Veisu luonnonkoneille

 

Olen viime aikoina nauttinut kovasti iltalukemisestani. Ne lyhyet hetket, jotka ehdin lukea ennen nukahtamistani. 

Sain työkaverilta lainaksi Becky Chambersin teoksen Veisu luonnonkoneille (suom. Kaisa Ranta 2024) maininnalla ”hyväntuulista scifiä”. Ja kyllä, olen viihtynyt kirjan kanssa hyvin ja pitkään. Kirja kyllä on ohut ja pikkuinen, mutta minä luen päivän aikana ehkä viisi minuuttia, joinain toisena jopa kaksikymmentä minuuttia. Väsymys yleensä voittaa ja nukahdan. Kirja on edelleen kesken. 

Kirjan kieli on hykerryttävää. Ilmaisut ovat tuoreita ja kekseliäitä, kiitokset suomentajalle. Esimerkkeinä toveikkuus ja hymy

toiveikkaiden hämähäkkien metsästysmajoja

Mr. Cody oli hyvännäköinen mies, jonka käsivarret pystyisivät halkomaan tukkeja ja hymy haihduttamaan lineaarisen aikakäsityksen kenen tahansa mielessä.

Veisu luonnonkoneille on ensimmäinen osa sarjassa Munkki ja robotti. Sarjan toinen osa on myös käännetty suomeksi nimellä Ylistys kaunolatvoille. Ajattelin hankkia molemmat kirjahyllyyni.

Elokuun kuvat

 Elokuu 2021 alkoi siskonmiehen synttäreillä.

Puolitoista viikkoa lomailin ihanassa kotikaupungissa kauneutta ihastelemassa. Taidekahvilan terassi.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha.

Uspenskin katedraalin pihalla kaupunkia katsellen.

Katajanokan nokka.

Kukkaistutukset Musiikkitalon edustalla Oodia vastapäätä.

Daaliat.

Yhteiskuva daalioista.

Ruusut.

Violetti.

Luin loppuun Liu Cixinin trilogian Muistoja planeetta Maasta.

Töölönlahti.

Nessa ja Luna.

Joulukalenteri, osa 2: scifi

Uutinen Doris Lessingin kuolemasta nosti kyyneleet silmiini. Doris Lessing on vaikuttanut maailmankuvaani ja ajattelutapaani ehkä enemmän kuin yksikään toinen kirjailija. Aloin lukea yhdeksi Lessingin parhaaksi romaaniksi arvioitua Shikastaa uudestaan. En tosin vain siksi, että se oli nostettu viiden parhaan joukkoon vaan siksi, että Lessingin tuotannosta Shikastan vaikutus on ollut suurin.

Shikastan lukeneet tietävät, millainen on canopuslainen ja kuinka ihana paikka Rohanda olikaan. Jos jokin asia on Shammatista, se ei ole kovin hyvä. METAn puuttumisesta on kirjoitettu jo pitkään! Monet ovat kokeneet Shikastan saarnaavaksi, mutta minut sellainen vakuuttaa.

Joulukalenteriin valisin kuitenkin otteen kirjan esipuheesta Muutamia huomioita, jonka Lessing on päivännyt 7. marraskuuta 1978. Siinä Lessing selittää, miksi scifi on merkittävää kirjallisuutta.

Ote 1

Nykyisin on tullut truismiksi sanoa, että kirjailijat kaikkialla maailmassa rikkovat realistisen romaanin rajoja, koska se mitä omin silmin näemme muuttuu päivä päivältä hurjemmaksi, mielikuvituksellisemmaksi, uskomattomammaksi.

Ote 2

Nämä säihkyvät mestarit [tieteis- ja avaruuskirjailijat] ovat kartoittaneet maailmaamme ja kokonaan uusia maailmoja, kertoneet mitä todella tapahtuu ja kertoneet sen täysin ennennäkemättömillä tavoilla, kuvanneet inhan nykyisyytemme jo kauan sitten, silloin kun se vielä oli tulevaisuutta ...

