Synttärikirja

Minä vanhenen, päivä kerrallaan. Alkuviikosta täytän taas vuosia. Hienoa 52 vuoden ikää juhlimme viikonlopulla. Ihanat ihmiset, musiikkia, iloa, naurua, suolaista ja makeaa syötävää ja kuohuviini tekivät synttäreistäni sen tapahtuman, jonka avulla käyn syksyn pimeyttä vastaan.

Synttärilahjat olivat ihania, odotettuja ja yllättäviä.

Auli Wahlbergin maalauksesta Lentoharjoitus painettu kortti on oivallinen muistutus siitä, että kaikkia vaikeita asioita ei tarvitse yksin opetella tai yksin tehdä. Apua voi pyytää ja sitä annetaan. Omat lentoharjoitukseni pyrin aloittamaan mahdollisimman pian.

Tyttäreltäni sain lahjaksi Synttärikirjan, johon vieraani voivat kirjoittaa nimensä ja terveisensä. Ja johon minä kirjaan illan mittaan kuunnellun musiikin.

Synttärikirjaan liittyi hienoinen epätietoisuus siitä, kenen kirjasta on kyse.

Illan mittaan jokainen vuorollaan esitteli yhden musiikkikappaleen, jonka sitten kuuntelimme ja toisinaan myös katselimme. Synttärisankarina minä aloitin Whon My Generationilla, jonka jälkeen Beatles oli avun tarpeessa.

60-luvulle emme jämähtäneet. Saimme kuulla mm. Jenni Vartiaisen Missä muruseni on, The Black Eyed Peasin Just Can’t Get Enough, Radioheadin Lotus Flowerin, Jace Everettin Bad Things ja Hijo de la Lunan Montserrat Cabellen esittämänä. Näiden synttäreiden biisit kirjasin Synttärikirjaan, siksi en niitä täällä enempää luettele. Neljä biisiä kultakin vieraalta muodostaa aikamoisen näkymän iltaan ja meihin itseemme.

Positiivisen huomion kohteena

Varsinainen syntymäpäiväni oli tänään maanantaina. Tykkäsin kovasti saamistani onnitteluista. Äiti ja isä soittivat aamulla ja lauloivat "Paljon onnea vaan". Se kuulostaa aina yhtä ihanalta.

Pidän tällaisen positiivisen huomion kohteena olemisesta.

Kiitos kaikille onnittelijoille!

Musiikin ilotulitusta

Vietimme synttäreitäni jo tänään perinteisesti kuohuviiniin ja musiikkiin keskittyen. Aloitin juhlat M Peoplen Movin on up ja Aerosmithin Dude (looks like a lady) -kappaleilla. Sen jälkeen olikin jo aika siirtyä niihin kappaleisiin, jotka meille olivat ajankohtaisia juuri nyt. Nämä kappaleet kuuntelimme

AC/DC Thunderstruck
Beatles Because (Love)
Clash Should i stay or should i go
Lapinlahden linnut Ojasta noustaan
Rufus Wainwright 14th street
Beyoncé Sweet dreams
Seppo Laakko Legendaa
Pink Floyd Money
Bach Toccata & Fuge d-moll
Aretha Franklin Think
Kolmas Nainen Lentojätkä ja tyttökulta
Red hot Chili Peppers Tell Me Baby
Shakira Shewolf in spanish
Vesa-Matti Loiri Tulkaa kotiin
Jazz Gillum Key to the Highway
Mozart Sinfonia nro 40 g-molli K. 550 Menuetto. Allegretto – Trio
Miljoonasade Miljoonasade
Beecake This is not an exit
Alexander Rybak Roll with the wind
Jesus Christ Superstar Juda’s Death
Beatles Strawberry fields forever
Kauko Röyhkä Sinä olet tähti
Pelle Miljoona Mulla menee lujaa
Oingo Boingo Private Life
Pixie Lott Apologize
Wigwam Freddy are you ready
Bach Air
Muse Supermassive Black Hole
Tiktak Sankaritar
Battlestar Galagtica Season 4 OST Kara Remembers
Tokio Shiina
David Bowie Man who sold the world
Johnnny Burnett Trio The train kept a-rollin’
Bad Company Ready for love
Muumimusiikkia 31
Giles Standing in the way
Tapio Rautavaara Sininen uni

ja ekstrana Tauno Palon Ruusu on punainen.

