagnepenkkiä on tarkoitus hyödyntää samoin, eli kun kaikki puutarhajäte on muuttunut niissä mullaksi, siirrän mullan kasvimaan penkkeihin ja maapohjaiseen kasvihuoneeseen. Lasagnepenkkeihin tulee taas uudet kerrokset maatumaan puutarha- ja lehtikompostista. 

Tämä kierto tule tarpeeseen, sillä tiedossa ei ole laajoja uusia istutusalueita joihin voisin upottaa määrättömästi puutarhakompostia raakana. Yksi pieni jatke on tulossa tänä vuonna, mutta siihen hyödynnän maakasan joka tuli autotallin edustan tien korjaamisesta.

Huhtikuun alku

 Kevät tulee kovin laidasta laitaan keikkuen kuten sanotaan. Maanantaina +15 astetta lämmintä ja keskiviikkona 15 cm lunta. Yritän ajatella positiivisesti, että lumi on hyväksi puutarhalle tulevien kunnon pakkasöiden takia. Palataan kuitenkin maanantaille, kevään kauneimpaan päivään.

Kovin ehti puutarha lumettomaksi. Minulla on suunnitelma vasemmalla näkyvän koivun taakse, haluan levittää istutuksia ja kaventaa nurmikkoa. Se tietää, että karhunvatuille ja yhdelle ruusulle pitää löytää uusi paikka puutarhasta. Toistaiseksi ei ole hyviä ideoita uusista paikoista. Yleensä sellainen tulee, kun antaa asian hautua hetkisen.

Sailan tunnistuskatse on kyllä aivan uskomaton. Hän tunnisti nämä pelkän lehden avulla tähtilumikelloiksi. Minä olisin tunnistanut vasta kun kukka avautuu. Onhan ne kauniita, ehdottomat lempikukat kaikista kevätkukkijoista.

Tykkäisin niin kovasti myös näistä vaalean keltaisista krookuksista. Jatkossa istutan kuitenkin vain liiloja sillä pölyttäjät eivät pidä keltaisista. Maanantaina olivat ensimmäiset naapurin tarhamehiläiset pörräämässä krookuksissa ja vain liilat kelpasivat. Etualalla taitaa muuten olla safiirikiurunkannuksen siementaimi. Se on ilon aihe, saan siirrettyä sitä toisaallekin.

Osa penkeistä on jo siivottu, lannoitettu ja katettu. Tässä on hyödynnetty erästä kasaa jonka muistin kun siivosin risuja kaadettujen puiden luota. Meiltä jäi risukasa unohduksiin noin 15 vuotta sitten. Huomasin kasan maatuneen mukavaksi, lähes mullaksi ja päätin hyödyntää sen katteena kukkapenkeissä.

Siinä sitä tavaraa on. Täydellistä katetta. Jätin pienet oksat sekaan, suurimmat otin pois. Kaikkiaan tätä tuli neljä kottikärryllistä. Ihan toista kertaa en ehken jätä risuja maatumaan, 15 vuotta on turhan pitkä aika odotella. Tällä kertaa on tarkoitus jaksaa hakettaa kaikki risut pois vaikka inhoankin sitä puuhaa.

Talon edustan penkki on myös siivottu. Korin alla on Austin-ruusu The Pilgrim. Se näyttää olevan erittäin voimallisesti hengissä. Jätin sen vielä leikkaamatta vaikka leikkasin penkin takaosassa kasvavat neilikkaruusut, ne kestävät rajumpaakin käsittelyä. Austinin leikkaan sitten kun pahimmat yöpakkaset ovat ohi. Kori saa olla paikoillaan varuilta jos täytyy heittää joku viltti ruusun suojaksi. Ei näistä kevään säistä tiedä.

Ensimmäinen rohkea kevätkurjenmiekka päätti avata kukkansa säätä uhmaten, nyt kauneus on kunnon lumipeitteen alla. Sääennusteen mukaan tässä saa kärvistellä muutaman päivän takatalven kourissa ja sitten kevät palaa. Toivotaan, että niin tapahtuu.