Hetkiä puutarhassa

Olen ollut iloinen lämpimästä syyskuusta. Halla tai pakkanen ei ole puraissut missään päin puutarhaa, sadetta on saatu, mutta suht kohtuudella. Ihania aurinkoisia päiviä on ollut.

Jättiverbena kasvaa puutarhassa jo kolmatta kesää itsestään kylväytyneenä. En ole levittänyt siemeniä vaan kasvi on siementänyt itse. Parhaat taimet ovat kivituhkakäytävällä josta en raaskinut poistaa niitä. Kaiken sorttiset perhoset ovat olleet hullaantuneita jättiverbenoista, etenkin amiraalit.

Ohops, jouluruusu on erehtynyt vuodenajasta. Jos näin lämmintä jatkuu, taidan nähdä nuo nuput kokonaan kukkivina. Yleensä jouluruusuni kukkivat keväisin.

Aiempi kelloköynnöskokeilu meni pieleen kun kasvatin kelloköynnöstä kasvihuoneessa. Selvästikään se ei ole kasvihuoneen kasvi. Tänä vuonna laitoin köynnöksen maahan kasvamaan ja se kannatti. Kukkia tulee aina vain lisää. Kasvatin myös äidilleni taimia, hän halusi tällä kertaa valkoisia. Äidin taimet tekevät jo siemenkotia, elän toiveissa saada niistä uusia siemeniä.

Easy Elegans-ruusu 'Calypso' kukkii aina vaan eikä se hätkähtänyt yhtään siirtämistä. Otin siihen suuren juuripaakun, se saattoi edesauttaa asiaa. Tämän väri on uskomattoman kaunis, hitusen liukuvärjätty vaaleanpunainen. Vai pitäisikö sanoa ruusunpunainen jossa häivähdys persikkaa.

Ihmeellinen vuosi. Koristemansikka 'Pink Panda' on kasvanut tuossa jo vuosia, sanoisin, että yli viisi vuotta. Se ei ole kuollut, mutta ei ole oikein levinnytkään. Tänä vuonna se on tehnyt useamman rönsyn ja jopa muutaman mansikan. Linnut ehtivät maistella mansikat ennen minua. Jos rönsyt ovat keväällä hengissä, taidan siirtää tätä aarretta muuallekin.

Nämä hopeatäpläimikät taisin kuvata vähän aika sitten, mutta uusi kuva ei ole pahitteeksi. Pensaat ovat niin kauniit kun niille löytyi hyvä ja riittävän kostea paikka johon aurinko ei paahda. Hortensiapuutarhan pääväri on vielä toistaiseksi vihreä. Kunhan hortensiat vähän kasvavat, uskallan odottaa niiden kukintaa. Keväällä toivottavasti kukkivat atsaleat ja magnolia esikoiden kaverina.

Siinä se on, minun oma koristekääpiökirsikka Kojo-no-mai. Toivon puunrungon tuovan sille suojaa ja turvaa. Paikka on sellainen johon kertyy lunta, sekin on taimelle hyväksi.

Sain huhkittua kaikki kukkasipulit ja istuttamista odottavat taimet maahan. Joitain jakotaimia talvetan purkeissaan lavakauluksiin haudattuna, sen ehtii tehdä myöhemmin. Seuraavaksi pitänee aloitella puutarhan syystöistä suurin eli taimien verkottaminen. Ja pitäsihän sitä tyhjentää kasvimaa, siellä on vielä kaalit ja porkkanat. Muut on jo syöty tai säilötty.
 

Luova tauko puutarhaan

 Puutarhatöiden suhteen on menossa pieni tauko, ihan vain polven takia jota kiusaa nivelrikko taas normaalia enemmän. Ja toinen syy on tämä kuivuus, meillä ei ole taaskaan satanut hetkeen ellei lasketa yhtä milloin tai kahden sadetta mukaan. Ei kasva edes rikkaruohot niin ei tarvitse kitkeä. Muutamia siirtoja ehdin aloitella ennen polvivaivan pahenemista, mutta nekin saavat odotella viimeistelyä sateita, en halua käyttää aikaani ja voimia ylenpalttiseen kasteluun omasta kaivosta huolimatta.

Uuden hortesiapuutarhan ja metsän rajasta tuli oikein kaunis ja sopusuhtainen. Tulevaisuudessa maa on tuosta mullalla, nyt siinä on kate sanomalehden päällä jotta alla kasvavat rikat kuolevat omia aikojaan pois. Lisää kasveja mahtuu, mutta katteen ansiosta voin hankkia niitä pikkuhiljaa harkitusti tai näin harhaisesti kuvittelen. Kun pääsen taimimyymälään tai löydän aletaimia, niin kaikki harkinta ja suunnittelu unohtuu sen sileän tien.

