Kukkakierros

 Kuvia kertyy kiitettävään tahtiin, vielä kun olisi enemmän aikaa niistä kirjoittamiseen ja julkaisuun. Tässä muutamia räpsyjä tältä viikolta.

Valkoiset helmililjat ja pinkit tulppaanit ovat hyvä yhdistelmä. Tykkään enemmän valkoisesta helmililjasta kuin siitä perinteisestä liilasta. Liilaa olenkin karsinut aika paljon ennen kuin se valloittaa koko puutarhan.

Hyasintti 'Woodstock' teki tänä vuonna ihan oikeat kukinnot eivätkä sellaisia missä on vain muutama kukka pitkässä varressa. Olisiko olleet syksyllä ja talvella olosuhteet sopivat sipulin kasvamiselle. Tykkään näiden väristä paljon, harvassa kukassa on näin hieno liilanpunaisen sävy. Olisiko purppura tuolle oikea sävyn nimi.

Nämä helmililjat ovat luultavammin lajiketta 'Touch of Snow'. Istutin niitä 2021arboretumiin 24 kpl, ovat runsastuneet melkoisesti. Niitä kasvaa pitkä rimpsu kukkapenkin reunassa, kuvassa näkyy vain osa.

Kirjopikarililjoista vasta tykkäänkin. Tuossa kasvuston edessä näkyy iso täysin vihreä rypäs. Se on siementaimien kasvusto joka pitää siirtää väljemmälle paikalle. Kirjopikarililjat ovat tehneet paljon siementaimia, tuntuvat viihtyvän meidän savimaassa. Ihan vasemmassa alakulmassa näkyy yksi valkoinen. Niitä en ole tähän istuttanut, ilmeisesti osa siementaimista tulee valkoisina.

Valkokellertävä kerrottu esikko pitäisi jakaa. Vaatii suurta uskallusta. Samoin vaatii jakamista sen kupeessa kasvava persikanvärinen esikko, näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Osan jätän itselleni ja osa taitaa päätyä myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 6.7.2025.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat. Minulla on paljon Darwineita koska ne kukkivat iloisesti vuodesta toiseen. Meilläkin on samaa hometautia osassa tulppaaneja kuten muuuallakin, mutta pahoilta vaurioilta on vältytty. Se saattaa auttaa, että piha on valoisa ja tuulinen ja kuivuu nopeasti sateiden jälkeen.

En muista istuttaneeni perunanarsisseja. Löytyi lajiketieto 'Cheerfulness' joka tuli jossain syyssipulien sekoituspussissa. Joten ehkä eivät olekaan perunanarsisseja, vaan jotain sinnepäin. Samalla kun kävin viime vuoden istutustiedot läpi, selvisi ettei 15 istutetusta turkintalventähdestä näy jälkeäkään. No, aina ei voi voittaa, ehkeivät kestäneet vime talven kaltaista epätalvea. Uusi yritys ensi syksynä.

Kukkia

Ihanaa, lämpö palailee tälle puolelle Suomea. Tänään tarkeni jopa t-paita päällä puutarhatöissä. Puutarhassa vihertää ja kukkii jo kovasti. Viikonloppuna kuulin ensimmäisen käen kukunnan ja mies leikkasi osan nurmikkoa. Selviä alkavan kesän merkkejä.

Olipa loistoidea laittaa ylimääräiset punaiset esikot oikopolun reunaan. Ihan vain esikoiden takia tuosta pitää kulkea usein. Tämä on sitä idioottivarmaa esikkoa jota minulla kasvaa vähän siellä sun täällä. Löytyy myös liilana joka on yhtä kestävä lajike.

Pari vuotta sitten rohkenin siirtää valkoiset tarhakylmänkukat. Molemmat sietivät siirron ja kukkivat tänä keväänä kauniisti. Toinen yksilö on kuvatun takana, niitä on hankala saada samaan kuvaan.

Olipa yllätys kun näin tämän vaaleanpunaisen valkovuokon. En muistanutkaan hankkineeni sellaista. Toivottavasti viihtyy ja menestyy.

Näiden sinisten hyasinttien lajikenimi on kadonnut. Melkein tykkään näistä enemmän näin, kun kukkivat vain vähän kuin silloin ensimmäisenä keväänä, kun olivat järkyttävän kokoiset kukinnot. Näiden väritys näkyy kauas joten hillitympi kukinta riittää.

