Arboretumin kaunottaria ja yksi prinssi

Arboretum on kitketty ja kantattu, kuivat oksat leikattu, roskat siivottu ja muutenkin valmisteltu puutarhavierailuja ja omaa silmää varten. 

Kuunamaton prinssi Jalo kissanmutkakivellä kissanmutkassa vuorijalavan katveessa. Uuden kivipolun kivet olivat asettuneet paikoilleen, mutta tein viime vuonna polun perustamisessa virheen. Laitoin kivien alle pahvin ja niinhän siinä kävi, että pahvit maatuivat liian nopeasti ja rikat puskivat esiin. Otin kivet ylös ja lisäsin sanomalehteä alle. Sanomalehti on sitkeämpää kuin pahvi ja toimii paremmin, tästedes muistan sen.

Arboretumin ensimmäiset pionit kukkivat. Kartanopionin aika on jo ohi, mutta seuraavaksi aloittavat nämä punaiset, Lahden siirtolapuutarhan taimimyynnistä ostetut pionit. Lajike ei ole tiedossa, mutta veikkaan jotain tarhapionia. Tykkään tämän pionin kukista eniten sitten kun en ovat hiukan vanhentuneet. Etualalla näkyy varjolilja joka tuli salamatkustajana.

Samaan aikaan kukkii kellukka 'Bell Bank' ja iiris 'Red Zinger'. Pionin ja näiden kahden yhdistelmä on kovasti mieleeni. Kun tirkistätte taustan tervaleppäaidanteen läpi, sill näkyy kuivuuttaan huutava pelto. Tämä sateettomuus ottaan eniten päähän pellosta elantonsa saavien puolesta. Eipä ole kovin kummoiset satonäkymät jos kylvöt kuihtuvat kuivuuteen.

Vielä yksi kuva pioneista. Täydelliset kaunottaret. taustalla näkyy köynnöskaari ja siinä kärhön versoja. Arboretumin kärhöille näyttäisi tulevan loistokas vuosi.

Tämän tuen kärhöistä 'Guernsey Cream' on kasvanut jo puolentoista metrin korkeuteen. Ihan mieletön kasvuvauhti. Puutarhan kaikki kärhöt selvisivät talvesta hengissä, tällä viikolla tulivat versot viimeiseenkin kärhöön. Tai no, sitä rosarion herkkistä vielä odottelen, mutta se yllättää vähän joka vuosi myöhäisellä kasvullaan.

Edellisen kuvan kärhö ja sen tuuheus näkyy tässäkin kuvassa. Kärhö kasvaa 'Moskovan Kaunotar' syreenin kupeessa. Syreeni on ollut aina todella hidaskasvuinen, kerran se teki jo lähes kuolemaa. Hengissä on ja kukkii kivan runsaasti. Auringon vaikutuksesta kukat ovat vähäisen vaaleanpunaiset, lähes valkoiset.

Suureksi kasvanut lumipalloheisi on näyttävä ilmestys. On se joskus kukkinut runsaamminkin, mutta olen tyytyväinen sillä vaikka on näin kuivaa, heisi on säästynyt nälviäisiltä.

Omalta tontilta siirretyt lehto- tai kalliokielot ovat runsastuneet mutta eivät levinneet. Tarkkailen näitä joka vuosi leviämisen varalta. Oman kasvupaikkansa täyttää tehokkaasti, tulta eivät rikat huutele.

Enköhän tästä lähde taas kastelemaan kasvimaata, eipä näytä sateita näille seuduille heruvan.

Ehkä, melkein, kohta

 Kevät on täällä, ehkä. Melkein, sillä kevätpäiväntasaus tuli ja meni. Ihan kohta, lumethan sulavat jo. Kovin on epävarmaa, mutta eikös sitä sanota, keikkuen kevät tulevi tai jotain sinnepäin. Kovin on vaihtelevaa säätä, vaan eipä sille mitään voi. Joka vuosi kevät on tullut, ennemmin tai myöhemmin.

Kun oli puutarhassa silmät auki ja tarkkana, löytyi yllättävän paljon kevään merkkejä täällä II-kasvuvyöhykkeellä.

