Kukkakierros

 Kuvia kertyy kiitettävään tahtiin, vielä kun olisi enemmän aikaa niistä kirjoittamiseen ja julkaisuun. Tässä muutamia räpsyjä tältä viikolta.

Valkoiset helmililjat ja pinkit tulppaanit ovat hyvä yhdistelmä. Tykkään enemmän valkoisesta helmililjasta kuin siitä perinteisestä liilasta. Liilaa olenkin karsinut aika paljon ennen kuin se valloittaa koko puutarhan.

Hyasintti 'Woodstock' teki tänä vuonna ihan oikeat kukinnot eivätkä sellaisia missä on vain muutama kukka pitkässä varressa. Olisiko olleet syksyllä ja talvella olosuhteet sopivat sipulin kasvamiselle. Tykkään näiden väristä paljon, harvassa kukassa on näin hieno liilanpunaisen sävy. Olisiko purppura tuolle oikea sävyn nimi.

Nämä helmililjat ovat luultavammin lajiketta 'Touch of Snow'. Istutin niitä 2021arboretumiin 24 kpl, ovat runsastuneet melkoisesti. Niitä kasvaa pitkä rimpsu kukkapenkin reunassa, kuvassa näkyy vain osa.

Kirjopikarililjoista vasta tykkäänkin. Tuossa kasvuston edessä näkyy iso täysin vihreä rypäs. Se on siementaimien kasvusto joka pitää siirtää väljemmälle paikalle. Kirjopikarililjat ovat tehneet paljon siementaimia, tuntuvat viihtyvän meidän savimaassa. Ihan vasemmassa alakulmassa näkyy yksi valkoinen. Niitä en ole tähän istuttanut, ilmeisesti osa siementaimista tulee valkoisina.

Valkokellertävä kerrottu esikko pitäisi jakaa. Vaatii suurta uskallusta. Samoin vaatii jakamista sen kupeessa kasvava persikanvärinen esikko, näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Osan jätän itselleni ja osa taitaa päätyä myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 6.7.2025.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat. Minulla on paljon Darwineita koska ne kukkivat iloisesti vuodesta toiseen. Meilläkin on samaa hometautia osassa tulppaaneja kuten muuuallakin, mutta pahoilta vaurioilta on vältytty. Se saattaa auttaa, että piha on valoisa ja tuulinen ja kuivuu nopeasti sateiden jälkeen.

En muista istuttaneeni perunanarsisseja. Löytyi lajiketieto 'Cheerfulness' joka tuli jossain syyssipulien sekoituspussissa. Joten ehkä eivät olekaan perunanarsisseja, vaan jotain sinnepäin. Samalla kun kävin viime vuoden istutustiedot läpi, selvisi ettei 15 istutetusta turkintalventähdestä näy jälkeäkään. No, aina ei voi voittaa, ehkeivät kestäneet vime talven kaltaista epätalvea. Uusi yritys ensi syksynä.

Viikon varrelta

 Keväiset työviikot ovat aivan mahdottomia, tälläkin viikolla ensimmäinen vapaailta oli perjantaina. Itseään voi syyttää kun lähtee mukaan kaikeen eikä osaa sanoa ei. Pieniä hetkiä olen onnistunut olemaan puutarhassa, eilen koko illan. Heräävän luonnon ja puutarhan kauneus ei saa mennä ohi ja se on päästävä näkemään ja kokemaan päivittäin. Jokapäiväinen annos puutarhaa pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan näiden kiireviikkojen yli.

Jouluruusu joka on kukkinut vuosittain yhdellä tai kahdella kukalla päätti kukkia tänä vuonna runsaasti. Tätä hempeää näkyä pitää ihailla lähelta ja kaukaa, aamulla ja illalla.

