Tekemistä on riittänyt

Olen yrittänyt olla kaiken liikenevän ajan puutarhassa. Olen kantannut, kitkenyt, kaivanut jakotaimia, leikannut kuivia oksia, kastellut, istuttanut ja taas kitkenyt. Tykkään siististä puutarhasta, mutta sen pitää olla siisti etenkin Avoimiin puutarhoihin sunnuntaina. Nyt puutarha on valmis, enää pitää leipoa kahvilaa varten. Siihen olen varannut lauantaina ja sunnuntaiaamun.

Postauksen aiheita olisi vaikka kuinka, jätetään niitä ensi viikolle kun aikaa on enemmän. Nyt sekalaisia kuvia sieltä täältä.

Ostin viime vuonna Mustilan taimipäivästä vaaleanpunaisena kukkivan enkelinperhoangervon. Se on ehkä hiukan ahtaassa kohdassa, siirretään myöhemmin toisaalle. Ihan vieressä kasvaa samaisena päivänä hankittu valkoinen näsiä, se saa jäädä mutta angervo siirtyy.

Väinönputken siemenkasvatukset selvisivät talvesta hienosti. Kaksi taimea kukkii parhaillaan tiilikasvihuoneen vieressä. Kolmas ei kuki, mutta on hengissä. Näistä pitää muistaa kerätä siemenet talteen jotta saan uusia taimia, väinönputki kun kuolee kukkimisen jälkeen. Sen siemenet ovat joidenkin pikkulintujen herkkua, viimeksi kun pensas kukki, linnut tyhjensivät kasvin siemenistä parissa päivässä.

Pioniaika on alkanut. Tässä kukkii 'Rasberry Sundae' ja nimetön tummempi punainen. Se sopii hyvin yhteen taustan punaisten kirjolupiinien kanssa. Joten vahingossa saatu väärä lajike ei ollut tässä kohtaa suuri tappio.

Vaihdoin lehtikompostin sisällön laatikosta toiseen. Samalla sain toisesta laatikosta kaavittua viimeiset lehtimullat käyttöön. Enimmillään lehdet maatuivat tuossa kolme vuotta. Seassa oli paljon vaahteran lehtiä jotka hidastavat prosessia. Hidas prosessi ei itseäni haittaa, minulla on aikaa odotella hyvää multaa.

Suoja-aidanteeksi istutetut saarnivaahterat kasvavat hitaasti. Näiden kanssa en malttaisi odottaa. Tuulensuojaa ja varjostusta tarvitaan mieluiten heti. Nyt huomasin uutta vuosikasvua tässä korkeimmassa saarnivaahterassa peräti 35cm. Uskalsin ottaa niiltä jänisverkot pois, ehkä tähän aikaan vuodesta jänikset eivät uskaltaudu pihapiiriin.

Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' kasvaa kohisten. Siirsin sitä kokeeksi paikalle jossa kasvaa siirretty juhannusruusu. Tämä maksaruoho saisi peittää alan ennen kuin ruusu ehtii sen tehdä. Kuvassa näkyy parin vuoden kasvu ja olen tuohon istuttanut yhden taimen jonka jaoin kolmeen pieneen osaan. Olen joutunut kitkemäänkin pois sillä en halua, että se peittää liikaa hiekkakäytävää tai liljoja. Kotiloita maksaruoho ei ole kerännyt, se on siihen liian auringossa.

Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja jos ehdit, poikkea kylään sunnuntaina.
 

Suojaustöitä

 Tähän aikaan vuodesta havahtuu varjostusverkkojen tarpeeseen. Joku ihmeellinen ajatus oli käynyt syksyllä ja olin laittanut verkot helposti saataville. Sen lisäksi olin muistanut laittaa valmiit tuet verkkoja varten. Ystävältä sain kasan vanhoja pyykkipoikia ja nekin löytyivät heti karjakeittiön varastosta. Hyvä minä.

Pisin verkko tuli kolmen pallotuijan suojaksi. Verkko on kaksinkerroin, mutta se ei haittaa, tuuletus toimii verkon takaa eli verkko ei tule tuijien päälle vaikka siltä näyttääkin.

