Pioneja ja muuta puutarhaelämää

 Ensimmäiset pionit ovat jo lopetelleet kukintaansa, toiset vasta aloittelevat. Tykkään pioneista senkin takia, että niiden kausi on pitkä, toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Tänä vuonna tosin kukinta voi venyä pidemmällekin, heinäkuun puoleenväliin asti. Pääkukintaa toivon 6.7. sunnuntaille jolloin osallistumme taas Avoimiin puutarhoihin. 

Ostin Hiidenkiven puutarhan Minnalta pari vuotta sitten juhannuspionin taimen. Tänä vuonna taimi kukki ensimmäistä kertaa. Ihan juhannukseen kukinta ei osunut, vaan se oli kesäkuun puolenvälin tienoilla. Kukat ovat kyllä kauniit, tiheät pallomaiset. Muutoin pionin olemus on melko vaatimaton ja siinä ehkä piilee osa sen salaisuutta. 

Tarhapioni 'Rosea Plena' on ostettu Lahden siirtolapuutarhan avoimien ovien taimimyynnistä. Ostin tämän täysin sokkona, kukasta saatikka edes sen väristä ei ollut mitään tietoa. Hyvin kävi sillä tätä minulla ei ollut ennestään. 

Amurinpionin paeonia obovata herkät kukat jaksavat ihastuttaa. Kukat eivät avaudu koskaan enempää vaan jäävät ikäänkuin puolittain nupulle. Minulla on näitä kaksi taimea, kumpikin kasvaa aika syvässä varjossa hortensiaputarhassa. 

Ilokseni amurinpioni tekee runsaasti siemeniä. Olen kylvänyt niitä pionin ympäristään ja nyt esiin on tullut kaksi tällaista pientä siementaimea. Voisivatkohan oikeasti olla amurinpionin siementaimia? Ainakin lehti on kovin samanlainen kuin emokasvilla. Kuvan vaaleat juuripallurat kuuluvat pystykiurunkannukselle. palluroita nousee vuosittain esiin kukinnan jälkeen ja painelen niitä sitten takaisin maahan tai istutan uusiin paikkoihin.

Pioni 'Pink Hawaiian Coral' ei jätä kylmäksi ketään. Ärtsy väri mutta tykkään hurjan paljon. Näitä olen laittanut arboretumiin useamman taimen. 

Tässä yhden taimen kukintaa. Taimella on viruksen seurauksena kirjavat lehdet joka vuosi. Virus ei ole levinnyt muihin taimiin joten olen antanut tämän kasvaa erikoisuutena muiden keskellä. Olen harkinnut sen siirtämistä omaan yksinäisyyteensä jotta kirjavat lehdet tulisivat paremmin esiin.

Amerikan siemenistä kasvanut nimetön pioni on kaunis sekin. Värissä on jotain herkkää.

Vielä herkempää oli se hetki, kun sain Einon syliini ja kissa rentoutui siinä hellittäväksi. Ajatella, että alle vuodessa on päästy tähän luottamukseen. Sinnikäs työ kissan kesyttämiseksi tuottaa tulosta. Einon ehdoilla on menty eikä kissaa ole pakotettu mihinkään. Onneksi katti on perso herkuille, niillä on helppo opettaa käsittelyä kuten esimerkiksi punkin poistamista.

Apassisoturi

 Tykkään kasveista joilla on hauska nimi. Ja tykkään myös vaaleanpunaisesta väristä. Erityisesti tykkään hankkia Lidlin vaaleanpunaisia iiriksiä sillä ne eivät ole koskaan vaaleanpunaisia. Tällä kertaa sain iiriksen jolla on hauska nimi, se selvisi pienellä avustuksella ja nettihaulla. Iirikseni on Apassisoturi.

