Princess Kate ja ritarit

Puutarhan paras kukinta-aika taitaa olla juuri nyt. Tosin olen vihdoinkin saanut puutarhan sellaiseksi, että kukintaa riittää huhtikuulta lokakuulle. Edelleen voisi lisätä loppukesän kukkijoita. Keväällä hankin joitain mutta taimet taisivat kupsahtaa kuivuuteen.

Uuden kasvihuoneen vieressä kasvava tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on tänä vuonna upea. Kuva on otettu jättikiven päällä seisten, näin sain kaikki kukat parhaiten kuvaan.

Hieman toista kuvakulmaa. Kukkia on uskomaton määrä kun ajattelee, että tähän saakka  kärhö on kukkinut vain muutamalla kukalla. Tämän kärhön kukka on minusta kaikkein kaunein, sekä väriltään, että muodoltaan.

Tämä kuva on otettu maassa seisten. Kukat eivät kuvassa erotu yhtä hyvin kuin silmä erottaa ne. Vieressä kurottelee kohti taivasta kaukasian kirahvikukka, se on tullut tuohon itsestään. Salataimi joka huomasin liian myöhään enkä raaskinut kitkeä pois.

Siirrytään ritareihin eli ritarinkannuksiin. Olen ostanut tähän kolme taimea viime kesänä Tommolan tilalta. Ihan samaa sävyä eivät sattuneet olemaan, mutta annettakoot se anteeksi kun kukkivat näin runsaasti ja jo kolmatta vai peräti neljättä viikkoa peräkkäin. Taustalla taas kirahvinkukkaa, sekin viime vuonna istutettu oman puutarhan siementaimista. Viime vuonna en antanut kirahvinkukan siementää, tänä vuonna annan jotta siementaimia on jatkossakin.

Yläpihan vaaleanpunainen ritarinkannus on hankittu pari vuotta sitten keskisen kyläkaupasta Tuurista. Ostin sen sokkona mutta väri ei pettänyt. Vielä on haaveissa saada ritarinkannusta valkoisena. Muokkasin eilen istutuksia ritarinkannuksen ympäriltä, alkoi olla jo liian ahdasta ja osa iiriksistä oli valmiita jaettavaksi.

Loppuun ihana kuva lauantai-illasta kun huomasin kuumailmapallon taivaalla. Kärhö 'Princess Kate' on vanhan ladon kohdalla. Pinkit lupiinit ovat nekin kukkineet jo pitkään. Leikkasin pääkukinnot pois ja kuvan kukat ovat sivukukintoja. Vaaleanpunainen runsaus on ihana harjaneilikka 'Newport Pink'. Sen taimia kyseltiin kovasti Avoimissa Puutarhoissa mutta toistaiseksi niitä ei ole, pitää saada ensin oma kanta vahvaksi.

Tänään saimme tyhjennettyä isännänhuoneen eristeitä sen verran kun oli ajatuskin. Nyt lähden vielä hetkeksi puutarhaan, johan tässä on oltu puoli päivää pois sieltä.

Uuden kasvihuoneen alue, ennen ja jälkeen

 Selasin vanhoja kuvia parin vuoden takaa ja mitä löytyikään, kuvia työvaiheista kasvihuoneen ympäristöstä. Tuli heti tarve ottaa tuoreet kuvat ja tehdä ennen ja jälkeen postaus. Sellaisesta näkee itsekin mikä työ on tehty parissa vuodessa.

Kesällä 2021 kasvihuone on paikoillaan täysin valmiina. Jättikiven istutusalue on ollut valmis jo aiemmin, muut istutusalueet ovat vasta muokkautumassa. Kivituhkakäytäviä ei vielä ole ja kuvasta näkyy miten käytävät on perustettu suoraan nurmikon päälle.

Traktorilla on myllätty aitan taakse jäävän kuusen kannon alue ja sieltä löytyi mitäpä muutakaan kuin kiviä. Koska täällä Arvilassa tykätään kivistä, jokaiselle kivelle löytyi oma paikka. 