Vuokkoängelmä edustaa puutarhan vaatimatonta kauneutta, sellaista siroa osastoa. Ensimmäisen vuokkoängelmän tapoin huonoissa olosuhteissa, tämän toisen kanssa olen onnistunut. Hortensiapuutarha näyttää olevan monen kasvin mieleen.

Onkohan tämä kerrottu keltavuokko? Sellainenkin keltainen kuin aurinko löytyy hortensiapuutarhasta. Ihan en ole varma tykkäänkö, mutta taidan kuitenkin tykätä, onhan tämä kaunis.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' kukkii mutta ei kovin monella kukalla. Kukat erottuvat kuvasta lisäksi kovin huonosti. Kuten edellisessä postauksessa näytin, se on kuitenkin kasvanut kovasti. Mieluummin saa näin alussa keskittyä kasvamiseen kuin kukkimiseen.

 

Viikon varrelta

 Keväiset työviikot ovat aivan mahdottomia, tälläkin viikolla ensimmäinen vapaailta oli perjantaina. Itseään voi syyttää kun lähtee mukaan kaikeen eikä osaa sanoa ei. Pieniä hetkiä olen onnistunut olemaan puutarhassa, eilen koko illan. Heräävän luonnon ja puutarhan kauneus ei saa mennä ohi ja se on päästävä näkemään ja kokemaan päivittäin. Jokapäiväinen annos puutarhaa pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan näiden kiireviikkojen yli.

Jouluruusu joka on kukkinut vuosittain yhdellä tai kahdella kukalla päätti kukkia tänä vuonna runsaasti. Tätä hempeää näkyä pitää ihailla lähelta ja kaukaa, aamulla ja illalla.

Siteen taas ne toiset, vanhemmat, uskolliset kukkijat vuodesta toiseen päättivät laittaa jarrun päälle ja kukkivat nihkeämmin. Sentään kukkivat ja ovat elossa, pitää olla iloinen jo siitäkin. Eihän sitä joka vuosi voi olla täydellinen.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa. Taitaa olla ennätys, että jo huhtikuussa kukkivat. Näitä on vaikea kuvata, kääntävät kukat visusti aurinkoon päin.

Hortensiapuutarhaan on ilmestynyt näin komea vuokkopehko. En muista mikä vuokko tässä on, mutta veikkaan keltavuokkoa tai kerrottua keltavuokkoa. Hortensian nimikyltin voisi ottaa pois maisemaa rumentamasta, muistan ilman kylttiä mikä hortensia on kyseessä.

Lumikit eivät tänä keväänä avaa nuppujaan lainkaan. Liian kylmä taitaa olla. Ja kuvasta huomaan, että juurakko on tullut esiin, pitää mennä heittämään multaa päälle. Etualalla on pieniä kirkkaan vihreitä siementaimia. Mitä lie ovat, en tunnista niitä. Parempi antaa niiden kasvaa hetki jotta näen ovatko toivottuja vai ei toivottuja tulokkaita.

Esikot eivät kylmästä piittaa. Liila on levinnyt niin, että sitä voisi jakaa. Tähän istutetut ovat alunperinkin jakotaimia toisaalta puutarhasta. En tiedä tämän esikon nimeä, minulla on sitä liilana ja pinkkinä ja molemmat ovat kestäviä ja hyvin leviäviä.

Tänään on kuulemma viikon kylmin päivä. Se sopii tälle päivälle aiottuun puuhaan. Pitäisi saada aloitettua kasvimaan toisen puolen kitkentä ja muokkaus. Ylälohkon sain eilen valmiiksi. Kylmä on eduksi sillä yleensä hommassa tulee liiankin kuuma kun käännän koko kasvimaan käsivoimin lapiolla. 

Kasvihuoneen lämmitystä ja kasvun ihmettä

 Kylmiä öitä ja päiviä tiedossa. Aion siitä huolimatta pitää taimia kasvihuoneessa ja siellä ovat nytkin. Jotain lämmitystä piti keksiä ja muistin kaapissa lojuvat tuikut ja kynttilät. Ehkä niistä on apua.

Kasvihuoneessa oli 10 astetta lämmintä kun kävin virittelemässä tuikut ruukkujen alle. Myöhemmin lisäsin kynttilän yhteen ruukkuun ja sijoitin sen uuniin. Laitoin tuikkuja myös toiselle puolelle kasvihuonetta. Tänään päivällä huoneessa oli lämmintä + 11 astetta. Daaliat, kelloköynnökset ja tuoksuherneet ovat kaksinkertaisen harson alla, muut taimet ilman harsoa. Kaikki selvisivät ainakin viime yöstä, kynttilä oli lämmittänyt vanhaa hellaa ja tuikut ruukkuja, jotka taas jakoivat lämpöä koko huoneeseen.