Toinen verkko suojaa laakakatajaa joka on rautaverkon alaosan takana. Suunnittelin verkon niin, että varjostusverkko on helppo kiinnittää siihen pyykkipojilla. Varjostusverkko tulee reilusti maahan jotta se suojaa sittenkin kun lumet sulavat.

Sain pojalta ison pussin koirankarvaa. Ripustin sitä puiden oksille jänisten karkottamiseksi. En tiedä toimiiko, mutta eipä tuosta haittaakaan ole. Ja saa linnut pehmeää karvaa pesän rakentamiseen.

Murrrrr. Hurmevaahtera jäi ilman riittävää suojaa ja eikös sen runko oltu nakerrettu kun hankikanto antoi siihen myöten. Onneksi ei oltu syöty ympäri ja tuo oksa voi vielä pelastua.

Verkkoja ei enää ole joten tein vanhan lakanan suikaleesta ensiavun. Hallaharso olisi ollut kauniimpi, mutta harsot ovat jossain liian syvällä karjakeittiön uumenissa. Minua hanki upotti polveen saakka, mutta jäniksiä se näköjään kestää, pinta on kovettunut.

Lopuksi vielä kaksi alppiruusua suojaan. Niillekin olin muistanut virittää perennatuet sulan maan aikana. Suojat kiinni pyykkipojilla ja valmista tuli. Nyt saa aurinko paistaa. Tästä alimmasta kuvasta näkyy, miten vähän lunta alppiruusumetsikössä on, vaikka nyt on runsasluminen talvi. Muualla on puolimetrinen hanki, mutta metsikössä vain hitunen lunta. Alppiruusut ovat kestäneet tämän lumettomuuden yllättävän hyvin, nyt vähän jännittää toiko tammikuun kovat pakkaset jotain vaurioita. Herkin alppiruusu on vanhan untuvatäkin alla, sen kohtalon näkee keväällä. Jäätynyttä täkkiä ei niin vain siirretä alle kurkistamista varten.

Tulehan kevät pian, täällä ollaan siihen valmiita.

Ilta puutarhassa

 Tänään oli siivouspäivä. Muutama ikkuna on puhtaampi, verhoja pesty ja hämähäkin seittejä poistettu katonrajasta. Hyvä oli siivota sillä meillä satoi lähes koko päivän. Illasta sää selkeni ja aurinko tuli esiin, siinä kohtaa siirryin puutarhaan metsästämään kotiloita ja ihastelemaan kukintaa.

Puutarhan alkuperäinen koristeomenapuu kukkii komeasti. Vaikea kuvattava kokonsa puolesta, kukat ovat taivaissa. 

Viimeisiä tulppaaneja viedään.  Keltaisen'Aurea' happomarjan vieressä kasvaa iso vihreä puska. Se on kirahvinkukka joka on jättimäinen. Olen niin onnellinen, että se vihdoinkin viihtyy puutarhassani. Ja jopa lisääntyy, uusia taimia olen istuttanut uuden kasvihuoneen viereen jossa talvehtivat hyvin.

Lumipalloheisi on täynnä kukkapalloja. Minusta pensas on kaunis nytkin kun pallot ovat limenvihreitä.

Ostin syksyllä Mustilan taimipäivästä virolaiselta myyjältä pienen japaninvaahteran taimen. On kuulemma hänen oman puutarhansa siementaimi ja kestävä. Pieni taimi on hyvä, se sopeutuu uuteen ympäristöönsä suurta taimea paremmin. Suojasin taimen talveksi kerroksella olkea ja se taisi olla hyvä ratkaisu. Kun katsotte tarkkaan, voi nähdä ylimpänä uuden verson. Siis selvisi talvesta ja vielä kasvaakin, oi tätä onnea.

Saaripalstan Saila teki suuren postauksen erilaisista varjohiipoista. Minulta löytyy kaksi, tämä keltaisena kukkiva kalvevarjohiippa joka on sekin viime syksyn hankintoja. Istutin taimen uuteen hortensiapuutarhaan, haaveilen sinne varjohiippojen keskittymästä.