Ensimmäinen sinivuokko näkyvissä! Jaoin syksyllä sinivuokkoja jotta saisin niitä myös hortensiapuutarhaan. Ainakin osa on selvinnyt hengissä talven yli. Hortensiapuutarha onkin se osa puutarhaa, jonka sulamista odotan eniten. Sinne löytyi syksyn alennusmyynneistä hienoja kasveja ja on kiva päästä näkemään mitkä niistä selvisivät hengissä talven yli.

Hortensiapuutarha sulaa hyvää tahtia. Kolme esikkoa on tullut esiin, ja hauskasti näyttävät olevan keltakukkaisia. Nämä on valittu täysin sokkona viime kesänä siemenestä kasvatetuista esikoista. Kukkivat ensi kertaa joten yhdenkään väri ei ollut etukäteen tiedossa.

Alppiruusumetsikön alppikelloista toinen sinnittelee hengissä, toinen taisi kuivua kesän helteissä pois. En poistanut "roskia" pois, suojaavat alppikelloa sillä koko alppiruusumetsikkö on jo lumeton.

Ja onhan siitä lumikellojakin jo näkyvissä. Tämä on puutarhan vanhin rypäs vanhan koristeomenapuun alla. Tästäkin kohtaa sulaa lumet ensimmäisenä joka kevät.

Uuden kasvihuoneen tienoolla häämöttää paljasta maata. Kellukka 'Bohema Pink' on selvinnyt hienosti talvesta. 

Tässä näkyy todellinen tilanne. Lumen puolesta täällä on vielä täysi talvi. Tuonne kasvihuoneen taakse kinostuu lunta niin, että sitä on siellä jopa polviin asti. Ei mitään asiaa lumessa kahlailemaan.

Yleiskuvaa koko alapuutarhaan. Kovin saa olla lämmintä lumien sulattamiseksi. Tosin sääennuste ei lämpöä tai aurinkoa lupaile. Kovin malttamaton tässä jo on, sormet syyhyävät päästä puutarhaan kuopsuttamaan ja rapsuttamaan, haravoimaan ja kitkemään.

Puutarhan luottokasvit

 Yritin muistella olenko tehnyt oman postauksen puutarhani luottokasveista. Muistelisin, että olisin, mutta pienellä etsimisellä en postausta löytynyt. No vaikka olisinkin tehnyt, nyt on aika tehdä uusi. Ja tähän aikaan vuodesta on kiva kaivella esiin menneitten kesien kukkakuvia. 

Eli tämä on postaus oman puutarhani luottokasveista. Niistä kestävistä, missä tahansa viihtyvistä, sopivasti leviävistä kaunottarista. Rajasin postauksen vain perennoihin, myös köynnökset ovat ulkona.

1. Kellukat. (kuvassa 'Mai Tai')

Voisiko parempaa kasvia olla. Kasvaa savimaassa, multamaassa, kosteassa tai kuivassa. Kukkii viikkoja. Kasvaa tasaisen kauniiksi, kuin pieneksi pensaaksi. Jos viitsii leikata kukinnot pois kukinnan jälkeen, saa kellukoista kauniit vihreät puskat. Ja nykyään löytyy eri värejä, on yksinkertaista ja kerrottua. Leviää sivuversoista, mutta hillitysti.

2. Iirikset

Ja erityisesti vanhaa kantaa olevat iirikset. Tämän liilan saksankurjenmiekan olen tuonut Pohjois-Savosta siskoni pihasta. Se leviää, uhkaa jyrätä jopa tulikellukan allensa. Kukkii uskollisesti vaikka en ole jakanut tätä vuosiin. Kasvaa lähes suorassa savessa. Tästä saa helposti suurenkin alueen.

3. Esikko

Erityisesti tämä pinkki ja sen veli liila. Vielä ei ole löytynyt paikkaa missä ei viihtyisi. Kuivassa paikassa saattaa nuupahtaa, mutta heti kun saa tilkankin vettä virkistyy. Tekee niin ahkerasti uusia alkuja, että olen saanut jakaa tätä omaan puutarhaan ja muuallekin. Kukkii pitkään mutta harvemmin uudelleen syksyisin. Tykkään myös pelkistä lehtituppaista, eikä tähän jää rumia kukintansa ohittaneita kukkia, ne vain häviävät jonnekin. Tämän pinkin alkuperä on tässä omalla kylällä, ehkä sekin tekee siitä hyvin viihtyvän.