Saanko esitellä, Iris germanica 'Apache Warrior'. Jostain kumman syystä en ole lainkaan pettynyt ettei tämän ole vaaleanpunainen. Olen tämän väristä jopa etsiskellyt, mutta ei ole tullut helposti vastaan. Ja jotta tämä lottoaminen ei loppuisi, ostin keväällä neljä pussia lidlin vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä iiriksiä. Katsotaan tuleeko taas lottovoitto kuten viime ja tänä kesänä vai suuri pettymys.

Puutarhaan tuli myös ripaus keltaista, kuin sitruunasorbettia. Tämän taisin hankkia jostain viime kesän puutarhareissusta, en laittanut asiaa sen tarkemmin muistiin ja ylös. Tämän tuoksu on kuin sitruunaa ja vaniljaa värinsä mukaisesti. Teki kaksi kukkavartta mutta rankkasade katkaisi niistä toisen. Laitoin sen maljakkoon sisälle, iirikset kestävät hyvin maljakossa. Tämän lajike taitaa olla 'Flavescens'. Nimi tarkoittaa latinaksi kellertävää. Eipä siis ole mitenkään ylevä nimi kuten apassisoturi. Olisi ansainnut olla vaikka keltainen prinsessa.

Mutta palataan vaaleansiniseen. Ostan aina kun kohdalle osuu, matalan iiriksen. Tällä kertaa se sattui kohdalle viime keväänä Mustilassa. Iris pumila 'Blue Denim' oli löytö. Näin vaaleansinistä iiristä minulla ei ole. Väri on kuvassa aika lähellä todellistä väriä. Siniset farkut sopivat päälle, mutta myös puutarhaan.

Löysin kerran talon edestä tavallisen siperiankurjenmiekan joukosta tällaisen vaalean siperiankurjenmiekan. Ei hajuakaan olenko hankkinut tällaisen vai en. Mutta jos olen hankkinut niin miksi olisin istuttanut sen tavallisten kurjenmiekkojan sekaan, keskelle niitä. Saattaa siten olla vaikkapa siementaimi.

Kauniit kukat joten se ansaitsi päästä ihan omalle paikalle uuden kasvihuoneen eteen. Nimeä en ole tälle hakenut, voisihan sille löytyä jokin hauska ja omaperäinen nimi kuten Vaalea Sininen.

Nimetön torilta vaihdettu iiris on ensimmäisiä kukkijoita.  Omassa mielessäni sen nimi on mielikuvituksellisesti Tori. Tämä iiris kukkii vaikka kasvaa lähes täydessä varjossa enkä ole koskaan jakanut sitä. Tosin tänä vuonna aion jakaa heti kukkimisen jälkeen. Osa juurista kasvaa toistensa päällä. Ja kuten kuvasta voi katsoa, minulla iiristen juuret eivät ole mitenkään erityisesti paljaina, kukkivat ne silti.

Loppuun vielä yksi iiris,  'Red Zinger' tai siis punainen nokkeluus (mikä nimi se sellainen on?). Siitä päästään nokkelasti toiseen punaiseen eli Cattus Eino 'Red Ginger'. Punaista inkivääriä on tämä kissa täynnä. Virtaa riittää, mutta niin on alkanut olla myös rauhaa, jalkoihin puskemista, kehräystä ja vieressä nukkumista.

Enää muutama työpäivä ja sitten alkaa kesäloma, aamukampa on valmiina.

Oivallinen isoveli

 Olen saanut aivan liian vähän palstatilaa blogissa. Monta kertaa olen maukunut palvelijalle, että kirjoita nyt se juttu. Tänään toiveeni toteutui.

Musta on kasvanut komea kissa, täytän kuulemma kesän jälkeen 2 vuotta. Talven otin aika lungisti, nyt teen enemmän töitä myyrien parissa, jopa kahta vuoroa paahdan.

Ai niin, joudunhahan mä opettamaan tätä rääpälettä kun Jalo irtisanoutui siitä tehtävästä. Kuulemma riitti, että opetti mut tavoille ja nyt on mun vuoro koulia rääpäle tavoille. Tässä me ollaan lähdössä yhdessä ulos. Mua vähän ärsyttää tollanen hellyys ovensuussa kaikkien nähden.