Tarhavarjohiippa on jo parisen vuotta vanha. Se kasvaa kantopuutarhan liepeillä, hyvinkin kuivassa paikassa. Onneksi viihtyy vaikka ei saa talvella suojaa runsaasta lumesta, kantopuutarha on aina puutarhan vähälumisimpia paikkoja.

Yksi uusista iiriksistä kukkii. Taisin ostaa tämänkin Mustilan taimipäivästä, sieltä ylhäältä jossa myydään lahjoitustaimia Mustilan hyväksi. Kyseessä on iris 'Webelos' joka on 'Lemon Puff' ja 'Gingerbread Man' iiristen risteytymä. Ostin tämän täysin tietämättä mikä iiris on kyseessä. Olen erittäin tyytyväinen siihen mitä sain, tykkään tästä paljon. Yritän ottaa kukasta vielä paremman kuvan kunhan kukka on kuiva sadepisaroista.

Yläpuutarhasta löytyi jättipotti, pionin nuppu. Eikä minkä tahansa pionin vaan itse siemenestä kasvatetun pionin nuppu. Ostin siemenet keväällä 2019 Pioniseuran myyntipisteeltä Lahden Pihamessuilta. Siemenet olivat tulleet Amerikasta siemenvaihdossa. Sain lopulta siemenistä 2020 kymmenen taimea jotka ovat toistaiseksi yläpuutarhassa. Kahteen eri pioniin on tulossa tänä vuonna kukka. Siemenet ovat vapaan pölytyksen tulosta joten kukka voi olla mitä vain. En malta odottaa, että näen näiden pionien ensikukinnan.

Huomenna pitäisi aloitella ensimmäistä kanttauskierrosta. Ihan pahassa kunnossa penkkien reunukset eivät ole, kiitos viime vuonna myöhään tehdyn kanttauksen.

Puutarhakausi 2022

 Sain sekä Kottikärryn Kääntöpiiri blogin Päiviltä, että Puutarhaeloa Riitalta haasteen kertoa kaudesta 2022. Kysymykset ovat tuttuja jo aiemmilta vuosilta, uskon, että myös vastaukset ovat sitä, koska itse koen olevani puutarhassa yhdellä tapaa urautunut, siellä omalla mukavuusalueella on mukavaa olla.

Oranssit suippopaprikat kaupan paprikoiden siemenistä.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

• Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
• Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
• Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
• Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Enpä tainnut tehdä mitään mitä en ole koskaan ennen kokeillut. No ehkä voi sanoa, että kokeilin ensi kertaa uudessa kasvihuoneessa paprikoiden kasvatusta. Vanhassa olen kokeillut vuosia sitten ja se ei onnistunut. Nyt sato onnistui todella hienosti.

Uuden kasvihuoneen itäpääty ja sen uusi istutusalue. Suunnitelman mukaan ja vähän sen ohi.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

• Tarkasti
• Ai missä?
• Suunnilleen kyllä
• Hmm... *viheltelyä* ... suunnilleen

En pysynyt ja pysyin. Kaikki suunnitelmat ovat vain päässäni ja ne hyvin usein muokkaantuvat työn edetessä. Rakenteet ovat niitä jotka yleensä pysyvät hyvin suunnitelman mukaisesti, mutta kasvivalinnat muuttuvat. Siinä ratkaisee hinta ja saatavuus enemmän kuin suunnitelma.

Uutta hortensiapuutarhaa.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

• Ei
• Yksi
• Muutama
• Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun...

Tuli ja paljon tulikin. Osa ostettuna, osa itse kasvatettuja ja osa oman puutarhan jakotaimina. Uusia alueita tuli useita ja niistä suurin osa on kasvitettu tällä kaudella. Yksi suurimmista oli uusi hortensiapuutarha. Siellä ne kasvit, jotka ovat rahalla ostettuja, ovat lähes kaikki paria poikkeusta lukuunottamatta alennustaimia. Edullisimmat euron taimia. Paljon taimia ei siis aina tarkoita paljon rahaa.

Easy Elegance-ruusu 'High Voltage'.