Luumulehtoon on tulossa kurjenpolvea. Lidlistä löytyi kivan oloinen minulle uusi lajike. Ostin ensin yhden pakkauksen ja sitten tajusin, että haluan lisää. Kävi tuuri, löytyi kaksi lisää ja olivat vieläpä alennuksessa. Nyt näitä on kasvamassa riittävästi.

Otin syksyllä talteen pikkiriikkisiä valkoisen vuorijumaltenkukan siemeniä ensimmäistä kertaa. Mikä ihme, ovat itäneet lasikuistilla. Toivottavasti saan monta uutta taimea levitettäväksi hortensiapuutarhaan.

Vaihdoin Nilan kanssa siemeniä ja sain kahta erilaista esikkoa. Toinen on itänyt näin hyvin mutta toinen ei vielä ollenkaan. Odotellaan, se saattaa olla kaveriaan hitaampi.

Sinivuokon taimi on kasvanut itsestään kannonkoloon. Sellaisen omavaltaisen päätöksen ei voi muuta kuin hyväksyä ja toivottaa uuden taimen tervetulleeksi.

En ole ostanut yhtään keväällä myytävää sipulikukkaa, en edes tulppaaneja maljakkoon. Viimevuotiset tete-narsissit ilahduttavat puutarhassa, näitä kukkii useammassa kohdassa ja kaikki yhtä runsaasti. Uutta kukinta tuskin nähdään, mutta kertakin ilahduttaa. Näissä saa ikään kuin kahteen kertaan kukinnan yhdellä maksulla.

Kahden päivän sade on tauonnut. Pitäisi mennä siirtämään lisää lumikelloja, vielä on kolme kukkimatonta kasvustoa jotka aion jakaa ja siirtää. Kun laittaa toppatakin päälle, pipon päähän, saappaisiin paksut villasukat ja käteen hyvät hanskat niin eiköhän siellä tarkene.

Kauden avaus

 Puutarhakausi 2025 on julistettu avatuksi. Vaikka viikonlopussa oli muutakin ohjelmaa, sain olla puutarhassa riittävästi. Lumet sulavat silmissä ja puutarhassa alkaa olla täysin lumetonta. Piippoja puskee esiin ja jopa ensimmäiset esikot kukkivat. Lauantaina leikkasin talventörröttäjiä silputen niitä kukkapenkkeihin. Lisäksi nipsin omenapuita. Sunnuntaina samat puuhat jatkuivat.

Kasvihuoneen ympäristö on yleensä järjestyksessäni viimeisenä siivottava. Alueen pitää olla lumeton ja kuivunut hiukan ennen kuin aloitan sen siivoamisen. Kasvihuoneen siivoan sitten kun ei ole enää vaaraa kovemmista pakkasista, viime vuonna se taisi olla jo huhtikuussa.

Jouluruusu teki nopeasti nuput. Tässä vaaleanpunaisessa on kukkia enemmän kuin koskaan ennen, edellinen ennätys taitaa olla kaksi kukkavartta.

Marja- ja hedelmätarhaa tänä viikonloppuna. Siivosin omenapuun torson ympäriltä humalan kuivuneet versot pois. Se on yleensä ensimmäisiä kevättöitä joita teen, jotta saan humalat maatumaan kompostin pohjalle, ne kun eivät maadu edes yhdessä vuodessa. Seuraavaksi voisi harkita vadelmien leikkuuta eli viime vuonna satoa tuottaneiden versojen poistoa.

Valkoinen esikko on aikainen. Kuva on otettu lauantaina, tänään sunnuntaina kukka oli auennut kokonaan.

Yläpihaa, jossa tein jo siivoustöitä. Toistaiseksi en ole huomannut suurempia menetyksiä. Täysin luottavainen en ole, menetyksiä voi tulla edelleen ja kaikesta kasveista kun ei vielä tiedä.

