Pääsiäinen puutarhassa

 Pääsiäisen ohjelmaa ei ole tarvetta suunnitella. Viikko sitten kaadetut koivut pitää saada klapeiksi ja sään mukaan voi aloitella puutarhatöitä. Se riittää mämmin syönnin ja La Promesan katsomisen kaveriksi.

Kivijalan penkki on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Toimenpiteiden jälkeen peitin koko komeuden harson alle jottei jänikset tuhoa nousevia tulppaaneja. Helmililjojen varsia oli jo harvennettu. Lankakorin sisällä kasvaa kitukasvuinen Flammentanz ruusu.

Kasvimaa on kohta vapaa lumesta. Kuvan alalaidan kukkapenkistä siivosin tänään puolet, pionien kohta jäi siivoamatta sillä pionien varret ja lehdet olivat jäätyneet maahan kiinni. Huomenna lannoitan ja multaan siivotun osuuden.

Sulamisvedet tulevat taas tielle sillä tien ali menevä putki on jäässä. Kivipuro ja sen loppuosan kivikaivanto hoitavat työnsä hyvin ja keräävät sulamisvedet itseensä. Jos niitä ei olisi, arboretumin toinen puoli lainehtisi vettä. 

Jalo välttelee kaikkea märkää. Siirtolohkareen päältä on hyvä katsella tassut kuivina mahdollisia myyriä. Oiva kävi kastraatiossa parisen viikkoa sitten. Operaatio ja toipuminen sujui hyvin. Nyt on lupa ulkoilla, mutta ulkomaailma tuntuu Oivasta kovin jännittävältä. Riittää kun pyrähtää terassilla ja tulee takaisin sisälle.

Tämän päivän tehtävä oli raivata tie navettaan ja erityisesti karjakeittiöön joka toimii puutarhavarastona. Ärsytti kulkea varastoon koko 30 metriä pitkän navetan läpi joka kerta kun tarvitsin varastosta jotakin pientä. Meni hyvää puutarha-aikaa hukkaan.

Ei siihen tarvittu montaa hetkeä kun reitti oli selvä ja ovi mahtui aukeamaan. Lumivallin yli kulkee kevyesti, pääasia oli mahtua ovesta sisään ja ulos mielellään tavaroiden kanssa.

Arboretumin lumet vajoavat silmissä. Pahimmillaan tuolla oli yli polven lunta, nyt ei ole kuin nilkkaan asti ja paikoin ei ollenkaan. Arboretumissa ensimmäiset krookukset ovat nupuillaan, muita kovin aikaisia kukkijoita täällä ei ole, ehkä pitäisi laittaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille.

Puutarha valmis Avoimiin Puutarhoihin

 Puutarhamme osallistuu taas sunnuntaina 9.7.2023 Avoimiin Puutarhoihin klo 12-17. Tässä linkki *klik*tapahtuman sivuille jossa puutarhamme on nimellä Arvila talon kutsumanimen mukaan. Linkin takaa aukeaa suoraan puutarhamme tiedot.

Tänään sain puutarhan valmiiksi esittelyä varten. Tai ainahan sitä voisi nyppäistä vielä yhden rikkaruohon tai kohentaa katetta tai kantata tarkemmin. Päätin kuitenkin, että tänään on valmista. Huomenna lauantaina siivoan sisätilat ja leivon kahvilaa varten. Ja pitää vielä tehdä pari myyntikylttiä myyntitaimia varten, käydä kaupassa ja paljon muuta. Salin kukkakimput tein tänään, ehkä ne kestävät sunnuntaille.

Paras kukkaloisto löytyy uuden kasvihuoneen ympäriltä.

Nurmikko on leikattu ja istutusten reunoille on tehty pikakohennus.

Kivituhkakäytävät on harattu ja haravoitu. Luumulehto on kitketty, se olikin järkyttävässä kunnossa.

Kasvimaalla kaikki hyvin.

Arboretumissa on menossa pieni suvantovaihe, onneksi on sormustinkukkia. Pioneissa on enää muutama yksittäinen pieni sivukukinto jäljellä.

Uusi polku ehti valmistua, tosin laitan siihen narut sillä polulla ei voi vielä kulkea kivien kiikkeryyden takia.

