Jumi

 Minulla on ollut vakava jumi blogin suhteen. Kirjoittamisen kynnys on noussut kohtuuttoman suureksi kirjoittamattomuuden aikana. Olen ollut väsynyt, en ole kovin kummoisia jaksanut työpäivien jälkeen. Työpsykologin mielestä se on normaalia kokemani trauman jälkeen. Olen siis käynyt ennaltaehkäisevästi työpsykologilla, jotta selviän henkisesti. Onni on työnantaja joka tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. 

Puutarhassa olen saanut lähes kaikki syystyöt tehtyä, enää puuttuu noin puolet suojaverkoista. Kasvimaan kääntämisen jätän suosiolla kevääseen, mitä sitä väkisin jos ei huvita. Rikkaruohot eivät katoa, jatketaan niiden parissa keväällä. Joitain kukkasipuleita tuli hankittua ja istutettua, lähinnä krookuksia ja posliinihyasintteja. En löytänyt mieleisiäni tulppaaneja joten ne jäivät hankkimatta. Pari jotain pientä sekoituspussia ostin eli muutama tulppaani sentään tulossa.

Austin-ruusut kukkivat pitkään eivätkä tunnu hätkähtävän ensimmäisistä kylmistä öistä. Kuva on otettu päiviä sitten, mutta katsoin tänään, että samainen The Pilgrim kukkii edelleen. Sille pitää saada tulevana suvena parempi tuki, onhan se oikeasti köynnösruusu.

Koristeomenapuu 'Musta Rudolf' on leiskuvan punainen syysvärissään. Tämä taitaa olla punaisin kaikista puutarhan syysväreistä, enemmän on keltaista ja esimerkiksi punatammi on vieläkin täysin vihreä.

Hauskoja sieniä putkahtelee milloin minnekin. Nämä hattivattien esikuvat ovat hortensiapuutarhassa pötköttelevän koivunrungon kyljessä.

Muutaman yönä on ollut hallaa ja onpa tainnut olla ensimmäiset pakkasyötkin. Aurinko sulattaa nurmikon kuuran nopeasti.

Terttuaralian kasvu oli todella myöhässä, mutta ehti se tehdä mustat marjansa. Tarkkasilmäinen voi löytää kuvasta parikin pyjamaludetta. Ensimmäistä kertaa näin niitä meidän puutarhassa. Taustalla näkyy yksi mustavalkoinen linssilude, sellainen myyrien ylin ystävä. 

Ensi viikolle sääennuste ennustaa lämpenevää. Yöt ovat kuitenkin kylmiä ja eläimet alkavat hakeutua puutarhaan. Ensi viikon tavoite voisi olla saada ainakin osa puuttuvista verkoista paikoilleen. Lintujen ruokinnan aloitin tänään, kyllästyin ikkunalautoja naputteleviin tirppoihin.

#suuntanaomavaraisuus, huhtikuu 2024, alku

 Kuukauden aiheena oli kertoa mistä aloitin omavaraisemman elämän. Omalla kohdalla kipinä on syttynyt jo kauan sitten, se kohosi haluksi muuttaa maalle, rauhalliseen ympäristöön vanhaan taloon. Viisi vuotta etsimme sopivaa kohdalle kunnes kohdalle tuli tämä Arvila vuonna 2005.

En silloin vielä tiennyt miten puutarhaharrastus vie minut mukanani. Puhun tässä nyt lähinnä puutarhasta vaikka omavaraisuus on kaikkea muutakin.

Ensin tuli pieni, nopeasti muutamasta ikkinapokasta kyhätty kasvihuone. Paikka on sama kuin nykyisen pienemmän kasvihuoneen paikka. Myös kasvimaan paikka on sama, samoin mansikkamaan. Mansikat kasvavat edelleen samojen kaarien alla, muovi maassa on vaihtunut laatikoihin. Kierrätystä on harrastettu puutarhassa sen alkuajoista lähtien. Kaikki hyödynnetään mitä omista nurkista löytyy, jos ei löydy niin ensin katsotaan löytyisikö joltain muulta käytettynä ja vasta sitten ostetaan uutena. Kuvan trampoliini kesti viime kesään asti, viimeiset vuodet se oli lastenlasten pihassa. Aika hyvä elinkaari, 18 vuotta. Osa metalliosista otettiin talteen jatkokäyttöä varten.