Kivet ja kasvit paikoillaan, kuvattu 2.7.2023. Kaikki kivituhkakäytävät ovat valmiita.

Tässä näkyy myös amme joka muodostaa spa-alueen. Ammeen molemmilla puolilla olevat alueet ovat vielä ilman kasveja, ne tulevat myöhemmin, pääosin siirtotaimia omasta puutarhasta ja loput syksyn alennusmyynneistä.

Kuvat on otettu aitan parvelta, sieltä saa hyviä kuvia vähän korkeammalta, lintuperspektiivista.

edit. Korjattu vuosiluku oikeaksi.

Mikä on kun ei kelpaa

Olen istuttanut jättikiven alueen kivipolun reunaan tummia keijunkukkia, lajiketta 'Purple Palace'. Osa taimista menestyy hyvin, mutta sitten parissa välissä taimet eivät menesty sitten millään.

Kuvan yläosassa on surullinen näky joka kevät. Kun ei viihdy niin ei viihdy. Mutta sitten se kumma asia. Miksi ihmeessä ylempi paikka ei kelpaa kun kuitenkin voi tehdä siementaimia vain joitain senttejä alemmaksi kuten kuvasta näkyy. Ja näitä siementaimia on paljon, olen siirtänyt niitä aiemminkin ja nyt taidan siirtää nämä kivipolun toiselle puolelle. Josko menestyisivät siellä paremmin. Ja kuten kuolleen pehkon oikealla puolella näky, siellä keijunkukka viihtyy oikein hyvin, ihan vieressä.

Siirrytään parempiin asioihin ja siihen, miten oma paikka kelpaa. Hankin viime syksynä viimeisistä taimialeista muutaman mesimarjan taimen, kahta eri lajia jotta saan myös marjoja. Ensimmäiset puskat kukkivat vaikka luulin näiden kuolleen kun nousivat kovin myöhään. Istutin kaikki taimet pensasmustikoiden alle, siinä niitä tulee tarvittaessa kasteltua samalla mustikoiden kanssa. Hienoa jos saadaan muutama marja maisteltavaksi.

Koristeomenapuu 'Makamik' on istutettu toissavuonna. Se kukki heti ja kukkii tänäkin vuonna. Pienessä puussa on paljon kukkia sen kokoon nähden. Kukissa on kaunis värisävy.

Eikä 'Hopa' jää toiseksi. Paljon on vielä nuppuja joiden aukeamista odotan.

Ruusuomena on vähän kranttu ja kärsii talvista ja kesällä kuivuudesta. Kuivia oksia on paljon, mutta en ole ehtinyt leikata niitä vielä. Kaikesta huolimatta puu jaksaa kukkia joka vuosi. Kukat ovat nuppuisina kauniin ruusunpunaiset ja avautuneina valkoiset.

Puutarha on tarjonnut tänä vuonna paljon yllätyksiä. Viimeisin löytyi tänään talon edustan paraatipenkkiä kantatessa. Ihmettelin näitä taimia hetken mitä ihmettä ovat. Sitten tajusin koska löytyivät jouluruusun alta. Nehän ovat selväsit piskuisia jouluruusun siementaimia. Otin jokaisen taimen talteen ja purkitin ne, sain peräti 11 taimea. Tosin olen tytyväinen jos edes yksi niistä kasvaa kukkivaksi jouluruusuksi. Maahan en voinut taimia jättää sillä olivat juuri kanttausurassa. 

Löysin myös arboretumista pari uutta siementaimea, toinen kuuluu tummalle kurjenpolvelle 'Dark Reiter' ja toisesta en ole vielä ihan varma, mutta epäilen sen olevan kauniin Virosta tuodun kirjavan happomarjan jälkeläinen. Kurjenpolven siementaimen ruukutin, mutta toisen jätin maahan kasvamaan kunnes pystyn varmistumaan siitä mikä tai kuka se on.
 