Siteen taas ne toiset, vanhemmat, uskolliset kukkijat vuodesta toiseen päättivät laittaa jarrun päälle ja kukkivat nihkeämmin. Sentään kukkivat ja ovat elossa, pitää olla iloinen jo siitäkin. Eihän sitä joka vuosi voi olla täydellinen.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa. Taitaa olla ennätys, että jo huhtikuussa kukkivat. Näitä on vaikea kuvata, kääntävät kukat visusti aurinkoon päin.

Hortensiapuutarhaan on ilmestynyt näin komea vuokkopehko. En muista mikä vuokko tässä on, mutta veikkaan keltavuokkoa tai kerrottua keltavuokkoa. Hortensian nimikyltin voisi ottaa pois maisemaa rumentamasta, muistan ilman kylttiä mikä hortensia on kyseessä.

Lumikit eivät tänä keväänä avaa nuppujaan lainkaan. Liian kylmä taitaa olla. Ja kuvasta huomaan, että juurakko on tullut esiin, pitää mennä heittämään multaa päälle. Etualalla on pieniä kirkkaan vihreitä siementaimia. Mitä lie ovat, en tunnista niitä. Parempi antaa niiden kasvaa hetki jotta näen ovatko toivottuja vai ei toivottuja tulokkaita.

Esikot eivät kylmästä piittaa. Liila on levinnyt niin, että sitä voisi jakaa. Tähän istutetut ovat alunperinkin jakotaimia toisaalta puutarhasta. En tiedä tämän esikon nimeä, minulla on sitä liilana ja pinkkinä ja molemmat ovat kestäviä ja hyvin leviäviä.

Tänään on kuulemma viikon kylmin päivä. Se sopii tälle päivälle aiottuun puuhaan. Pitäisi saada aloitettua kasvimaan toisen puolen kitkentä ja muokkaus. Ylälohkon sain eilen valmiiksi. Kylmä on eduksi sillä yleensä hommassa tulee liiankin kuuma kun käännän koko kasvimaan käsivoimin lapiolla. 

Kukkaisaa

 Lämpö ja aurinko on saanut monet kasvi kukkimaan etuajassa. Tänään huomasin ensimmäisen kukan akileijassa, pioneissa on suuret nuput, syreenit kukkivat ja lemmikit ovat jo melkein kukkineet.

Kaikki puuvartiset pensaat kärsivät viime talvesta. Hortensioissa on todella paljon kuivia oksia, happomarjat jouduin leikkaamaan alas, samoin lähes kaikki ruusut. Atsaleoissa on hädin tuskin lehtiä, joihinkin tulee tasan yksi kukka. On kuitenkin yksi joka loistaa, se on kuvan kevätatsalea. Mikään atsaleoistani ei ole kukkinut koskaan näin komeasti.

Laukat kestivät talven hyvin, ei taida olla mitään menetyksiä laukkojen rintamalla. Näiden lajiketta en muista, hyvin ovat viihtyneet kasvihuoneen edustalla.

Kaikki pionit ovat hengissä, kukkanuppuja on osassa vähemmän kuin ennen, osassa enemmän. Bartzellassa on useita nuppuja, myös siinä joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Kuvan kartanopioni teki valtavasti kukkia, nyt niistä jo varisee terälehdet.

Nämä tulppaanit istutin viime syksynä. Ei tainnut olla lajiketta 'Hilde' kuten muistelin tyttärelleni joka ihmetteli miten kukka voi olla kuin suoraan satukirjasta.

Patjarikko 'Flamingo' on itse siemenestä kasvatettu. Tykkään sen kukista todella paljon. Valkoista minulla oli jo ennestään.

Pallolaukan siemenjälkeläisiä kukassa. Minulla alkuperäiset pallolaukat häviävät muutamassa vuodessa, mutta siementaimet jatkavat elämää. Siementaimetkin ovat kaksivärisiä kuten emonsa, valkoisia ja punertavia.

