Valmis kaappi

Tuvan uuden kaapin maalit on kuivuneet, ovi on paikoillaan ja hyllyt on tavaraa täynnä.

 Kaappi on tuvan takakulmassa. Korkeus oli seikka jota mietimme pitkään. Lopulta kaapin ovi määritteli korkeuden, jos kaapin korkeus olisi ollut kovasti oven yli, olisi ylhäälle jäänyt turhaa, hankalasti hyödynnettävää tilaa. Laakaovi vie nuorimman pojan huoneeseen, ovi menee vaihtoon heti kun siihen löytyy sopiva vanha peiliovi.

 Kaapin ovi jätettiin toistaiseksi maalaamatta. Kaapin vieressä on lokerikko jonka olen saanut ystävältä, putsasin lokerikon ajatuksella että se tulisi kaappiin. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä ettei kaapissa ole sille tilaa. Saranoihin en ole täysin tyytyväinen mutta ne ovat nyt koronan takia nuo, en halua lähteä liikkeisiin selailemaan valikoimaa ja netistä en halua tilata näkemättä tuotetta. Oveen ei tullut kahvaa vaan perinteiseen tyyliin haka.

 Suuret ja vanhat keritsimet pääsi esille kaapin viereen. Kaapin paikalla oli ennen seinää vasten nojalla kahdet keritsimet mutta uudemmat, tehdastekoiset vien musoon, nämä suuret, käsin tehdyt saavat olla esillä sisällä talossa.

 Sisätilat on kuvattu ennen oven kiinnittämistä. Alhaalla pärekorissa ei ole vessapaperia vaan talouspaperia, ostan sitä kerralla aina isomman erän sillä vaikka käytän paljon kestäviä siivousliinoja niin meillä menee myös talouspaperia. Kaapin hyllyt on nuorimman pojan tekemät, hyllyt on maalattu lattiamaalilla jotta ne on helppo pyyhkiä puhtaaksi.

Sain vihdoin hyvän paikan tarjottimille jotka ennen lojuivat pakastimen takana lattialla. Tarjottimia pitää paikoillaan pieni puulista. Myös tuo neliosainen puulokerikko on saatu samaiselta ystävältä. Lokerikkoon tuli hankaussienet ja keittiörätit, vierellä on keittiöpyyhkeet vanhan vaakan päällä. Kaapin yläosan hirsiseinälle on vielä pieniä suunnitelmia, kokeilen sopisiko isännänhuoneessa majaileva lääkekaappi siihen.

Tuvan pikaremontti on nyt valmis.

Valmista pintaa

Tuvan komeron kanssa pitää malttaa odottaa vielä hetki. Komero on maalattu lauantaina pellavaöljymaalilla, uuden kerroksen maalia voi sutaista 4-7 päivän päästä. Tänään pintaa kokeillessa totesin että ehkä jo huomenna voin maalata kaapin uudestaan. Kova into on päästä sisustamaan kaappia.

 Koska en halua kaappiin rumia muovilaatikoita tavaroiden säilytykseen ja kirppareillekaan ei nyt pääse, päätin kaivella omia nurkkia. Liiteristä löytyi pari pärekoria joista tuli vallan hyvät mäntysuopapesun jälkeen. Pienessä korissa on kotivarakarkit lapsilta (ja minulta) piilossa. Korit menevät jemmaan ennen kuin pääsevät paikoilleen. Muitakin säilytysratkaisuja omista varastoista on mielessä kunhan teen saalistusretkiä navettaan ja karjakeittiöön.

 Tuvan karmiremontti on nyt valmis. Leivinuunin puoleiset paneelit on maalattu kahteen kertaan ja koristelista on paikoillaan. Teille voin kertoa salaisuuden listan suhteen. Listaa ei ollut enää jemmassa remontin jäljiltä, niinpä päädyimme ratkaisuun jossa jo olemassa olevaa listaa otettiin komeron sisältä ja se siirrettiin uuden paneelin päälle. Komeroon laitetaan pala valelistaa.

