Kevättä vaikka väkisin

Aamun ruokakauppaostoksilla haksahdin pahasti kevätkukkiin. Ihan tarkoituksella. Jos ei kevät tule ulkona niin tulkoot sisällä.

 Perunanarsisseja, helmililjoja ja tete-narsisseja. Niin olisin tykännyt laittaa kaikki salin sijasta lasikuistille mutta ei onnistu, kylmä lasikuisti on vielä liian kylmä. Viime yö oli jäätävä ja lasikuisti on suurimman osan ajasta pakkasen puolella auringon paistamisesta huolimatta. Napsautin ikkunan alla olevan patterin kuitenkin pois päältä jotta saisin pidemmän kukinnan.

 Alma, sertifioitu tavarantarkastaja tuli heti tarkistamaan kevätkukkijoiden laadun. Kuulemma kelpasi.

Nykyisin kulutan rikki kumisaappaat per vuosi puutarhatöissä. Kevätkaihossa nappasin kaupan hyllystä parin keltaisia kumisaappaita vaikka tiedän ettei ne ole keltaiset parin viikon käytön jälkeen. Nämä pääsevät ihan raakaan työhön eikä vain puutarhassa patsasteluun. Ja oikeasti toivoisin kestoksi edes kahta vuotta.
Viime kesänä tein salapoliisin työtä ja selvitin miksi kumisaappaani hajoavat. Syyksi paljastui jalan tempaisu lapion päälle maata kaivaessa. Saapas osuu aina samasta kohdasta lapion reunaan ja reuna kuluttaa saapasta. Vaan minkä sille mahtaa, en oikein muuta keksi miten lapion voisi muutoin polkaista maahan.

Kenkäostoksilla

Terveiset täältä hektisen arjen, lyhyiden iltojen ja tiiliskivikirjojen keskeltä. Lukeminen on taas vienyt mukanaan kun puutarhassa ei ole tekemistä. Kate Mortonin uusin teos on tällä hetkellä luennassa ja koska se on lyhytaikainen uutuuslaina niin kirjaa on luettava hyvään tahtiin.

Pakkasten ja talvikelien alkaessa totesin kenkätilanteeni erittäin huonoksi. Kuomat kyllä menettelee päiväkotityössä mutta ei niillä muuten viitsi liikkua. Olen jo pitkään haaveillut Maija Poppasen kengistä, kauniista nyörikengistä joita voisin pitää talvisin hameen tai mekon kanssa. Laitoin nettiin hakusanaksi Maija Poppasen kengät ja heti löytyi täydelliset.

 Olin jo tilaamassa kenkiä netistä mutta arvoin vielä koon suhteen. Päätin kuitenkin poiketa kenkäkauppaan katsomaan livetarjontaa ja niinhän siinä kävi että kenkäni pomppasi kaupan valikoimista heti silmiini. Kaupan ainoat ja koko sopiva. Olihan nuo ostettava.

Sopivan yksinkertaiset mutta ei kuitenkaan tylsät. Sisäsivuissa vetoketjut jotta on helppo pukea jalkaan. Pisteenä iin päällä pieni sievä nirkkoreunus nauhojen ympärillä. Pari päivää olen näillä kopsutellut autoon, ja parkkipaikalta työmaalle tyytyväisenä hankintaani.

Vaan ostinpa vielä Kuomatkin, mummin mussukka oli vaikka sopivia talvikenkiä ja mummi lupasi ostaa uudet. Päiväkotiin on Kuomat parhaat.

Mikään ei kestä niin kuin ennen

Kevät toi tullessaan tiedon josta mieheni on ollut aivan hiljaa, sanaakaan ei ole hiiskunut ryökäle minulle. Rakas lapioni, työkaluni johon minulla on ollut aito rakkassuhde, oli hajonnut mieheni käsittelyssä. Sentään oli vienyt lapion paikoilleen puutarhapisteeseen, mutta että jätti mainitsematta tekosestaan, ajatelkaa. Lapion surma kävi ilmi vasta kun aloin sitä tarvita. Miten tästä elämä jatkuu, sitä en tiedä.

