Kukkia

Ihanaa, lämpö palailee tälle puolelle Suomea. Tänään tarkeni jopa t-paita päällä puutarhatöissä. Puutarhassa vihertää ja kukkii jo kovasti. Viikonloppuna kuulin ensimmäisen käen kukunnan ja mies leikkasi osan nurmikkoa. Selviä alkavan kesän merkkejä.

Olipa loistoidea laittaa ylimääräiset punaiset esikot oikopolun reunaan. Ihan vain esikoiden takia tuosta pitää kulkea usein. Tämä on sitä idioottivarmaa esikkoa jota minulla kasvaa vähän siellä sun täällä. Löytyy myös liilana joka on yhtä kestävä lajike.

Pari vuotta sitten rohkenin siirtää valkoiset tarhakylmänkukat. Molemmat sietivät siirron ja kukkivat tänä keväänä kauniisti. Toinen yksilö on kuvatun takana, niitä on hankala saada samaan kuvaan.

Olipa yllätys kun näin tämän vaaleanpunaisen valkovuokon. En muistanutkaan hankkineeni sellaista. Toivottavasti viihtyy ja menestyy.

Näiden sinisten hyasinttien lajikenimi on kadonnut. Melkein tykkään näistä enemmän näin, kun kukkivat vain vähän kuin silloin ensimmäisenä keväänä, kun olivat järkyttävän kokoiset kukinnot. Näiden väritys näkyy kauas joten hillitympi kukinta riittää.

Vuokkoängelmä edustaa puutarhan vaatimatonta kauneutta, sellaista siroa osastoa. Ensimmäisen vuokkoängelmän tapoin huonoissa olosuhteissa, tämän toisen kanssa olen onnistunut. Hortensiapuutarha näyttää olevan monen kasvin mieleen.

Onkohan tämä kerrottu keltavuokko? Sellainenkin keltainen kuin aurinko löytyy hortensiapuutarhasta. Ihan en ole varma tykkäänkö, mutta taidan kuitenkin tykätä, onhan tämä kaunis.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' kukkii mutta ei kovin monella kukalla. Kukat erottuvat kuvasta lisäksi kovin huonosti. Kuten edellisessä postauksessa näytin, se on kuitenkin kasvanut kovasti. Mieluummin saa näin alussa keskittyä kasvamiseen kuin kukkimiseen.

 

Puutarhan helmiä

 Hieman on kiirettä. Remontti vaatii aikaani, samoin sadonkorjuu. Peruspuutarhatöille ei ole oikein aikaa, tai jos aikaa olisi, sataa vettä. Tällä hetkellä olen kiitollinen puutarhan helmistä, kasveista joille ei tarvitse tehdä mitään, sen kun antaa kasvaa.

Täydellinen kolmikko. Valkoinen kiiltoleimu, sen kainalossa lilja 'Red Velvet' ja sen vieressä ranskantulikukka. Tulikukan kukan keskusta on lähes samaa punaista kun liljoissa, luonnossa väri näkyy paremmin.

Toinen valkoinen kiiltoleimu joka on istutettu viime vuonna. Sen takana alkaa kukkia liila syreenileimu, sen takana on rippeitä ritarinkannuksista ja vielä hyvässä kukassa oleva kaukasian kirahvinkukka. Hauskasti tämän rivistön koko menee pienimmästä suurimpaan. Koko alue on viime vuonan istutettu, se on jo mukavan täynnä kasveja.

Valkoista tiikerililjaa 'Sweet Surrender' on vaikea kuvata, kukat ovat auki maata kohti. Muutama vuosi sitten istutin muutaman sipulin ja ne ovat todella viihtyneet. Taustalla näkyy pinkki ruusunätkelmä.

Jaloängelmä 'Elin' on lempikukkiani. Tänä vuonna kukat ovat kohtuullisella korkeudella, ei tarvita tikkaita kukintojen kuvaamiseen.

Kivimuurilla on tykätty nelikko. Harmaa nukkapähkämö yhdistettynä kupariheisiangervoon. Kummankin takana harmaamalvikki yhdessä huisku-unikon kanssa. 

Lopuksi piristystä sateen harmauttamiin päiviin. Sitä kaivataan vaikka en voi moittia sateita, puutarha on niistä kiitollinen. 

Nyt yritän ehtiä kommentoida muita blogeja, sekin on jäänyt tässä arjen hektisyydessä.

