Tänä syksynä puutarhakompostit ovat niin täynnä, että olen joutunut tuskailemaan haravoitavien lehtien kanssa. Sitten keksin navetasta vanhaa lammasverkkoa ja tein siitä häkin haravoiduille lehdille.
Tilaakin löytyi juuri sopivasti kompostirivistöstä. Lammasverkko ei kovin erotu kuvasta mutta se pitää lehtiä kasassa. Lehtiä on myös lavakauluksista tehdyssä laatikossa, ne voi hyvässä lykyssä käyttää jo ensi kesänä, kuiva kesä tosin hidasti maatumisprosessia. Häkin kanssa kokeilen kuinka nopeasti vaahteran lehdet maatuvat mullaksi tuollaisessa kasassa. Veikkaan, että menee 2-3 vuotta.
En suinkaan haravoi koko puutarhaa. Arboretumin perennapuoli jää haravoimatta. Lehtiä tulee niin kohtuullinen määrä, että maatuvat itsekseen tai joutuvan tuulen mukana muille maille.
Myös arboretumin toinen puoli jää haravoimatta, senkin lehdet maatuvat ja loput silppuaa ruohonleikkuri. Kuvassa näkyy yksi kupariheisiagervojen hienous. Ne pitävät lehtensä viimeiseen asti ja loistavat kauniin punaisina talveen saakka. Koivujen lehdistä suurin osa on tippunut maahan.
Uuden hortensiapuutarhan alueen suhteen mietin haravointia, lehtien alla on uusi nurmikko ja pelkään vähän sen tukahtuvan lehtien alle jos lehtiä tulee paksu kerros. Jos haravoin, haravoin niin, että lehdet menevät perennapenkkiin tai tulevien kesken olevien istutusalueiden päälle.
Jalo tuli mukaan suorittamaan arviointia. Tuo koivun runko on silmissäni joka päivä kauniimpi. Sen päällä kasvavat sammaleet säilyivät siirrossa ehjinä ja ihan kuin lisääkin olisi kasvanut. Rungon edessä kasvaa mätäskurjenmiekkaa sen heinämäisen olemuksen vuoksi, sopii alueeseen jonka ilme on tarkoitus pysyä metsämäisenä tai mahdollisimman luonnollisen oloisena. Siksi alueelta puuttuu kiinanpionit ja sen sellaiset kukkaperennat.
Saimme hakea hekerekan hakettimesta ohi lentäneet hakkeet talteen siivoamisen vaivalla. Kolme peräkärryllistä on jo haettu ja yksi haetaan kunhan haketus on valmis. Eipä tarvitse ostaa kuorikatetta pariin vuoteen. Puutarhahamsteri on taas tyytyväinen.