Hortensiapuutarhaa metsästä päin kuvattuna. Uusi nurmikko alkaa vihdoinkin kasvaa.

Kahvitteluympyrä odottaa suklaakakusta tai raparperipiirakasta nauttivia putarhavieraita. Tai jos et pidä suklaata tai raparperista niin juustokakkua ja pullaakin löytyy.

Aina ei tarvita perennoiden loistoa, pelkillä pensaillakin saa kaunista aikaiseksi.

Tervetuloa! 

Ikkunoita puutarhassa

 Puutarhaeloa-blogin Riitta postasi puutarhansa ikkunoista, eli aukoista jotka toimivat puutarhan ikkunoina. Samalla hän haastoi meitä muita kertomaan oman puutarhan ikkunoista. Tässä tulee Arvilan puutarhan ikkunoita.

Kuva on jonkun vuoden takaa mutta ikkunan maisema on edelleen (lähes) sama. Meillä piha ja puutarha jakaantuvat yläpihaan ja alapihaan. Yläpiha on koristepiha, siellä on vain perennoja ja muita istutuksia. Kasvimaat, kasvihuoneet ja muuta laajemmat alueet kuten luumulehto keskittyvät alapihalle, eikä niitä näe suoraan yläpihalta. Yksi näkymä kasvimaille avautuu rinnepuutarhan läpi.

Tämäkin kuva on parin vuoden takaa mutta se kuvaa hyvin yläpihan maisemaa pionipuskan läpi katsottuna. Aitan takana on uusi kasvihuone ja puutarhan uusimmat alueet.

Uuden kasvihuoneen tienoolla on vielä kovin avointa ennen kuin puut kasvavat kunnon mittoihin. Silti 'Hopa' antaa jo hyvää osviittaa tulevista maisemista, kasvihuonetta voi katsoa puun alta kivipolkua seuraten.

Vanhan kasvihuoneen humalaportti on ikkuna kasvihuoneeseen ja kasvimaalle erottaen ne nurmialueesta.

Kesäinen yläpihan taukopaikka jää sopivasti katseilta piiloon. Sen huomasi myös Alma-kissa joka totesi, että pöydältä on hyvä tarkkailla huomaamattomasti ympäristöä.

Yksi lempi-ikkunoista näyttää maiseman navetan kulmalta alas kasvimaille ja kasvihuoneille. Maisema avartui huomattavasti lisää kun tuolta horisontissa siintävän pellon reunasta kaadettiin pusikot pois. Nyt näkyy kauas metsäalueille saakka.

Uusi hortensiapuutarha toi puutarhaan paljon lisää ikkunoita. Tämä on suosikkejani, näkymä polulta hortensiapuutarhaan.

Arboretumin maisemista ja ikkunoista voisi tehdä oman postauksen. Huomasin ottaneeni niistä ihan liian vähän kuvia. Kunhan köynnöskaaren köynnökset sitten joskus kasvavat tuuheiksi, tulee tähänkin mielenkiintoinen ikkuna.

Löysin kivipuron yli menevästä sillasta ja ruusuportista vain keväisen kuvan. Kesällä tuosta näkyy vain vähän läpi ja se on kuin pieni tirkistelyaukko puutarhaan, etenkin sillan toisella puolella seistessä.

Keskelle arboretumia on muodostunut käytävä, sitä kävellessä avautuu koko ajan eri maisemia ja istutusalueita. Yritän tallentaa muistiini, että arboretumista ja sen näkymistä voisi kuvata pienen videon ensi kesänä.

Yksi suurimmista ikkunoista avautuu kun seisoo melkein tontin laidalla ja katselee ylös talolle ja puutarhaan. Kivimuurit nurmikäytävän ympärillä, koivut, aitta ja muut istutukset rajaavat katseelle sopivan tilan ja sen tilan päädyssä häämöttää talo. Taloa ei paljoa kuvassa näy mutta kyllä se siellä on, kasvillisuuden takana. Tätä näkymää rakastan ja siihen on hyvä päättää postaus puutarhan ikkunoista.