 Eikä onnettomuudet jääneet lapioon, uskolliseen apulaiseeni puutarhassa. Kymmenen vuotta vanhat puutarhasaappaani sanoivat sopimuksen irti tänä keväänä ja ilmoittivat haluavansa jäädä eläkkeelle. Niin on raskasta ollut vanhusten työnteko, että pohja on alkanut vuotamaan. Eikö enää tehdä mitään esineitä kestämään? Saappaani ovat olleet uskollisimpia ystäviäni, niillä on kuljettu pihapolut ja metsät, talsittu saunamatkat ja mustikkamättäät. Niihin on voinut aina luottaa. Ja nyt sitten on muka tullut aika hankkia uudet.

Kaksi päivää kastuneita villasukkia riitti. Tänään sattui olemaan paikallisessa Tokmannissa kaikki saappaat -30%. Ajattelin, että ihan sama minkälaiset löydät, vanhojen veroisia ei ole. Kunhan uudet pitävät vettä. Saappaat on minulle aina hankala ostos. Jalassani on leveä lesti, pidän kevyistä saappaista, koko on kuitenkin oltava niin suuri että saappaaseen mahtuu reilun kokoinen villasukka. Olisin ostanut halvat ihanat turkoosit saappaat mutta niissä oli liian kapea lesti, jopa koossa 41 ja jalkani on normaalisti kokoa 37-38. Aikuisten puolella ei muita sopivia ja vaatimukseni täyttäviä ollut. Mutta onneksi lasten puolella tärppäsi. Vikingitkin on kokoa 41, mukavan väljät ja villasukka mahtuu hyvin. Tukevat mutta kevyet, eikä liian korkeaa vartta. Jalkaterän kumiosa vaikuttaa kestävältä. Näihin lähdetään totuttelemaan heti tänään.

Uutta lapiota en ole vielä löytänyt. Sen suhteen on myös vaatimuksia. Pitkä varteni, huimat 160cm vaatii lapion jota ei ole suunniteltu kaksimetrisille puutarhakepeille. Lisäksi lapion on oltava metallia mutta silti naisen käteen kevyt. Eikä se saa olla muotoiltu työntekoa hankaloittavaksi. Ja hintakin saisi olla mahdollisimman matala. Jos olet tuollaisen lapion löytänyt nyt niin on oikea aika vinkata siitä minulle. Olen avoin kaikille ehdotuksille uuden uskollisen lapion suhteen.

Ja vielä lapiosta, sen elinkaaren pää oli tiedossa, en minä ole miehelle yhtään vihainen.

Kahden ja puolen euron mekko

Sunnuntaina aamulla mies ehdotti, että voitaisiin lähteä kiertämään kirppareita. Kahta kertaa minua ei tarvinnut pyytää vaikka tiesin, että tiistaina on kirpparikierros ystävän kanssa. Mitään erityistä ei löytynyt ennen kuin viimeiseltä kirpparilta ja sekin lähes viimeisestä pöydästä mitä katsoin. Nappasin Fransan farkkumekon sovittamatta mukaani ja menin kassalle.

 Kassalla tuli toinen yllätys, mekon hinta viisi euroa olikin kaksi ja puoli euroa. Sehän sopi minulle. Kotona lykkäsin mekon samantein pyykkikoneeseen jotta saisin se mahdollisimman pian päälle.

Tuosta yläkuvasta on muuten pakko mainita, että en malttanut rajata kaikkea kodinhoitohuoneen tavaraa kuvasta pois ihan siitä syystä että sain kerrankin meidän pulloharjan eli Iineksen samaa kuvaan. Neito, tai muori kuten itse sanomme on kasvattanut melkoisen talvikarvan tänä vuonna. Huvittavinta asiassa on kuitenkin se, että Iines ulkoilee kissoistamme kaikkein vähiten. Jopa -2 astetta yhdistettynä lumihankeen on liikaa.

 Vaan palataan asiaan eli mekkoon. Laitoin sen eilen ensi kertaa päälle ja voi miten olin tyytyväinen. Farkkumekkoa minulla ei ole ollut pitkiin aikoihin. Pituus olisi voinut olla himpun pidempi mutta sen korjasin laittamalla mekon alle mustan trikoohameen. Ja näin talvella puin alle myös mustan trikoopaidan. Kesällä tätä voinee pitää päällä sellaisenaan tai kevyemmän alusvaatetuksen kanssa.

Kyllä kannatti lähteä kirpparille vaikka se onkin ihan erilaista kierrellä miehen kuin ystävän kanssa.