Puutarhan rakentamisen ohessa on korjattu rakennukset. Kuvassa on aitta ennen sen kunnostamista. Kaikessa kunnostamisessa on noudatettu periaatetta jossa käytetään samoja materiaaleja kuin ennenkin on käytetty ja tehdään mahdollisimman paljon itse. Aitassa on taas huopakatto ja pellistä kyhätty parven kaide on taas puusta. Koko rakennus on nostettu ja suoristettu.

Alkuaikoina hyötytarhalla oli suurempi merkitys kuin nykyisin. Nyt pääosassa on kauneuden takia istutetut kasvit. Luumulehdosta löytyy molempia. Alku oli karu. Nykyisin kivituhkakäytävää reunustavat kivet tiilien sijaan. Luumu- ja kirsikkapuut ovat kasvaneet satoa tuottaviksi puiksi. Laatikoissa kasvaa mansikkaa ja koko ympäristö on istutettuna.

Joka vuosi joudun ostamaan multaa vaikka en tykkää siitä. Puutarha on niin suuri, etten millään pysty olemaan maa-aineksen suhteen omavarainen. Se mitä löytyy, käytetään tarkkaan. Navetan kunnostamisen yhteydessä sen ympäröivä maa muokattiin puutarhaksi. Silloin siivilöin kymmeniä kottikärryllisiä maata kaiken maailman roskasta ja rikkaruohoista jotta saan sen hyötykäyttöön. Tätä tehdään edelleen. 

Arboretumin alkuaikoja. Puutarhan yhteydessä ei voi olla mainitsematta sen terveyshyötyjä. Minulle se tarkoittaa sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia. Mieli lepää ja palautuu puutarhaa hoitaessa. Askelia kertyy kottikärryjen kanssa kulkiessa, lihakset saavat työtä miljoonissa kyykyissä ja kumarteluissa. Lopulta hyötyy vatsa itse kasvatetusta, puhtaasta ruuasta. 

Eikö sovi unohtaa sitä faktaa, että tämä puutarhani tuottaa iloa myös muille. Voin jakaa sen antimia eteenpäin, sitä saa tulla katsomaan Avoimiin Puutarhoihin ja sen elämää voi seurata tämän blogin välityksellä.

Suuressa mittakaavassa en keksi mitä tekisin toisin. Olen tyytyväinen tähän kaikkeen.

Päivitän alle sunnuntaina aikana linkit muiden postauksiin. Tuttuun tapaan näitä luotsaavat Tsajut ja Korkeala.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-4-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Näkymää aitan parvelta

Kävin kuvailemassa puutarhaa aitan parvelta, tai mikä lie se kulkusola aitan yläkerran huoneisiin onkaan. Pitäisi kuvata useamminkin, olin ihan unohtanut miten hyviä yleisnäkymiä sieltä saa kuvattua. 

Kasvimaa kokonaisuudessaan. Humalat kasvoivat tänä vuonna komeasti kiinanportin ympärille. Mietin leikkaisinko ne jo syksyllä kompostiin vai vasta keväällä. Yleensä olen leikannut keväällä.

Luumulehto. Näkymää peittää hyvin tiheäksi kasvanut unkarinsyreeni joka on pihan alkuperäisiä syreenejä, se siirrettiin tuohon talon kivijalan vierestä. On muuten harvinainen syksy sillä yleensä koivuista tippuu lehdet ennen syreenejä, nyt on toisinpäin.

Ja kun käännytään lisää oikealle löytyy uusi kasvihuone ja sen tienoo. Näkymä on nykyään hyvin avara kun pellon edessä kasvaneet pusikot on raivattu. Mustan ja ruskean kankaan peittämä alue jäi ensi vuoden työmaaksi. Keskeltä tulee kaareva kivituhkakäytävä nurmikolle saakka, sen ympärille istutuksia, lähinnä perennoja. Kuvista näette myös sen, ettei täällä ole naapurin ihan lähellä vaikka oikeasti ovat lähellä mutta eivät vaan näin pellon puolella.

Löysin yhdestä jouluruususta nuppuja. Pienoinen ihme ja näin aikaisin syksyllä. Kuvassa on toinenkin ihme, nuo kaikki pienet vihreät pläntit ovat esikon siementaimia. Niitä on kymmeniä tällä hetkellä. Keväällä tilanne voi olla talven jäljiltä toinen, mutta eiköhän edes muutama selviä.