4. Keijunkukat

Tätä piti hetki miettiä, voiko keijunkukka olla luottokasvini sillä niiden kanssa on joskus haastavaa. Päätin, että voi olla sillä siellä missä keijunkukka, viihtyy sen huomaa. Ihana pinkkikukkainen 'Hans' on tuoreimpia tulokkaita mutta osoittautunut hyväksi valinnaksi. Myös tummalehtiset olen saanut viihtymään kunhan paikka ei ole liian kuiva tai keväisen ahavan armoilla. Punalehtiset ovat viihtyneet huonoiten mutta niitäkin on. Peruslajike 'Palace Purple' tekee joka vuosi ahkerasti siementaimia joita olen saanut siirrettyä uusille alueille.

5. Maksaruohot

Maksaruohot ovat upeita loppukesän uskollisia kukkijoita. Helppoja kasveja joille ei tarvitse tehdä mitään, no ehkä kitkeä rikkoja pois juurelta. Muuten eivät kaipaa mitään hoitoa. Ja nämä kuivat kesät ovat osoittaneet miten hyvä kasveja ovat aurinkoon ja paahteeseen.

6. Pionit

Kuten maksaruohot, pionit ovat osoittautuneet epävakaisten ja kuivien kesien kuningattariksi. Paksujen maajuurten ansiosta pionit tuntuvat kestävän vaikka mitä kuivuutta. Tykkään kerrotuista ja yksinkertaista, kaikki pionit käyvät. Eikä minua edes harmita jos rankkasateet vievät kukinnot, tykkään pionien lehdistä ja ihan vain niiden vihreästä olemuksesta. Jonkin verran tuen pensaita, mutta en kaikkia, osa pioneista saa retkottaa ja kasvaa oman tapansa mukaisesti. Pioneja minulla kasvaa lähes jokaisella alueella. Luumulehto on ainut jossa pioneja ei ole, koska se on ainut alue missä ne eivät viihdy. Luumulehdossa onkin puutarhan kaikkein tiukin savi ja sen päällä ihan liian ohut multakerros.

7. Päivänliljat

Päivänliljojen arvon tajusin viime kesänä. Tajusin, että nehän viihtyvät meillä. Kaikki lajikkeet jotka olen istuttanut, ovat menestyneet ja kasvattaneet kokoa vuosien varrella. Ja se tärkein minun puutarhassa, viihtyvät savimaassa. Kukintaa ei tunnu sateet haittaavan. Tykkään myös näissäkin pelkistä lehtituppaista. Vielä on kokeilematta saisiko näitä kasvamaan siemenestä vai onko lisäys aina kasvullista. Päivänliljoissa on kivaa sekin, että alkavat kukkia istutuskesänä, ei tarvitse odottaa vuosia kuten joskus käy pionien kohdalla. Jakaminen on helppoa ja pienikin alku lähtee kasvuun. Yhden miinuksen keksin, mutta se ei ole itse kasvin syy. Kovin usein tuppaa saamaan lajikkeen jota ei ostanut, parasta olisikin ostaa päivänliljat kukkivina jotta tietää mitä saa.

Siinä muutama Arvilan puutarhan luottokasvi. Yksittäisinä lisäisin vielä perinneliljat kuten rusko- ja tiikerililjan. Niitä kannattaa suosia ja varjella, ovat kestäviä, kauniita ja sellaisia puutarhan peruskasveja.

Tämä ei ole haaste mutta voisin kysyä sinulta, mitkä ovat sinun puutarhasi luottokasveja? Niitä perennoja jotka tuntuvat kasvavan itsekseen ja viihtyvät vuodesta toiseen.

