Sosiaalista?

En ole tehnyt päätöstä siitä, jatkanko Päiväkävelyllä kirjoittamista. Ehkä kirjoitan joskus jotain, kuten tänään tein.

Omassa blogissani tunnen itseni usein yksinäiseksi. Ehkä kirjoitan väärällä tavalla tai vääristä asioista, koska tekstejäni ei useinkaan kommentoida. En itsekään kommentoi aina lukemiani blogeja tai toisten päivityksiä. Joko on ”kiire” tai en jaksa tai en keksi mitään sanottavaa. Joskus ajattelen, että palaan tähän loistavaan tekstiin myöhemmin, kun olen ajatellut asiaa tarkemmin. En muista niin tehneeni. Joskus ajattelen muiden kommentoineen niin viisaasti, asiantuntevasti ja fiksusti, etten usko itse pystyväni samantasoiseen kommentointiin.

Ja joskus huomaan, ettei kukaan muukaan ole kommentoinut. Miksi minä olisin ensimmäinen? Olen yhtä laiska, saamaton tai kiireinen kuin muutkin – vaikka olisin nauttinut lukemastani. Yritän parantaa tapani, vaikka lupausta lienee vaikea pitää. Kaikkien seuraamieni blogien ja ihmisten kommentointi vie tuhottomasti aikaa. Ihan oikeasti, minulla on muutakin elämää kuin tämä virtuaalinen.

Opiskelin aikoinaan – 2000-luvun alkupuolella – verkkoviestintää. Silloin ei vielä sosiaalisesta mediasta puhuttu, vaan netin vuorovaikutteisuudesta. Kyse on samasta asiasta, joka nykyisillä vuorovaikutteisilla sovelluksilla sujuu paremmin. Silloin olivat vain keskustelufoorumit ja vieraskirjat, nyt miellä on mm. YouTubet, Facebookit, Twitterit ja blogit.

En ole varma näiden sovellusten vuorovaikutteisuudesta tai sosiaalisuudesta. Toisen tekemisten, tekstien, valokuvien, minkä tahansa kommentointi on mahdollista, niin blogeissa kuin YouTubessa, Facebookista puhumattakaan. Tuleeko se sosiaalisuus kommenteista? Vai oman elämän levittämisestä tuttujen ja tuntemattomien hämmästeltäväksi?

Niin sanottu sosiaalinen media antaa välineet toisen ihmisen vakoiluun, stalkkaukseen ja seurantaan. Väitetään, että kaikki mitä netissä teet, on jäljitettävissä vuosien päästä. Niiden perustella joku sitten päättää, saatko työpaikan tai saatko pitää työsi. Tavanomaisempaa lienee kuitenkin seurata tuttujen tekemisiä tai vakoilla ihastuksen toimia. Näinhän sitä ollaan yhteydessä muihin ihmisiin.

Uskon, että paras keino olla yhteydessä toiseen ihmiseen, on tavata hänet. Vuorovaikutteisuutta parhaimmillaan, kun näen toisen eleet, kuulen äänensävyt ja voin koskettaa toista ihmistä.