Tein juuri äsken japaninruusukvittenin hedelmistä kvittenihilloa. Ensimmäistä kertaa tuli hyödynnettyä kvittenin hedelmät. Eipä niitä paljoa ollut mikä oli ihan hyvä sillä työmäärä niiden kanssa oli ihan riittävä. Poistin siemenet mutta en siemenkotia enkä kuoria. Keitin lohkot pienen vesimäärän kanssa ja siivilöin siivilän läpi, kodat ja kuoret jäivät siivilään. Hilloa tuli kaksi pientä purkkia. Maku on mielenkiintoinen, en ihan tiedä tykkäänkö vai en, ehkä tykkään. Kvitteneissä totisesti on paljon pektiiniä, sekin tuli huomattua, keitos oli puuroa heti kun oli hetken kiehunut. Laitoin silti hillosokeria sekaan.

Otin osan siemenistä talteen ja ajattelin kylvää ne johonkin kasvimaan nurkkaan, jos edes muutama itäisi. Haluaisin ruusukvitteniä uuden kasvimaan tienoille, siinä olisi sopivan aurinkoinen paikka. Minulla on mielikuva, että nämä tarvitsevat kylmäkäsittelyn joten kylvö on parasta tehdä mahdollisimman pian.

Umpihankeen

 Eipä ole juurikaan puutarhassa tekemistä sillä kaikki on peittynyt umpihangen alle. Kaikki varjostusverkotkin ovat tiiviin lumipeitteen alla. Kulku tapahtuu tiukasti auratuilla poluilla ja pihatiellä, muualle ei ole mitään asiaa, lunta on polveen saakka. Epätoivoinen en ole, kun vertaa eri vuosien kevätkuvia niin joka vuosi lumet ovat sulaneet, joskus pari viikkoa myöhemmin ja joskus pari viikkoa aikaisemmin.

Täällä alapihalla olevat rakennukset, kasvihuoneet ja aitta keräävät vain hyvin vähän lunta katoilleen. Hyvä juttu, ei tarvitse aloittaa pudotuspuuhia. Lumikerros maassa on vankka ja paksu, kohta yhtä paljon kuin pari vuotta sitten kun oli kunnon lumitalvi.

Aurasin polun kompostorille sunnuntaina. Otti vähän voimille viikonloppuisen lumimyräkän jälkeen, kaikki oli kinostunut umpeen. Tänään tein polun karjakeittiön ovelle, se pari metriä meni ihan kevyesti. Tai kyllähän siinä hengästyi, kunto on vieläkin ihan nollissa vaikka montaa asiaa jo jaksaa tehdä. No eipä ihme, keuhkolääkäri soitti tänään ja kertoi uusien keuhkokuvien tulokset. Paranemaan päin mutta juosteita on vielä sen verran, että uusi keuhkokuva on parin kuukauden päästä. Keuhkoni olivat pahat siinä kohtaa kun menin sairaalaan, näin lääkäri kertoi. Olen palaamassa töihin, mutta oma toive on osa-aikaisena, niin, että tekisin vain toimistotöitä puoli viikkoa. Se oli myös keuhkolääkärin suositus. Tässä kohtaa olisi pari sanaa sanottavana oman terveyskeskuksen toimintatavoista mutta jääkööt nyt kuitenkin.

Yhdessä yössä syntynyt jänisten polku. Ristihuulia riittää vaikka niitä metsästettiin viikonloppuna tästä ihan meidän vierestä. Verkkoja en pääse nostamaan paksun lumen takia, mutta eipä se onnistuisi muutenkaan, suurin osa verkoista on rautapiikeillä maassa kiinni. Onneksi moni kasvi on sellainen joka ei pahastu jos latvaa tai oksaa vähän maistellaan.

Kiitollinen olen siitä, että on tilaa mihin aurata lumet. Se kuitenkin rajoittaa puutarhan laajentumista, arboretumissakin on jätettävä kunnon kaistale ilman kasveja koska juuri tuohon kohtaa aurataan lumet. Lumen alla moni kasvi vielä selviäisi mutta traktori voisi tehdä tuhoja.