 Seinän ja leiviuunin välissä säilytetään sanomalehtiä ja pahviroskia sytykkeeksi. Ylin laatikko on tarkoitettu kierrätykseen menevälle pahvilla ja lasille. Seinän paneelit ovat kaikki samanvärisiä mutta valo vääristää niiden sävyjä.

 Nyt on siistiä ja yhtenäisen näköistä. Olen niin tyytyväinen, että tämä nurkka tuli valmiiksi, onhan se häirinnyt silmiä jo vuosia.

Ovea tuohon siis ei ole tulossa. Muutoin meillä on haussa viisi väliovea, nelipeilisiä, ilman karmiakin käy mutta todella vaikea on löytää oikeaa kokoa. Jos sinulta löytyy ylimääräisiä peiliovia noin koossa 95x200 niin tarjoa. Kunnostamisen tarve ei haittaa.

10 vuoden harkinta-aika

Keittiön remontista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Vieläkin huoneessa on hommia jotka ovat odottaneet tekijäänsä kaikki nuo vuodet. Keittiön ja eteisen välille hankittiin jopa uusi ovikin, kaunis lasiaukollinen peiliovi. Kuitenkin päätimme jatkaa ovettomuudella ja se on osoittautunut 10 vuodessa oikeaksi ratkaisuksi. Näin pitkän harkinta-ajan jälkeen uskalsin ryhtyä toimeen oviaukon kaunistamiseksi.

 Naistenpäivänä alkoi talon ainoan kaksijalkaisen naisen toiveremontti, oviaukon kunnostaminen. Vanhat karmit ja karmilistat päätettiin säästää ja maalata. Sekä karmit, että listat on vaihdettu taloon oviremontissa joskus 1980-luvun alussa. Koska listat ja karmit ovat kunnon puuta, niin päätimme tehdä säästävän remontin ja hyödyntää jo olemassa olevaa. Lisäksi karmilistoissa on kaunis uritus, ihan kuin vanhan ajan listoissa.

 Leivinuunin vastaisella hirsiseinällä on ollut ruma levytys joka on häirinnyt silmääni talon ostohetkestä saakka. Päätin purkaa levytyksen pois.

 Hirsiseinää näkyvissä. Ja lasivillaa jolla oli tilkitty karmin ja seinän väli. Poistin kaikki lasivillat ja laitoin tilalle pellavaa. Hirsiseinässä oli näkyvissä vanhaa rappausta, sen todettiin lähtevän pesulla pois.

 Samalla korjattiin eteisen puuttuva lista joka on sekin ollut työlistalla jo vuosia. Minua häirinnyt pitkään koska minun puoli naulakosta on ollut puuttuvan listan lähellä.

 Kaikki pölyävät työt piti tehdä ennen maalaamista, siihen lukeutui myös hirsiseinän pesu ronskisti vedellä ja juuriharjalla. Kuvassa vielä märkä seinä. Kuvassa pilkottaa myös pala lattiaa seinän ja leivinuunin välistä jolle pitää tehdä jotain. Ehdotin pientä puulattiaa jotta kohtaa ei aina tarvitsisi peittää sen rumuuden takia. Leivinuunin "portaat" joku edellisistä asukkaista on laittanut piiloon laatoilla, ne saavat nyt jäädä lattiaa lukuunottamatta josta laatta on murentunut pikku hiljaa pois. Arjessa laatat ovat poltettavien roskien ja syttypapereiden laatikoiden peitossa eivätkä näy häiritsevästi.

Lisää kuvia luvassa kunhan saan maalattua kaiken vielä toiseen kertaan.

Sunnuntainen tupa

Kaunis ilma ulkona mutta joskus se on pakko uhrata siivoamisen tieltä. Arki-iltoina ei aina ole halua tai aikaa tarttua moppiin ja imuriin joten puuha jää viikonloppuna tehtäväksi. Jos olisi oikein fiksu, niin tekisi kevätsiivouksen jo nyt kun puutarhatöihin ei vielä pääse. Mutta en taida olla niin fiksu, kevätsiivouksen takaraja on vasta heinäkuussa keskimmäisen pojan rippijuhliin.