Tahaton tauko

 Ei ollut tarkoitus pitää mitään taukoa blogista. Joskus vain elämässä menee muut asiat edelle. Olen taas innostunut sukan neulomisesta, olkapää on kestänyt parin vuoden tauon jälkeen. Tai on käsi kipeä mutta ei paha. Olen opiskellut Helsingin Yliopiston johdatus oikeustieteeseen-kurssin ja jos se menee hyväksytysti läpi, aloitan avoimessa yliopistossa oikeustieteen opintoja. Näin viidenkympin korvilla on hyvä aloittaa unelmien toteuttaminen. Olen saanut pitää luentoja ja niihin valmistautuminen on vienyt joitain iltoja. Olen alkanut opetella liikunnan harrastamista ja käyn kerran viikossa kuntojumpassa. Ja sitten on tietysti myös entisöinti. Että semmoisia selityksiä vaan täällä ollaan taas.

Kävin tänään ensi kertaa puutarhassa pariin viikkoon. Eipä ole juuri huvittanut niinä iltoina kun aikaa olisi ollut. Meillä on märkää, saapas sanoo slurps nurmikolla ja ojat ovat täynnä vettä.

Kivipuron lammikko on täynnä vettä. Viiruhelpi on kauniin värinen syksyllä. Se on levinnyt aika pahasti keltapäivänliljan sekaan mutta ei haittaa tässä kohtaa

Siinä on kirpparilta hankittu villaheisi. Onko kellään kokemusta sen kasvattamisesta? Paikka ainakin pitää vaihtaa sillä tässä ei taida olla riittävästi tilaa. Kuinkakohan suureksi kasvaa? Uskalsin jättää verkottamatta sillä heidet eivät tunnu kelpaavan jäniksille.

Tarkastin kaikki aiemmin syksyllä laitetut verkot. Muutamaan lisäsin metallipiikin pitämään verkkoa aloillaan mutta pääosin kaikki oli kunnossa. Näihin suuriin verkkovirityksiin olen edelleen tyytyväinen. Oli hyvä idea verkottaa koko perenna-alue eikä vain yhtä taimea.

Verkot loppui armottomasti kesken joten tänään jouduin tekemään vielä pari viritelmää. Nimetön vaahtera sain rungon suojaksi tukevaa rungonsuojaverkkoa. Eiköhän tuo riitä jäniksiä vastaan.

Lämpimän syksyn ansiosta esikot kukkivat. Tämä on samaa sarjaa kuin aiemmin esitelty keltainen esikko, pari vuotta sitten Latviasta tuotuja siemeniä jotka kylvin keväällä. Ainakin siis yksi taimi on todistettavasti muuta kuin keltainen.

Pidimme pari viikkoa sitten mieheni ja minun 50v. juhlat ja samalla juhlistimme keskimmäisen pojan täysi-ikäisyyttä. Tarjosimme läheisille juhlalounaan jossa syötiin myös jotain omalta kasvimaalta. Keräsin ruusukaalit ja ne paahdettiin uunissa naudanpaistin kaveriksi. Hyviä olivat. Ruusukaalin taimet saavat olla rauhassa, viimeksi pari päivää sitten keräsin kourallisen kaalin palleroisia uunilohkoperunoiden kaveriksi. Satoa on tulossa lisää jos vain ei tule kovia pakkasia.

Puutarha on niin syksyinen kuin olla ja voi. Kellastuneita iiriksiä, lehtensä pudottaneita puita ja oranssina loistavia koristeomenia. Seuraavaksi toivoisin vähän kuivempaa. Voisi vielä hravoida lehtiä, leikata yhden vaahteran tai kitkeä rikkaruohoja pois. Oikein märällä säällä kun ei huvita edes käydä puutarhassa.

Taas tositoimissa

Oi joi miten olen iloinen kaveristani lapiosta ja kottikärryistä ja siitä, että olen päässyt taas käyttämään molempia. Arboretumin suurempi alue on kantattu ja kitketty. Jos ensi viikolla iltaisin ei sada, otan pienemmän alueen ja sen istutukset käsittelyyn. Kitkettävää siellä ei pahemmin ole mutta muuta siistittävää riittää. Johan tässä oltiinkin viikkoja tekemättä mitään.