Mut hyvin mä olen Einoa opettanut. Palvelija saanoo mun olevan oivallinen isoveli. Tässä mä näytän miten ei saa mennä kukkapatoihin makoilemaan. Muutenhan mä en ikinä tee niin. Eino oppi heti ja näyttää, et miten saa makoilla.

Palvelija räpsäs tän kuvan kasvihuoneen ulkopuolelta. Se epäili et olen mennyt sinne Einoa piiloon. Ei se niin mennyt, kunhan vaan menin lepäilemään kun kasvarissa oli niin leppeän lämmintä.

Mä en ole kauheasti ehtinyt palvelijan viereen nukkumaan kun mulla on tää isoveikan rooli. Pitää nukkua rääpäleen kanssa. Ihan kivaa se on, eikä rääpäle kuorsaa.

Lopuksi pyydettiin jotain typerää kukkaposeerauskuvaa. No enhän mä nyt sellaiseen voi mennä, herranen aika. Rääpäle sit vähän yritti mut kyllä mun kukkakuvat olis parempia.

Mä sit näytin miten ihana masu mulla on, tommonen leopardimasu kuten palvelija sanoo. Mä tykkään kovasti kun sitä masua silitellään. Mut vaan hetken ettei mene ihan överiksi.

Terveisin Oiva

Mistä tätä roskaa riittää?

Tänä kesänä tulee 20 vuotta asumista täällä Arvilan talossa. Sama aika on käytetty nurkkien siivoamiseen,  myös piha ja puutarha sisältyvät siihen. Eikä loppua näy. Meillä on suunnitelmissa tehdä pieni uudistus ja purkaa vanha pumppuhuone pois.

Kävin vain vähän tutkimassa pumppuhuoneen maastoa. Sieltä on jo aiemmin kaivettu paljon vanhaa kattopeltiä ja muuta roskaa. Tänään löytyi muovia, paljon muovia. Ikävintä löytämisessä oli se, että osa muovista rapisi pienimmästäkin kosketuksesta puolen sentin paloiksi. Miten sellaista poistaa, ei mitenkään. Löytyi sieltä myös rautalapio ja melkein kokonaan lahonnutta lautaa. Voitte kuvitella mikä kotiloiden unelmapaikka.

Tuon kuvassa näkyvän rytöläjän haluan kunnostaa istutusalueeksi. Voin jo kuvitella kumpaankin tolppaan humalat kiemurtelemaan. Ehkä joku puu, muutama pensas ja valikoituja perennoja. Huomatkaa muuten rytökasan takana näkyvä pikkukäenrieskojen niitty. Se jää. Nyt tietysti ihmettelette miksi noin kiva pieni tiilipömpeli pitää purkaa.

No tämän takia. Se on alkanut sortua itsestään ja on siten myös vaarallinen. Tosin Jalo ei välitä vaarasta ja tarkkailee katolta lähipellon myyrätarjontaa.

Tämä on se näkymä minkä näen puutarhaan. Ei kovin kaunis vaikka viettää 50-vuotis päiväänsä. Pumppuhuoneen vieressä oleva rengaskaivo tulee jäämään paikoilleen, siitä otetaan kasteluvettä ja uudemman kasvihuoneen vesi. Voisihan kaivonkin tuoda kauniimmin esiin.

Sisältäkin pumppuhuone on surkea näky. 

Jalon mielestä voi purkaa vaikka hyvä tähystyspaikka meneekin pois. Onneksi läheltä löytyy toinenkin paikka kivimuurin päältä. Siitä on hyvä lähinäkymä ojaan josta napata myyriä välipalaksi.

 

Puutarhapäivä

 Ihan koko päivää en ehtinyt olla puutarhassa. Pörssisähkön käyttäjänä on huomioitava edulliset tunnit ja pestävä silloin astioita ja pyykkiä. Kunhan koneet olivat hoitaneet hommansa, pääsin puutarhaan töihin.