Pieni paluu kesään

 Sain Pirjolta Puutarhaterapiaa-blogista haasteen postata kuusi kuvaa kesästä. Kiitos Pirjolle, olipa ihana palata tietokoneen uumeniin kesäkuvien pariin. Rajasin kuvat niin, että kesäkuusta on kolme kuvaa ja toiset kolme heinäkuusta. Sitten tulikin se vaikein osio, valita vain kuusi kuvaa sadoista kesä- ja heinäkuun kuvista. 

Kesäkuu

Kirsikkapuiden kukat, alkukesän heleä vihreys, taivaan sini ja ihmeellinen valo. Se kuvaa ehkä parhaiten kesäkuun alkua.

Viime kesäkuusta jäi mieleen kellukat. Ne kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Kuvan 'Mai Tai' kukki monta viikkoa.

Kasvihuoneen kausi alkoi toukokuussa, kesäkuussa korjattiin ensimmäistä satoa, kasvihuonekurkkuja.

Heinäkuu

Heinäkuussa kaikki on vähän överit ennen kuin tulee elokuun nuutuminen. Liljat loistossaan, ensi vuonna näistä osa on siirretty toiselle paikalle.

Iirikset ovat rakkaita, niistä 'Red Zinger' on yksi rakkaimmista. Heinäkuussa ei paljoa sadetta saatu, tämä lienee yksi niistä harvoista sateen jälkeen otetuista kuvista.

En osannut päättää laitanko viimeiseksi kuvaksi kuvan tuoksuherneistä vai kasvihuoneesta. Löytyi kuva jossa on molemmat. Tästä lähtien kasvatan tuoksuherneitä vain maassa, en ruukussa. Näin komeasti eivät ole koskaan ruukussa kasvaneet. Siemeniä on tallessa ensi kesää varten iso pussillinen.

En laita haastetta eteenpäin, tämä on kiertänyt jo aika monessa blogissa. Mutta jos ei ole vielä kohdallesi osunut niin nappaa tästä, ja jaa meille omat kuusi kesäistä kuvaasi.

Ruusuorapihlaja ja muita herkkuja

Vielä pari viikkoa kesälomaan. Ja kyllä, vaikka työstäni pidän niin lasken päiviä kesälomaan. Talvi oli raskas, koronan mukanaan tuoma väsymys vaikuttaa vieläkin muiden vaivojen lisäksi. Tällä viikolla kuvattiin kädet joissa epäillään nivelrikkoa ja samalla katsastettiin jo puoli vuotta nilkassa sinnitellyt akillesjänteen tulehdus. Kunhan pääsen lääkärin vastaanotolle niin kuulen asioista lisää. 

Ruusuorapihlaja on tänä vuonna vähän hankala kuvattava, kaikki kukat ovat puun yläosissa.

Kukat ovat jokainen kuin pieni ruusunkukka. Tämä puu kasvaa arboretumissa, kivipolun mutkan nurkassa mutta jos joskus tulee puutarhamyymälässä edullinen toinen yksilö vastaan niin saatanpa hankkia sen jonnekin muualle puutarhassa. Tai helmiorapihlajan sen viime talveen kuukahtaneen tilalle.

Lumipalloheisi ei ole ihan täynnä valkoisia palloja mutta on niitä silti paljon. Iines oli mukana ihastelemassa. Taivaan tummuus hämää, yhtään vettä ei illalla satanut vaikka synkkää oli ajoittain. Tänään on sitten kai oikeasti luvassa sateita taas. Otin jo pakastimesta marjoja sulamaan mehunkeittoa varten. Mukavaa sadepäivän puuhaa.

Silonietospensaani kukkii ensimmäistä kertaa. Heräsi kyllä epäilys onko tämä silonietospensas? En ole nähnyt sitä kukkivana kuin kuvissa joten en voi olla varma. Kaunis se on kuitenkin vaikka kasvaa täysin kärhöjen katveessa.

'Mai Fleuri' pionilla ei ole tänä vuonna juhlavuosi. Se taisi vähän kärsiä talvesta vaikka kasvaa kohopenkissä. Muutama kukka on kuitenkin parempi kuin ei yhtään. Ja onhan tässä myös kauniit lehdet. Rakastan tuota kukan terälehtien silkkipaperimaisuutta.