Pitkästä aikaa kirpparilta

Enpä olekaan vähään aikana kiertänyt kirppareita. Viimeisen viikon olen vastapainoksi käynyt useamman kerran ja useammalla kirpparilla. Ja tietysti on tullut tehtyä löytöjä. Suurimmat ostokset ovat lähteneet mummin mussukalle, kaikenlaista sukkahousuista kurahousuihin.

 Itselleni löysin hintaan 5,90 euroa Espritin mekon. Ostin sovittamatta, mutta ajattelin että tuolla hinnalla kyllä voi.

 Mekko osoittautui täysin sopivaksi kokonsa ja hintansa puolesta. Pieneen hintaan löytyy syy rusetin alta, siinä on kankaassa purkautuma, mutta eipä se tällaista haittaa jolla pysyy neula ja lanka kädessä.

Iittalan lasi on ostettu jo talvella eurolla. Tällä viikolla löysin hajonneiden leipälautasten tilalle uusia. Kuusi kappaletta Arabian Arctica lautasia maksoi yhteensä 12e. Leipälautaset on juuri ne astiat joita tuntuu hajoavan säännöllisesti. Ja vaikka yhdistän Arcticaa esimerkiksi Arabian Ali-sarjaan niin tykkään että lautasia olisi silti kuppeja vastaava määrä. Nyt taitaa mennä ihan tasan. Seuraavat rippijuhlat voivat tulla, etenkin kun ostin pöytäliinankin. Pellavainen valkoinen ja iso liina maksoi tasan kaksi euroa. Vielä voisi tulla vastaan parit kakkuottimet, sitten olisi juhlakattaus selvä. Tosin on niihin rippijuhliin vielä muutama vuosi aikaa. Vaan minä tykkään kattaa kaiken esille ihan vain syntymäpäivillekin. Mitä niitä aarteita kaappeihin kätkemään, astiat ja liinat on tehty käyttöä varten.

4 x kirpparilta

Viimeaikoina en ole löytänyt kotiin kirpparilta yhtään mitään.  Ei ole mikään kolahtanut, ei ole ollut tarvetta (ei estä ostamista!) eikä valikoima ole oikein ollut tämän krantun mieleen. Ihan oma lukunsa on kaikki kriteerit täyttävä tavara, mutta tavaran hinnoittelu on ollut näin ostajan kannalta täysin pielessä.

Kodin sijaan, omaan vaatekaappiini ja käyttööni olen tehnyt muutaman löydön. Ensin ostin kaksi hametta. Ruskean otin jo käyttöön pesun jälkeen, pinkki pellavainen odottelee vielä silitystä ja sen jälkeen kesää. Pinkin minulle sopivuudesta en ole niin varma, mutta kai tuo pihahameena menee jos on muuten liikaa väriä. Hinnalla ei ollut kumpikaan pilattu, 2 euroa maksoin näistä yhteensä.

 Tänään löytyi toinen vaate kesäksi, turkoosi puuvillapusero. Kuva haalistaa, todellisuudessa pusero on kirkkaamman turkoosi. Ja huivi taasen harmaampi. Huivin taidan ottaa heti käyttöön kunhan se on ensin pesty. Pusero maksoi kaksi ja puoli euroa, ja huivi kaksi euroa.

Vaatesäilytykseni meni tammikuussa ihan uusiksi. Myin lennossa lipaston jossa säilytin ne vaatteet jotka ei ole henkareissa. Vaatekaapin hyllyt oli jo jouluna tyhjennetty vaatteita varten, mutta vasta lipaston myynti antoi aiheen siirtää kaikki vaatteeni yhden vaatekaapin suojiin. Olenpa muuten tyytyväinen ratkaisuun. Eikä sekään vähennä yhtään iloa, että nyt voin alkaa etsiä vanhempien valtakuntaan haaveilemaani kampauspöytää tai kirjoituspöytää. Vahvasti uskon, että sopiva tulee vastaan vaikka en niin aktiivisesti etsisikään.

Pieni löytö kirpparilta

Ostin tämän esineen jo syksyllä, mutta sitten se hukkui. Syyllisyys kallistuu Alman puoleen joka tuppaa leikkimään pöydille unohtuneilla esineille niin, että tassuttaa ne lattialle, ja siitä sitten sohvien ja muiden huonekalujen alle. Tämä solki oli eksynyt isännänhuoneen työpöydän alle. Eilen siivosin pitkästä aikaa työpöydän alta ja löysin soljen ikäänkuin toistamiseen.