Näistä samoista syistä luen scifiä. Tosin viime vuosina en ole jaksanut lukea scifiä Hannu Rajaniemeä lukuunottamatta. Trilogiasta ilmestyneet Kvanttivaras ja Fraktaaliruhtinas ovat scifin aatelia. Johanna Sinisaloa olen lukenut myös, mutta en haluaisi nimetä häntä scifikirjailijaksi, sillä hän on paljon enemmän. Aivan kuten Doris Lessing.

Tänä kesänä

Kesälomani alkaa huomenna. Lomasuunnitelmiani kysyneille ole vastannut: ”Lauantaina matkustan Turkuun, siellä on Finncon”. Työkaverit ovat vastauksen kuultuaan katsoneet minua epäilevästi. Mikä se Finncon on ja onko tuo Päivi tosiaan niin lapsellinen, että lukee scifiä ja fantasiaa? Eräs työtoverini, toisessa asiayhteydessä, ilmaisi asian näin: ”kyllä minäkin nuorena luin scifiä, mutta en enää jaksa”. Onneksi kaikki eivät suhtaudu näin.

Eivät edes kaikki työkaverini. Eräs suositteli Rajaniemen Kvanttivarasta, joka oli paras scifi pitkiin aikoihin. Sisareni totesi, että totta kai sinä menet Finnconiin, onhan se sinun juttusi.

No on ja on. Oikeastaan minä en harrasta scifiä, minä fanitan scifiä. Etäältä, aikuisen naisen tavoin. Luen kirjan silloin tällöin ja yleensä pidän lukemastani todella paljon. Fantasian luen mieluummin reaaliseen upotettuna. Scifi on kirjallinen ensirakkauteni. Siksi Finncon on minun juttuni.

En silti ole varma, lähdenkö lauantaina Turkuun. En ole innoissani sellaisesta ajatuksesta, että vietän koko päivän yksin.

Vaikka tämä ei ole mikään perustelu, niin sanon silti. Tämä kesä on jo tähän mennessä antanut paljon. En ole ehtinyt kirjoittaa, en lukea enkä syödä.

Hienointa, upeinta ja ihaninta tähän mennessä on ollut se, että sisareni meni viime viikolla naimisiin. Tyttäreni oli toinen morsiusneidoista vihkitilaisuudessa ja hääjuhlassa, joka pidettiin sunnuntaina. Vihkimisen aikaan minä olin töissä ja se todella suretti jonkin aikaa. Onneksi hääjuhla oli ihana.

Kesälomalla olen nelisen viikkoa. Finnconin lisäksi minulla ei ole suunnitelmia sen vieton suhteen eikä tehtävien töiden listaa. Siis aivan ihana kesäloma edessä!

Scifiä vai totta?

Selvittyäni Lovecraftistä luin heti perään Orwellin Eläinten vallankumouksen, jonka myös ostin Stockan hulluilta päiviltä. Olin lukenut Eläinten vallankumouksen joskus nuoruudessani, joten minulla oli kirjasta vain mielikuva. Muistin toki kirjan motoksi nousevan virkkeen: ”Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Onnittelen jokaista ihmistä, joka ei ole nähnyt tai joutunut kokemaan sitä. Tosin epäilen, että sellaisia ihmisiä on hyvin vähän. Työpaikallani on kovasti keskusteltu arvoista, kuinka kaiken tulisi olla avointa, oikeudenmukaista ja hyvästä ammattitaidosta kertovaa. Pelkkä keskustelu ei tosin auta silloin kun toiset todellakin ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Yhteiset säännöt ja ohjeet koskevat vain meitä tavallisia työntekijöitä. Tämä tosin taitaa olla faktaa useimmilla työpaikoilla.

Suosittelen Eläinten vallankumousta jokaiselle, joka haluaa tietää, mitä todella tapahtuu. Myös täällä Suomessa ja nyt, vaikka Orwellin kritiikin kohde olikin Neuvostoliitto.