Yläpiha on kokonaan siivottu. Seuraavaksi heittelen penkkeihin vähän kanankakkaa ja kaiken päälle multaa. Toivottavasti navettaan säilötyt viime kauden multasäkit ovat sulaneet. Tätä kirjoittaessani tajusin, että kanankakka on loppu. Täytyy käydä ostamassa lisää. Yksi säkki riittää koko puutarhaan.

Tämä jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Nuput näyttävät lupaavan värisiltä. Kiva kun tulee uusiakin kukkaan, muutama vanhempi jouluruusu kukkii tänä vuonna aika vaisusti.

Valkoista jouluruusua on nakertanut joku ötökkä, siinä on selvä reikä terälehdissä. Tämäkin yksilö kukkii ensimmäistä kertaa.

Kiurunkannukset nousevat joka vuosi salaa ja nopeasti. Kukkia on tulossa runsaasti. Näiden kyllä toivoisin hmmailevan ihan rauhassa, pakkasia on tulossa takuuvarmasti ja kukinta kärsii siitä.

Jalo ja Oiva ovat nauttineet keväästä. Kumpikin ulkoilee paljon ja kodinhoitohuoneen terassin verijäljistä päätellen, saalista on saatu. Onneksi se mitä oli saatu, oli myös syöty. Talvella siinä oli pari kertaa myyrän suolisto jätetty ystävällisesti muille tarjolle.

Huomenna jatketaan, silloin käsittelyyn pääsee arboretum, sekin on jo lumeton.

Kylvöjä ja yksi punainen takiainen

 Täällä Lahden seudulla on ollut mielenkiintoista säätä. Vähän joka päivä sataa vettä jossain olomuodossa ja iltaan mennessä sade on tauonnut tai satanut lumi sulanut pois. Puutarhassa en ole ehtinyt olemaan, on ollut paljon iltamenoja ja tulee olemaan koko kevään. Joten kovin silppua on nyt tämä kirjoitus.

Viikonloppuna yritin olla pihalla, mutta sormeni paleltuivat märissä hanskoissa. Hanskat taas kastuivat heti koska kaikkialla on märkää. Kasvimaalla on maa reilusti näkyvissä.

Sulaa on muuallakin. Kuvien ottamisen jälkeen maata on tullut lisää näkyviin. Huomenna yritän ehtiä tehdä edes pienen puutarhakierroksen.

Kylvin tomaatit ja ensimmäiset perennat. Osa perennakylvöistä on kasvihuoneessa ja osa lasikuistilla. Kuvan ottamisen jälkeen laitoin päälle nelinkertaisen harson. Hankikylvöihin ei tänä talvena päästy, joten toivon kasvihuonekylvöjen vastaavan luonnollista kylväytymistä.

Kelloköynnökset kasvavat huimaa vauhtia. Eino antoi niiden olla rauhassa koska reunustin pöydän foliolla. Nyt natiainen oppi, ettei foliota tarvitse pelätä ja pöydälle voi kätevästi hypätä taimien päältä. Joudun sittenkin taipumaan ovien suljettuna pitämiseen mistä en pidä.

Eino on pieni punainen takiainen joka on kuin iilimato kiinni Oivassa. Oiva ei aina niin välitä kun joku on koko ajan turkissa kiinni. Kuva näyttää tilanteen, Oiva haluaa nukkua rauhassa, mutta Einon on pakko tunkea lähelle vaikka asento olisi kuinka huono.

Olin täysin unohtanut blogin syntymäpäivän, sen kunniaksi on tulossa pieni arvonta kunhan ehdin tehdä sen.

Aika rientää ja uusi vuosi on ihan kohta

Aika rientää, olen niin monta kertaa ollut tulossa naputtelemaan tekstiä blogiin, mutta sitten on tullut jotain väliin. Tietokone takkuaa, ei nytkään oikein suostunut avautumaan, sänky on kutsunut tai sitten olen lukenut kirjaa tai tehnyt palapelejä. Minulla on nyt käytössä myös iPad, mutta se saloihin en ole vielä tutustunut, olisiko bloggaaminen sen kautta joutuisampaa. MacBookini on niin vanha ettei se oikein suostu yhteistyöhön kännykän kanssa ja sieltä taas löytyvät kaikki kuvat. 