Musiikin ilotulitusta! Fantastista!

edit: korjailin kirjoitusvirheitä, joita yöllä kirjoitettu teksti vilisi.

Läpi harmaan kiven tai sitten ei

Tiistaina vietimme synttäreitä. Ei meitä ollut kuin kolme juhlistamassa 49-vuotiasta sankaria, mutta ei aina ole kyse määrästä.

Tyypilliseen tapaamme puhuimme kaikesta mahdollisesta. Mieleeni jäi pyörimään synttärisankarin viisaus siitä, että aina ei tarvitse jatkaa. Jos juttu ei toimi, sitä ei tarvitse jatkaa. Tehtyjä päätöksiä voi ja pitää arvioida, ovatko ne vielä myöhemmin toimivia.

Minusta tämä oli vapauttava ja hyvin armollinen suhtautuminen elämään. Aikaisemmin tehdyt ratkaisut voivat osoittautua myöhemmin mahdottomiksi. Aika muuttuu, energiaa tarvitaan muihin asioihin. Tekemättä jääneet asiat, kesken jääneet asiat, eivät olekaan merkki siitä, että on kykenemätön viemään asioita loppuun asti.

Ei tarvitse mennä läpi harmaan kiven vain siksi, että joskus on niin päättänyt. On viisasta katsoa, missä mennään. On viisasta pohtia toimintansa mielekkyyttä. On viisasta tarkistaa suunta ja muuttaa sitä tarvittaessa.

Synttäreitä ja kesäsuunnitelmia

Olen synttärisukua. Lapsille järjestämme sukusynttärit vielä heidän täyttäessä 18. Useimmat meistä juhlivat omia synttäreitään joka vuosi. Minä juhlisin synttäreitäni joka kuukausi tai mieluummin joka päivä, mutta jokapäiväinen juhliminen voisi käydä jo työstä … ja voisi olla vaikea saada ihmisiä juhlimaan samaa asiaa joka päivä.

Viikon aikana olen saanut osallistua kahden sisarentyttäreni synttäreille. Vuosien aikana lasten isänpuoleiset sukulaiset ovat tulleet tutuiksi ja heitä on kiva tavata vähintään kerran vuodessa. Juttelemme, nauramme ja syömme hyvin. Nykyään kevyesti salaattia lisukkeineen, mutta ehdottomasti pöydässä on synttärikakku.

Tänään teimme suunnitelmia ja sopimuksia kesää varten. Ehdotin vanhimmalle sisarentyttärelleni, että hän lähtisi kanssani Finnconiin heinäkuun puolessa välissä. Hän oli ensimmäistä kertaa Finnconissa viime vuonna ja piti siitä paljon. Iloissani julistin muille, että lähden Ainon kanssa Finnconiin Jyväskylään. Silloin toiseksi vanhin sisarentyttäreni sanoi voivansa tulla myös. Hän osallistui Jyväskylässä Finnconin yhteydessä pidettävään Animeconiin silloin kun se siellä viimeksi oli, kai vuonna 2007. Päätimme lähteä kaikki kolme.

Tyttäreni katseli vierestä, sillä en pyytänyt häntä mukaani. Häntä ei Finncon tai Animecon kiinnosta, vaikka juuri hän tutustutti minut animeen, mangaan, cosplayhin ja j-rockiin. Hänellä on samaan aikaan vieras Englannista, joten ajankohta ei edes sovi hänelle.

Scifiin minut tutustutti Alavuden kirjasto, jossa uteliaan ja tarinanälkäisenä kuljeskelin hyllyjen välissä löytääkseni hyvää luettavaa. Silmiini osui kummallisen niminen kirja ”Välijääkausi 4”, tekijänä joku Kobo Abe. Luettuani sen halusin lukea lisää tätä merkillistä kirjallisuutta, joka ihmettelee, millainen maailma voisi joskus olla.

Ihme ja ihmetys on ollut usein eniten kirjavalintoihin vaikuttanut seikka. Tätä ihmetystä ja ihmettä menen kesällä kokemaan Finnconiin. Nuoret sisarentyttäreni pitävät huolen siitä, että saan katsella asioita myös nuorten silmin, uusina!

Viime vuoden Finnconista kirjoitin neljä juttua.

Lauantaikuume

Höh. Olen kuumeessa, taitaa olla flunssa. Ei tunnu kivalta. Pää ei ole skarpeimmillaan.

