Varjoliljoja

 Kiitos kaikille meillä vierailleille. Oli uusia vieraita ja vanhoja tuttuja, kaikkiaan lähes 300 kävijää. Sää ei suosinut, mutta puutarhaväki on sitkeää ja osaa pukeutua oikein.

Avoimien jälkeen olen tehnyt puutarhassa vain kevyitä hommia, katkonut kukkineiden perennojen varsia, nyppinyt kukkineita pioneja pois ja muuta sellaista kevyttä. Pari uutta ideaa muhii ja arboretumin vanhin perenna-alue tulee muuttumaan vähän eli kaivan sieltä osan kasveista pois ja teen tilaa niille jotka haluan säilyttää.

Mennään kuitenkin itse asiaan, varjoliljoihin. Osa on vielä nupuillaan, marhanliljat aloittelevat, niistä voi tehdä oman postauksensa. Tämä suosikkini pääsi ensimmäisiin kuviin. Uskomattoman upeaksi kasvustoksi levinnyt marhanliljan ja varjoliljan risteymä jota kutsun vadelmasorbetiksi.

Tässä vielä lähikuvaa sen väristä jota on vaikea kuvailla.

Sopii yhteen myös pionin kanssa. Pionin olen hankkinut vuoripuonin nimellä ja sen piti olla tummanpunainen kerrottu. Siirsin pionin pari vuotta sitten ja olen sydän kurkussa pelännyt sen häviämistä. Tänä vuonna suvaitsi jo kukkia.

Tässäkin loistava, sattumalta tullut yhdistelmä varjoliljaa ja tummanpunaista pionia.

Sama varjolilja kuin edellisessäkin kuvassa. Nimetön kaunotar jonka terälehdet ovat melko täysin pilkuttuneet.

Valkoisia varjoliljoja löytyy muutama yksilö. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta olen sitä mieltä, että jossain kohtaa varjoliljan sipuli jakaantuu ja alkuperäinen sipuli kuolee. Siinä kohtaa kukinta on heikkoa kunnes sivusipulit ovat kasvaneet ja kukkivat hyvin. Kaivoin nimittän yhden valkoisen ylös ja sieltä löytyikin kuusi pienempää sipulia vieri vieressä. Olin ihmetellyt miksi ei enää kuki hyvin.

Tässä vaaleanpunainen kaunotar joka on haettu erään vanhemman rouvan puutarhasta edellisen valkoisen kanssa. Tällä pilkut jäävät kukan terälehden tyveen. Pitää muistaa kuvan myös täysin pilkuton varjolilja, se on meidän oman kylän alkuperäisiä kasveja.

Viimeisenä hyvin vaalea pilkullinen varjolilja. Tätä kasvaa useammassakin paikassa, tämä taitaa olla niiden siementaimi. Taustalla näkyy miten iiris 'Red Masterpiece' kukkii edelleen, se aloitti muutama viikko sitten kesäkuussa. Viileät kesäsäät ovat myös hyvä asia jos ajatellaan sitä kukinnan pituuden kannalta.

Säätiedote näyttää lupaavalta, lämpöä ja aurinkoa vihdoinkin tiedossa.

Viikonloppu Virossa

Onpa taas elämä täynnä menoja, puutarhaan en ole ehtinyt viikkoon oikeastaan yhtään. Tällä viikolla lähes sama tilanne. Tai jos aikaa on ollut, on taivaalta tullut vettä. 

Viikonlopun vietin Virossa. Kävin lauantaina Paunveren markkinoilla ja yötä oltiin Tartossa. Kotona olin sunnuntaina myöhään, oikeastaan yön puolella. Tiesin, että markkinoilla on myynnissä myös taimia kaiken muun markkinakrääsän ohessa. Tyylikkäästi menin pikakelauksella krääsäkojut ohi ja suuntasin katseeni taimiin, ryhmämatkalla kun olin niin aikaa oli erittäin rajatusti.

Marhanliljoja, tai varjoliljoja, kummin vain. Kaksi sipulia ostin. Värin pitäisi olla kuvien mukainen.

Vasta toisella kierroksella hoksasin, että vieressä myydään sekoitusta, 0,30€ kappale. Ostin kolmen euron erän, taisin saada pari ylimääräistä kaupan päälle. En malta odottaa millaisia näistä kasvaa. Sipulit pitää syynätä tarkkaan ennen istuttamista, Virossa on espanjansiruetanaa enkä halua niitä meille.

Kun vastaan tulee uusi lajike rotkolemmikistä, onhan se hankittava. Lajike on 'Alexanders Great'. Toivottavasti talvehtii hyvin.