 Soljen iästä, alkuperästä tai valmistajasta minulla ei ole mitään tietoa. Käyttötarkoituksesta minulla on aavistus. Epäilen sen olevan paitasolki jolla on kiinnitetty perinteisen, esimerkiksi kansallispuvun paidan etuhalkio.

 Ei minulla ole sellaista paitaa, ei kansallispukuakaan, mutta minulla on monesti harteilla huivi joka olisi hyvä saada kiinni edes joltain syrjältä. Solki tuli ostettua tarpeeseen vaikka hinnan puolesta olisin ostanut sen muutenkin. Maksoihan tuo vain vaivaiset puoli euroa.

Jos joku teistä lukijoista tietää tarkalleen mikä tämä solki on, niin kuuntelen innolla.

---

Muuten täällä kotona ollaan nyt kaikessa vain yhden huoltajan varassa. Mies mursi eilen kylkiluunsa, tänään vietettiin puoli päivää päivystyksessä missä murtuma todettiin. Nyt ei vähään aikaan nostele puulaatikoita, pilko lisää puita tai tee lumitöitä. Tämän ja huomisen puut kannettiin lasten kanssa sisälle, ei siinä kauaa mennyt, mutta sahaan ja kirveeseen emme koskeneet. Sen lisäksi toivomme, ettei lunta sada lisää muutamaan viikkoon ennen kuin mies on kunnossa. Vaikka tiedänhän minä ettei tuo malta sairastaa,  jo tänään suutuin kun ei malttanut pysyä liiteristä poissa. Ja taidan joutua suuttumaan samasta asiasta vielä monta kertaa...

Garderobi kirpparilta

Eilinen asuvalinta oli kierrätyksen juhlaa. Päällä ei ollut alusvaatteita lukuunottamatta mitään kaupasta uutena ostettua. Kaikki eri kirppareilta hankittua. Tai sitten kyllä aloin miettiä tarkemmin, ja totesin, että nuo kaikki ylläni olevat vaatteet on yhdeltä ja samalta kirpparilta, mutta sentään eri kerroilla ostettuja. Jos sillä nyt edes on mitään merkitystä.

Vaatteitani en osta, en uutena enkä käytettynä merkin perusteella. Mutta tässä päällä olevien merkit jos jotain kiinnostaa. Sukkikset:Gina tricot, farkkuhame O.I.S, harmaa paita on Lindexin tunika jonka lyhensin itselleni sopivaksi, sekin siis kirpparilta. Musta trikoojakku me&i, tämä oli uusi, mutta sekin on kirpparilta ostettu.

 Minulla ei ole paljoa vaatteita erikseen kesäksi ja talveksi, yritän ostaa kaikki vaatteeni niin, että niitä voi yhdistellä ja käyttää vuodenajasta riippumatta. Siksi talvisaikaan pidän paljon neuleita, huppareita tai takkeja lyhythihaisten puserojen päällä. Tuo me&i:n takki on melkein unohtunut kaappiin, otin sen nyt vasta käyttöön. Onneksi otin, sehän on tosi näppärä, edestä saa kiinni yhdellä hakasella ja lämmittää aina palelevia käsivarsiani. Enemmän pitäisi muistaa laittaa pestyt vaatteet vaatekaapin perukoille ja aina käyttää niitä edempänä olevia. Nyt tulee lykättyä henkarit siihen eteen nopeasti pois silmistä, ja sitten ottaa vaatteen niiltä aina samoilta henkareilta käyttöön. On muuten tosi nopea tapa kuluttaa lempipaita puhki tällä tavoin. Kertoo eräs nimimerkillä kokemusta on. Onneksi on harrastus jonne voi laittaa päälle aina sen riepuisimman ja kuluneimman vaatteen ennen roskiin laittoa.

Lemppari vaatteita

Tällä kesälomalla en ole päässyt vatteilla koreilemaan. Lomailtu on lähinnä kotona, joten vaatetus on ollut sen mukainen, bikinit ja shortsit, niillä on pärjännyt paremmin kuin hyvin. Jos on tullut tarvetta poistua pihasta ruokakauppaan, on ollut helppoa heittää päälle jotain mitä on ekana käteen sattunut. Toisin sanoen, eipä ole näillä helteillä vaatteet kuluneet.