 Joten vuorossa oli ihan normaali viikkosiivous. Eniten meni aikaa kaiken tavaran kuskaamiseen oikeille paikoilleen. Tuvan ainoat pääsiäiskoristeet on ruoho pöydällä ja pöydän yllä olevasta valaisimesta roikkuvat ompelemani tipunauhat.

 Isännänhuoneen ovelta kuvatessa tupa kylpee auringonvalossa. Se on tämä kevät aina pölyhiukkasten juhlaa vaikka mitä tekisi. Onneksi eivät näy kuvissa.

 Eteisen ovelta kuvattaessa joutuu kuvaamaan vastavaloon päin ja silloin tuvan tunnelma on paljon hämyisämpi. Tuvan kanssa on pärjätty taas yksi talvi ilman sähköpattereita vain leivinuunia ja puuhellaa lämmittäen. Puuhellalla valmistuu joka päivä ruoka, sähköhellaa on käytetty todella vähän. Leivinuunia on hyödynnetty lähinnä lämmittämiseen, ruuanlaitto siinä on viikonloppujen antia. Tällä hetkellä uunissa on hirvipaisti ja juustoiset kermaperunat sekä kasvisgratiini kypsymässä.

 Tupa remontoitiin kesällä 2010. Edelleen, kahdeksan vuotta myöhemmin olen tyytyväinen tehtyisiin ratkaisuihin. Tupa kalustettiin pääosin vanhoilla huonekaluilla ja varsinaisia keittiökaapistoja hankittiin vain nuo tammiset ovet runkoineen Ikeasta. Aluksi pelkäsin millaista on puhdistaa rihlatut ovet mutta pelko oli turha, aika vähän niitä on joutunut pesemään.

Keittiötä sanotaan kodin sydämeksi ja sitä on myös meidän tupa. Kirjaimellisesti sillä ruuanlaittokeskus on tasan talon keskellä. Neliöitä tuvassa on noin 35, ison osan siitä haukkaa leivinuuni ja puuhella mutta silti tilaa jää keskilattialle ruhtinaallisesti. Mikä on hyvä sillä tupa on myös läpikulkuhuone talon läpi. Eteisenkin kautta pääsee mutta tupa oikaisee. Mitään suurempaa stailausta en kuviin tehnyt, tältä meillä näyttää siivoamisen jälkeen.

Nyt taidan mennä kurkkimaan miltä päivän ruoka vaikuttaa, joko päästään syömään. Ei muuten mutta jälkiruuaksi leivottu vadelmapiirakka odottaa syöjäänsä.

Jugendia

En muista mitä olin hakemassa netin myyntipalstalta, ehkä ikuista etsintäkohdetta, punaista villamattoa isännänhuoneeseen. Jostain syystä edessäni oli kuitenkin pellavainen, jugend-kirjailtu pöytäliina, kauneimpia näkemiäni ja hinta varsin kohtuullinen. Laitoin viestiä myyjälle ja jäin odottamaan.

 Ja kuinkas kävikään, sain ostaa liinan sillä edellinen ostaja ei ollut vastannut myyjän viesteihin. Kun avasin liinan postipaketistaan, osoittautui se vielä paremmaksi kuin mitä kuvat antoivat odottaa. Kirjonta on tehty todella hyvin, kangas on kunnollista pellavaa. Ja vaikka liinaa on kahvitahroista päätellen käytetty on se silti hyvin säilynyt siihen nähden että on noin satavuotias.

 Liinan molemmissa päädyissä on sama ruusukirjonta ja pitkät hapsut. Pesin liina todella varovasti jotta hapsut eivät menisi enempää solmuun. En tiedä voiko niiden solmuuntumista estää mitenkään?

 Pitkää reunaa kiertää tyylin mukainen kuvio. Liina on juuri sopiva tuvan klahvipöydälle, kuin siihen tehty. Ensi kesän rippijuhlia juhlitaan tällä liinalla, klahvipöydälle ei ole aiemmin ollut näin sopivaa liinaa.