Salamatkustaja ja ensimmäiset kukkasipulit

 Taitaa olla menossa kesän viimeinen viikonloppu jos katsoo sääennusteita. Kylmää kyytiä kun ensi viikolla päivälämpötilat tippuvat sinne kymmenen asteen tienoille. Tänään on tehtävä ahkerasti puutarhatöitä ja kerättävä satoa talteen pois kylmän alta. 

Myös istutushommia on tehty ja tehdään vielä tänäänkin.

Kirjovaahtera 'Drummondii' sai paikan uuden hortensiapuutarhan edustalta. Kasvutukia tuli varuiksi kolme ja ne tehtiin heinäseipäistä ihan vain katseen kestävyyden vuoksi. Näkyvä paikka joten tykkään, että näyttää kivalta. Muualla kelpaa mitä sattuu nurkista löytymään.

Pengon aina taimimyymälöissä kaikki reppanat jotka ovat alessa kuten vakituisemmat lukijani tietävät. Tällä kertaa osui silmiin rönsytiarella jota olinkin etsimässä kuivaan rinnealueeseen. Rönsytiarellan kanssa samassa purkissa asui salamatkustaja jonka tunnistin heti. Sehän on selvä ängelmän taimi. Ihan pakko ostaa, sillä siinähän sai kaksi taimea yhden hinnalla ja vieläpä yhdellä kolikolla. Ängelmä päätyi hortensiapuutarhaan.

Päivänlilja 'Pink Damask' on kasvanut todella suureksi. Vaan koska kukkii näin hienosti, ei sitä tarvitse vielä jakaa.

Sen sijaan päivänliljan kyljessä kasvaneen hopeatäpläimikän jaoin jo aiemmin kesällä. Kaikki taimet lähtivät hyvään uuteen kasvuun vaikka jakamisen aikana sattuivat kovia helteitä. Kastelin taimia joten sillä oli osuutta hyvään selviämiseen.

Safiirihortensia kukkii ensimmäistä kertaa. Olen seurannut nuppua jo pitkään ja olihan se kuvattava jo näin kukinnan alussa. Eilen vein sille useamman kannullisen vettä, sadetta on ennustettu mutta saapa nähdä tuleeko niitä ja missä määrin.

Uuden kasvihuoneen sivussa oleva omenarivistö sai taas kolmannen puun. Rivistön toisella laidalla kasvoi aiemmin kolmas puu, mutta se joutui ilmeisesti myyrien tuhoamaksi. Kolme näyttää paremmalta kuin kaksi joten siksi uusi omenapuu. Ensi viikolla toivottavasti saan tuonne tontin laitaan tulevat tervalepät, ne pitäisi ehtiä istuttaa ennen talvea. Pienet taimet eivät onneksi vaadi suurta kuoppaa.

Prismasta sai jo syksyn kukkasipuleita. Mukaan lähti pussi nuokkutähdikkejä. Minulle ihan uusi kasvi, kaupassa piti googlettaa kun paketissa oli vain tuo latinankielinen nimi. Toivottavasti saan menestymään. 

Vaan nyt perunamaalle ja keräämään tomaatteja kasvihuoneista.

Räjähdys

Puutarhassa on tapahtunut kaikenlaisen kasvun räjähdys. Jos nokkosen alku oli pari päivää sitten kahden sentin mittainen, on se tänään kymmensenttinen. Kosteus ja lämpö saavat kasvun karkaamaan käsistä. Monessa pionissa on todella korkeat varret, marhanliljat kurottelevat kohti kuuta ja jalokärhöissä on jo jopa nuppuja. 

Siirsin valkoisen lehtoängelmän viime kesänä ja taisi tykästyä uuteen paikkaansa. Ängelmän kukkien vasemmalla puolella näkyy kolme marhanliljan vartta. Melkoisen tanakat ja korkeat tänä vuonna.

Kasvu on kaikkialla rehevää. Kuvan keskellä oleva suuri vihreä pehko on kaukasiankirahvinkukka. Siitä on kasvanut muhkea pehko. Tänä keväänä havaitsin ensi kertaa sen siementaimia. otin niitä muutaman talteen josko kokeilisin kasvia muuallekin ja muutaman taimen voisi laittaa jakoon.

Perinteiset keltaiset kullerot jo lopetettelevat kukintaansa kun taas 'Alabaster' vasta aloittelee. Tämä kärsi hiukan viime kesän kuivasta jaksosta. En ole keksinyt kulleroille sopivan kosteaa paikkaa joten joutuvat kärvistelemään kesästä toisen liian kuivissa olosuhteissa.