Kriittiset hetket

 Joudun olemaan pari päivää pois puutarhasta juuri kun kirsikkapuut ja omenapuut ovat tulossa kukkaan. Toivottavasti kukinta alkaa vasta kun palaan kotiin. Puutarhassa tapahtuu tällä hetkellä paljon lyhyessä ajassa, huonoin mahdollinen hetki olla pois sieltä. Kriittiset hetket menossa ja niitä en haluaisi missata.

Yksi lempinäkymistä josta on otettava kuva joka vuosi. Happomarja 'Aurea' tummalehtisen koristeomenapuun alla. Omenapuu ei ole vielä koskaan kukkinut. En tiedä kukkiiko, olen kasvattanut puun siementaimesta enkä osaa sanoa miten sellainen käyttäytyy.

Tulppaani 'Virichic' teki tänä vuonna peräti neljä kukkaa. Sinnikkäästi pysyttelee elossa vaikka on jo varmaan kymmenen vuotta vanha istutus.

Siirsin viime kesänä libanoninlaukat pyykkikalliolta arboretumiin. Tykkäsivät siirrosta ja uudesta kasvupaikasta joka kylpee auringossa. Pieni valkonen kukka ei paljoa erotu, mutta kun se on värikkäiden tulppaanien seassa, valkoinen erottuukin paljon selvemmin.

Tämä tulppaanien ja narsissien sekoitus ei ole ihan sitä sävyä mitä oli pussin kuvassa. Kelpaa kuitenkin minulle ja tulppaanit toistavat kivasti niiden yläpuolella näkyvän keisarinpikarililjan oranssia sävyä. Ja ihan kivasti sopivat 'Musta Rudolf' koristeomenapuun lähes mustiin lehtiin.

Metsätulppaani ei lisäännyt mutta ei myöskään häviä. Muutama kukka siihen on taas tulossa.

Kasvihuoneen edustan loistoa. Tänä kesänä on tavoitteena saada alue valmiiksi. En vain osaa päättää kuinka paljon tulee istutuksia ja kuinka paljon kivituhkaa. Tulppaanien aika oli nopeasti ohi, tänään aloitin leikkaamaan ensimmäisiä kuihtuneita kukkia pois. Teain alueelle ensimmäisen kitkennän, arboretumin sain valmiiksi eilen. Enää on vain luumulehto kitkemättä ja kaikki penkin kanttaamatta. Aikataulussa ollaan.

Keltakielokki on ollut hyvin talvenkestävä. Se on kasvi joka on muistettava, muuten se jää huomioimatta.

Arboretumin oranssit Darwinit eivät jää huomaamatta. Niiden väri on sallittu sillä tulppaanirivi päättyy japaninruusukvitteniin joka kukkii yhtäaikaa tulppaanien kanssa samansävyisin oranssein kukin. Minusta tämä on samaa tulppaani kuin ylempänä oleva oranssi tulppaani.

Mukavaa alkuviikkoa, minä vietän sen tutustumassa Brysseliin.

Darwinit ystävineen

 Tulppaanikausi on täällä. Se alkoi aikaisin ja taitaa myös loppua aikaisin lämpimien säiden takia. Viime vuonna istutin samoja Darwin-tulppaaneja uusille alueille kuin mitä vanhoillakin on. Kävi tuuri ja kaikki olivat juuri sitä lajiketta mitä pitikin.

Arboretumin pinkkiä loistoa.

Kasvihuoneen kivipenkkien pinkkiä loistoa. Tässä tulppaani ovat lisääntyneet rajusti, ei tuohon ole noin monta istutettu. Jos ylioppilasjuhlat olisivat juuri nyt, leikkaisin tuosta kukat sisälle taloon.

Äskeiset tulppaanit yhdessä uusimpien kanssa. Kaikki samaa väriä ja voin huokaista helpotuksesta.

Arboretumin vanhoja tulppaaneja. Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyy valkoista. Siinä kukkii libanoninlaukka jonka siirsin viime vuonna. Viihtyy paremmin tässä uudessa paikassaan.

Punaista kauneutta kirjavalehtisen akileijan kaverina.

Yläpihan vanhoja tulppaaneja.

Uuden kasvihuoneen edustan Darwineita jotka istutin viime syksynä. Kun alue on suuri, ei kahden kilon tulppaanipussi tunnu oikein missään.

