Messuostoksia

 Olin eilisen päivän Lahden Pihapiiri-messuilla vapaaehtoisena työvoimana Lahden Puutarhaseuran pisteellä. Liityin seuraan reilu vuosi sitten ihan vain siksi, että pääsen heidän retkilleen mukaan. Seura tekee paljon käyntejä sellaisiin yksityisin puutarhoihin joihin ei muutoin pääse. Vuosimaksu 20 euroa ei ole paha siihen nähden, miten paljon toimintaa sillä saadaan. 

Tämä ei ollut maksettu mainos, mutta suosittelen tutustumaan paikallisiin puutarhaseuroihin, niillä on yleensä paljon toimintaa ja samanhenkistä, puutarhaa puhuvaa seuraa.

Messut ehdin kiertää pikaisesti läpi. Tai kiersin vain tietyt kohteet, kuten taimimyynnit.

Tästä taitaa tulla perinne. Uusi Austin-ruusu itselleni äitienpäivälahjaksi. Tällä kertaa mukaan lähti Porkkalan kartanon pisteeltä ruusu Claire Austin. Tekee upeat valkoiset kukat. On oikeasti köynnösruusu, mutta enpä usko, että näen tämän koskaan yli kahden metrin korkeudessa. Metrikin on jo hyvä suoritus.

Ekman myi edullisesti kuusen taimia. Ostin pellon reunaan istutetavaksi yhden douglas-kuusen, kaksi mustakuusta ja kaksi serbiankuusta. Ensimmäinen maksoi vitosen, muut kaksi euroa kappale. Ajattelin hoitaa istuttamisen heti tänään jos vain istutuspaikan maa on jo lapion syvyydeltä sula. 

Vaikka messupäivän jälkeen polvet ja lonkat olivat täysin rikki, menin hetkeksi putarhaan. Kävely pehmeällä alustalla teki ilmeisesti hyvää eikä nivelrikon leposärky ollut niin pahaa kuin ennustin. 

Muurahaisten kuljettamista siemenistä alkunsa saaneet sinivuokot jäävät helposti huomaamatta siihen saakka kun tulevat kukkaan. Tätäkään kuvan yksilöä en ollut ennen huomannut rinnepuutarhan suurimman kiven kolosta. Kolme täydellistä kukkaa kurkottaa kiven mutkasta kohti aurinkoa.

Turhaan surin kiurunkannuksia. Suurin osa on nostanut vertensa ylös takatalven jäljiltä ja osa tekee uusia kukkia. Tämä puskan ajattelin jakaa, sen keskellä pitäisi kasvaa valkoinen särkynyt sydän ja mietin kuinka se sietää näin kovaa läheisyyttä toisen kasvin kanssa. Tosin kiurunkannus lakastuu ennen kuin särkynyt sydän on voimissaan.

En ole tehnyt kärhökierrosta, mutta eilen sattui silmään pieni verson alku 'Aljonushka' tarhakellokärhön juurella. Ainakin yksi puutarhan kärhöistä on selvinnyt elossa viime talven koettelemuksista. Tämän kannustamana, taidan uskaltaa kiertää kaikki kärhöt läpi ja tutki näkyykö niissäkin elämää.

Suojaustöitä

 Tähän aikaan vuodesta havahtuu varjostusverkkojen tarpeeseen. Joku ihmeellinen ajatus oli käynyt syksyllä ja olin laittanut verkot helposti saataville. Sen lisäksi olin muistanut laittaa valmiit tuet verkkoja varten. Ystävältä sain kasan vanhoja pyykkipoikia ja nekin löytyivät heti karjakeittiön varastosta. Hyvä minä.

Pisin verkko tuli kolmen pallotuijan suojaksi. Verkko on kaksinkerroin, mutta se ei haittaa, tuuletus toimii verkon takaa eli verkko ei tule tuijien päälle vaikka siltä näyttääkin.