Puutarhan vanha asukas, japanin esikko kukkii. Tämän siementaimia otin myös talteen, kasvoivat liian lähellä neilikkaruusua. Nyt pitäisi miettiä taimille uusi hyvä paikka.

Syksyllä ostin valkoisen japaninesikon ja se selvisi hengissä talvesta. Kaunis se on tämäkin. Ensin luulin, etteivät kukat nouse ylös varren päähän mutta ilmeisesti nousu on hitaampaa kuin punaisella japaninesikolla.

Iiris 'Red Zinger' on yhtä dramaattinen joka vuosi. Kukka ilmestyi kuin tyhjästä, vannon, etten nähnyt tässä nuppuja muutama päivä sitten ja nyt on ensimmäinen kukka ayki.

Hempeään kuvaan on hyvä päättää. Nimetön pioni kukkii uskollisesti joka vuosi kahdella tai kolmella kukalla. Voi olla, että viereinen hevoskastanja vie voiman ja valon. Siirtää en uskalla ettei käy huonosti ja pioni häviä. Ennemmin kolme kukkaa kun ei yhtään kukkaa.

Nyt lähden kitkemään, nokkoset ja puolimetriset juolavehnät pois kipinkapin.

Vaaleanpunaista

Puutarhan kukissa vaaleanpunainen on lempivärini. Väri yksinäänkin on kaunis mutta tykkään kun muita värejä on rinnalla. Vaaleanpunainen on myös hyvin laaja käsite, itselläni sen alle mahtuu monen sävyisiä kukkia.

 Kivikkokurjennnokka on tämän vuoden hankintoja vaikka epäilen suuresti sen talvenkestävyyttä. Kasvi on kuitenkin kukkinut kiitollisesti koko kesän joten se on paikkansa ansainnut vaikka jäisikin yksivuotiseksi. Eikä sitä tiedä vaikka tekisi itämiskykyistä siementä ja jatkaisi eloaan siemntaimina.

 Viron matkalta tuotu happomarja 'Natasza' tekee uudet versot vaaleanpunaisen ja vihreän kirjavina. Toivottavasti tämänkin kestää talven ja kasvaa suureksi pensaaksi.

 Tykkään happomarjoista todella paljon. Taustalla on tästä pihasta löytynyt perinteinen happomarja joka edustalla kasvaa vaaleanpunainen harmaamalvikki, sekin tämän pihan alkuperäisiä kasveja. Yksi samanlainen happomarja on vielä siirtämättä parempaan paikkaan alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Happomarja tarvitsee aurinkoa jotta sen väri tulee parhaiten esiin, niinpä kuusen alla kasvava happomarja ei oikein pääse edukseen. Harmaamalvikki ei kuki ihan yhtä tuuheasti kuin viime vuonna.

 Lilja 'Elodie' on kaunis, puolikerrottu lilja joka on kukkinut uskollisesti vuodesta toiseen. Huisku-unikko yrittää vallata liljan sijaa mutta lilja saa jäädä ja huisku-unikko karsiintua.

 Tämä on jonkun sekoituspussin liljoja, kaunis sekin.

 Samaan aikaan kamalaa ja ihanaa, syysvuokon ensimmäinen kukka on auennut. Ehkä tämän nimen pitäisi olla kesävuokko sillä kukkii aina kesällä eikä syksyllä. Ilokseni tämä on tehnyt juurivesoja ja niin, että joudun laajentamaan penkkiä sillä osa juurivesoista on nurmikolla ja koska mieheni leikkaa nurmikon eikä tunnista mikä ei kuulu joukkoon on minun pelastettava juurivesat. Toinen vaihtoehto olisi kaivaa juurivesat pois ja siirtää muualle mutta siinä on aina riskinsä etenkin syysvuokon kohdalla.

 Vaaleanpunainen ukonhattu on prinsessamainen herkkis näin yhdellä kukalla kuvattuna. Koko kukinto ei ole yhtä herkän kaunis.

Ängelmä 'Elin' on ehkä enemmän liila mutta pilvitaivasta vasten kuvattuna se näyttää nuppuisena ihan vaaleanpunaiselta. Kukinnot ovat venyneet sateiden ansiosta yli parin metrin korkeuteen.

Vielä on viikko kesälomaa jäljellä ja sen aion hyödyntää ihan täysillä puutarhassa sateiden lomassa. Tänään tosin seuranani on lapsenlapset ja se tarkoittaa välipäivää puutarhatöistä. Vaan ehkä keksimme jotain muuta mukavaa puuhaa, herneet, mansikat ja vadelmat kerättiin yhdessä jo eilen.