4. Menetitkö kasveja?

• En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
• Joskus tulee talvituhoja, joskus kevättuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
• Älä edes kysy, kuinka monta!

Joka vuosi tulee menetyksiä. Ihan senkin takia, että tykkään venyttää kasvuvyöhykkeiden rajoja. Tulee eläimiä jotka popsivat kasvit suuhunsa ja tulee ankaria talvia ja vielä rankempia keväitä. Keväällä 2022 luulin menettäneeni useamman ruusun. Kesän myötä kävi selväksi, että hengissä ovat mutta lähtivät kasvuun todella hitaasti. Kuvan 'High Voltage' ruusussa oli keväällä yksi elossa oleva silmu ja siitä se vain kasvoi komeaksi pensaaksi joka kukki pakkasiin saakka.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Valkokirsikka 'Lumikki' minulta vielä puuttuu ja moni muukin kasvi.

Liljapenkki jonka mylläsin kukinnan jälkeen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

• Sää
• Kukkaloisto
• Joku muu. Mikä?

Kukkaloisto. Pionit, liljat, iirikset, esikot, kellukat, ruusut ja leimut. Ihan uskomaton kesä.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Uudet alueet ja niiden kasvittaminen.

8. Mikä oli paras ostoksesi /hankintasi?

Kirjovaahtera 'Drummondii' löytyi -70% alesta. Olkoot se kesän paras hankinta. Ensi kevät näyttää kuinka onnistunut oli ja selvisikö talvesta hortensiapuutarhan kupeessa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

• Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
• Ehkä...
• Aivan liian monta!
• Virhe? Mitä? Minulleko?! Eeei suinkaan...!

Eihän sitä nyt virheitä tehdä, on vain vaihtelevia olosuhteita, kiukuttelevia kasveja ja innostavia kokeiluja.

Miten herkkä kaunotar kasvoi keväällä Barnhavenilta tilatuista yllätyssiemenistä.

10. ja 11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti? Mikä oli suurin pettymyksesi?

Nyt on paha kysymys. Muisti pätkii. Pahin pettymys taitaa olla kasvimaalla ja siellä ruusukaalien huono kasvu. Esikot yllättivät positiivisesti, etenkin kaikki siemenkasvatukset.

Uutta kivituhkakäytävää. Ensi kaudelle jäi viimeisen käytävän teko.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

• Kasveihin
• Kiviin / Kiveyksiin
• Pihan rakenteisiin, toimintoihin...
• Puutarhamatkailuun

Kasveihin, multaan ja kivituhkaan. Kun tekee uutta niin tarvitaan materiaalia.

13. Mitä Opit?

Tee mitä jaksat ja jos et jaksa, älä tee.

14. Odotatko tulevaa / alkanutta kasvukautta...

• Suurin suunnitelmin?
• Kunnianhimoisin odotuksin?
• Kauhunsekaisin tuntein?
• Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Into piukeana ja sormet syyhyten, kyllä. Odotan kevättä ihan hulluna. 

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

En laita tätä nyt eteenpäin koska on tainnut kiertää aika monessa blogissa. Jos ei ole sinulle vielä osunut niin nappaa tästä ja laita kausi 2022 pakettiin.

Ähky jos toinenkin

 Nyt on tullut istutettua niin paljon taimia, että kiitos ei, ei yhtään enää tälle vuodelle. Eilen sain maahan 30 tervaleppää. Sen lisäksi olen parin viikon sisään istuttanut saman määrän kuusentaimia. Pari kirsikkapuuta, tyttären pihaan kaksi puuta, parikymmentä kuunliljan alkua, seitsemän siirrettyä pensashanhikkia, lukemattoman määrän perennoja ja paljon kukkasipuleita. Enkä edes mainitse hortensiapuutarhan taimia. Onneksi on enää vain tulppaanit istuttamatta. 

Tervalepät ovat nuo kirkkaan vihreät pienet taimet. Kuvan ottamisen jälkeen olen kastellut taimet ja laittanut niiden juurelle oksasilppua. Tervaleppien vasemmalla puolella näkyy pienet kuusentaimet joista on tarkoitus kasvaa vapaasti kasvava kuusiaidanne. Menee vielä pitkään ennen kuin näistä taimista on tuulen- tai näkösuojaksi. Parasta olisi ollut istuttaa nämä kaikki kymmenen vuotta sitten.