Toinen verkko suojaa laakakatajaa joka on rautaverkon alaosan takana. Suunnittelin verkon niin, että varjostusverkko on helppo kiinnittää siihen pyykkipojilla. Varjostusverkko tulee reilusti maahan jotta se suojaa sittenkin kun lumet sulavat.

Sain pojalta ison pussin koirankarvaa. Ripustin sitä puiden oksille jänisten karkottamiseksi. En tiedä toimiiko, mutta eipä tuosta haittaakaan ole. Ja saa linnut pehmeää karvaa pesän rakentamiseen.

Murrrrr. Hurmevaahtera jäi ilman riittävää suojaa ja eikös sen runko oltu nakerrettu kun hankikanto antoi siihen myöten. Onneksi ei oltu syöty ympäri ja tuo oksa voi vielä pelastua.

Verkkoja ei enää ole joten tein vanhan lakanan suikaleesta ensiavun. Hallaharso olisi ollut kauniimpi, mutta harsot ovat jossain liian syvällä karjakeittiön uumenissa. Minua hanki upotti polveen saakka, mutta jäniksiä se näköjään kestää, pinta on kovettunut.

Lopuksi vielä kaksi alppiruusua suojaan. Niillekin olin muistanut virittää perennatuet sulan maan aikana. Suojat kiinni pyykkipojilla ja valmista tuli. Nyt saa aurinko paistaa. Tästä alimmasta kuvasta näkyy, miten vähän lunta alppiruusumetsikössä on, vaikka nyt on runsasluminen talvi. Muualla on puolimetrinen hanki, mutta metsikössä vain hitunen lunta. Alppiruusut ovat kestäneet tämän lumettomuuden yllättävän hyvin, nyt vähän jännittää toiko tammikuun kovat pakkaset jotain vaurioita. Herkin alppiruusu on vanhan untuvatäkin alla, sen kohtalon näkee keväällä. Jäätynyttä täkkiä ei niin vain siirretä alle kurkistamista varten.

Tulehan kevät pian, täällä ollaan siihen valmiita.

Tarkistuskierros

Puutarhaelämä on talven myötä kutistunut viikottaiseen tarkistuskierrokseen. Kierroksella kartoitan suojaverkkojen tilanteen, tutkin eläinten jäljet ja vain ihmettelen talvista puutarhaa. Pari ideaakin saattaa hiipiä mieleen kun kesän ärsyketulva ei hyppää silmille kaikkialla puutarhassa. 

Kuva näyttää miten kauniissa ja avarassa maalaismaisemassa asumme. Arvostan tätä näkymää vuosi vuodelta enemmän. Sanoisin, että paras tausta kasvihuoneelle ja koko puutarhalle.

Arboretumissa(kin) kaikki hyvin. Hopeakuusi on kasvanut kivasti, jotenkin sen huomaa vasta talvisin. Malli on kapea mikä on hyvä asia. Pienenä tähän kasvoi toinen latva, mutta leikkasin sen heti pois, niinpä puu ei päässyt kasvamaan pahasti toispuoleiseksi.

Sain ystävältäni jättisuuren lankakorin. Se päätyi rosarioon ruusun päälle. Ruusun suojana olleen verkon siirsin toisaalle, olin unohtanut tyystin helmipensaan verkottamisen. Lankakori olisi periaatteessa mahtunut myös pensaan ylle, mutta se ei olisi asettunut suosiolla kivien koloon, verkkoa saa helposti taivutettua.

Helmipensas kasvaa kivien kolossa, mahdollisimman suojaisessa paikassa. Sen takia se on myös vähän kuin piilossa kun metallikaaressa kasvava kärhö on täydessä lehdessä. Helmipensas kuitenkin viihtyy tuossa eikä pahemmin palelluta itseään talvisin, joten en ole miettinyt paikan vaihtamista.