Tänään, kun lähdin asioille ihan isommallekin kirkolle, laitoin päälle kolme lempivaatetta.

 Piskuinen takki on Creamin viime kesän mallistosta. Ruskea pellavatunika Jackpotilta ja pellavacaprit kirpparilta, alunperin hennesiltä. Pellavavaatteet ovat ehdottomasti lemppareitani, viileitä helteellä (jos nyt mikään vaate on silloin vilpoinen), ulkonäkö pysyy hyvänä pesusta pesuun ja materiaali on aina ajaton.

Jalassa sateen takia ikivanhat ballerinat, uudempia en viitsinyt kastella turhanpäiten. Vaikka niinhan siinä kävi, että kun kaupunkiin asti pääsin, oli sateet jo ohi. 

Kirppareita kiersin ystävän kanssa useamman, mutta mitään erityistä en ostanut. Jotain pientä sentään mummin mussukalle, kuten kaksi tuolia ja pöydän. 

Värejä

Saksasta ostin jotain minkä en ole koskaan ajatellut päätyvän minun vaatekaappiini, tai paremmin kenkätelineeseen. Mutta se oli rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä. Ja koska minulla on jo mustat samanlaiset, tiesin kenkien olevan täydelliset minun jalkaani. Rieker kun on merkki joka ei ole vielä koskaan pettänyt. Ja nyt minulla on punaisen kirjavat kaunottaret kauniita kesäpäiviä varten.

 Elen ja tänään testasin kenkiä ja olivat odotusten mukaiset. Ei rakkoja tai väsyneitä jalkoja. Minusta on suorastaan ihme miten tehdastekoinen kenkä voi olla noin hyvä jalkaan. Saksassa näytti olevan edullisemmat hinnan kengissä kuin Suomessa, nämä maksoivat 40 euroa.

 Reisenthelin kassi oli ihan heräteostos, mutta osoittautui jo reissussa toimivaksi. Samaa folklore-kuosia saa netin mukaan ostoskorina, mutta livenä en sitä nähnyt. Muuten olisin ostanut.

 Muutaman kesävaatteenkin sain ostettua itselleni. Ihan tavallisista trikoopaidoista onkin ollut vähän pulaa. Vaatteet oli Suomen hintatasoa edullisempia jos malttoi pysyä poissa merkkiliikkeistä. Nämä on ostettu C&A:lta ja Takko nimisestä kaupasta.

 Omalle keskimmäiselle ja siskon vanhimmalle pojalle ostin shortseja. Ruudulliset maksoivat 9 ja 12 euroa, uimashortsit 5 euroa. Nämäkin C&A:lta ja Takko-kaupasta.

 Ja tietysti vähän suklaata. Saksan kaupat on suklaansyöjän taivas. Näitä makuja ei saa Suomesta ja Lindtin suklaa on mielestäni hyvää, tuolta pistaasisuklaalta odotan erityisen paljon. Suklaata kulki myös toiseen suuntaan, 4 levyä Fazerin sinistä siskolleni.

Lopuista ostoksista ei ole kuvia, mutta oli siellä Schleich-hevosia ja tarvikkeita kummityölle, vähän legoja Legolandista ja muuta sellaista.

Me&i löytöjä kirpparilta

Siskon kanssa satuimme oikeaan aikaan oikealle paikalle. Helteellä moni ei jaksa lähteä kiertämään kuumia kirppareita, mutta tällä kertaa kannatti. Muutaman kerran olen ollut me&i vaatekutsuilla ja jotain olen ostanutkin, viimeksi bodyn mummin mussukalle. Itselle en ole raaskinut ostaa mitään, enkä edes omille lapsille. Nyt löytyi käyttämättömiä me&i vaatteita edullisesti kirpparilta.

Turkoosi collegepusero nuorimmalle pojalle 12 euroa.

 Itselle pitkähihainen trikoopusero, 14 euroa.

 Hihansuihin saatan ommella kuminauhan, en ihan koe omakseni tuollaisia trumpettihihoja. Mutta kun kuosi oli kaunis, niin olihan tämä ostettava.

 Musta trikoinen jakku, hihansuussa kirjailtu pieni perhonen, hinta 14e ja tämäkin siis uusi.

 Keskimmäiselle pojalle t-paita, hinta 12 euroa.