Myös luumuähky väijyy nurkan takana. Keräsin kaikki 'Laatokan Helmi' keltaluumut pois, osa oli tippunut maahan ja sateella luumuja ei ole kiva kerätä. Pitäisi ehtiä keitellä hilloa, näistä tulee todella hyvä luumuhillo. Kuusi kiloa ei ehkä tule syödyksi tuoreeltaan tai saattaa tulla fyysinenkin ähky.

Sattui kohdalle kuva arboretumin tervalepistä. Ne on istutettu 2015 eli seitsemän vuotta sitten. Niistä on tullut hyvä suoja ja varjo arboretumiin. Kasvavat kovin epätasaisesti johtuen siitä, että jänikset napsivat näistä latvoja ensimmäisenä talvena, myös kasvukohdan kosteus/kuivuus vaikuttaa.

Arboretumiin tuli suuri aukko kun leikkasin Arvilan alkuperäisen happomarjan kokonaan matalaksi. Siinä oli enemmän kuivaa kuin kasvavia oksia ja osa oksista kaartui pahasti kulkuväylälle. Samalla sain verkotettua kunnolla keskellä kasvavan vaahteran rungon kun happomarjan piikikkäät oksat eivät tarttuneet päähän kiinni. Happomarja on nopeakasvuinen, parin vuoden päästä ei edes huomaa sen leikkaamista.

Viime talvena jänikset tuhosivat lähes kokonaan 'Marjatta' koristeomenapuun. Ilokseni se versoi hyvin myös säästyneestä rungosta. Jos oksat vain kestävät ja kasvavat tulee tästä vielä kelpo puu ja nyt suojaan puun kunnolla. Rungolla onkin jo suoja. Puu on omajuurinen mikä on hyvä juttu jos joudun kasvattamaan uudestaan juuresta niin lajike pysyy samana.

Lidlistä hankitut liljat kukkivat ja kävi niin, että kaikki olivat samaa väriä kuten pitikin. Tätä liljaa minulla oli ennestäänkin. Jää mukavan matalaksi ja tekee nopeasti kukkivia sivusipuleita. Pieni liljaähkykin on, sillä en edes katsellut liljan sipuleihin päin kun ostin muita syyssipuleita.

Kuivuusähkyyn on saatu helpotusta. Parhaillaan sataa pientä tihkua ja parille seuraavalle päivälle on luvattu jopa lähes 10mm päivässä. Se olisi juhlan paikka sillä viimeksi niin paljon on tainnut sataa joskus kuukausi sitten.

Taimia paikoilleen

 Tämän viikon sateet antoivat sysäyksen jatkaa uusien taimien istuttamista. Tällä kertaa taimettui uuden hortensiapuutarhan suurin alue. Alueelle ei ole tulossa näyttäviä ja loistavia perennoja. Kasveissa pääroolissa ovat lehdet, väri tai vaatimaton kukinta. Hortensiat saavat kukkia loisteliaasti, samoin muut pensaat.

Kasveja oli paljon mutta lisääkin mahtuu. Keskellä kasvaa kartiovalkokuusi, sen takana jalokuunliljaa 'Fragnant Blue', edessä valkoista varjorikkoa, syyshortensia 'Prim White' ja muualta puutarhasta siirretty  harsojaloangervo 'Chokolate Shogun'. Kartiovalkokuusesta vasemmalle kasvaa syyshortensia 'Fraise Melba' ja sen edessä vuoriarho.

Toisen koivunrungon eteen, tai taakse riippuen mistä kulmasta runkoa katsoo, tuli rivi hopeatäpläimikkää, jakotaimia omasta puutarhasta. Oikealla on kalvevarjohiippaa, japaninvaahtera, nimetön pieni atsalea, nietospensas 'Strawberry Fields' ja amurinpioni. Vasemmalla päin on himalajan jalkalehti ja keskellä kasvi jonka nimen jo hukkasin. 