Istutin tähän, hortensioiden juurelle niitä viimeisiä kukkasipuleita kuten scilloja. Nyt maahan on ilmestynyt kolme reikää. Vahvasti näyttäisi siltä, että tuossa asustelee myyrä. Täytyy toivoa, että se olisi maamyyrä eikä kukkasipuleita syövä myyrä. 

Talvista on vaikka lunta on vasta hentonen huntunen. Nuo vihreät tuppaat ovat mätäskurjenmiekan lehtipehkoja. Olen ennenkin kehunut miten hyvin se pysyy pystyssä myös syksyllä ja kehun taas.  Siinä on oiva kasvi tuomaan ryhtiä puutarhaan. 

Ensi viikon lomailen ja pääsen myös pienelle matkalle. Tulee tarpeeseen kuten loma aina tulee.

Vierailu ystävän luona

 En ollut tavannut ystävääni liki kahteen viikkoon. Pimeät illat töiden jälkeen, vesisade, tuuli, lumisade, laiskuus, kylmä ja mitä kaikkia tekosyitä sitä olikaan. Tänään hoidin ystäväni tapaamisen heti aamupäivästä navakasta tuulesta huolimatta. Ystäväiseni, puutarha, olipa kiva tavata pitkästä aikaa.

Tarkistusmatka kasvihuoneelle, siellä oli kaikki hyvin. Eilen kasvihuoneessa oli sisällä +7 astetta kun mies oli käynyt siellä, aurinkoinen päivä saa lämpötilan heti nousuun. Tänään oltiin nollan tienoilla.

Olipa mainio hankikanto ajatellen puutarhassa kävelyä. Ei tarvinnut miettiä mihin uskaltaa astua kun hanki ei pettänyt alta. Lunta on silti vain surkea kerros ja paikoitellen ei yhtään.

Jänisten salaattibuffetit on helppo tunnistaa. Tässä on kaivettu esiin bellisten kasvusto.

Virittelin suojaverkkoja sillä huomasin, että pallotuijien kärjissä oli jo ruskettumaa. Tosin se saattaa olla jo kuivan kesän peruja, näille on hankala löytää tässä puutarhassa varjoisaa paikkaa. Nyt on sitten suojattu kerrankin ajoissa tulevia aurinkoisempia säitä varten.

Havuja napsin jouluruusun ja vuoriarhon suojaksi. Juuri sopivasti piti poistaa oksia jotka roikkuivat liikaa jäteastioiden päällä.

Alppiruusumetsikössä ei ole yhtään lunta. Siellä ei ole vielä kiirettä verkkojen kanssa, ympärillä kasvavat havupuut suojaavat todella hyvin. Tänään tuulen ollessa kova, jätin vielä varjostukset laittamatta.

Osa alppiruusuista ei saa keinotekoisia varjostuksia ollenkaan vaan niille riittää luonnon tuoma suoja. Tämä matala alppiruusu on yksi niistä.

Herkin kelta-alppiruusu tarvitsee vahvan suoja. Niinpä se sai päällensä vanhan untuvatäkin. Herkkis kun ei kestä oikein yhtään kovaa pakkasta. Täkin alla on kori joka on täytetty ilmavasti oljilla. Tällä suojalla on menty pari vuotta ja alppiruusu on kestänyt talvet hengissä. Lisäksi sitä suojaa hyvin viereinen kuusi oksineen.

Nyt ystävä saa jäädä huomiseen, muut puuhat kutsuvat.

Puutarhaisa viikonloppu

Säät suosivat puutarhassa puuhastelijaa. Ei tarvittu pipoa eikä villasukkia. Sunnuntaina olisi pärjännyt jopa shortseilla, mutta puutarhashortsit on jo pesty ja viikattu pois talvisäilöön. No mitä sain sitten aikaiseksi. Hieman lisää kasveja, lähinnä perennoja ja muutaman puun taimen istutettua. Tervalepät jäivät odottelemaan omaa vuoroaan, kaikkea ei vain ehtinyt hienosta säästä huolimatta.