Hortensiaputarhan valkotäpläimikät voivat erinomaisen hyvin. Toista on luumulehdossa jossa on aivan liian aurinkoista ja paahtavaa valkotäpläimikälle. Harkinnassa on siirtää  kaikki taimet sieltä pois tänne hortensiapuutarhaan. Polun toiselle puolelle voisi tehdä tasaisemman rivistön.

Ihana nimetön laukkani kukkii sittenkin vaikka aluksi näytti ettei yhtään kukkavanaa ole nousemassa. Siementaimia saisi tulla jotta saan tätä levitettyä.

Tänä vuonna en löytänyt kuin kaksi jättikarhnputken angelica gigas taimia. Molemmat tai ainakin tämä suurempi yksilö kukkii tänä vuonna. Koko on todellakin jätti, korkeutta alkaa olla puolitoista metriä. Yritän muistaa kerätä osan siemenistä talteen esikasvatusta varten, siemenet näyttävän itävän meillä heikosti luonnollista tietä.

Tänä vuonna on ollut maltillinen liljakukkojen vuosi. Tarkistan silti liljat päivittäin. Kukkoja en ole nähnyt mutta munoa ja toukkia on löytynyt. Listin ne heti pois niin uusi liljakukkojen sukupolvi ei pääse kasvamaan.

Tästä kasvista kuulette vielä lisää kunhan sitä alkaa kukkia enemmän tämän yksittäisen kukan kaveriksi. Kyseessä on scabiosa atropurpurea 'Cherry Red' koreatörmäkukka joka on kesäkukka eli todennäköisesti ei talvehdi. Väri on kuitenkin sen verran upea, että olen valmis esikasvattamaan tätä toistekin. Uskoisin tämän olevan myös pölyttäjien mieleinen. 

Puutarhaisaa viikonloppua kaikille.

Valon viikonloppu

Harvoin tavattu herkku, viikko sadetta ja sateisen viikon päätteeksi koko viikonlopun aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Yläilmojen herra kuuli toiveet. Juuri tätä kaipasin. 

Loppukesästä 2017 toisen lapsenlapsen ristiäisissä istutimme kummallekin lapsenlapselle omat Suomi 100 vuotta kuuset. Kuuset ovat kasvaneet hienosti, kauniin tasaisiksi. Olen pari kertaa leikannut niitä, silläkin on luultavasti vaikutusta. Kuusien väliin istutin elokuussa 2021 pienen vaahteran taimen, taisi olla punavaahtera. Taimi on yhtä piskuinen kuin istuttaessa, siitä paleltui latva viime talvena. Kuusien välissä, aikalailla keskellä näkyy suojaverkkoa, vaahteran alku on sen verkon sisällä.

Matalalta paistava aurinko saa aikaan mahtavat varjot. Koivujen varjot tuntuivat täyttävän koko alapuutarhan. Syyskylvöjen vihertämä pelto on kaunis.

Yläpihan joutomaa piti hyödyntää puutarhaksi vasta hamassa tulevaisuudessa. Kun mies innostui mylläämään alueen jo tänä vuonna, innostuin minä tekemään sen loppuun samantein. Nyt olen siitä hyvin onnellinen, ensi vuonna kasvit ovat tätä vuotta suurempia ja pääsen heti keväällä nauttimaan sadoista alueelle istutetuista pikkusipuleista.

Ensi kesällä jäi vapaata tilaa mukavasti. Keskellä olevan polun molemmin puolin on istutusaluetta. Joitain kasveja siellä jo on, mutta lisääkin mahtuu. Kun tuolta takametsiköstä kaadettiin pihlajapusikot, avartui maisema huomattavan paljon. Se laajeni ja siistiytyi.

Olen koko viikonlopun lähinnä haahuillut puutarhassa. Haahuillessa tein löydön. Pieni sinivuokon siementaimi on lähtenyt hyvän kasvuun. Enpä tohdi siirtää, tuossa kannonkolossa saa kasvaa kun kerran itse valitsi paikkansa.

Punaimikän taimi on kasvanut pienestä taimesta kokonaiseksi pensaaksi. Se on tykännyt varjoisesta kasvupaikastaan, edellinen taimi kuihtui liian auringossa. Kohta pitää rajoittaa kasvua etteivät vieressä kasvavat pionit jää alle.

Seinusta jossa säilytän kesäisin suojaverkot on navetassa tyhjä. Pari verkon rimpulaa siinä on vielä hätävarana, pala kanaverkkoa ja pala lammasverkkoa. Kesällä seinusta on täynnä verkkoja. Onni on tällainen varastotila jota ei tarvita mihinkään muuhun. 

Lauantaina tarkistin kaikki puutarhan verkot ennen tuulen yltymistä. Paria verkkoa jouduin kiinnittämään paremmin maahan kiinni, suurin osa oli kunnossa. Mitään myrskyvaurioita ei tullut, sähköt vähän pätkivät mutta sekään ei muodostunut ongelmaksi.