Loppuviikon urakkana on kitkeä ja kantata kasvihuoneen viereiset perenna-alueet. Kanttaaminen on tosin jätettävä siihen, että olisi satanut edes vähän. Tänään saatiin kolme tippaa vettä eli ei yhtään mitään. Meillä ei ole satanut tippoja enempää kertaakaan lumien sulamisen jälkeen. Osa kasveista alkaa olla pulassa. Kasvimaata on kasteltu mutta ei muuta, ei riitä aika kaikkeen. Viikonlopulle on onneksi ennustettu sadetta, toivottavasti se toteutuu.

Ennen lumisadetta

 Sunnuntain lumisade tuntui masentavalta. Ei kuitenkaan keskitytä siihen, vaan suunnataan katse kevääseen joka on ennemmin tai myöhemmin edessä. Pientä esimakua sain viikonloppuna ennen lumisadetta. Miten hyvää se tekikään puutarhurin mielelle ja sielulle.

Ensimmäiset elonmerkit löytyvät nykyisin hortensiapuutarhasta. Vikkelimmat esikot puskevat kukkavartta jo lumen alla kuten kuvan keltainen esikko. Yläkulmassa pilkistää tarhavarjohiipan lehtiä. Hengissä on sekin.

Tässä kokonaiskuvaa hortensiapuutarhasta ennen lumisadetta. Rohkenen toivoa, että viikon tai kahden päästä tämä alue on jo lumeton. Suojaverkkoa ei voi poistaa vielä pitkään pitkään aikaan, rakensin verkon syksyllä niin, että pääsen verkon sisälle kitkemään ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä verkon päiden risteyskohdasta.

Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.

Kompostin polku on pieni jäämäki. Turvallisinta on kulkea polun vieressä, lumen päällä. Kaltevalla jääpolulla ei pidä pystyssä edes nastat kengänpohjissa. Maa-artisokkien laatikot ehtivät lumettomiksi.

Arboretumissa oli kaikki hyvin. Kuvan puu on koristeomenapuu 'Marjatta'. Jänikset söivät sen kokonaan kaksi vuotta sitten talvella 2022. Koska puu on omajuurinen, jätin siihen tyngän josta on nyt kasvanut kaksi uutta runkoa. En ole raaskinut katkoa toista pois. Mahtava kasvu parissa vuodessa. Kukintaa saan luultavasti odotella vielä jokusen vuoden. Ja nyt olen muistanut verkottaa puun paremmin, höttöinen ja taipuisa kanaverkko ei riitä.

Austin-ruusu sen sijaan on ollut hyvin kanaverkon suojassa. Kuten arvelin, näyttävät kaikki oksat kuolleilta. Se ei ole mikään ihme näin ankarana talvena. Tuolla lumen alla uinuu toivottavasti elossa oleva juurakko.

Maksaruohot ovat kestäviä. Tämä valkokukkainen nimetön maksaruoho on kasvattanut lonkeroitaan ja uhkaa jo iiriksen kasvualuetta. Taidan napsaista tästä alut uuteen kasvupaikkaan, pienelle matalalle maanpeittona kasvavalle maksaruoholle on aina tilaa.

Pienen hartaan toiveen olen esittänyt yläilmoihin, pidä kevät sellaisessa tahdissa, että pääsiäisvapailla pääsee tekemään ulkona puutarhatöitä.

Vielä vähän

 Kun maan sulaminen ja puutarhamyymälän superale sattuivat samalle viikolle, en voinut vastustaa kiusausta hankkia vihonviimeisiä kukkasipuleita. Ehdin myymälään niin, että valikoimaa oli kiitettävän paljon. Taimikassillinen sipuleita oman valinnan mukaan maksoi vitosen, oma valikoimani painoi 4,8kg kun kotona punnitsin kassin.

Narsisseja, kerrottuja tummanpunaisia tulppaaneja, lumikelloja, scilloja, posliinihyasintteja, krookuksia kasvitieteellisiä tulppaaneja ja kuusi keisarinpikarilijaa, nämä kaikki siis vitosella. Sipuleiden määrää en laskenut, mutta satoja niitä oli.