Uusi hortensiapuutarha jatkuu hieman metsän puolelle. Istutin maassa pötköttävän kuusen rungon taakse osan vuosi siten Mustilasta hankituista virginianpihdoista. Taustalla olevan männyn juurella näkyy piskuinen köynnöshortensian taimi. Saattaa mennä aika monta vuotta ennen kuin se kiertää runkoa ympäri.

Luulin pitkälle kesään, että kaikki ruusunätkelmäni ovat menehtyneet. Eivätpä olleet vaan nousivat tosi myöhään. Ehdin istuttaa uusia, itse kasvatettuja taimia, valkoisia ja pinkkejä yhteen kohtaan. Nyt on runsaasti ruusunätkelmää kasvamassa. Valkoiset ovat oman ruusunätkelmän siemenistä, pinkit Saaripalstan Sailan siemenistä. Nyt onkin omat ruusunätkelmän siemenvarastot tyhjät ellen saa näistä uusia. Vanhat ruusunätkelmät eivät ehdi kukkia koska nousivat niin myöhään.

Kaivoin yhden kerrotun lumikellokasvuston pois ja siirsin sen hortensiapuutarhaan. Monta pientä sipulia löytyi, ihan en ole varma sainko kaikki siirrettyä mutta sehän ei haittaa, vanhassa paikassa voi kasvaa edelleen lumikelloja. Ja jos en halua niiden kasvavan, siirrän pois sitten kun lehdet näkyvät.

Maksaruohot kukkivat paitsi isomaksaruoho joka vielä miettii. Tällä hetkellä tykkään enemmän matalista maksaruohoista, viikonloppuna löytyi yksi uusi taimi lisää. Monet korkeat maksaruohot eivät pysy kunnolla pystyssä enkä tykkää retkottavista kasveista. Kuvan maksaruohot ovat mukavan säntillisiä.

Puutarhavieraat ovat kivoja, etenkin kaikki perhoset ja pörriäiset. Sunnuntaina onnistuin kuvaamaan uuden kiitäjän. Tämä on joko etelänpäiväkiitäjä tai isopäiväkiitäjä. Sain siitä myös hyvän videon jonka laitoin instaan. Olen nähnyt näitä parina päivänä aikaisemminkin tänä vuonna, mutta vasta sunnuntaina onnistuin kuvaamana kun oli puhelin mukana. Tuntui tykkäävän kovasti kiinanneilikan kukista.

Eipä ötökät siihen jääneet. Luumupuissa oli hurjat määrät leppäkerttuja, en ole koskaan nähnyt luumuissa niin paljon leppiksiä vaikka on meillä ennenkin ollut syksyisin paljon leppiksiä. On tainnut olla hyvä kirvavuosi. Luumut ehtivät kypsyä, vielä pitäisi ehtiä kerätä ne pois ja jatkojalostaa mm. hilloksi.

Jotain remonttiakin on tullut tehtyä, vaikka siihen ei ollut minulla osaa eikä arpaa. Olin lauantaina pienellä puutarharetkellä ja kotiin tullessa ammotti osa navetan seinustoista avattuna. Edellisten asukkaiden salaojien laitto ei ole mennyt oikein putkeen, meille jäi korjaaminen. Samalla laitettiin oma putki sadevesille ja johdatettiin ne pois rakennuksen seinustalta. Sama korjaustoimenpide on tarkoitus tehdä toiselle navetan pitkälle sivustalle. Etelän puoleinen sivusta ei kaipaa salaojia, siellä vesi valuu itsestään pois osin kallion kautta.

Tällä viikolla iltamenoja onkin sen verran paljon, että tuskin ehdin puutarhaan muuta kuin kastelemaan kasvihuoneen. 

Taimia paikoilleen

 Tämän viikon sateet antoivat sysäyksen jatkaa uusien taimien istuttamista. Tällä kertaa taimettui uuden hortensiapuutarhan suurin alue. Alueelle ei ole tulossa näyttäviä ja loistavia perennoja. Kasveissa pääroolissa ovat lehdet, väri tai vaatimaton kukinta. Hortensiat saavat kukkia loisteliaasti, samoin muut pensaat.