Rauhallista on. Nautin tästä hiljaisuudesta ja rauhasta, kun voi kävellä omalla pihalla näkemättä ketään juuri ne karmeimmat pihavaatteet päällä mitä vaatekaapin uumenista löytyy. Ja vielä enemmän nautin kun tajusin, ettei tässä ole kuin pari viikkoa kun kylvän ensimmäiset tomaatit, pääkylvö on maaliskuun alussa. Ihanaa kaivella multasäkki esiin, testata toimiiko vanhat kasvilamput, jännittää tapahtuuko itämistä ja tuntea sormenpäissä ja nenässä sen pienen sirkkataimen vahva tomaatin tuoksu.

En malta odottaa.

Jatkoa edelliseen

 Mies ilmoitti eilen aamulla, että liian kuuma päivä saunan kattohuovan asennukseen, sen sijaan hän alkaa möyriä traktorilla aitan takana olevaa aluetta.

Pari päivää sitten näkymä oli tämä. 

Ja aitan takana oleva kukkula näytti tältä.

Nyt kasvihuoneella näyttää tältä. Pikkasen on myllätty lisää.

Kukkula on kaivettu matalaksi ja sen keskellä olevan iso kuusen kanto tuli näkyviin. Kanto on niin suuri ja vahvasti maassa kiinni, että meidän traktorilla sitä ei saa kaivettua pois. Niinpä kanto todennäköisesti jää tuohon. Takana oleva multa tasataan aitan taakse ja tähän kannon ympärille. Ja kauempaa näkyy, että saunan katon suora lape on saanut uuden huovan.

Kiviä löytyi runsaasti, sekä isoja että pieniä. Kaikki suuret ovat sellaisia joissa on toinen puoli aivan tasainen, sellaisia pöytäkiviä. Jokaiselle kivelle löytyy käyttöä kasvihuoneen lähistöllä, suuremmat saa tuupattua traktorilla paikoilleen, pieniä voi kantaa tai pyöritellä. Hetki on mietittävä miten haluan asetella kivet, niitä on nimittäin runsaammin kuin osasin edes ajatella, suurin osa oli mullan alla piilossa.

Ja tietysti löytyi rautalankaa. Onneksi ei hajoittanut mitään tai tarttunut kiinni.

Tässä on unelmien kivi jota olen kuvannut aiemminkin. Puutarhajalkineeni antaa mittakaavaa. Kivi pitäisi kaivaa jollain konstilla pois aitan alta ja siitä tulee kasvihuoneen porraskivi. Sitten joskus kun on tunkkeja riittävästi aitan tukemiseen  ja sopivaa konevoimaa kiven siirtämiseen.

Työtä riittää ennen kuin alueella on kivet paikoillaan ja kasvit maahan istutettuina.

Ikkunoita ja kukkia

Lauantaista ei tullutkaan täysipainoista puutarhapäivää. Piti hakea kaupungista peltilistaa kasvihuoneen ikkunoihin ja sen jälkeen edessä oli kahden neliruutuisen ikkunan lasitus ja kittaus. Mies päätti tehdä kasvihuoneen sivuille mittatilausikkunat jotta ikkunoiden väliin ei tarvitse laittaa lautoja. Ja koska olen perheen kittausvastaava niin ei auttanut muu kuin tarttua työhön vaikka yhtään ei huvittanut. Urakan valmistuttua tuli kiire puutarhaan, että ehdin olla siellä edes hetken. 

Kirjopikarililjat viihtyvät luumulehdon keskiympyrässä. Ne ovat lisääntyneet muutaman taimen verran, kylvänkin aina siemenet kukkineista kasveista tuohon jotta lisääntyisivät vieläkin enemmän.

Luumulehdon istutusalueelle kirjopikarililja on tullut ihan itsekseen toisen taimen mukana ja on levittäytynyt mukavasti useammaksi taimeksi. Täällä keltainen käenrieska on vallannut kaikki istutukset mutta se ei haittaa, se on kaunis ja häviää myöhemmin muiden kasvien jalkoihin.

Myös arboretumista löytyy kirjopikarililjaa. Taitaa olla niin, ettei ole montaa istutusaluetta missä sitä ei kasvaisi. Viihtyy puutarhassani ja on yksi lempikasveistani. Muista pikarililjoista ei voi sanoa samaa, siis viihtymisen suhteen.

Myös esikot ovat lempikasvejani. Tässä yksi viime vuonna hankittu herkku. Esikko 'Victoriana Black Lace' kukkii. Ja miten paljon siihen on tulossa kukkia.