Otin hyvät lääkkeet levätäkseni ja parantuakseni levon kautta. Tiesin ennakolta, että ipuprofeiinin ottaminen on riski. Se saattaa piristää ja antaa vaikutelman siitä, että voi paremmin. Juuri niin kävi. Aloin laittaa ruokaa ja sen jälkeen tiskata. Nyt sitten tuntuu, etten jaksa mitään.

Lomaviikko on ollut oikein hyvä. Torstai oli kiireinen Ateneum-vierailuineen, Painonvartijoineen ja Kolmannen naisen keikkoineen. Ateneumista ostin Picasso-pinssin. Siinä lukee: ”Good taste is the enemy of creativity”. Tällä voin hienosti puolustella tyylittömyyttäni ja toisinaan puuttuvaa hyvää makua.

Painonvartijoissa sain avaimenperän, sillä olen laihtunut 10 % siitä, kun aloitin. Hieno tulos, jota oli kiva juhlia Kolmannen Naisen keikalla. Keikka oli parasta Kolmatta Naista, mitä olen nähnyt. Uudet ja vanhat biisit oli lomitettu kivasti. Olisin kuitenkin toivonut enemmän biisejä uudelta levyltä, sillä suoraan sanottuna olen nähnyt Kolmannen Naisen esittävän hittejään lukemattomat kerrat. Uusien biisien mukanaolo sähköisti keikan ja edellytti myös bändiltä aktiivisempaa otetta. Juttelin keikan jälkeen Pesolan Sakarin kanssa ja hän kertoi uusien biisien soittamisen olevan haasteellista. Aivan selkäytimestä ne eivät vielä tule.

Tänään olisi sisareni synttärit. En tiedä, jaksanko mennä sinne, olo on sen verran hutera.

Mmm Mmm Mmm Mmm

Eiliset synttärit olivat oikein onnistuneet. Mukaan mahtui kaksi yllätysvierastakin, joista tosin olin saanut ennakkovaroituksen perjantaina. Juhlimisen olin ilmoittanut alkavan viideltä, joten kun ovikello soi neljältä, valmistelut olivat vielä hieman kesken. Oven takana seisoi setäni avovaimonsa kanssa. Ihana yllätys! Toivotin tervetulleeksi ja istutin heidät keittiön pöydän ääreen. Minun oli pakko jatkaa valmisteluja samalla kun seurustelin heidän kanssa.

Muutamaa minuuttia vaille viisi kaikki oli valmista ja avasin ensimmäisen kuohuviinipullon. Vieraat saapuivat ja juhlinta alkoi. Sain lahjojakin. Ipod Nanon, jossa oli valmiiksi ladattu 277 biisiä. Mukana oli kokonaisina albumeina mm. Beatlesin Love, Michael Jacksonin HIStory, David Bowien Heroes ja Pelle Miljoonan Näyttämökuvia.

Juhlien tärkein ohjelmanumero oli jo kolmatta kertaa toteutettu ”Tämä biisi on minulle nyt tärkeä”. Jokainen vuorollaan esitteli valitsemansa musiikin, joka sitten kuunneltiin. Kyse ei siis ole ikiaikaisista lembibiiseistä vaan siitä musiikkista, jota tällä hetkellä kuuntelee. Illan musiikkivalinnat olivat tällaiset:

David Bowie & Mick Jagger: Dancing in the street (DVD:ltä)
Happoradio: Unelmia ja toimistohommia
Kolmas Nainen: Valehtelisin jos väittäisin (DVD:ltä)
Shaggy: Angel
Eino Grön: Sä kuulut päivään jokaiseen
Bob Dylan: Like a rolling stone
Jace Everett: Bad things
Edwyn Collins: A girl like you
Hurriganes: Roadrunner
Oasis: Wonderwall
Beatles: Twist and shout
Doors: Light my fire
Depeche Mode: It’s no good
Chrush Test Dummies: Mmm mmm mmm mmm
Hehkumo: Viinapikari
Mark Ronson feat. Lily Allen: Oh my god
Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma
Saara Suvanto: Ruman rajun Raija rouvan rokki

Tämän jälkeen kuuntelimme suomalaista punkkia kokoelmalevyltä Punk ja Yäk! Mieleen jäi etenkin Briardin I Really Hate Ya, jonka iskevyys oli ainutlaatuista. Huvitimme itseämme pohtimalla, keneltä tulevan puhelun soittoääneksi se sopisi. Keskustelu nojasi pitkälti kuunneltuun musiikkiin laajeten nuoruuden idealismista uuskonservatismiin ja työpaikkademokratiaan.