Mitään kummoista ei Arvilaan kuulu. Puutarha viettää talviunta. Jänikset siellä käyvät, mutta toistaiseksi on vältytty vahingoilta. Kaikki tärkeä on hyvin verkotettuna. Eino-kissa kasvaa ja on Oivan paras kaveri, ovat kun paita ja peppu tai majakka ja perävaunu. Hienosti Oiva jaksaa moista takiaista, Jalo ei niinkään ja osaakin vetäytyä omiin oloihinsa kun kokee sen tarpeelliseksi..

Oiva 1v 3kk ja Eino 6kk. Parhaimmat ystävykset.

Tytär tietää mistä äitinsä tykkää ja oli ostanut minulle joululahjaksi kaksi kissa-aiheista keittiöpyyhettä. Raaskinko käyttää, se on sitten toinen juttu.

Lunta ja aurinkoa on saatu. Lahti taisi olla jossain vaiheessa Suomen lumisimpia paikkakuntia. Viime päivien plussakelit ovat tehokkaasti vajuttaneet hangen pintaa. Itse en laita näitä lämpimiä kelejä pahitteeksi. Enpä muista milloin olisi selvitty tähän vuodenaikaan näin vähällä lämmittämisellä, edes isossa salissa ei ole vielä sähköpatterit päällä. Polttopuuta on kulunut murto-osa siitä mitä vuosi sitten meni silloisten kovien pakkasten aikaan. 

Tulva-lammikko on taas täynnä vettä eli toimii kuten pitääkin. Märkää on muutenkin lumen alla, ei tainnut ehtiä maa jäätyä ennen kuin satoi sen yli 30 cm lunta. Tiet ovat olleet yhtä luistinrataa, on saanut höllätä kaasujalkaa.

Tämä kuva on otettu juuri nyt. Oli pakko laittaa vielä viimeiseksi, niin näette miten paita ja peppu yleensä nukkuvat toistensa kainalossa. Siinä on Einon hyvä kasvaa isoksi kissaksi. Oiva onkin ollut paras kesyttäjä ruuan lisäksi. Saan jo silittää muutenkin kuin ruokaa antaessa, nostaa hiukan ilmaan ja koskea vatsaan. 

Yritän ehtiä tehdä vielä tämän vuoden puolella koosteen vuodesta 2024. Sepä olikin vähän erilainen vuosi.

Terveisiä Oivalta

 Hei pitkästä aikaa. Palvelija onkin antanut mulle ihan liian vähän palstatilaa blogissa. Olen kuitenkin  aika komea ja kuvauksellinen ja osaan jutella paljon, yleensä mulla on paljon asiaa.

Te vissiin jo tiedätte, että meille muutti tollanen punainen rääpäle joka sai nimekseen Eino. Oiva on kyllä paljon komeampi nimi. On vaikea asettua kunnon muotokuvaan, kun rääpäle tunkee jokaisen kuvaan mukaan. On se ihan ok vaikka ensin protestoin pissaamalla sänkyyn ja eteisen matolle. Vähän siitä tuli nuhteita kun kuulemma sylipaikka on edelleen olemassa ja lellikki on Oiva. En sitten saanut nukkua sängyssä pariin viikkoon ja otin opikseni.

Nyt kun maahan tuli sitä valkoista ja märkää, olen chillaillut enemmän sohvalla. Se sopii mun muodoille ja jotenkin myyrätkin ovat kaikonneet. Sanovat Jalon syöneen ne kaikki ,mutta en usko. Yksi yö vintillä rapisteli hiiri ja olisin ihan varmasti saanut sen kiinni jos mut olisi laskettu vintille.