Atsalea on ostettu nimilapulla 'Tarleena' mutta eipä taida olla se, pitäisi kai olla ruusunpunaisemmat kukat. Toisaalta tämän värinen sopii paremmin taustan pinkkiin tarhapioniin. Olen hankkinut pionin nimettömänä yllätyksenä Lahden Kotiniemen siirtolapuutarhan taimimyynnistä. Tai oikeastaan tuossa on kaksi taimea, molemmat samaa pionia. Oli ihan kiva yllätys sillä tätä pionia minulla ei ollut aiemmin.

Kurjenpolvi 'Ballerina' on jäänyt pahasti kuolanpionin alle. Toisaalta en viitsisi millään siirtää sitä sillä on meillä talvenarka, yhdestä paikasta se jo kerran kuoli. Ballerinan yläpuolella näkyy vuorijumaltenkukka joka on kokenut saman kohtalon, kukat näkyvät heikosti pionin lehtien alta. Vaan sama juttu, vaikea lähteä siirtämään kun kasvi viihtyy tuossa. Valkoinen vuorijumaltenkukka on hengissä mutta se ei kuki.

Loppuun vielä yksi kuva 'Mai Tai' kellukasta ja sen upeasta kukinnasta. Olen istuttanut tämän vasta pari vuotta sitten ja siihen nähden kukinta on uskomattoman runsas. Taisin vielä tapojeni mukaan jakaa taimet useaan osaan. Eipä ihme miksi kellukoista on on tullut puutarhan herkkuja ja yksi lempilajeistani.

Tekemättömien töiden lista

 Olin tällä viikolla kolme päivää pois kotoa ja voi mahdoton mikä tekemättömien töiden lista kolkutteli kokoajan takaraivossa. Tyytyväisenä olen seurannut sääennusteita, ei pitäisi sataa viikonloppuna joten pääsen hyvin puutarhatöihin ja voin ottaa rennommin pään sisäisen listani kanssa. Ja aina pitää muistaa se, että jos ei asiat etene tänä kesänä, niin ensi vuonna on uusi kesä.

Listalla lukee, siirrä loput arovuokot kantopenkkiin aitan taakse. Arovuokkoa tuli siirrettyjen pionien mukana mutta ei tarpeeksi sillä sehän on valloittava näky pinkkien tulppaanien kanssa. 

Samassa kasvaa reunuskasvina kellukka 'Bohema Pink'. On kyllä niin boheemi hamonen tällä kukalla kuin olla ja voi. Tykkään ihan hulluna. Olin muuten ihan varma, ettei tämä kuki vielä sillä pihinä jaoin ostotaimen kotona niin moneen osaan kuin vain uskalsin. Hienosti kukkii ja kellukka näköjään sietää rajuakin jakamista.

Vaan sopii boheemi pinkki kellukka hyvin yhteen pinkkien tulppaanien kanssa.

Jalolla oli eilen kuuma, kissalle sopiva lämpötila olisi sellainen viileän toukokuinen sää. Yritti hakeutua varjoon eikä tullut kasvihuoneeseen kanssani vaikka kuinka houkuttelin. Taisi haistaa, että huoneessa oli yli 30 lämmintä tuulettamisesta huolimatta.

Arboretumin kartanopioni antaa parastaan. Näin paljon kukkia siinä ei ole ollut koskaan ennen. Uudet, viime kesänä saadut kartanopionit näkyvät nekin tulevan kukkaa, nuppuja ainakin on mutta joskus pienen pionin kukka ei jaksa aueta. Hauska nähdä onko mitään eroa tähän kartanopioniin.

Kartanopionin kanssa samassa penkissä, kivipolun toisella puolella on lisää väriä. Belliksille viime talvi oli suotuisa mikä on ihme. Edellinen tappotalvi vei kaikki bellikseni. Iirikset kukkivat mutta eivät samalla innolla kuin viime kesänä. 

Muidenkin pionien kukka-aika on alkanut. Tämä nimetön lajike on ötököiden mieleen. Toisessa kukassa oli tukkimiehentäi ja toisessa kultakuoriainen. Kultakuoriaiset etenkin tuntuvat tykkäävän pionien siitepölystä.