Oli oikein kivaa. Porukka oli pieni, mutta niinhän sitä sanotaan, että kun väki vähenee, pidot paranevat. Vuoden päästä toiset biisit!

Kiitos kaikille onnittelijoille täällä blogimaailmassa. Olen nuori vielä, kuten Suloensio totesi.

Mitä lahjaksi miehelle?

Menemme synttäreille tänään eikä minulla ole lahjaa päivänsankarille. Sisareni ehdotti valkoista t-paitaa, joka on tehty luomupuuvillasta. En ihastunut ehdotukseen. Se ei ole minun tyyliseni lahja. Täytyyhän lahjan näyttää myös antajaltaan. Voi sitten myöhemmin sanoa: tämä on varmaan Päiviltä, on ihan Päivin näköinen!

Haluan antaa toiselle ihmiselle lahjaksi kauneutta. Se voi ilmetä musiikkina, kirjallisuutena tai esineenä. Tämän päivän sankarille en voi antaa kirjallisuutta enkä musiikkia, koska hänellä on ne kaikki – onhan hän kirjastossa töissä. Enkä minä osaa kirjoittaa hänelle runoa. Viiniä hän tekee itse, ei siis sitäkään. Koska hän on mies, en voi antaa korua. Ainakaan en ole nähnyt hänellä koskaan muuta korua kuin kihlasormuksen.

Lahjalla alkaa olla jo kiire, juhlat alkavat kolmelta. Lähden Hietsun kirpparille etsimään sopivaa lahjaa. Hyvällä tuurilla löydän sieltä juuri sen, jota tietämättäni etsin.

Kissasynttärit

Perheeni kolmas jäsen, Osku-kissa, täytti kesäkuun alussa 12 vuotta. Osku on kotoisin Alavudelta ja sen kaksi veljeä samasta pentueesta kuuluvat sisareni perheeseen.

Äiti oli etukäteen käynyt katsomassa pentuetta ja kuvaili yhden pennun olleen erityisen suloinen, harmaa kissa. Kun menimme hakemaan kissaamme, pennut olivat piilossa pensaissa. Vain yksi oli kyllin rohkea tullakseen tutustumaan meihin. Se oli harmaa-valkoinen kissa, jolla oli musta nenä. Maksoimme kissasta jonkin verran ja lähdimme talosta onnellisina kissanomistajina. Äidiltä kuulimme, että kissamme ei ollut se, jonka hän oli meille puhunut. Ei sellaisella asialla ollut siinä tilanteessa enää merkitystä. Meillä oli kissa!

Tyttäreni antoi kissalle nimeksi Osku. Se osoittautui hyväksi nimeksi, sillä kissa oppi tunnistamaan sen nopeasti. Oskun turkki kasvoi tavallisen kotikissan turkkia pidemmäksi ja sen anturoihin kasvoivat pitkät karvat suojaamaan tassuja.

Oskusta kasvoi hyvin seurallinen ja puhelias kissa. Se tervehtii, vastaa ja tulee juttelemaan. Sylissä Osku viihtyy vain hetken. Osku on arvaamaton – kesken silityksen se saattaa hyökätä kimppuun. Näin ei käy usein, mutta yksikin kerta on liikaa. Niinpä vain pidän Oskusta, se ei ole lempikissani kaikkien omistamieni kissojen joukossa.

Tänään vietimme kolmen veljeksen, Oskun, Oton ja Villen, synttäreitä sisareni luona. Kissasynttäreitä olemme viettäneet vuosittain, aina kun se on ollut mahdollista. Kissat eivät tosin tajua olevansa juhlinnan aiheita. Tänään saavuttuamme juhlapaikalle kissat häippäsivät heti omille teilleen. Meillä ihmisillä oli mukavaa. Aurinko paistoi, söimme ihania salaatteja ja jälkiruokasi mansikoita vaniljavaahdolla ja lopuksi vielä kahvia. Lähdimme kotiin tyytyväisinä. Sisarelleni vielä kiitokset hauskoista synttäreistä!