Miehellä kävi pieni vahinko traktorin kanssa. Sen seurauksena punalehtiruusu on entinen. Luulen ruusun pelastuvan kunhan sahaan sen kokonaan poikki. Punalehtiruusu on sitkeä ja se kyllä versoo vaikka sen joutuu laittamaan juuresta poikki. Kivimuuri on helppo korjata, kunhan nostaa kivet takaisin. Taaempana olevat ruusut lähtevät jokatapauksessa pois. Jos keksi kivan paikan, saavat jatkaa elämäänsä tässä puutarhassa, jos en keksi niin lähtevät kokonaan.

Ensi viikolle on luvassa hitusen viileämpää säätä, saapa nähdä jatkuvatko puutarhatyöt vai tehdäänkö harvoina vapaailtoina jotain muuta.

Päivät puutarhassa

 Viikonloppu oli silkkaa puutarhaa. Sain paljon aikaiseksi. Navetan takana ollut hakekasa on tyhjennetty ja paikka siivottu. Vadelmat on leikattu ja niille on laitettu katetta. On täytetty kasvulaatikoita, kitketty kymmeniä voikukkia, siivottu humalan vanhat versot pois, tyhjennetty puutarhakompostorit loppuun ja käännetty maatumaan jäävä aines. Lisäksi olen purkittanut kymmeniä jako- ja siementaimia taimitoria varten. Koulin tomaatit ja järjestin kelloköynnökset ja niin paljon muuta pientä puutarhatyötä. 

Kananmuna, se tulee tästä valkoisesta esikosta mieleen. Munaesikko kuten sitä itse kutsun. Tuo järkyttävän suuri voikukka kiven vierestä on muuten poistettu, kuvaan se ehti tulla. 

Tietääkseni en ostanut yksivärisiä keltaisia narsisseja, mutta onhan niinkin saattanut käydä. Narsisseissa kirkkaan keltainen on sallittua, etenkin jos ovat kevään ensimmäiset avautujat.

Ensimmäistä kertaa onnistun persianpikarililjan kanssa. Tai ainakin mahdollisuudet ovat suuret, pakkasyöt saattavat kääntää tilanteen huonommaksi. Kummassakin taimessa on nuput, en malta odottaa näiden kukintaa.

Lumikit ovat mukavasti lisääntyneet. Joka vuosi tulee pari kolme kukkaa lisää. Taustalla näkyy ihana liila kiurunkannus, etelänkevätesikkoa ja paljon pikkukäenrieskaa.

Vanhin elossa oleva jouluruusu on jo komea puska. Viime talvi oli jouluruusuille suotuisa, ei yhtään menetettyä tapausta. Jopa oman puutarhan siementaimet ovat hengissä.

Tammen alla kasvavat scillat ovat ottaneet kunnon leviämisspurtin. Unelma scillamerestä alkaa toteutua.

Keltaine meri meillä jo onkin, pikkukäenriskojen meri. Tällä kertaa suurin yhtenäinen alue on navetan takana, toinen on kivimuurien luona, sen kuvasin viime keväänä. Tämä on keväällä yksi lempikasveistani.

Tämän viikon vapaapäiviksi toivon sateetonta säätä, kylmä ei haittaa, mutta sateella ei ole kiva olla puutarhassa. 

Sillä välin puutarhassa

 Tällä hetkellä työ ja siihen liittyvät menot haittaavat puutarhaelämää. Iltaisin on ihan liikaa menoja ja velvollisuuksia. Niinpä olen yrittänyt hyödyntää pienetkin hetket puutarhassa. Eilen perjantaina tulin puutarhasta sisälle vasta iltayhdeksältä. Sain vadelman leikattua, tukinarut korjattua ja tehtyä pihan viimeiset haravoinnit. Oli täysin tuuleton ilta ja se oli hyödynnettävä haravointiin. Tein haravoinnin laiskasti, vain suurimmat lehtikasat pois, loput hoitaa ruohonleikkuri.

Viime syksynä hankin Virosta 'Kojou-no-mai' japaninkääpiökirsikan. Olin aika epäileväinen taimen selviämisen suhteen vaikka tein sille hyvän suojauksen. Myöhäinen istutus ei aina suosi puuvartisia kasveja. Tällä kertaa olivat kaikki tähdet kohdillaan ja kirsikka selvisi talven yli hengissä. Kukintaa en tohdi vielä odottaa. Ja ihan varmasti suojaan uudestaan jos ennustetut kylmät säät toteutuvat. 