Kasveja oli paljon mutta lisääkin mahtuu. Keskellä kasvaa kartiovalkokuusi, sen takana jalokuunliljaa 'Fragnant Blue', edessä valkoista varjorikkoa, syyshortensia 'Prim White' ja muualta puutarhasta siirretty  harsojaloangervo 'Chokolate Shogun'. Kartiovalkokuusesta vasemmalle kasvaa syyshortensia 'Fraise Melba' ja sen edessä vuoriarho.

Toisen koivunrungon eteen, tai taakse riippuen mistä kulmasta runkoa katsoo, tuli rivi hopeatäpläimikkää, jakotaimia omasta puutarhasta. Oikealla on kalvevarjohiippaa, japaninvaahtera, nimetön pieni atsalea, nietospensas 'Strawberry Fields' ja amurinpioni. Vasemmalla päin on himalajan jalkalehti ja keskellä kasvi jonka nimen jo hukkasin. 

Puuvartisille laitoin oksasilppua katteeksi, muille on tulossa istutuskatetta jota jäi muutama säkki ylimääräistä Avoimista Puutarhoista. 

Tuossa keskellä on laaja tyhjä alue. Siihen mahtuu pensas tai perennoja. Oikealla kasvaa kesähortensia 'Bougie'. Mustalla muovilla peitetyn kannon vieressä on virginianpihta ja sen edessä uusi rotkolemmikki 'Silver Heart'. 

Oli vähän turhan hinnakas ostos, mutta kaunis lehti sai ostamaan. Viime talvi vei toisen puutarhan vanhoista rotkolemmikeistä, toinen säilyi hengissä. Toivottavasti tällä on parempi menestys.

Toisen suuren koivunrungon eteen, tai taakse, mistä suunnasta taas katsookaan, tuli ensin lumipalloheisi. Kaipaan mielipidettänne olisiko se syytä leikata matalaksi koska on ihan kalju. Oksat eivät ole kuolleet, kirvat söivät siitä lehdet. Lumipalloheiden taakse jää valkoinen lännenkonnanmarja, hortensia 'Pinky Winky, safiirihortensia ja jalohortensia 'Bloom Star'. Sen juurelle laitan Kukkaiselämää Satun vinkin mukaan ruosteista rautaa jotta hortensia kukkisi sinisenä. Löysin rautaa juuri sopivasti silloin kun kaivoin navetan välikköä puhtaaksi maa-aineksesta. Sellaista pientä hitusta joka hajoaa heti kun siihen koskee.

Vielä on istuttamatta kirjovaahtera, peikonkello ja kupariheisiangervo. Syyssipuleista laitan ainakin lumikelloja. Ja jostain voisi kaivaa alueelle sini- ja valkovuokkoa.

Syksyyn valmistautumista

 Syksy on täällä, ei auta vaikka aurinko paistaa tai ilma on lämmin. Pimeä tulee aikaisin ja puut tiputtelevat lehtiään. Ensimmäiset verkot on viritelty kasvien ympärille ja kompostori on tyhjennetty, niistä jo mistä tietää syksyn tulleen.

Pensasmustikoihin on tullut vauhdilla ja salaa syysväritys. Jokainen pensas on upean punainen. Mielestäni ruska on aikaisemmassa kuin muina vuosina, johtuisiko lämpimästä kesästä?

Viinirypäleitä kypsyy, pienensin päätyjen luukkujen aukioloa ja se taisi auttaa, heti on tertut kypsemmän oloisia kun lämpöä on paremmin.

Syysmyrkkyliljojen olemassaoloa en muistanut, salaa olivat nousseet kuten puna pensasmustikoihin. Ihan hassu kasvi kun tekee kesällä lehdet ja kukka tulee lehtien kuihduttua.