Ja sitten tämä syreeni mitä olen himoinnut siitä lähtien kun tämän ensimmäisen kerran hankin ja taimesta kasvoikin 'Moskovan Kaunotar' syreeni. Toivottavasti nyt sain oikean lajikkeen.

Siinä viel kumpikin taimi, syreeni ja brunnera. Syreeni saa paikan arboretumista, sieltä pitää siirtää pois yksi pallotuija. Brunnera päätyy hortensiapuutarhaan muiden kavereidensa joukkoon.

Sokerina pohjalla taimi joka meinasi jäädä huomaamatta. Ihana koristekirsikka prunus insica. Tämän istutan hortensiapuutarhaan, se lienee tarpeeksi suojaisa paikka ja savimaa on riittävän syvällä. Itse taimesta ei ole kuvaa, mutta otan sen istuttaessa, ihan mukavan kokoinen pensas se on jo. Hintaa tällä oli 15€. Yritin tinkiä mutta myyjä taisi nähdä miten haluan tämän ostaa.

Taimia oli paljon muitakin, iski runsaudenpula. Hostaharrastajille olisi ollut myynnissä vaikka ja mitä, muutamaa katselin mutta en ostanut, ehkä olisi pitänyt. Toistaalta työtä on jo näidenkin istuttamisessa ja tässä pitäisi ehtiä tehdä muitakin syksyn puutarhatöitä. 

Jälkijunassa

 Tuntuu, että puutarhassa tapahtuu lyhyessä ajassa niin paljon, että jokainen postaus on vähän jäljessä. Mutta ei se mitään, tilanne taitaa olla sama kaikilla. Lisäksi puutarhassa tulee vietettyä aikaa töiden jälkeen myöhäiseen iltaan saakka ja sitten on liian väsynyt olemaan koneella.

Viime viikolla luumupuut olivat täydessä kukassa, nyt kukat jo pudottelevat terälehtiään. Onni oli viikonlopun hyvät säät, pölyttäjiä riitti ja on toiveita saada luumuja tänäkin vuonna.

Koristeomenapuissa kuten kuvan ruusuomenassa on jo suuret nuput. Nuppuja on myös Hopassa ja Makamikissa jonka istutin vasta viime syksynä. Lisäksi marjaomenapuu tekee kukkia ihka ensimmäistä kertaa ja puu on täynnä nuppuja.

Minulla oli parempikin kuva kukkivista tuomipihlajista ja risuaidasta pellolta päin kuvattuna mutta se kuva ei suostunut siirtymään puhelimesta tietokoneelle. Siirtymissä on ollut muutenkin ongelmaa, kuvat tulevat koneelle viallisina. Ehkä liikaa kuvia koneella ja liian vanha kone.

Eilen aloitin kasvihuoneen edustan istutukset. Tänään sain maahan toissaviikolla saamani varjoliljat. Kävin kaivamassa ne puutarhasta missä olisivat jääneet ruohonleikkurin kitusiin väärässä paikassa kasvavina. No minä tietysti pelastin kun kerran se mahdollisuus annettiin. Kukkien väreistä ei ole tietoa joten jänniä hetkiä on tiedossa. Harmaassa ruukussa on siirtotaimi omasta puutarhasta, valkoinen varjolilja joka kasvoi ennen pyykkikallion penkissä. Sekin pääsi kasvihuoneen edustalle.

Yritän tehdä uusista istutuksista mahdollisimman luonnollisen jatkumon vanhaan istutukseen. 

Kivipolku jatkuu kapeampana, se on uudella alueella lähinnä huoltopolku. Vielä muutama taimi minulla on tuohon, loput on hankittava kunhan keksin mitä tarvitsen. Käytäville tilaan kivituhkaa, mutta ensin pitää tehdä hintavertailu. Tuleeko edullisemmaksi noutaa itse, vai tilata valmiiksi pihaan. Myös noutamiseen kuluva aika pitää huomioida.

Kasvihuoneen ja aitan väliin tein istutuksen jo viime syksynä. Siirsin siihen ensin kaikki pyykkikallion valkoiset pionit. Mukaan tuli vähän arovuokkoa ja etualalle laitoin uutuuskellukkaa jonka lajiketta en nyt muista. Ja tietysti paljon tulppaaneja. Jouduin tekemään penkin pitkälti pussimullalla ja pelkäsin kovasti nouseeko siitä turpeesta keväällä mitään. Ihmeen hyvin nousi, lähes kaikki pionitkin. Tulppaanit toivottavasti nousevat tulevinakin vuosina.