Lisäksi ostin valkoisen puuvillatunikan ihan sillä jos tytär siitä tykkää,  hinta oli 10euroa. Sisko osti mm. velourhousut kympillä, leggingsit ja jonkun paidan. Vielä kun löytäisi pojille shortseja yhtä edullisesti, tarvetta olisi.

Mekkosesta topiksi

Ihailen ihmisiä jotka osaavat tehdä vanhasta tai uudesta vaatteesta uuden, itselleen sopivan. Huokailen ja ihastelen sellaisesta kertovia blogeissa ja lehdissä. Ja joka kerta ajattelen, että en minä vaan osaa. Enkä edes koskaan löydä kaupasta tai kirpparilta mitään uudistettavaa, ei minulla ole silmää sellaiseen.

Kunnes koittaa päivä kun kirpparilla tulee vastaan mekkonen jonka kangas on täydellinen. Onhan siinä vikaa, liian pitkä, liian kapea, eikä yläosa peitä rintaliivejä. Ja on siinä pari tahraakin. Kannatti kuitenkin tarkistaa sisäpuolelle. Sisäänotot jotka on helppo purkaa pois, helmaa saa lyhennettyä ja yläosaan kai voi jotain keksiä. Hinta 2 euroa, ostetaan pois.

 Siinä se on, ennen pilkkomista ja silppuamista. Pestynä ja puhtaana.

 Olkaimet meni uusiksi, tein tälläiset mummoihmiselle paremmin sopivat leveät kun helmasta jäi ylimääräistä kangasta. Pitsilaatikosta löytyi ylävarustuksen peitoksi täydellinen pätkä pitsiä. Eikä siinä vielä kaikki,

 kyljen ikävä kahvi?tahra ei poistunut pesussa joten peitin sen mummon jäämistöstä löytyneellä virkatulla kukalla. Henkisesti olin jo varautunut että joudun opettelemaan kukan virkkauksen itse, mutta niinpä löytyi kätköistä valmiina. Pinkkiä kukkaa haaveilin, mutta enköhän totu vihreäänkin. Säästyin virkkaamisen opettelulta.

 Ja siinä koko valmis toppi:

Sisennykset kun otti pois, tuli toppiin riittävästi leveyttä jotta se mahtuu päälleni. Pahin tahra hävisi helman lyhentymisen myötä. Liivit jää peittoon kun lisäsin pitsin yläosaan. Alaosan pitsiä mietin hetken, mutta laitoin kun pitsiä oli reilusti. Leveämmät olkaimet on kivat, nyt tätä voi pitää edes omassa pihassa ilman toista paitaa tai neuletta topin päällä.

Nyt ei puutu kuin kesä ja helle ja uudet valkoiset caprit etelän lomalla pilalle menneiden tilalle, toppi on valmiina. Aurinkorasva on valkoisille vaatteille vihonviimeinen juttu! Enpä tietenkään muistanut, että reidet on rasvatut ja vedin housut jalkaani. Tosi kivan keltaiset ne entiset valkoiset caprit. Mur!

Kissa ja hiiri

Tätä pukua olen toivonut tulevan kirpparilla vastaan. Ja niinhän se eilen tuli kun ehdin kierrellä kirpparilla ennen vauvanhoitoa. Suloinen haalari on H&M:n mallistoa, kokokin napsahti ensi talvea ajatellen just ja oikein, on 80cm. Eikä hinta 4e tuntunut yhtään pahalta.

Tämä asu päällään pieni hiiripoika on tervetullut mummilaan, ei usuteta kissaa kimppuun tai viritellä loukkua.

Ihanat korvat, viikset hupun sivussa ja pisteenä i:n päällä harmaa hiirulaisen häntä haalarin takapuolella.

---

Jouduin käyttämään tänään Aatu kissamme eläinlääkärissä. Palasi aamulla vuorokauden retkeltään kotiin ja ontui pahasti toista etutassua. Selkeästi näki, että kipujakin on. Lääkäri tutki tassun, ja kysyi ensimmäisenä onko lähistöllä käärmeitä. Sanoi vielä, että jos olisi kesä, hän ei epäröisi hetkeäkään vaan sanoisi tassussa olevan kyyn pureman. Murtumakin saattaa olla, joten diagnoosi on nyt vielä epävarma, turvotuksen takia oli hankala sanoa ilman röntgenkuvausta. Aatu sai avuksi tuhdisti pistoksena kipulääkettä ja muutaman päivän kuurin samaa lääkettä kotiinkin. Nyt seurataan miten toipuminen alkaa vai tarvitseeko vielä kuvata tassu. Ilmeisesti kuitenkin kipulääke auttaa sillä varaa jalalle jo vähän. Taitaa olla luontokin ihan huumassa lämmöstä kun käärmeet heräilee jo maaliskuussa. Kaikkea sitä sattuu.