Nyt on lähdettävä listan kimppuun, pihassa odottaa pari tonnia multaa ja toiset pari tonnia kivituhkaa josko joku viitsisi kuskata ne paikoilleen. Multa jää myöhemmäksi mutta kivituhkat siirtyy nyt viikonloppuna.

Arkea ja juhlaa

 Eilen, lauantaina päättyi perheemme perusopetuksen taival. Sitä riitti 21 vuotta, alkaen esikoisen kouluun lähdöstä ja päättyen eiliseen kuopuksen ysiluokan päättäjäisiin. Äitinä olen yhdellä tapaa helpottunut. Erityisen kiitollinen olen tästä viimeisestä vuodesta lapseni opettajalle ja luokan ohjaajalle. Mahtavaa työtä joka toivottavasti kantaa pitkälle opintoihin asti.

Muutoin elämä on ollut arkea ja puutarha-arkea sateen ja paisteen lomassa. Kanttaamisen siirsin suosiolla kuivempaan ajanjaksoon ja olen tehnyt kaikkea muuta.

Yläpihan istutusten keskiympyrän nurmikon oli aika lähteä. Sitä ei ajettu tänä vuonna kertaakaan koska tein vihdoinkin päätöksen nurmikon vaihtamisesta kivituhkaan. Aika sotkukasa se olikin, kuin viidakko.

No eipä tuo ole kaunis ilman nurmikkoakaan. Tänään on tarkoitus hieman tasata pohjaa, levittää tuohon kaksinkertainen kangas ja reunustaa ympyrä kivillä. Ensi viikolla toivottavasti tulee jo kivituhkaa ja sitten on tietysti edessä kivituhkan kärräystä ja levitystä. Ihan varovasti haaveilen tähän sijoittuvasta metallisesta paviljongista. Ehkä voisin ostaa sen itselleni lahjaksi kun seuraavan kerran täytän pyöreitä.

Retroesikkoni näyttivät aikaisin keväällä tosi kärsineiltä. Kukinnasta sitä ei huomaa, hienosti voivat. Väri on kyllä aika ärtsy, näkyvät kauas puutarhassa. Tykkään silti sillä keväisin pitää olla väriä.

Hempeämpää löytyy uuden kasvihuoneen läheltä jonne istutin viime syksynä reunuskasviksi uutta kellukkaa. Lajike on 'Bohema Pink'. Sanoisin nimensä veroiseksi. Otan uusia kuvia kunhan kukkii enemmän.

Sinikämmen selviytyi talvesta. Ei ole ehkä ihan niin tuuhea kuin parina aikaisempana vuonna mutta on hengissä, se on tärkeintä. Lisääntymään en ole tätä saanut vaikka kylvän siemenet joka vuosi maahan. Tänä vuonan aion tehdä samoin, mutta vaihdan paikkaa ja ehkä jopa muistan merkitä sen ylös etten kitke mahdollisia taimia rikkaruohoina pois. Niinkin saattaisi käydä.

Piskuinen kolmilehteni on kasvanut tuossa jo kolme vuotta. Vihdoinkin se kukkii. Ja miten kaunis voikaan yksi kukka olla. Tarkempi lajike taitaa olla nimilapun perusteella punakolmilehti. Kiurunkannuksen puska tätä vähän ahdistaa joten taidan kaivaa kiurunkannuksen mukulat toiseen paikkaan. Näin herkkää aitoa prinsessaa ei sovi tulla liian lähelle.

Loppuun on laitettava kuva 'Aili' vaaleanpunaisen herukan kukinnasta. Mieletön määrä tulossa marjoja jos mitään kommelluksia ei satu. Nyt olisikin saatava viinimarjoista hyvä sato, sillä vadelmasato tulee olemaan huonoin miesmuistiin. Keltaiset vadelmat kärsivät talvesta ja punaiset söivät jänikset poikki. Ensi vuonna jos hyvin käy, meillä juhlitaan tähän aikaan perheemme ensimmäisiä lakkiaisia ja haluaisin hyödyntää niiden tarjoiluissa oman maan antimia kuten marjoja.