Tämän kauneuden kun muistaisi istuttaessaan sipuleita kohmeisin sormin puolipimeässä syysillassa.

Multasäkki ja minä

 Olen tänään nostellut, siirrellyt ja kuljettanut multasäkkejä. Tyhjentänyt niitä kottikärryyn ja siitä heitellyt multaa katteeksi kukkapenkkeihin. Jostain kumman syystä multasäkit ovat tuntuneet kovin paljon painavammilta kuin viime syksynä. Taitaa olla kadonneiden lihasten syytä.

Uuden kasvihuoneen istutusalueet ovat siistitty. Multaa en niihin saanut sillä loput multasäkit olivat liian jäässä. Parin päivän sisällä ovat sulaneet kun ovat nyt auringossa. Yksi pieni lumilämpäre tuossa vielä kiusaa, en viitsinyt pienentää sitä, sulakoot omia aikojaan. Penkeissä näyttäisi olevan kaikki kasvit hengissä. Kasvihuoneessa on nyt kaikki perennat joita esikasvatan. Vein sinne pari ylimääräistä tomaatin taimea kokeeksi, ovat yöt harson alla suojassa, mutta jos selviävät yöpakkasista, voin viedä sinne lisää tomaatteja.

Ylemmän kuvan kivipolulta löytyi pieni ihme. Olen antanut jättiverbenan siementää vapaasti koska se on viihtynyt niin jo muutaman vuoden puutarhassani ja siksi en katkaise varsia kuin vasta keväällä. Yhden jättiverbenan kohdalta löytyi pieni yllätys. Ei taida kuitenkaan olla talvehtinut jättiverbena vaikka niin ensin ajattelin. Ihme saattoi olla ihan tavallinen rikkaruoho tai sitten joku muu tuonne siementänyt kasvi. Nyt kun sitä katselen, niin se saattaakin olla kärsämön taimi. Sekin on hanakka siementämään kivipolulle.

Yläpihan kukkapenkin väriloistoa. Viime vuonna krookukset kukkivat tässä paljon heikommin. Ilmeisesti niilläkin on vuotuista vaihtelua kukinnassa.

Samaisessa penkissä, rusokirsikan juurella on virvaliljoja. Ehdin kuvata ne vasta varjon aikaan mutta ovat kauniita näinkin. Rusokirsikassa on jo suuret silmut. Yritin tiirata näkyisikö mahdollisia kukan alkuja, mutta en erottanut niitä lehtisilmuista.

Jalo on nauttinut keväästä. Pieni huilitauko kissanmintun päällä maaten teki hyvää. Jaksoi taas metsästellä myyriä. En tiedä onko myyriä tänä vuonna vähän, vain yhden Jalo on tuonut näytille. Tai sitten myyriä on, mutta saalis on syöty heti tuoreeltaan saalistuspaikassa.

Maantaina saan vietettyä puutarhaillan, sitten joudunkin olemaan pari päivää pois puutarhasta. Tekee hyvää itsellekin ottaa pientä huilitaukoa.

Näkymää aitan parvelta

Kävin kuvailemassa puutarhaa aitan parvelta, tai mikä lie se kulkusola aitan yläkerran huoneisiin onkaan. Pitäisi kuvata useamminkin, olin ihan unohtanut miten hyviä yleisnäkymiä sieltä saa kuvattua. 

Kasvimaa kokonaisuudessaan. Humalat kasvoivat tänä vuonna komeasti kiinanportin ympärille. Mietin leikkaisinko ne jo syksyllä kompostiin vai vasta keväällä. Yleensä olen leikannut keväällä.

Luumulehto. Näkymää peittää hyvin tiheäksi kasvanut unkarinsyreeni joka on pihan alkuperäisiä syreenejä, se siirrettiin tuohon talon kivijalan vierestä. On muuten harvinainen syksy sillä yleensä koivuista tippuu lehdet ennen syreenejä, nyt on toisinpäin.