Puunrungolla näkyy puutarhan tuorein koriste, pieni etana jonka on tarkoitus toimia pelotteena kotiloille. Tiedän, ei tuo oikeasti pelota mitään. Oli vain ostettava koska sopii niin hauskasti puun rungolle matelemaan. Olen etsinyt tuohon metallisia muurahaisia, mutta ne on myyty kaikkialta loppuun.

Arboretumin keltaiset hyasintit ovat runsastuneet mukavasti. Tuohon on istutettu jonkin pääsiäisen kukat, ehkä sellainen kolmen hyasintin purkki. Vaikka keltaisen hyasintin kukinnot ovat harvat, tekee väri sen, että kukinta näkyy kauas.

Tätä sinistä esikkoa hehkutin jo instassa (kuten myös hyasinttia). Se on niiden kaksi vuotta sitten Barnhavenilta tilattujen siementen jälkeläisiä. Lajike ei ole tiedossa sillä tilaamani siemenet olivat siemensekoituksia ja oli täysi yllätys mitä niistä kasvaa. Tätä voisin koittaa saada pienesti myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 16.6.

Kartanopionin alut ovat kuin pienet pölyhuiskat. Nämä ovat naapurista saadut, toivottavasti jaksavat tänä vuonna kukkia runsaasti, toistaiseksi ovat vasta harjoitelleet kukintaa. Kunhan huiskat tulevat vielä vähän esiin, näkyy niiden keskellä nuppu jos kukintaa on tulossa.

Tähdikki aloittelee kukintaansa. Olen ostanut tämän nuokkutähdikkinä, mutta Saila hienosti tunnisti tämän turkintähdikiksi. Tällä kertaa väärä kasvi ei haittaa, minulle kelpaa kumpi vain. Istutin tätä kahteen kohtaan, kumpainenkin kohta on kestänyt talven yli. Hortensiapuutarha on muutenkin osoittautunut kaikelle sinne istutetulle mieluisaksi paikaksi. Uskalsin napata aluetta kiertävän verkon pois jotta pääsen aloittamaan hoitotoimenpiteet. Kitkemään sinnikkäästi nousevat vuohenputket ja voikukat ja tietysti kuvaamaan kasveja.

Nyt joudan koulimaan tomaatit suurempiin purkkeihin ennen päivän puutarhatöitä.

Lunta ja scillakasvattamo

Toivottavasti tällä kertaa taivaalta tuli kevään viimeiset lumet. Tuntuu, että juuri kun on saanut pihan lumettomaksi ja edes vähän kuivemmaksi, tulee uudet kymmenen senttiä lunta. Talvi on ollut pitkä ja kevät kovin epävakainen.

Keisarit taipuvat lumen ja pakkasen vuoksi. Kaipa ne tuosta nousevat kunhan sää lämpenee.

Tänään sain töiden jälkeen mullattua luumulehdon. Siivosin sen viime viikolla, mutta sitten tuli muita menoja enkä päässyt puutarhaan muutamaan päivään. Eipä sinne olisi ollut muutenkaan mitään asiaa sään takia.

Pystykiurunkannusten kukinta meni nopeasti ohi, etten saanut niistä kunnon kuvaa. Ehkä osa kukinnasta pelastuu ja saan nauttia siitä edes hetken.

Syysmyrkkyliljat ovat tehneet kovasti sivusipuleita, olisikohan tuohon istutettu alunperin kaksi tai kolme liljan sipulia, vai mukuloitako ne ovat. Nämä eivät olleet moksiskaan takatalvesta.

Valkoinen palloesikko pulskistuu vuosi vuodelta. Suunnittelin suurta uskallusta, eli otan reunasta pari esikkoa kasvamaan uuteen paikkaan. Siemeniä voisi kerätä talteen kunhan muistaisi, palloesikkoa olisi kiva saada lisää.

Lopuksi otsikon scillakasvattamo. Olen joskus laittanut valkoista scillaa luumulehtoon. Jossain kohtaa siirsin scillat pois, mutta scilla olikin sitä mieltä, että se haluaa kasvaa luumulehdossa. Siirrän tätä joka vuosi muualle, mutta scilla kasvaa aina vaan. Kuva on suttuinen, koska otin sen vasta multauksen jälkeen. Siementaimia on pitkin ja poikin ja aina vain tämä iso kasvusto joka jakaantuu tehotuotannolla vuosittain.

Oma scillatehdas on oikein mukava asia.

Viikonloppuna on Lahdessa Pihapiirimessut. Olen messuilla lauantaina Lahden puutarhaseuran pisteellä. Toivottavasti näemme siellä.