Eläinten vallankumouksen synnyttämää ahdistusta pakenin Ursula K. Le Guinin Kahdesti haarautuvaan puuhun. Harmi vain, että Kahdesti haarautuva puu ei ole parasta Le Guinia. Kirja oli pitkäveteinen, vaikka ajatus maailman rakentamisesta ja rakentumisesta tarinoilla on aina ajankohtainen.

Olen halunnut lukea Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan siitä lähtien, kun Hesari julkaisi kirjasta hyvin myönteisen arvion. Kun vielä työkaveri kehaisi kirjaa, olin innoissani saatuani sen pikalainaksi torstaina. Kvanttivaras on kunnon scifiä, jossa on huikeata tekniikkaa ja asuttuja planeettoja.

Mars-planeetalla on yksityisyyden suojaksi kehitetty gevolut-tekniikka, jonka tukena on kaikenkattava yhteismuisti. Gevolut-tekniikan ansiosta ihmiset voivat suojautua yksityisyyden usvaan. Sosiaalisissa tilanteissa ihmiset sopivat gevolut-tekniikan avulla, kuinka paljon itsestään toiselle paljastavat. Samaten voidaan sopia, meneekö keskustelu yhteismustiin vai jääkö se vain osallistujien muistiin vai pyyhkiytyykö se kokonaan muistista pois.

Teeman torstaisin näyttämän Virtuaalivallankumouksen perusteella Google ja moni muukin rakentaa parhaillaan kaikenkattavaa yhteismuistia. Siihen yhteismuistiin ei kaikilla taida olla pääsyä.

Kvanttivarkaasta on vielä yli puolet jäljellä. Paljon on siis vielä ymmärrettävää ja ihmeteltävää jäljellä. Niinkuin tässä elämässä.

Kirjamessuilla

Lauantaina Helsingin kirjamessuilla kävi samoin kuin usein ennenkin: kiersin antikvariaattien osastot tarkkaan ja moneen kertaan. Siellä kuljetin sormiani kirjojen selkiä pitkin, nautin kirjojen tunnusta ihollani ja kyselin kirjatukina toimineiden kivihirviöiden hintoja. Melkoinen urakehitys gargoileilla: Pariisin vartijoista matkamuistoiksi ja kirjatuiksi.

Olen varmaan hyvin vanhanaikainen tai sitten vain hemmetin yksinäinen, mutta ruoka- ja viinipuolella vain käväisin. Maistelin suklaata ja juustoja, viinit jätin muiden juotaviksi. Yksin ei ole kiva juoda. Seuralaiseni, 17-vuotiaan sisarentyttäreni, olin kadottanut jo aikoja sitten eikä hänestä alaikäisenä viiniseuraksi olisi ollutkaan.

Uuden kirjallisuuden osastot, suuret kustantajat, kirjakerhot ja mediat, oikeastaan vain vilkaisin läpi ohi mennessäni. Osallistuin Suomalaisen kirjakaupan Agatha Christie –kisaan, mutta en muista mitä siinä saattoi voittaa.

Messujen tärkein tapahtuma oli heti aamulla, kun Kirjakahvilassa haastateltavan tuolille istahti Pasi Ilmari Jääskeläinen. Ennen haastattelua kävin hakemassa omistuskirjoituksen Harjukaupungin salakäytäviin. ”Oletko sinä se Päivi?” –kysymykseen vastasin vain, että olen. Virtuaalisesti olemme tunteneet jo muutaman vuoden ja tämä oli eka kerta kun tapasimme oikeasti. Ehkä hän on oleskellut salakäytävissä ja minä kirjaston uumenissa ja ehkä juuri siksi tuntui oikein mukavalta nähdä ja tavata toinen kolmiulotteisesti.