Ja kun käännytään lisää oikealle löytyy uusi kasvihuone ja sen tienoo. Näkymä on nykyään hyvin avara kun pellon edessä kasvaneet pusikot on raivattu. Mustan ja ruskean kankaan peittämä alue jäi ensi vuoden työmaaksi. Keskeltä tulee kaareva kivituhkakäytävä nurmikolle saakka, sen ympärille istutuksia, lähinnä perennoja. Kuvista näette myös sen, ettei täällä ole naapurin ihan lähellä vaikka oikeasti ovat lähellä mutta eivät vaan näin pellon puolella.

Löysin yhdestä jouluruususta nuppuja. Pienoinen ihme ja näin aikaisin syksyllä. Kuvassa on toinenkin ihme, nuo kaikki pienet vihreät pläntit ovat esikon siementaimia. Niitä on kymmeniä tällä hetkellä. Keväällä tilanne voi olla talven jäljiltä toinen, mutta eiköhän edes muutama selviä.

Tein juuri äsken japaninruusukvittenin hedelmistä kvittenihilloa. Ensimmäistä kertaa tuli hyödynnettyä kvittenin hedelmät. Eipä niitä paljoa ollut mikä oli ihan hyvä sillä työmäärä niiden kanssa oli ihan riittävä. Poistin siemenet mutta en siemenkotia enkä kuoria. Keitin lohkot pienen vesimäärän kanssa ja siivilöin siivilän läpi, kodat ja kuoret jäivät siivilään. Hilloa tuli kaksi pientä purkkia. Maku on mielenkiintoinen, en ihan tiedä tykkäänkö vai en, ehkä tykkään. Kvitteneissä totisesti on paljon pektiiniä, sekin tuli huomattua, keitos oli puuroa heti kun oli hetken kiehunut. Laitoin silti hillosokeria sekaan.

Otin osan siemenistä talteen ja ajattelin kylvää ne johonkin kasvimaan nurkkaan, jos edes muutama itäisi. Haluaisin ruusukvitteniä uuden kasvimaan tienoille, siinä olisi sopivan aurinkoinen paikka. Minulla on mielikuva, että nämä tarvitsevat kylmäkäsittelyn joten kylvö on parasta tehdä mahdollisimman pian.

Madoille töitä

En malttanut enää odottaa vaan aloitin uuden kasvihuoneen alueen teon. Tosin mahdottoman pitkää malttamista on odotettavissa sillä kasvien kanssa joudun odottamaan ensi vuoteen.

Tässä vaiheessa urakka on jo aloitettu. Käytävää on tulossa pari metriä ja yksi puutarhajätteen komposti on tyhjennetty tulevan istutusalueen paikalle.

Teen ainakin osan istutusalueista suoraan nurmikon päälle. Eli kaikki puutarhasta löytyvä maatuva aines kasaksi ja kasa peittoon 1-2 vuodeksi. Helppoa ja hidasta. Madot saa töitä ja hoitavat maan muokkauksen. Nurmikko ja muu maatuva aines muuttuu muhevaksi kukkapenkiksi kuin itsestään. Vieressä oleva jättikiven alue on tehty näin ja siinä tuntuu kasvit viihtyvän.

Kivipolku tulee jatkumaan mutta kaarteen voimakkuutta en osaa vielä sanoa, niinpä tuokin pala nurmikkoa sai peiton päällensä. Uralla on oma merkityksensä, siihen saa hyvin peitteen reunan eikä se häiritse ruohonleikkaajaa.

Väliin kerros siperiankurjenmiekan lehtiä. Luumulehdon siperiankurjenmiekat leikataan aina kukinnan jälkeen matalaksi ja kasvijätettä tulee kerralla paljon. Nyt sille löytyi hyvä loppusijoituskohde.

Tuleva käytävä eteni mutta miehen mielestä se on liian kapea. Niinpä puran pois ja laitan leveämmän kankaan. Kangas on jo ostettu, tämä kapea kangas tulee kivipolkujen alle. Leveä käytävä saa jossain vaiheessa yllensä kivituhkan kuten luumulehdossakin on. Harmi kun luumulehdon käytävä ei ole vastakkain samassa kohtaa, se vähän häiritsee mutta eiköhän asian kanssa voi elää.