Happomarja 'Aurea' on hauskan värinen syysasussaan. Jos tykkään kesäväristä niin tykkään syysväristäkin. Jos olisi happomarja joka olisi kesällä tämän värinen, niin takuulla hankkisin.

'Piilu' kärhö ei vielä luovuta. Siinä on ollut kesän aikana enemmän kukkia kuin lehtiä. Nämä kukat olivat niin korkealla, että jouduin ottamaan kuvan sokkona.

Siirsin yläpihan penkistä etureunan valkoiset iisopit kivimuurin kylkeen. Paikka vapautui uudelle reunuskasville ja siihen päätyi kivipolulle ilmestyneet keijunkukan siementaimet. Hyvin ovat juurtuneet vaikka osassa en ollut varma sainko riittävästi juurta mukana.

Sydämellistä loppuviikkoa kaikille toivottaa pienelle katajalle kaatunut maksaruohon kukka. Nautitaan syksystä myös me kesäihmiset. Uusi kesä on joka aamu lähempänä.

Melkein kevät

 Edessä on viikon loma. Puutarhatöihin ei vielä varsinaisesti pääse ja yritän hillitä itseäni etten kylväisi tomaatteja ihan vielä, vaan vasta parin viikon päästä. Kylvömultaa jo ostin, mutta eihän säkkiä ole pakko heti avata, eihän?

Ensi kertaa talvetuksessa on oxalis eli käenkaali. Näitä saviruukkuja on kaksi ja molemmissa on eloa, pitkiä ja honteloita versoja jotka ehtivät venyä eteisen pimeydessä ennen kuin huomasin uuden kasvun. Nyt majailevat toistaiseksi salin ikkunalle yrittäen pysyä hengissä siihen oikeaan kevääseen asti. Jos onnistun, niin takuulla talvetan toistekin, on ollut helppoa. Nosta ruukku sisään, pidä pimeässä ja viileässä, jos muistat, anna hörppy vettä silloin tällöin.

Lunta meillä on edelleen paljon, lähes polveen asti. Levitin yläpihan istutuksille sangollisen tuhkaa lumia sulattamaan. Epäsiistin näköistä mutta kokemukseni mukaan aurinko sulattaa tuhkan nopeasti hangen läpi.

Sulakohtia ei ole muualla kuin auratuilla reiteillä kuten pihatiellä. Siitä ne laajenevat pikkuhiljaa puutarhan puolelle. Teki mieli hakea petkele ja paukutella jäätä pienemmäksi jotta sulaminen edistyy nopeammin. Hillitsin itseni, ehtii sitä tehdä myöhemminkin.

Taputin itseäni tyytyväisyydestä hyristen olkapäälle. Olin syksyllä varautunut tulevaan ja laittanut tukipuut valmiiksi varjostusverkoille. Nyt ei tarvinnut kuin kahlata umpihangessa ja virittää verkot tukien varaan. No, eipä tästä vielä mitään hyötyä ole sillä minipallot eli viime vuonna istutetut pallotuijat ovat tiiviisti hangen alla piilossa. Miten olette muuten laittaneet varjostuksen alareunan paikoilleen? Yritin tampata sitä lumen alle mutta eihän se pysy siellä kun hetken. Viime vuonna tätä ongelmaa ei esiintynyt kun ei ollut lunta ja sain helposti kivet verkon alareunaa pitelemään.

Luumulehto ja sen takana kasvimaa täydellisessä talviunessaan.

Kissat ovat hieman pidemmällä keväässä. Aurinko ja lintujen laulu saivat heräämään talviunilta ja uskaltautumaan pihalle. Tosin Iines tarkkaili tilannetta vain avokuistilta ja turvallisesta kaiteen raosta. Jalo hyppi reissuilleen. Alma makaa tätä kirjoittaessani jalkojen päällä eikä kuulemma poistu sisätiloista ennen kuin viimeinenkin kasa lunta on sulanut.