Yhdessä illassa ei paljoa ehdi

Syyskuu, aina vain aikaisemmin pimenevät illat. Vanhempainiltoja, huonekaluentisöintiä, ruokakaupassa käyntiä ja muuta elämään kuuluvaa puutarhan hoitoa rajoittavaa toimintaa. Pieni kiire ennen talvea, ehdinkö, jaksanko tai suosiiko sää. Satoa olisi hyvä kerätä ja säilöä juuri nyt, komposti olisi hyvä tyhjentää ennen talvea. Ja voi apua, kukkasipulit ovat saapuneet kauppoihin. Ei ihme, että pukkaa pientä tuskan hikeä puutarhurin otsalle.

Syyshortensia 'Vanilla Fraise'.

 Oikeasti en ota suurta stressiä perässä laahaavista puutarhatöistä, teen jos aikaa on ja jaksamista. Joka vuosi tulee uusi kevät ja uusi alku, miten armollista.

 Kesällä ostamani ruusunätkelmä 'Pink Pearl' ehti sittenkin tehdä kukkia. Tämä on istutettu alapihan kivimuurille tarkoituksenaan kivimuuria pitkin kiertely. Saapa nähdä onnistuuko, omien havaintojeni mukaan ruusunätkelmät kiemurtelevat juuri siellä missä itse haluavat eivätkä puutarhurin tahdon mukaisesti.

 Luumulehdon istutusalueista sain siistittyä toisen puolen ilmasipulit. Ylimääräiset, latvoissa kasvaneet sipulit laitoin lavakaulukseen. Sateet saivat aikaan nopean juurtumisen ja kasvun. Tuosta näitä on kiva jakaa eteenpäin.

 Saksan ihmeistäni, salkoruusuista on taas yksi uusi avannut kukkansa. Tästä yksilöstä tuli upea tummanpunainen kerrottu. Pensas jäi melko matalaksi mutta kukkanuppuja se on tehnyt reilusti.

 Syksyn värit ovat alkaneet hiipiä puutarhaan. Jaloängelmä 'Elin' näyttää miten ängelmä voi olla kaunis myös kukinnan jälkeen.

Rosa spinosissima 'Ruuhijärvi' kukki tänä vuonna ennätyksellisen runsaasti mistä johtuen se on aivan täynnä punaisia kiulukoita.

Helmiorapihlaja 'Toba' pääsi maahan. Vielä se on vähän hassusti keskellä nurmikkoa mutta vuoden kahden sisään ympärillä on uutta istutusaluetta. Ja koska tästä tulee helmipenkki, pääsi helmiorapihlajan alle helmililjoja. Löysin Lidlistä sekoituksen jossa oli neljää erilaista helmilijaa, Muscari armenicum, Muscari armenicum 'Siberian Tiger', Muscari latifolium ja Muscari negletum 'Valerie Finnis'. Muita helmikasveja istutan kun sopivia tulee vastaan.

Verkon laitoin arvokkaalle puulleni heti. Ostin kesällä ison rullan verkkoa mutta luultavasti joudun ostamaan vielä toisenkin rullan, taimeni ovat kasvaneet kokoa ja lumisiin talviin on näköjään syytä varautua korkealla verkolla. Kuvan verkko on 120cm korkea, vielä saisi olla hitusen korkeampi jos tulee luminen talvi.

Suuri kastelupäivä

Tänään on pihassa kunnon kastelupäivä. Kasvimaa on kasteltu jo aiemmin mutta tänään on pakko aloittaa perennojen kastelu. Mies tarkisti rengaskaivon tilanteen ja totesi sen huonoksi, niinpä kasteluveden kuution säiliö on täytettävä porakaivon vedellä. Porakaivosta ei onneksi vesi lopu mutta säiliön täyttäminen estää yhtä aikaa puutarhan kastelun, niinpä tänään ei ole tiedossa muuta kuin vedellä läträämistä. Jotain sentään kukkii tässä paahteessa.

 Vaaleanpunainen ukonhattu kukkii ensi kertaa kunnolla. Paikan vaihtaminen auttoi, nyt on kosteampaa ja puolivarjo. Siitäkin huolimatta olen kastellut näitä sillä ukonhattu ei siedä yhtään kuivumista.

 Ukonhattuja on tulossa kukkaan useita mutta kukkia on kunnolla vasta tässä yhdessä varressa. Ukonhatun takana näkyy punainen jättikarhunputki Angelica gigas. Sekin pääsi tähän uuteen paikkaan keväällä ja kiittää siitä kohta avautuvin punaisin kukin.