Esikoista teen ihan oman postauksen kunhan viimeisetkin kukkivat. Aitta ei muuten ole kaatumassa vaikka kuvassa näyttää siltä. Aitassa pitäisi tehdä kevätsiivous mutta olen vetkutellut sitä, ei kuulu lempipuuhiini kuten ei muutkaan kevätsiivoukset jos puutarhaa ei lasketa. Aitan kohdalla näkyy pieni köynnösteline joka kuuluu 'Princess Kate' kärhölle. Se on tehnyt pari alkua näkyviin  joten nyt voi hurrata, hengissä on.

Ruusuherukka availee kukintojaan.

Mutta tässä on todellinen tilanne. Jänikset söivät kaksi kolmesta pensaasta niin, että vain alimmat, lumen alla olevat oksat säilyivät. Ne sentään kukkivat mutta eihän pensas ole kaunis näin. Ensi talveksi täytyy tehdä parempi suojaus sillä toinen pensas jopa kaivettiin esiin lumen alta jotta sitä pääsee popsimaan. Tuntuu olevan erityistä jänisten herkkua vaikka marjovat herukat saavat olla rauhassa.

Talon edustalla oli pieni yllätys. Olen joskus kauan sitten istuttanut tähän hämyvuokkoa enkä ole nähnyt sitä moneen vuoteen. Nyt idänunikon kyljestä on ponnistanut yksi taimi esiin. Lajike taisi olla 'Royal Blue' mikä sopii teemaan sillä vieressä kasvava idänunikko on 'Royal Wedding' lajiketta.

En tajunnut ottaa lasitetuista ja kitatuista ikkunoista kuvaa mutta tässä pokat maalattuina. Nyt puuttuu enää toinen kerros maalia ja sitten ikkunat voi kuivumisen jälkeen asentaa paikoilleen. 

Suunnitelmia

 Harras toive on saada uusi kasvihuone tänä vuonna valmiiksi. Katto, lattia ja osa seinistä puuttuu vielä, mutta se ei onneksi estä suunnittelemasta ja haaveilemasta miten kasvihuoneen edusta täytetään kasveilla ja istutuksilla.

Tässä laajempaa kuvaa miten uusi kasvihuone sijoittuu puutarhaan. Kuva on otettu navetan katolta elokuussa 2018. Aitan vasemmalla puolella näkyy vihreää pressua maahan levitettynä, se on kasvihuoneen kohta ja siitä aina kasvimaalle saakka on tyhjää tilaa. Koivujen taa jää piiloon luumulehto. Tilaa saa jäädä edelleen, mutta kasvihuoneen eteen haluan jotain istutuksia.

Kuva on kesältä 2020. Laajensin istutusaluetta jonka läpi kulkee kivistä tehty polku. Polkua on mahdollisuus jatkaa jos tämä istutus laajenee. Pitää kuitenkin miettiä ruohonleikkurin reitti, sille on jäätävä tilaa eikä umpipusseja saa syntyä. Kasvihuoneen vasempaan reunaan tulee leveä köynnöstuki kärhöille, raudoitusverkosta saisi hyvän. Köynnökset rajaisivat maisemaa luontevasti kasvihuoneen jatkona. Toisaalta kasvihuoneen päädyn suurista ikkunoista tulee avattavat, peittääkö auki olevat ikkunat näkymät kärhöihin?

Lokakuussa 2020 on tullut otettua suunnittelun kannalta hyvä kuva. Tiilipinot tulevat häviämään. Niiden edessä näkyy pieni pläntti epämääräistä kasvillisuutta. Siinä on helmipihlaja, ruusu 'Ilo' ja punainen lupiini. Mutta tuohon kasvihuoneen eteen on nyt vapaa mieli suunnitella ihan mitä vain. Yksi idea on suuria ruukkuja huoneen oven oikealle puolelle ison laattamaisen kiven päälle. Kivi on ihan lähellä mutta se on aitan alla lähes kokonaan. Olen saanut miehen mielen jo kääntymään sille kannalle, että kivi kaivetaan ylös ja siirretään kasvihuoneen eteen, joko portaaksi tai alustaksi ruukuille.

Kiviä on lisää, niistä voisi tehdä hiekan päälle kollaasin ja kivien päälle ruukut. Tai sitten ruukut suoraan hiekan päälle. Huoneen vasemmalle voisi tehdä paikan ruohosipulille, oikein jättimäiselle pehkolle ruohosipulia. Näin pitkälle olen päässyt suunnittelussa mutta sitten pää lyö tyhjää. Vaan entä jos jättääkin paikan vielä avoimeksi eikä edes suunnittele enempää. Idea voi tulla vasta sitten kun edelle kerrotut asiat ovat toteutuneet.