 Liinassa on ollut iso työ, ihan jo yksistään näissä päädyn hapsujen solmimisessa.

 Myös isännänhuoneeseen tuli uusi liina. Tämän sain tädiltäni. Sattui tämäkin liina olemaan täsmälleen oikean kokoinen pyöreän pöydän päälle.

En osaa sanoa onko liina vanha vai uusi, joskus olen nähnyt tämän näköisiä Virossa myynnissä. Mutta oli vanha tai uusi, niin tykkään liinasta todella paljon. Mietin raaskinko laittaa sen arkikäyttöön mutta päätin raaskia, käyttöön liinat on tehty eikä kaappeihin pölyyntymään.

Koristelua

Pääsiäinen on ihan kohta. Viime viikolla levittelin aiheeseen sopivat koristeet pitkin kotia. Jäi kyllä paljon koristeita laatikon pohjallekin, tänä vuonna laitoin esille paljon lasten tekemiä koristeita.

 Keskimmäisen pojan koulussa tekemät kana ja sen kaveri on ihan huiput. Kana, vai onko tuo kaveri pääsi tuolille istumaan. Tuoli on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa. Tuolin koon kertoo se, että sen päällä oleva kana on tehty vessapaperirullan hylsyyn.

 Samainen poika on tehnyt kirjavan kanankin. Skoolissa on yksi lasten tekemä tipu, se vain ei pysy pystyssä ja on vähän turhan kookas ruohoon tungettavaksi. Ehkä tipun voisi vielä liimata alustalle tai sitten saa olla skoolissa joka vuosi. Äidiltäni sain lahjaksi tuon vihreän kastehelmen tuikkukipon, äiti luuli että on kirkas mutta olikin vihreä ja just samaista väriä kuin mummolta peritty skoolini. Enemmän minä vihreästä tykkään kuin kirkkaasta. Salissa ohraa kasvaa vanhassa sähköeristeessä jonka olen löytänyt metsästä,

 Iines tuli heti tutkimaan mitä puuhailen. Vähän piti maistaakin vintiltä löytyneestä pärestiasta kasvavaa ohraa. Litran jogurttiämpäristä sai juuri sopivan ruohoalustan päreastian sisään.

 Olen ostanut tänä vuonna vain yhdet tulppaanit kotia kaunistamaan. Nyt pääsiäiseksi hellyin ostamaan narsisseja. Osan laitoin lasikuistille vanhaan keltaiseen kattilan joka on kokenut todella kovia. Se on ollut lasten leikeissä ja jäi yksi kesä auton alle. Muoto on nyt hieman soikeahko mutta ei se haittaa narsisseja. Rappusille laitettavat narsissit meni pieneen emaliämpäriin. Vielä vain on ollut ihan liian kylmä siirtää narsisseja ulos. Viime yönäkin pakkasta yli 10 astetta.

 Tuvassa on vanhassa sokeriastiassa ohraa. Astia löytyi talon alta kun korjasimme peräkammarin lattiaa. Ihmeen ehjä astia on vaikka oli pois heitetty. Lampusta roikkuu tiput jotka ovat suosikkejani joka pääsiäinen.

 Ompelin tipunauhat muutama vuosi sitten. Äidilleni ja siskolleni olen tehnyt samanlaisia nauhoja mutta niissä tiput ovat mustavalkoisia. Ihan hauskoja nekin ja heidän sisustuksensa värisiä.

Eikä pääsiäinen tule ilman näitä koristeita jotka koristivat lapsuuteni mummolaa. Niillä on aina tietty paikka senkin päällä, epämääräisellä keltaisella tipulla ja kukolla joka ihan selvästi kiekuu pääsiäisen kunniaksi.

Sää on vielä harmillisen talvista mutta tänään löysin talon seinustalta ensimmäiset tulppaanien piipot. Ja ensi viikolle on luvattu ennusteen mukaan paljon keväisempää säätilaa. Sitten saa lumet kyytiä.