Suorastaan harmittelin, etten ollut ottanut mukaani koko hänen tuotantoaan saadakseni niihinkin omistuskirjoituksen. Luonnollisesti olisin aloittanut Portti-lehdestä 4/1999, jossa julkaistiin ”Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa” ensimmäisen kerran. Novellin voi lukea myöhemmin julkaistusta novellikokoelmasta ”Missä junat kääntyvät” ja sen editoidusta painoksesta ”Taivaalta pudonnut eläintarha”. Suosittelen!

Kirjoja ostin vain antikvariaattipuolelta.

• Boris Akunin: Akilleen kuolema
• Agatha Christie: Syyttävä sormi ; Kaikki päättyy kuolemaan ; Kuolleen miehen huvimaja
• J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Akuninin teosten venäläisiin rikosmysteereihin tutustumista suosittelen. Päähenkilö Erast Petrovits Fandorin on hurmaava ja täydellisyydessään lähes Hercule Poirotin veroinen. Viimeisimmän Harry Potterin suomennoksesta päätin aikoinaan, että ostan sen vasta sitten kun sen kohtuullisella hinnalla saan. Mielestäni 8 euroa ei ollut siitä liikaa. Ostamani Agatha Christiet olivat kohtuuhintaisia, mutta näin niitä myynnissä myös noin 30 euron hintaisina.

Korkeista hinnoista ällistyneenä tarkastin muutaman omassa kirjahyllyssäni olevan kirjan hinnan – ja ihmettelin. 35 euroa Besterin Määränpäänä tähdistä, samoin 35 euroa Le Guinin Osattomien planeetasta. Joko käytettyjen kirjojen hinta on ylipäätään noussut vietävästi tai sitten – en tiedä. Kovin harvinaisista kirjoista ei voinut olla kyse, sillä samat kirjat olivat myös muiden antikvariaattien tarjonnassa. Muistaakseni ihmettelin myös vuosi sitten kirjamessujen yhteydessä antikvariaattikirjojen hintoja. Tosin silloin oli kyse huomattavasti alemmista hinnoista.

Syysluettavaa

Olin eilen kirjamessuilla hurmioitumassa. Hyväilin kirojen selkämyksiä, nautiskelin niiden sisällöstä, tutusta tai tuntemattomasta. Kirjamessut sykkivät kävijöiden innostuneisuudessa.

Olin päättänyt ostaa yhden kirjan, antikvariaattimessujen puolelta Agatha Christietä. Toisin kävi. Ostin kirjoja lähes ekstaasissa. Seitsemännen kirjan jälkeen päätin, että nyt riittää. Päätöksen jälkeen hypistelin vielä lukuisia kirjoja ja haaveilin taidekirjasta ”Maailman ihanin tyttö”.

Syysluettavakseni ostin
Stefano Benni : Baol
Jyrki Siukonen : Muissa maailmoissa - maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoria
Agatha Christie: Stylesin tapaus
Agatha Christie : Murha maalaiskylässä
Agatha Christie: Salaperäiset rukinjyvät
Agatha Christie: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä
Agatha Christie: Bertramin hotellissa ; Vuoksi ja luode.

Ostamani kirjat olivat edullisia, mutta yllätyin antikvariaattien korkeista kirjahinnoista. Olisin mielelläni ostanut myös Waltarin Johannes Angeloksen, Castenedan Kotkan lahjan ja Asimovin Alastoman auringon muutaman mainitakseni, mutta yli 20 euroa tuntui kohtuuttomalta hinnalta.

15-vuotias siskontyttöni oli hyvää seuraa. Hän oli ensimmäistä kirjamessuilla ja ilmeisesti viihtyi oikein hyvin. Niin minäkin.