Suvena

 Sanasta suvi minulle tulee aina mieleen kesäkuu, alkava kesä. Suvi on yhtä kuin hennon vihreä, vielä näkyvissä oleva multatila, nuppuiset kasvit, se hetki kesässä kun mukana on vielä odotusta. Ja sitä kaikkeahan kesäkuu on. Kesäkuuhun on aikaa vielä neljä kuukautta mutta jos ne menevät yhtä nopeasti kuin edelliset neljä kuukautta niin voi sanoa suven olevan nurkan takana.

Tulppaanit kuuluvat myös kesäkuuhun. Nämä tummat ovat lemppareitani. Lajike on 'Queen of  Night'.

Syksyllä 2019 ostin kokeeksi alennusmyynnistä -70% alennuksella kaksi alppiruusua. Toinen niistä oli alppiruusu 'Tiuku'. Se kukki näin hienosti ensimmäisenä keväänä. Tämä oli viimeinen niitti alppiruusumetsikön perustamiselle. Jos näin herkkä kaunotar selviää ilman varjostuksia ja suojauksia, niin varmasti selviävät muutkin alppiruusut. Metsikkö on suojainen paikka jossa ikivihreät katajat varjostavat aluetta ympäri vuoden. Katajia istutin aukkokohtiin vaikka pieniähän ne vielä ovat, taimet kun kaivoin ojasta.

Kasvihuone sai tomaattinsa. Tuli keskinkertainen tomaattivuosi runkotomaattien suhteen, vain pari lajiketta saa jatkoa. Tälle kesälle tein aika metsästyksen ennen kuin onnistuin löytämään luumutomaatti 'Mandat H' siemeniä, nyt on tehty tilaus Ruotsiin ja toivottavasti se tulee perille. Pensastomaattien suhteen kesä oli parempi, ne tekivät huiman sadon joten samoja lajikkeita tulee tänä vuonna.

Yksi asia mihin rakastuin tässä pihapiirissä olivat syreenit. Rakastan niitä edelleen. Nämä syreenit pidetään puumaisina ja alusta ilmavana. Latvustoa saavat kasvattaa ihan rauhassa.

Viime kesänä laukat kukkivat pitkästä aikaa komeasti. Silti ne eivät ole minun juttu. Tai tämän puutarhan juttu. Eivät ne viihdy tiukassa savimaassa. 

Vuorijumaltenkukka yllätti ja kesti lumettoman talven. Kukki runsaasti ja pitkään sekä osoitti olevansa hyvä ystävä viereisen kuolanpionin kanssa joka kukki ensimmäistä kertaa. Nämä tulivat ihan sattumalta vierekkäin, en nimittäin tiennyt yhtään minkä pionin tuohon istutin. Vuorijumaltenkukan pitäisi kai levitä siemenestä. En kerännyt siemeniä talteen mutta varistelin kaikki tuohon alkuperäisen kasvin viereen sillä ajatuksella, että poikasia voisi tulla.

Keväällä 2019 aloitettu pionien siemenkasvatus ylitti kaikki odotukseni. Sain niistä lopulta täydet kymmenen taimea jotka siirsin kesäkuussa purkkeihin kasvamaan, ja tietysti varjoon. Syksyllä siirsin taimet purkeista maahan, nyt jännittää nouseeko niistä keväällä mitään.

Kesäkuun lopulla ruohosipuli kasvaa tuuheana kasvustona, ei edellisen kesän veroisesti mutta kuitenkin hyvin. Tein jakamista mutta ei sitä mistään huomaa, ruohosipulin kasvuvoima on valtava. Äidilläni tämä oli talvehtinut parvekkeella pienessä ruukussa. Ruohosipulin alkuperäinen kanta on tästä pihalta löytynyt pieni ruohosipulitupas.

Kesäkuussa sää oli ilmeisen loistava ja lämmin koska Alma köllötteli illalla betoniportaalla. Kaverina on ruukussa kasvava kärhö 'Princess Kate' ja käenkaalit. Prinsessa päätyi syksyllä maahan, en olisi onnistunut pitämään sitä hengissä sisätiloissa talven yli. Taustalla näkyy talon toisen puolen kivijalka. Sen edessä oleva istutus on ikuinen murheenkryyni enkä ole keksinyt mitä siihen voisi istuttaa. Maa on kovaa savea, joko märkä tai rutikuiva. Katolta tippuu sekä vedet että lumet. Korte kasvaa valtoimenaan ja aurinkoa on niukasti.