Puuvartisille laitoin oksasilppua katteeksi, muille on tulossa istutuskatetta jota jäi muutama säkki ylimääräistä Avoimista Puutarhoista. 

Tuossa keskellä on laaja tyhjä alue. Siihen mahtuu pensas tai perennoja. Oikealla kasvaa kesähortensia 'Bougie'. Mustalla muovilla peitetyn kannon vieressä on virginianpihta ja sen edessä uusi rotkolemmikki 'Silver Heart'. 

Oli vähän turhan hinnakas ostos, mutta kaunis lehti sai ostamaan. Viime talvi vei toisen puutarhan vanhoista rotkolemmikeistä, toinen säilyi hengissä. Toivottavasti tällä on parempi menestys.

Toisen suuren koivunrungon eteen, tai taakse, mistä suunnasta taas katsookaan, tuli ensin lumipalloheisi. Kaipaan mielipidettänne olisiko se syytä leikata matalaksi koska on ihan kalju. Oksat eivät ole kuolleet, kirvat söivät siitä lehdet. Lumipalloheiden taakse jää valkoinen lännenkonnanmarja, hortensia 'Pinky Winky, safiirihortensia ja jalohortensia 'Bloom Star'. Sen juurelle laitan Kukkaiselämää Satun vinkin mukaan ruosteista rautaa jotta hortensia kukkisi sinisenä. Löysin rautaa juuri sopivasti silloin kun kaivoin navetan välikköä puhtaaksi maa-aineksesta. Sellaista pientä hitusta joka hajoaa heti kun siihen koskee.

Vielä on istuttamatta kirjovaahtera, peikonkello ja kupariheisiangervo. Syyssipuleista laitan ainakin lumikelloja. Ja jostain voisi kaivaa alueelle sini- ja valkovuokkoa.

Tahaton tauko

 Ei ollut tarkoitus pitää mitään taukoa blogista. Joskus vain elämässä menee muut asiat edelle. Olen taas innostunut sukan neulomisesta, olkapää on kestänyt parin vuoden tauon jälkeen. Tai on käsi kipeä mutta ei paha. Olen opiskellut Helsingin Yliopiston johdatus oikeustieteeseen-kurssin ja jos se menee hyväksytysti läpi, aloitan avoimessa yliopistossa oikeustieteen opintoja. Näin viidenkympin korvilla on hyvä aloittaa unelmien toteuttaminen. Olen saanut pitää luentoja ja niihin valmistautuminen on vienyt joitain iltoja. Olen alkanut opetella liikunnan harrastamista ja käyn kerran viikossa kuntojumpassa. Ja sitten on tietysti myös entisöinti. Että semmoisia selityksiä vaan täällä ollaan taas.

Kävin tänään ensi kertaa puutarhassa pariin viikkoon. Eipä ole juuri huvittanut niinä iltoina kun aikaa olisi ollut. Meillä on märkää, saapas sanoo slurps nurmikolla ja ojat ovat täynnä vettä.

Kivipuron lammikko on täynnä vettä. Viiruhelpi on kauniin värinen syksyllä. Se on levinnyt aika pahasti keltapäivänliljan sekaan mutta ei haittaa tässä kohtaa

Siinä on kirpparilta hankittu villaheisi. Onko kellään kokemusta sen kasvattamisesta? Paikka ainakin pitää vaihtaa sillä tässä ei taida olla riittävästi tilaa. Kuinkakohan suureksi kasvaa? Uskalsin jättää verkottamatta sillä heidet eivät tunnu kelpaavan jäniksille.

Tarkastin kaikki aiemmin syksyllä laitetut verkot. Muutamaan lisäsin metallipiikin pitämään verkkoa aloillaan mutta pääosin kaikki oli kunnossa. Näihin suuriin verkkovirityksiin olen edelleen tyytyväinen. Oli hyvä idea verkottaa koko perenna-alue eikä vain yhtä taimea.

Verkot loppui armottomasti kesken joten tänään jouduin tekemään vielä pari viritelmää. Nimetön vaahtera sain rungon suojaksi tukevaa rungonsuojaverkkoa. Eiköhän tuo riitä jäniksiä vastaan.

