Muistilista ensi joulua varten

Vuosi sitten kirjoitin muistilistan ensi joulua varten. Muistilista oli tarpeen ja hyödynsin sitä parhaani mukaan.

Jäin muistilistan suosituksen mukaisesti lomalle viikkoa ennen joulua. Se oli hyvä ratkaisu. Jouluvalmistelut eivät tuntuneet liian raskailta, koska oli aikaa niiden totetuttamiseen. Toisaalta viikossa ei ehtinyt tuudittautua ajatukseen huomisesta, jolloin teen sitä ja tätä ja tuota ja saan kaiken valmiiksi. Jouluvalmisteluissakin lienee parasta elää nyt-hetkeä.

Uutta pölynimuria en ostanut. Olen tottunut imuriin, jonka varren teleskooppiominaisuus on rikki ja jota käytän selkä köyrysssä. Onneksi imuroin harvoin.

Joulun ruokalistassa oli vain yksi sama ruokalaji kuin viime jouluna: täytetyt paprikat. Tänä vuonna maustoin ne hyvin kevyesti, sillä viime vuonna mausteita oli liikaa. Lopputuloksena olikin sitten hieman mauttomat täytetyt paprikat.

Ilmeisesti laitan ruokaa liian harvoin. Broileria vegetaristille tarjotaan perunan, ei riisin kanssa. Peruna-porkkanakasvispihveihin kannattaa laittaa mausteet ennen kuin pihvejä alkaa paistaa. Kolmesta leipomastani tiikerikakuista yksikään ei ollut täydellinen. Ensimmäinen oli liian makea, toinen oli tylsä ja kolmas paloi vuokaan.

Ehkä mun pitäisi useammin laittaa ruokaa ja leipoa, jotta jouluna saisimme hyvää ruokaa. Tai sitten voisin ostaa kaiken valmiina.

Tätä myös ensi jouluna!

Suklaata olimme varanneet taas liikaa. Olisin pärjännyt ilman Wiener nougattia oikein hyvin. Brunbergin tryffelit olivat hyviä, niitä voisi olla myös ensi jouluna, sillä niitä voi syömällä syödä.

Suklaanautinnon takaa Lindtin konvehtirasia Swiss luxury selection. Jokainen konvehti oli makuelämys vailla vertaa! Näitä konvehteja ei ahmita toinen toisensa perään. Ne herkutellaan yksi kerrallaan antaen konvehdin hitaasti sulaa suussa.

Joulukortit lähetän myös ensi jouluna. Lahjoja annan ja haluan niitä myös saada. Joulukortein ja lahjoin haluan kertoa toiselle ihmiselle, että olet tärkeä ja rakas. Parasta joulussa on yhdessä perheen ja suvun kanssa vietetty aika. Jouluaaton saimme viettää sisaren perheen kanssa. Kolme sukupolvea viettämässä yhdessä joulua, niinhän sen pitää ollakin.

Ötökkäkammoni on valtaisia. Vain pesemällä kuusen saatoin vakuuttua siitä, ettei vuoden parvekkeella laatikossa olleessa kuusessa ole ötököitä. Kuusesta tuli entistä ehompi eikä tarvinnut pelätä yhtään. Joulukuuseen olisi hyvä ostaa uudet kynttilät - ajoissa. Silloin kun niitä on vielä myynnissä. Nyt käytössä olevan kynttiläsarjan 16 lampusta 5 on pimeänä. Eikä varalamppuja saa mistään.

Mutta toisaalta - voisihan sitä viettää ensi joulun vaikka Tokiossa!

Mitä syöt mieluiten?

Millan Talviunilla antoi minulle haasteen vastata 11 kysymykseen. Ensimmäinen kysymys oli niin innostava, että vastaan siihen erikseen.

1. Mitä syöt mieluiten?

Suklaata. 