Pyhäsukat

Kun ei osaa itse neuloa kuin raitaa, on parempi teettää pitsisukat taitavammalla persoonalla. Mokoma sai nämä parissa viikossa valmiiksi, minun ei siis kannattanut edes yrittää, olisi vienyt 20 vuotta ja hermot kaikilta lähelläni. Väritoiveena oli luonnonvalkoinen, kuvion sain valita itse kirjasta joka oli täynnä erilaisia pitsisukkia. Kaikki kuulemma onnistuisi. Huh, sanon minä, toiset ne osaa.

 Ei näitä raaski arkisin pitää, korkeintaan pyhäisin ja vain lattianpesun jälkeen. Ja silloinkin pitää olla päivä, että olen vaakatasossa sohvalla. Ettei vain kulu kantapäät puhki.

 Mutta on ne ihanat, täysin hintansa väärtit, kauniit kuin mitkä. Ja lämpöiset. Puin sukat ihan vain kuvia varten, ja heti kun otin pois oli jaloilla kylmä lämpösukkahousuista huolimatta. Tuntui vähän ankealta vetäistä jalkaan arkivillasukat, ne joista kantapää on jo pariin kertaan korjattu, pituuskin vain nilkkaan saakka.

Illalla on asiaa ruokakauppaan, ehkä sittenkin laitan uudet sukat jalkaan arkipäivästä huolimatta. Pitäähän koko kirkonkylän nähdä uudet pitsivillasukkani.

Vauvalle

Tallinnassa oli ja on vaikka mitä kivaa vauvoille, kuten Suomessakin. Se mikä harmittaa, on poikien syrjintä. Kun tytöille on seitsemän rekkimetriä vaatteita, on pojille vastaavasti kaksi. Noin kärjistetysti sanottuna. Onneksi niistä kahdestakin metristä löytyy jotain kivaa.

 Otus (onko tuo koira vai nalle?) paitoineen ja housuineen on Mark & Spenceriltä. Omille pojille olen ostanut sieltä muutamia vaatteita vuosien varrella ja laatu on osoittautunut kelvolliseksi. Osa vaatteista on kiertänyt kahdella pojalla ja ne voi vielä myydä eteenpäin, se kertoo paljon.

 Next:n vaatteita omilla pojilla ei ole ollut, joten niistä ei ole mitään käyttökokemusta. Tämä farkku/body-setti maksoi n. 30 euroa. Lisäksi ostin toppatakin ensi talvea varten, mutta sen ehdin antaa jo tyttärelle. Nämä vaatteet pakataan vielä jouluksi kuusen alle vaikka tytär nyt näkeekin kuvat blogissa.

 Tämä koiruus surusilmineen vetosi mummiin, osta minut! Haaranepparit vähän mietityttää, ne joko toimii tai sitten ei, mutta näissä vaikuttivat napakoilta. Muistan omien lasten vauva-ajoilta, että mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin nepparit jotka ei pysy kiinni.

Siskon kanssa päiviteltiin Nextin tyttöjen osastolla, että luojan kiitos tyttären vauva ei ollut tyttö, isotäti ja mummi olisivat menneet aivan sekaisin, tilin saldosta puhumattakaan. Nyt ei tarvinnut ostaa kymmentä söpöä mekkoa matkalaukun täytteeksi. Pari otusta riitti.

Taasko sulla on uus paita?

Juu ei ole, tämä on tunika ja se kyllä on uusi ja syntymäpäivälahja minulle itseltäni. Rakas mieheni ei ihan aina ole kartalla vaateostoksistani, mutta tunnistipa sentään uuden vaatteen. Edellisen kerran olen ostanut uuden paidan loppukesästä joka oli kolmen euron trikooriepu henkkamaukasta, sitä edellinen on ostettu kesäkuussa. Joten hiukan sain selitellä miehelleni, että taas ei ole kovin usein.