 Kivimuurin kupeessa kasvaa lilja 'Elodie'. Tätä on laitettava muutama sipuli lisää, tykkään lajikkeesta todella paljon.

 Navetan kivimuurilla kukkii rantatädyke, pallerolaukka ja tarhakurtturuusu 'Snow Pavement'. Näiden edestä nurmikko on lohduttoman näköinen, kuivaksi palanut ja siellä täällä on läikkiä josta on myrkytetty takiaista joka yrittää valloittaa koko nurmikon. Kastelupäivän lisäksi tänään on myrkytyspäivä.

 Jaloängelmä 'Elin' huitelee tänä vuonna tuttuun tapaansa korkeuksissa. Suureksi ilokseni tämä on tehnyt siementaimen penkkiin jossa asustelee. Sen siirrän arboretumiin kunhan hyvät siirtokelit alkavat eli taivaalta tulee riittävästi vettä.

 Tuntematon, Virosta tuotu syysleimu on suosikkejani, varjossa väri on hennon vaaleanpunainen, auringossa kirkkaampi. Tämäkin nuupottaa veden puutteesta joten ei auta muu kuin lähteä virittelemään kastelua. Näin suuressa pihassa ei voi kuin haaveilla iltakastelusta, koko päivä menee, että kaikki perenna-alueet on kasteltu läpi.

Sama ilmiö toistuu kuin viime kesänä, koivuista iso osa on kellastunut ja alkaa tiputtaa lehtiään. Luontokin kärsii pahasti tästä kuivuudesta.

Vaivaako kuivuus talvellakin?

Loppuviikolle ennustetaan yhden jos toisenkin sääpalvelun ennusteissa lumisadetta. Viime yönä oli reilusti pakkasta, talvi tulee vääjäämättä. Mielessäni olen pohtinut kuluvan vuoden kuivaa kesää. Kuivuus alkoi jo toukokuussa, kesäkuussa tuli vähän vettä, heinäkuussa vielä vähemmän. Elokuusta lokakuuhun on ollut tavanomaista vähäsateisempaa.

Keväällä kullero kärsi kuivuudesta.

 Kuinka luonto ja puutarha kestää talven jos maa on näin syksystä rutikuivaa? Kun istuttelin uusia hortensioitani muutaman edellisen viikon aikana, niin ei voinut olla huomaamatta miten kuivaa maa on pintakerroksen alla. Suorastaan pölisi.

Valkotäpläimikkä nuupottaa janoissaan.

Kastelin uudet istutukset mutta koko puutarhaa en ole pystynyt kastelemaan. Eilinen sade tuli siten todella tarpeeseen ja toivon, että siitä olisi edes pientä apua janoiselle maalle.

 Ensi kertaa jouduin harsottamaan kesäkurpitsat paahteen enkä hallan takia. Kolminkertainen harso toimi.

Luonnon takia voisin ajatella sateiden olevan parempi kuin lumen ja jään, vaikka märän maan jäätyminen aiheuttaa sekin omat hankaluutensa etenkin jos lunta ei ole. Se nähtiin pari vuotta sitten puutarhoja tuhonneen tappotalven aikana.

Nurmikko kestää kellastumista ja kuivumista.

Niin pitkäaikaista kokemusta minulla ei puutarhasta ole, että voisin suoraan sanoa miten kasvien kanssa käy. En tiedä osaako kukaan sanoa. Se vastaanotetaan mitä tulee sillä omat vaikuttamisen mahdollisuudet ovat olemattoman pienet. Näin kuivassa kesässä ei auta edes kasvin istuttaminen optimaaliseen paikkaan kasvuolojen suhteen. Kun ei sada niin ei sada.

 Ängelmä 'Elin' teki kukat mukavan matalalle. Kerrankin yletin kuvaamaan normaalisti seisten.

Onneksi kasveilla on omia selviytymiskonsteja. Osa jätti kukinnan kokonaan väliin. Osa teki varsistaan ja kukinnoistaan tavallista pienempiä. Luonto tietää keinot kun vettä ei riitä.

Piparminttu oli parhaimmillaan vasta syksyllä.

Jotkut kasvit heräsivät kuin uuteen eloon elokuun jälkeen kun helteet helpotti ja vettä tuli enemmän kuin pieni ripaus. Yllä olevaa piparminttua keräsin talteen harvinaisen myöhään. Alkukesästä ei ollut mitään mitä kerätä, lehdet olivat nukkekotikokoa.

Keväällä nähdään kuinka kävi. Oliko kuivuus ja kuumuus hitti vai huti.