Viime aikoina olen syönyt enemmän tummaa suklaata luettuani sen parantavista voimista. James A. Duken kirjassa Parantavien ruokien opas suklaata ylistetään lukuisasti. Lisäksi suklaa kuuluu teen ja kahvin kanssa Duken tehotusinaan, jotka ovat ”12 mainiointa tauteja karkottavia ruoka-ainettani”. 

Duken mukaan

• suklaassa oleva teobromiini voi pysäyttää yskän alkuunsa,
• Se piristää mieltä, eli auttaa masennuksessa.
• Suklaa tekee vapaat radikaalit vaarattomiksi (!) ja estää kolesterolimolekyylejä hapettumasta.
• Suklaan flavonoidit suojaavat suonikohjuilta
• ja pitävät ihon hyvänä. Ei ryppyjä.

Duken mukaan suklaata saa syödä enintään 85 g päivässä, mutta 15 g riittää.  Se on 200 gramman suklaalevystä neljä palaa, minä laskin. Tosin tuosta matemaattisesta ponnistelusta ei ollut käytännön hyötyä. Suositusten mukaisia, vähintään 60 % kaakaota sisältäviä, suklaalevyjä olen nähnyt myytävän vain 100 gramman pakkauksissa. 

Viime aikoina suosikkini on ollut Fazerin ohut tumma suklaa. 4 palassa olisi 16 g. Joskus se riittää. Joskus ostan lisäksi suklaapatukan, sillä en vielä ole rakastunut tumman suklaan makuun.

Suklaata ostamassa

Olin Oslossa hoitamassa jotain tyttäreni asiaa. Kaikki oli kunnossa, jäljellä oli enää matka lentokentälle ja paluu kotiin. Rautatieasemalla huomasin aikaa junan lähtöön olevan vielä viitisentoista minuuttia. Silloin tajusin, että eihän minulla ole tuliaisia.

Syöksyin rautatieasemalta takakautta ulos ja löysin itseni Tampereen Itsenäisyydenkadulta. Oslossa olin silti kaiken aikaa, vaikka syöksyin Tammelantorille asti kioskia tai kauppaa etsiessäni. Freia-suklaata oli saatava. Löysin pienen kioskin (7 elevenin), jossa ei näyttänyt olevan mitään.

Kysyin myyjältä suklaata ja hän toi takahuoneesta Freian erilaisia suklaalevyjä. Pinnistelin muistaakseni, mikä olikaan tyttäreni suosikki useista eri mauista ja päädyin maitosuklaaseen. Päätin ostaa myös kalenterin, vaikka aikaa oli kulunut jo tuhottoman paljon. Hoputin myyjää pakkaamaan tuotteet nopeasti, mutta se kävi tuskastuttavan hitaasti.

Ostosten kylkiäisenä sain ison pinkin pyykkikorin, jonka kanssa lähdin juoksemaan Itsenäisyydenkatua pitkin rautatieasemalle. Olin myöhässä, junan lähtöaika oli jo mennyt. Kuvittelin, että jos vain pääsen rautatieasemalla, sieltä varmasti lähtee jokin bussi tai juna, jolla pääsen lentokentälle. Suunnittelin taksin ottamista, vaikka aikaisemmat kokemukseni norjalaisesta taksista olivat huonot. Muistelin, että jos myöhästyn tästä lennosta, pääsen kuitenkin jollain konstilla Helsinkiin. Vain tajutakseni, että kyse oli päivän viimeisestä lennosta. Rahattoman epätoivolla kauhistelin kallista hotellia ja toivoin, että tyttärelläni silti olisi vielä asunto Oslossa. Että pitikin ne avaimet just palauttaa.

Epätoivoi painoi juoksemistani. Juoksin niin lujaa kuin pääsin, mutta jäljellä oleva matka rautatieasemalle pysyi samana. Kuin vastassani olisi ollut paksu ilmamuuri, joka esti eteenpäin pääsyn. Käännyin ympäri juostakseni takaperin, mutta ei se auttanut.

Heräsin hengästyneenä. En tiennyt olevani niin huonossa kunnossa, että unessa juokseminen hengästyttää.