Oikeesti tuo ei puutu mitenkään vaateostoksiini, olipa vain hänen tapansa huomata, että rouvalla on uusi vaate. Ja niinhän sitä on, ihanainen Creamin tunika johon rakastuin ensi silmäyksellä. Onneksi oli vielä jäljellä minun kokoa ja malli oli riittävän hyvä päälle jotta sen ostin. Tunikan alla on tummanharmaa Creamin alusmekko jota vasten korostuu tunikan pitsit.

 En tykkää yhtään ottaa näitä kuvia kodinhoitohuoneessa jossa kuvien taustavaihtoehtoinen on joko pesukoneet tai pönttö, mutta muuta paikkaa ei oikein ole. Vanhempien valtakunnassa on kokovartalopeili, mutta huone on niin pimeä ettei siellä voi kuvata tähän aikaan vuodesta. Pitäisiköhän hommata jotkut kuvausvalot jotta pääsisi kodinkoneista eroon?

Vaatekaapin sisällön mentyä täysin uusiksi laihtumisen myötä, alan olla nyt siinä pisteessä että vaatetta alkaa olla vähän joka tilanteeseen sopivaa. Edelleenkään sitä ei ole mitenkään runsaasti, joten ostokset silloin tällöin jatkukoot.

Painavaa asiaa

Nanna kirjoitti pari päivää sitten hyvän jutun painosta ja sen hallinnasta. Minun oma pienennysprojektini alkoi elokuussa 2011. Tarkoituksena oli tiputtaa parin vuoden sisään 20 kiloa läskiä. Toisin kävi, ja 20kg tippuikin vuodessa. Se millä homman tein, ei ole mikään salaisuus. Hiilarit vähemmälle, viljat, pasta, peruna ja riisit pois. Tilalle rasvaa ja kasviksia ja riittävästi proteiinia. Uusi ruokavalio kolahti heti.

Se mikä on minunkin kompastuskiveni on tasapainoilu. Myönnän se olevan itselleni todella vaikeaa. Tavoiteeni saavuttamisesta on aikaa reilu vuosi ja sen aikaa olen tasapainoillut, eli yrittänyt saada syömiseni siihen tasapainoon, ettei paino nouse. Kesällä kuitenkin kävi hups ja aloin repsahdella vanhoihin tapoihin. Kolme kiloa lisää painoa jolle tarttis tehdä jotain.

 Osa tuosta kertymästä on silkkaa nestettä. Kehoni on erityisen näppärä säästämään kaiken nauttimani nesteen itseensä. Viljojen ja liiallisten hiilareiden syöminen vain kiihdyttää ilmiötä ja  näkyy heti turvotuksena. Seuraavana päivänä vaaka saattaa näyttää jopa kiloa enemmän vaikka kalorit olisi ihan ok. Tämä tuli testattua taas viime viikonloppuna, eikä ravintolaruoka auttanut asiaa yhtään.

 Ei muuta kuin paluu ruotuun, kohta on kuitenkin tulossa joulu ja vihreät kuulat. Eli kaikki viljat pois, eikä herkkuja lukuunottamatta tummaa suklaata. Koska tuntuu kauhealta ajatella, että loppuelämä on yhtä kieltäytymistä, jaan sen pienempiin eriin. Nyt ensin jouluun asti, sitten lomaan ja siitä kesään. Ja toivottavasti olen siihen mennessä askeleen lähempänä parempaa itsehillintää.

Kirjoitelmani on tietenkin tylsiä ilman kuvia, ja kivahan kuvien olisi olla aiheeseen liittyviä, niin saatte pari kuvaa tältä aamulta. Ei ihan työaamu, vaan taas yksi arkivapaa. Suuntana kaupunki ja saappaisiin sopivan ruskean käsilaukun metsästys. Käsilaukkua ei löytynyt, mutta niin vähän arvelin. Ihan mahdotonta löytää minun vaatimuksilla laukkua juuri tietyn sävyisenä ruskeana. Mutta alimmassa kuvassa on yksi löytö jonka tein alkusyksystä kirpparilta. Benettonin villakangastakki maksoi 10 euroa ja on tällä hetkellä käytetyin takkini. Kirpparilta on myös tuo valkoinen pellavapaita joka on neuletakin alla. Sekin yksi lempivaatteista.

Ja kampaaja on ensi viikolla, harmaata puskee esiin päälaelta minkä kerkeää, mutta eikös melkein mummilla saakin?