Oranssi ei ole missään kohtaa lempivärejäni, ei edes puutarhassa. Silti jostain syystä tykkään tästä pihan alkuperäisestä idänunikosta ihan hulluna. Se on kukkiessaan epäsiisti lurjake mutta silti niin kaunis. Kukinnot viistävät maata tai sitten ovat taivasta kohden, koskaan ei voi tietää mihin päin sohottavat. Lisäämiseen on hyvä vinkki. Kaiva juurta, leikkaa kasvi pois ja laita juuri maahan, muutaman sentin pätkä riittää. Sieltä se seuraavana vuonna ponnistaa ylös. Tämä ei siis tee itävää siementä joten juuren avulla lisääminen on ainut konsti. Meillä ei tarvitse kuin jäädä pieni pätkä juurta maahan niin siirtyy mullan mukana seuraavaan paikkaan.

Kylvin kaikkien salaatin siementen jämät isoon kattilaan, tähän asti olen kasvattanut salaatin maassa. Kokeilu oli onnistunut vaikka totesin ettei ehjä kattila ole paras, sadevedet piti muistaa kipata pois kun eivät poistuneet pohjasta puuttuvien reikien takia. Tämä kokeilu saa varmasti jatkoa tulevana kesänä. Mietin jo, että esikasvatuksen voi aloittaa hyvissä ajoin lasikuistilla ja sitten kun sää lämpenee, siirtää vain kattilan puutarhaan.

Viime vuoden suvikuuta eli kesäkuuta ei voi mainita ilman tätä kasvia. Ystävältä saatu valkoisen varjoliljan sipuli viihtyy rosarion lämmössä. Ei se silti ole kukkinut koskaan ennen näin komeasti. 

Suurin tapahtuma kesäkuussa taisi kuitenkin olla käyntiin ponnahtanut operaatio uusi kasvihuone. Perustukset päätettiin tehdä toisin aiemmista suunnitelmista poiketen. Harkkojen alle haettiin vielä betonilaatat ja siitä se sitten lähti. Valmista pitäisi tulla tulevana kesänä.

Oman maan mansikkasato oli ennätyssuuri. Mansikkaa syötiin tuoreena valtavat määrät mutta silti sain mansikkaa myös pakastimeen. Juuri keitin lastenlasten perheelle mansikkahilloa omista mansikoista. Voin sanoa, että on maailman parasta.

Tämän vuoden kesäkuussa jos kaikki menee hyvin, vietetään perheessämme nuorimman lapsen rippijuhlat. Aiempien rippijuhlien ajankohdista poiketen jo kesäkuussa. Hetken mietin asiaa puutarhan kannalta, kukkiiko täällä mitään. Vaan kun katselin näitä kuvia, niin totean kesäkuun olevan oiva kuukausi juhlille. 

Varjoliljoja

Varjoliljoja näkee todella harvoin myynnissä, niinpä ostan aina sellaisen kun tulee taimikirpparilla tai vastaavissa paikoissa vastaan, koskaan ei voi tietää jos saakin erilaisen kuin mitä puutarhassa jo kasvaa. Tässä kuvakavalkadi puutarhassa tällä hetkellä kukkivista varjoliljoista.

 Talon edustalla kasvaa ihana tumman vaaleanpunainen jossa on harvakseltaan tummempia pilkkuja.

 Samassa paikassa kasvaa myös hennon vaaleanpunainen jolla on enemmän pilkkuja.

 Tämä on taimikirpparien löytöjä, hitusen erilainen kuin kaksi edellistä. Kukkii nyt ensimmäistä kertaa.

 Oman kylän löydös koulun pihalta, vaaleanpunainen ilman pilkkuja.

 Tuorein ihanuus, Päivölästä ostettu marhanliljan ja varjoliljan risteytymä. Kukissa on aavistus keltaista ja aivan ihana pilkutus vaaleanpunaisella pohjalla. Tulee mieleen vadelmasorbetti.

 Valkoinen varjolilja, kaikki ovat ystävän puutarhasta eli todennäköisesti samaa kantaa. Kuitenkin vain yksi niistä kukkii näin voimallisesti, muissa on vain muutama kukka. Pistää harkitsemaan muiden siirtämistä parempaan paikkaan.

Olen istuttanut tämän yhden sipulin rosarioon. En tiedä onko kukinnan voiman salaisuus suojaava muuri, aurinkoinen paikka vai ruusujen reilumpi lannoitus. Taustalla muuten näkyy uuden kasvihuoneen runko jossa seuraavaksi alkaa muuraus kunhan sateet menevät ohi.

Yksi punainen varjolilja on vielä aukeamatta, sekin tulossa ensi kertaa kukkaan. Taisin ostaa taimen viime vuonna Marketan puiston taimitapahtumasta, hieman jännittää millaisen kukan tekeekään.