Lämpimän syksyn ansiosta esikot kukkivat. Tämä on samaa sarjaa kuin aiemmin esitelty keltainen esikko, pari vuotta sitten Latviasta tuotuja siemeniä jotka kylvin keväällä. Ainakin siis yksi taimi on todistettavasti muuta kuin keltainen.

Pidimme pari viikkoa sitten mieheni ja minun 50v. juhlat ja samalla juhlistimme keskimmäisen pojan täysi-ikäisyyttä. Tarjosimme läheisille juhlalounaan jossa syötiin myös jotain omalta kasvimaalta. Keräsin ruusukaalit ja ne paahdettiin uunissa naudanpaistin kaveriksi. Hyviä olivat. Ruusukaalin taimet saavat olla rauhassa, viimeksi pari päivää sitten keräsin kourallisen kaalin palleroisia uunilohkoperunoiden kaveriksi. Satoa on tulossa lisää jos vain ei tule kovia pakkasia.

Puutarha on niin syksyinen kuin olla ja voi. Kellastuneita iiriksiä, lehtensä pudottaneita puita ja oranssina loistavia koristeomenia. Seuraavaksi toivoisin vähän kuivempaa. Voisi vielä hravoida lehtiä, leikata yhden vaahteran tai kitkeä rikkaruohoja pois. Oikein märällä säällä kun ei huvita edes käydä puutarhassa.

Lupaavalta näyttää

 Aurinko tekee ihmeitä ja sulattaa hyvällä vauhdilla lumia. Yläpihan kukkapenkki on sulanut osittain ja se mitä sieltä paljastuu, näyttää lupaavalta.

Itse Latviasta tuoduista ja viime kesänä siemenistä kasvatettu palloesikko on hengissä. Mahtaisikohan kukkia jo tänä vuonna?

Siirsin aiemmin arboretumissa kasvaneen 'Frosty Morning' maksaruohon yläpihalle. Paikan paremmuudesta en vielä tiedä, mutta ainakin herkkis on hengissä.

Tarhakullero 'Alabaster' työntää versojaan esiin heti kun lumi on väistynyt maisemaa pimentämästä.

Hankin viime kesänä pinkkinä kukkivan salvian, valitettavasti nimi on jossain hyvässä niin hyvässä tallessa etten löytänyt sitä tähän postaukseen. Olin melko varma, että tämä nyt ainakaan ei talvehdi puutarhassa. Näkyy talvehtineen.

Siirrytään seuraavaksi alppiruusumetsikköön. Hankin Mustilan arboretumin elokuisesta taimitapahtumasta alppikellon taimen. Olin rohkea ja jaoin sen kotona kahtia. Molemmat puolikkaat voivat hienosti ja uskallan odottaa jopa niiden kukkimista.

Samasta paikasta hankittu safiirihortensia on tehnyt jo näin komeat silmut. Samassa on hyvä mainita, että vieressä kasvavat mustaselja sekä täysikuuvaahtera Acer shirasawanum ovat hengissä. Hengästyttävän hienoa ja luultavasti täysin runsaslumisen talven ansiota. Vaikka toisaalta alppiruusumetsikkö on vähälumisin alue koko puutarhassa, siellä ei ole enää yhtään lunta.

Loppuun pieni esikkouutinen. Tämän vihreän klöntin hankin vuosi sitten keväällä lasikuistia ilahduttamaan. Myöhemmin istutin esikon puutarhaan ja siellä se kukki pitkälle syksyyn saakka pinkin neilikkaruusun alla. Paikka on edelleen sama ja kuten huomaa, talvehdittu on onnistuneesti.

Suurin yllätys on päällimmäisen lehden alla. Esikko poloinen pukkaa jo kukkaa. En tiedä pitäisikö tuo suojata jotenkin, tänne on luvattu vielä ihan kunnon pakkasöitä.

Seuraavaksi on työlistalla tuoksuherneiden ja samettiruusujen kylvöt joten taidan lähteä tekemään homman samantien.