Arboretumin kasvit eivät kärsineet pahasti heinäkuun kuivuudesta. Rehevää on.

Tämä on puutarhan parhaiten onnistunut istutus, siksi siitä tulee otettua paljon kuvia.

Vaikka olen tyytyväinen tähän vanhempaan alueeseen myös. Sen maksaruohot on se mitä rakastan. Alueen suuri kivi häviää tältä puolelta lähes kokonaan näkyvistä. Taustan puu on jalava. Kuvassa ei kunnolla erotu viime talven pahin menetys. Kiinansyreeni otti ja kuoli. En tiedä mihin, syreeni vaan näivettyi pois. Oli niin kaunis pensas, että jostain on löydettävä uusi.

Mongolianvaahteraa kai kasvatetaan enimmäkseen syysvärityksen takia. Minä kasvatan myös vaaleanpunaisten siemenkotien takia. Toistaiseksi tämä ei ole lähtenyt leviämään holtittomasti. Alkukesästä näin muutaman siementaimen ja nyt totesin helteiden kuivattaneen taimet eikä niitä enää ole.

Mies leikkasi eilen nurmikon, edellinen leikkuu oli tehty tasan kaksi viikkoa aiemmin. Tuli nopeasti siistin näköistä. Eilen saimme sadetta n. 20mm. Tänään kantatessa multa oli silti niin kuivaa kasvien alla, että vain pölisi. Aikaisemmin viikolla saatiin kymmeniä millejä vettä mutta näköjään sekään ei riittänyt kastelemaan puutarhaa kunnolla. Arboretumin nurmikosta ei silti huomaa miten kuiva kesä on ollut. Täällä ei ole käytetty sadetinta kertaakaan.

Kivipuro on pysynyt rikattomana. Oli hyvä päätös vaihtaa puron kivien alle muovi kankaan tilalle. Muoviin ei pääse rikkojen juuret kiinni kuten kankaaseen pääsivät. Täällä kuivuus näkyy mutta ei mitenkään pahasti. Kaikkiaan puutarha taisi selvitä heinäkuusta pienin vaurioin.

Pohjantähti-ruusu on surkeassa kunnossa. Lähes kaikki vanhat versot ovat kuolleita ja uudet kasvavat holtittomasti sinne ja tänne. Yksi homma onkin sitoa ruusu kunnolla kiinni ja leikata huonoja versoja pois. Vaatii päälle paksun ja hupullisen takin sekä kunnon hanskat. Edellinen siistiminen on tehty keväällä ja silloin olisi pitänyt leikata kaikki versot poikki. Jotenkin en raaskinut ja nyt saan kärsiä siitä päätöksestä. 

Ruusua ihmetellessäni keksin mihin laitan osan saamistani kuunliljoista. Ruusukaaren vasemmalla puolella kasvaa pallohortensioita jotka eivät varjoisan kasvupaikan takia kuki koskaan kunnolla. Siirrän pallohortensiat pois ja laitan tilalle kuunliljat. Taas yksi ongelma ratkaistu.

 

Kitkentäkausi aloitettu

Keskiviikon ilta oli pyhitetty arboretumille ja sen istutusalueiden kitkemiselle.  Kosteasta maasta lähti rikat, voikukat ja muut ei toivotut vihreät sutjakkaasti pois, sain vanhemman alueen kokonaan valmiiksi.

Kanttaus ja ensimmäinen nurmikon leikkuu on tehtävä parin viikon sisällä. Arboretumin nurmikko on joka vuosi nopeiten kasvava ja ensimmäisenä leikattava. Sinisen kankaan sisällä on magnolia, yöpakkasten takia en uskalla poistaa suojausta sen ympäriltä.

Pioneja nousee ja vahvistuu hyvään tahtiin. Tämä yksilö on päättänyt jopa levitä ja tehdä pieniä alkuja viereensä. Lajiketta en muista, sen näkee sitten kun pioni kukkii.

Esikot aloittelevat kukintaansa. Tätä punaista hankin viime keväänä tästä omalta kylältä. Näyttäisi todella moni yksilö selvinneen talven yli.