Kasvihuoneeseen läheisyyteen liittyy olennaisesti kumpare joka näkyy heti tiilipinojen takana. Siitä kadettiin iso kuusi ja kanto jätettiin paikoilleen. Myös tuo alue on kasvitettava jotenkin. Ensin se pitää kuitenkin peittää ja hävittää rikat pois. Peittäminen tapahtuu keväällä. Useampi kerros pressuja päällekkäin ja sitten jätetään hautumaan pariksi vuodeksi. Mielessäni kutsun kukkulaa keijukukkulaksi vaikka pressujen kanssa paremmin sopisi peikkomäki. Kuvassa muuten näkyy se iso kivikin josta puhuin, aitan alla, keskellä. Kyllä sen pois saa mutta vaatii vähän konehommia.

Joku pienikokoinen koristekirsikkakin voisi olla kaunis kasvihuoneen lähellä. Koristeomenapuu 'Hopa' on jo istutettu. Kirsikka voisi mahtua tuonne kasvihuoneen vasemmalle puolelle. Toisaalta olen miettinyt että jos loput tiilen hyödyntäisi muuriksi joka lähtisi kasvihuoneen seinästä ja jatkuisi niin pitkälle kun tiiliä riittää. Muurissa voisi olla pieni portti tai edes ikkuna-aukko. Näin vasemmalle muodostuisi mukavan lämmin paikka aremmallekin kasville.

Nyt melkeinpä tekisi mieli mennä kaivamaan lumet pois ja aloittaa työt jo mutta ehkä maltan. Sen sijaan taidan kaivella esiin puutarhalehdet varastosta ja selailla löytyisikö niistä kivaa ideaa jolla päästä näissä suunnitelmissa eteenpäin.

Tammikuinen aurinko

Olipa tänään mahtava auringonpaiste. Sen kunniaksi muutama kuva tammikuisesta pihamaasta auringonsäteiden hyväillessä rakennuksia ja puutarhaa.

 Lumetonta on ja kaikki syksyn lehdet haravoimatta. Ensimmäinen kerta kun jäivät kaikki kevääseen ja syynä on syksyn ainaiset sateet. Kuvan iso puu on koristeomenapuu, sen leikkaus olisi vuorossa tänä keväänä, ihan vain pientä muodon parantelua ettei puu vahingoitu.

 Koristeomenapuun alla on itsestään levinnyt taponlehti joka on tuuheutunut mukavasti parissa vuodessa.

 Viime talvena jänikset söivät karhunvatun niin matalaksi etten saanut siitä syksyllä yhtään satoa. Tänä vuonna hoidin homman paremmin. Karsin osan oksista, sidoin loput kiinni tukiin ja ympäröin taimet verkolla. Tänä vuonna pitäisi tulla satoa ellei jänikset keksi kiivetä kivimuurille ja syödä karhunvatun sitä kautta.

 Samainen kivimuuri yläpäädystä kuvattuna. Kärhö jäi leikkaamatta ja sen ruskeat versot koristavat muutenkin aika ruskeaa maisemaa.

 Kasvimaalla loistaa pieni oranssi yksityiskohta. Siinä on valeistutuksessa pari omenapuun taimea ja muita taimia joiden alkuperää tai nimeä en enää muista. Oranssi kori suojelee taimia samaisilta jäniksiltä kuin verkko karhunvattua.

 Kunhan kevät koittaa kunnolla alkaa navetan eteläseinustan remontti. Ovet ja ikkunat korjataan ja ne hirsiosat joita ei vielä ole maalattu, saavat uuden punamultakerroksen pintaansa.

 Talomme auringon loisteessa. Harmi ettei aurinko vielä lämmitä, pakkasta kuusi astetta joten kaikkiin uuneihin oli laitettava tulet. Puuhellalla valmistui muutama litra mehua. Marjoista huomaa viime kesän kuivuuden, eivät mehustu kunnolla.

Pienet mehitähdet poikasineen. Poikasille olen suunnitellut pari uutta kohtaa puutarhassa, kivimuurin koloihin ja uusille kiville arboretumissa. Sitten keväällä kun tästä talvesta on selvitty.