Onneksi istuttaessa oli pieni apulainen mukana. Luujauhoakin löytyi omista varastoista keisarinpikarililjoille. Osa sipuleista meni kasvihuoneen tienoille, ja osa hortensiapuutarhaan ja sen viereiseen uuteen alueeseen.

Tänään istutin vesisateessa kauden viimeisen taimen, alesta löytyneen jouluruusun. Kokemukseni mukaan, myös näin myöhään istutetut voivat menestyä. Minulla on muutama taimi hengissä jota on istutettu kolme vuotta sitten 23.12. ja hyvinvoivia ovat.

Myös jouluruusu pääsi uudelle alueelle. Verkon sisällä on pieni koristekirsikka. Puutikku jouluruusun edessä on merkkinä paikasta johon kylvin Minnalta Mamman puutarhasta saatuja valkoisen näsiän siemeniä. Loput siemenet kylvän sisälle jääkaappiin saamaan kylmäkäsittelyn. Minna ei tiennyt syntymäpäivääni tällä viikolla, mutta osasi lähettää siemenet juuri syntymäpäiväkseni. Kiitos!

Puutarhan tarkistuskierroksella törmäsin kasvihuoneessa uskomattomana näkyyn. Krassi joka kasvaa lattiakivien välistä, on vieläkin hengissä vaikka meillä oli pakkasta sekä päivällä, että yöllä useamman vuorokauden.

Arvatkaa mitä nämä vihreät heinät ovat? Ne ovat kaurajuuren taimia. Niitä on kasvimaa täynnä. Tänä vuonna siemenet itivät herkästi ja itävyys taisi olla 100%. Hukun taimiin jos kaikki selviävät talvesta hengissä. Riittää jaettavaksi eteenpäinkin. Eipä ole ollut ennen tällaista kaurajuuri-invaasiota vaan päinvastoin pulaa taimista.

Jätin kasvihuoneen vieressä kasvavat kaukasian kirahvinkukat talventörröttäjiksi. Ovat kauniita taivasta vasten silmiin osuessaan. Toki tämäkin tarkoittaa siementaimia siellä ja täällä, mutta se ei haittaa, minähän tykkään kitkemisestä.

Tämän viikon tuulet toivat loputkin lehdet alas puista, pääsen vielä haravoimaan ja sopivasti on luvattu kuivempaa keliä. Pikku pakkanenkaan ei haittaa, silloin lehdet on mukava haravoida ja kevyt viedä kompostiin.

Istuttamisesta karkkikauppaan

 Viimeisen viikon aikana olen päässyt elvyttämään kadonnutta puutarhaintoa. On ollut sateettomia päiviä ja iltaisin aikaa remontoinnin ohessa. Viikonloppuna sain istutettua kaikki Mustilan ostokset sekä kesäkukkina olleet ruusun ja kärhön. Tämän vuoden taimihankinnat olivat siinä, ellei sitten jostain alesta tule jotain todella tarpeellista vastaan.

Tuurenpihlaja pääsi arboretumiin. Tuossa kohtaa kasvoi aiemminkin pihlaja, mutta se on ollut vuosia pensaan kokoinen. Pensaana kasvava pihlaja pääsi toisaalle ja puuna kasvava Tuurenpihlaja sai hyvän paikan.

Austin-ruusu The Pilgrim sai paikan talon edustan penkistä josta siirsin jo aiemmin jaloangervon pois. Pensas näyttää hassulta kun se on upotettu maahan todella syvään, yli puolet kasvustosta hautautui multaan.

Ruukussa kesän kasvanut tarhaviinikärhö 'Rubra' sai vakituisen paikan hortensiapuutarhasta. Nyt kärhöllä on vielä tuki, mutta jatkossa se saisi kasvaa koivun runko pitkin.

Tänään kävin karkkikaupassa, puutarhureiden irtokarkkiostoksilla. Lahden Sporttikoneeseen löytyy mahtava määrä erilaisia kukkasipuleita. Ja niitä saa valita kuin irkokarkkeja kaupassa. Valikoimaa riitti.