Välillä pidetään Jalon kanssa kokousta sohvalla, mietitään tulevan myyräkauden suunnitelmaa. Yhtään ei suunnitella mitään rääpäleen pään menoksi, vaikka se onkin ravintoketjun alapäässä. Me ollaan kingit.

Viime päivinä Eino on tullut kovasti kainaloon. No mä olen hyvä isoveli ja annan sen olla. Palvelijan mielestä mä olen paras Einon kesyttäjä, se kun on vielä vähän arka umpelo. Oon mä opettanut sitä myös painimaan ja kerjäämään herkkuja. Ihan parasta herkkuilmettä mä en ole sille näyttänyt, saan siten ite enemmän. 

Mutta nyt mulla on asiaa palvelijalle, olis mun iltapalan aika. Pitäkäähän mieli korkealla, uusi kevät on ihan kohta.

Kummituskissa

Minuun otettiin joitain viikkoja sitten yhteyttä voisinko tarjota kodin pienelle, erittäin aralle ja ujolle kissanpennulle. Eipä siinä kauaa mietitty ja niin tuo pieni neljä kuukautta vanha pentu muutti meille.

Pari päivää makusteltiin pennulle sopivaa nimeä. Arvo olisi sointunut kauniisti Jaloon ja Oivaan, mutta pentu ei tuntunut yhtään Arvolta. Pehmeämpi Eino valikoitui lopulta viralliseksi nimeksi. Enemmän taidamme kutsua pentua tällä hetkellä kummitukseksi sen äärettömän arkuuden vuoksi. Eino vakiintunee käyttöön ajan kanssa.

Pieni punainen kummitus hiiviskelee nurkissa ja huonekalujen alla. Se vilahtaa nopeasti syömään tai hiekkalaatikolla ja yhtä nopeasti takaisin piiloonsa. Välillä uteliaisuus vie voiton ja meitä kurkkii pieni otus pimeästä huoneesta kynnyksen takaa. Eräinä rohkeuden hetkinä on uskallettu haistaa ihmisen varpaita tai jopa hypätä sänkyyn. Pari varovaista leikkihetkeäkin on saatu ja metrin päästä on syöty herkkuraksu. 

Vielä on silti pitkä matka tavalliseksi kotikissaksi, sellaiseksi joka ei pelkää ihmisiä tai ylipäätään kaikkea mahdollista. Eino tulee saamaan sopeutumiseensa paljon rakkautta ja aikaa. 

Tämä on zoomattu kuva, ihan näin lähelle ei ihminen pääse kuin vahingossa.

Tässä pelottaa kun ihminen on hääräillyt ihan liikaa samassa huoneessa. Paras turvapaikka on oven takana olevan arkun päällä. Siellä on sopivasti piilossa katseilta. Myös salin puusohvan tyynyjen taakse on hyvä kätkeytyä.

Avotakka ja tuli on ollut ihmeellinen asia. Kerrassaan ihmeellisessä rohkeuden puuskassa sitä tultiin katselemaan lähietäisyydeltä.

No mitäpä mieltä Oiva on perheen uudesta vauvasta? Kummitus kiinnostaa Oivaa ihan mielettömästä. Haluaisi leikkiä ja tutustua paremmin vaan kun kummitusta pelottaa myös kissat. Alku oli Oivalle ilmeisesti shokki, lakkasi syömästä eikä kelvannut edes herkut. Nyt Oiva jo tietää, että lellikin paikka on edelleen olemassa ja syliin pääsee aina kun haluaa.

Tässä on Jalon mielipide, ei voisi vähempää kiinnostaa. Jalo on silti ulkoillut paljon, sisällä käydään lähinnä ruokailemassa. Syksyn myyräsaalis on ollut kunnioitettava, jopa neljä myyrää päivässä tuodaan näytille ja niitähän emme laske jotka syödään suoraan pellolla tuoreena.

Nyt taidan käydä laittamassa Einolle lisää ruokaa, kummituksen ruokahalu on kova, kaikki kelpaa mitä on eteen laitettu.