Vihreää nousee kylmästä huolimatta. Kohta voi tiirailla näkyisikö tulppaaneissa nuppuja.

Tämä arboretumin vanhin perenna-alue ei miellytä minua vieläkään, en ole siihen tyytyväinen. Ehkä jotain muutoksia tulossa, ainakin siperiankurjenmiekkojan kohtaloa on mietittävä, ne kukkivat onnettoman surkeasti eli eivät lähes ollenkaan.

Arboretumin uudemman osan vuoro on tänään tai huomenna. Köynnösruusu 'Pohjantähti' sai viime viikolla uuden väliaikaisen tuen. Ensimmäinen tuki oli rimpula köynnöskaari ja se tällä kertaa poistettiin kokonaan, oli katki useammasta kohdasta. Puinen tuki suoristettiin ja tuettiin yläreunasta tuplaten. Leikkasin ruususta kaikki kuivat pois ja karsin sitä muutenkin aika rajusti, voimakkaan kasvun takia niin voi tehdä säännöllisesti.

Leikkasin ensimmäistä kertaa kivipuron keijuangervot ja keltajapaninangervot mataliksi. Jänikset olivat syöneet ne rumiksi joten mitään ei menetetty ja angervot taitavat muutenkin sietää vaikka leikkaisi alas joka vuosi. Kitkemisen lisäksi täällä on vielä haravoitavaa ja muutakin siistittävää.

Ehtihän tässä olla ikävä kitkemistä kun puoleen vuoteen sitä ei ole päässyt tekemään.

Vettä on riittänyt

Ikuisten sateiden syksy, märkyyden ylistys, loputon marraskuu. Vai yrittäisikö ajatella positiivisesti, pohjavesivarannot ovat saaneet täydennystä, lämmityskuluissa on säästänyt kun ei ole kovia pakkasia, kaivossa on riittänyt vettä ja puutarhaa ei ole tarvinnut kastella.

Niin tai näin, niin vettä on riittänyt. 

Lampi ja lammen kaislat eli viiruhelpi ja tulva-allas joka kerää kivipuron kautta ylimääräiset vedet. Aina täynnä.

Rodot ovat tykänneet kosteudesta. Tiukualppiruusu kukkinee myös ensi vuonna nupuista päätellen.

Elokuussa hankin Mustilan taimipäivästä kaksi piskuista alppiruusun taimea Tämä on alan harrastajan Hannu Saarilahden risteymä 'Haaga' x 'Makiyak'. Toivottavasti näen sen kukkivan sitten joskus puolen vuosikymmenen päästä. Uskoisin taimen juurtuneen sillä keskellä on ihan pieni vaaleanvihreä uuden lehden alku.

Tämä on sitten se todellinen näky. Jokainen alppiruusu on verkon tai lankakorin sisällä. Vierustat on peitetty halkaistuilla multasäkeillä jotta heinä kuolisi pois.

Lisää multasäkkejä on kaikkialla, tässä hävitetään pihlajan versoja.

Samaisesta taimimyynnistä ostettu alppikello on vielä hengissä vaikka jaoin ison taimen kahtia heti kotona. Ihan pienenä toiveena on nähdä alppikellon pieni ja hento kukinta omassakin puutarhassa.

Ötököiden vuokrakasarmille kuuluu hieman huonoa. Huligaanit iskivät tai mitkä lie terroristit ja kaikki putkilot on revitty verkon takaa pois. Ja niissä suurimmassa osassa oli asukkaat. Ihan pikkasen harmittaa.

Siinä ne pötköttää putkilot maassa kaikki ja ötökät niiden sisältä on syöty. Ensi kesänä pitää laittaa uudet putkilot ja tiheämpi verkko jonka läpi ei pääse repimään putkiloita pois. Harakoita tai naakkoja epäilen syylliseksi. Toinenkin arvoitus puutarhassa on. Mansikkamaan reunassa on isohkoja kiviä jotka on laitettu verkon päälle. Joku eläin on siirtänyt useimpia kiviä pois paikoiltaan. Se ei ole harakoiden tekoa, kivet ovat liian suuria joten ehkä asialla on ollut supi.

Enää kuukausi jouluaattoon, koitetaan pysyä terveinä.