Sain hyvin käytettyä lahjakorttini ja vähän ylikin, eipä tarvitse muualta hakea sipuleita. Tai no ehkä vähän Lidlistä jonne kukkasipulit tulevat torstaina.

Kreetantulppaani 'Hilde' ihastutti keväällä blogien kuvissa. Toivottavasti viihtyy ja leviää.

Tämä vaikutti mielenkiintoiselta, olihan sitä ostettava kokeiluun. Nimi on ainakin hauska, 'Honky Tonk'.

Sain keväällä vihdoin ja viimein yhden keisarinpikarilijoistani kukkimaan joten uskalsin hankkia lisää niiden sipuleita. Otin varmuudeksi kaksi kumpaakin.

Tämä ei ollut maksettu mainos, myymälää jossa saa hyvää palvelua ja laadukkaita kukkasipuleita on aina kiva mainostaa ilman yhteistyötäkin.

Kriittiset hetket

 Joudun olemaan pari päivää pois puutarhasta juuri kun kirsikkapuut ja omenapuut ovat tulossa kukkaan. Toivottavasti kukinta alkaa vasta kun palaan kotiin. Puutarhassa tapahtuu tällä hetkellä paljon lyhyessä ajassa, huonoin mahdollinen hetki olla pois sieltä. Kriittiset hetket menossa ja niitä en haluaisi missata.

Yksi lempinäkymistä josta on otettava kuva joka vuosi. Happomarja 'Aurea' tummalehtisen koristeomenapuun alla. Omenapuu ei ole vielä koskaan kukkinut. En tiedä kukkiiko, olen kasvattanut puun siementaimesta enkä osaa sanoa miten sellainen käyttäytyy.

Tulppaani 'Virichic' teki tänä vuonna peräti neljä kukkaa. Sinnikkäästi pysyttelee elossa vaikka on jo varmaan kymmenen vuotta vanha istutus.

Siirsin viime kesänä libanoninlaukat pyykkikalliolta arboretumiin. Tykkäsivät siirrosta ja uudesta kasvupaikasta joka kylpee auringossa. Pieni valkonen kukka ei paljoa erotu, mutta kun se on värikkäiden tulppaanien seassa, valkoinen erottuukin paljon selvemmin.

Tämä tulppaanien ja narsissien sekoitus ei ole ihan sitä sävyä mitä oli pussin kuvassa. Kelpaa kuitenkin minulle ja tulppaanit toistavat kivasti niiden yläpuolella näkyvän keisarinpikarililjan oranssia sävyä. Ja ihan kivasti sopivat 'Musta Rudolf' koristeomenapuun lähes mustiin lehtiin.

Metsätulppaani ei lisäännyt mutta ei myöskään häviä. Muutama kukka siihen on taas tulossa.

Kasvihuoneen edustan loistoa. Tänä kesänä on tavoitteena saada alue valmiiksi. En vain osaa päättää kuinka paljon tulee istutuksia ja kuinka paljon kivituhkaa. Tulppaanien aika oli nopeasti ohi, tänään aloitin leikkaamaan ensimmäisiä kuihtuneita kukkia pois. Teain alueelle ensimmäisen kitkennän, arboretumin sain valmiiksi eilen. Enää on vain luumulehto kitkemättä ja kaikki penkin kanttaamatta. Aikataulussa ollaan.

Keltakielokki on ollut hyvin talvenkestävä. Se on kasvi joka on muistettava, muuten se jää huomioimatta.

Arboretumin oranssit Darwinit eivät jää huomaamatta. Niiden väri on sallittu sillä tulppaanirivi päättyy japaninruusukvitteniin joka kukkii yhtäaikaa tulppaanien kanssa samansävyisin oranssein kukin. Minusta tämä on samaa tulppaani kuin ylempänä oleva oranssi tulppaani.

Mukavaa alkuviikkoa, minä vietän sen tutustumassa Brysseliin.