Lopulta peitin kaikki maatuvat ainekset lakanoilla ja niiden päälle tuli vielä vanha pressu. Ei kovin kaunista mutta tätä näkyä on nyt siedettävä jonkin aikaa.

Kasvihuone sai vesikourun ja samalla testattiin toimisiko tuo peltinen iso saavi veden keräämiseen. Toimii jos siihen vain saa letkun kylkeen kiinni. Saavi on tarkoitus nostaan korkeammalle esimerkiksi kiven päälle jolloin sen alaosaan voisi laittaa hanan ja letkun.

Seuraavaksi on vuorossa kivien kärräystä, ei ihan lempipuuhaa näillä helteillä.

 

Maailma värittyy

Koivujen ja muiden lehtipuiden lehdet tuntuvat kasvavan silmissä. Pari päivää sitten oli hädintuskin hiirenkorvia ja nyt jo kunnon lehdet. Nurmikko on syönyt jotain kasvuvoimaa sillä jo muutaman päivän leikkaamattomuus saa aikaan järkyttävän kasvuspurtin. Puutarhuri yrittää pysyä samassa vauhdissa mukana.

Kun puut vihertyvät niin puutarha värittyy. Tulppaanien aika alkoi yhdessä humauksessa. Lajike taitaa olla tulipa Darwin hybrid 'Mystic van Ejk, joka vielä vaalenee huomattavasti tästä.

Punainen varjohiippa on istutettu viime kesänä. Paikka on sille todennäköisesti liian kuiva, siirrän jos meno alkaa näyttää siltä ettei viihdy. Kukintaa en arvannut vielä odottaa joten se oli iloinen yllätys.

Rinnepuutarhassa on tullut kiva yhdistelmä harittavista keltaisista hyasinteista, kirjopikarililjoista ja valkoisesta balkaninvuokosta. Keltaiset hyasintit ovat joltain pääsiäiseltä ja olen iloinen edes muutamasta harittavasta kukinnosta.

Näiden helmililjojen tietoja piti vähän hakea. Muscari armeniacum 'Siberian Tiger' ja muscari latifolium 'Valerie Finnis' löytyivät tiedoksi. Kukkivat uuden kasvihuoneen edustalla 'Toba' helmiorapihlajan alla. Toba on tulossa kukkaan ensi kerran, olen ihan täpinöissäni.

Arboretumissa kasvaa tasan yksi tarhakylmänkukka. Nyt uskaltaa kokeilla lisää kun on todennut yhden viihtyvän.

Punaimikkä kukassa. Edellisen taimen tapoin paahteeseen, tämä toinen on laitettu varjoisempaan paikkaan ja tuntuu viihtyvän siinä paremmin. Kannattaisi aina selvittää kasvin vaatimat kasvuolosuhteet ennen kuin istuttaa sen.

Lisää väri-iloittelua. Tässäkin on van Eijk tulppaaneja, niitä perustulppaaneja. Istutan nykyisin lähinnä Darwineita sillä jaksavat kukkia monta vuotta. Koiranhammas on ensimmäinen onnistunut istutus lajiaan. Ihanat pienet keltaiset kukat. Pinkin lila esikko sopii hyvin tuohon väliin.

Helmililjan pitäisi olla 'Touch of Snow' mutta en ole ihan varma. Hyasintti on mallia jätti, lajike 'City on Bradford'. Pitääkin kuvata kukinnot kokonaan, ihan uskomattoman suuret.

Hienon puutarhapäivän päätti vielä hienompi yllätys. Huomasin seljapihlajassa ensimmäisen kukinnon. Olen kasvattanut tätä hartaudella jokusen vuoden, korkeus on vieläkin alle metrin mutta jotenkin on se mielikuva, että kasvaakin enemmän pensasmaisena. Nyt sinnikkyys palkitaan yhdellä kukkatertulla.

Huomenna ehkä kuvia kasvihuoneesta, illalla olisi luvassa sisätilan maalausta.