Finncon 2009

Rakastan science fictionia. Sen tapaa tarkastella asioita toisesta näkökulmasta. Halusta etsiä ratkaisuja ongelmiin. Sitä, että asiat eivät ole vain sitä, miltä ne näyttävät. Ensimmäinen lukemani scifi oli Kobo Abon Välijääkausi 4 joskus 12-vuotiaana. En ollut lukenut mitään vastaavaa aikaisemmin ja halusin saada samanlaista lisää. Luin Asimovit, Besterit, Strugatskit ym. ja olin innoissani. Jossain vaiheessa näin listan scifi-klassikoista, jotka luin listan järjestyksessä. Tosin yksi klassikko odottaa vielä hyllyssäni lukemista eli Thomas Mooren Utopia. En tiedä, miksi en ole saanut sitä luettua.

Nykyään luen vähän, aika ei tunnu riittävän lukemiseen. Portti-lehden avulla pysyin perillä scifi-kirjallisuudesta, mutta en sitäkään ole lukenut aikoihin. Ehkä opiskeluvuodet Tampereella ovat syynä siihen, että olen aina pitänyt Portista enemmän kuin Tähtivaeltajasta.

Huomenna alkaa tämän vuoden Finncon Kaapelitehtaalla - naapurissani - ja on aika päivittää scifitietämykseni. Viime vuoden Finncon tuntui lähes työltä, koska matkustin Tampereelle kahtena päivänä ja yritin osallistua niin moneen tilaisuuteen kuin mahdollista. Nyt säästyn matkustamisen vaivalta. Todennäköisesti ahmin niin paljon kuin mahdollista. Mielenkiintoisimmat esitykset, joihin todennäköisesti osallistun, ovat:

Perjantaina
15:00-16:00 Fanfiction? Vakava harrastus vai puhdasta hauskanpitoa?
Tähän kutsuin fanficciä kirjoittavan siskontyttäreni seurakseni.
16:00-18:00 Tulevaisuuden työ? Miten siihen vaikuttaa ilmastonmuutos? Arvomyllerrys? Kenties rahamarkkinoiden rajut muutokset tai vaikkapa kaikenlaiset pandemiat? Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkija Johanna Ollila alustaa, kuinka tieteellisesti rakennetaan tulevaisuuden skenaarioita ja vetää workshopin aiheesta tulevaisuuden työ.
18:00-19:00 Spekulatiivinen seksuaalisuus. Sekä science fiction että fantasia ovat tutkailleet sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta monin eri keinoin. Millaista on erilainen seksuaalisuus, niin fantasiamaailmassa kuin tässä meidän omassamme?

Lauantaina
11:00-12:00 The New Breed - modern vampire mythos. Ever since Anne Rice introduced vampire Lestat to the unsuspecting audience, the children of the night have transformed from blood-thirsty Balkan nobility into something a bit more… sexier and about as blood-thirsty.
13:00-14:00 Miyavi Street Team Finlandin miitti, kaikki jäsenet ja Miyavi fanit tervetulleita! Tutustutaan uusiin ihmisiin, jutellaan Miyaviin liittyvistä asioista yms. En taida olla kohderyhmää, mutta pidän Miyavin musiikista. Voi olla, että nolostelen ikääni teinien joukossa ja vain käväisen katsomassa.
14:00-15:00 Transhumanistinen puheenvuoro. Clarke ennusti satelliitit, Star Trek kännykät. Nyt tieteiskirjallisuuteen on alkanut ilmestyä tekoälyjä, mielen siirtämistä tietokoneelle ja ihmisen varjoonsa jättäviä superälykkyyksiä. Toistaako historia itseään, kertooko tieteiskirjallisuus biologisen ihmisen lopun olevan lähellä? Katsaus uploadien ja tekoälyjen teknillisiin mahdollisuuksiin sekä yhteiskunnallisiin seurauksiin, jos ne toteutuisivat.
15:30-17:00 Tuhoa Turha Tuote. Vähän toisenlainen huutokauppa. Huuda tuote ja pelasta se, tai maksa siitä ilosta että se pannaan tuhannen päreiksi.
20:00-23:00 Ilmiömäiset iltabileet. Kaapelitehtaan Hima&Sali ja Puristamo klo 20-02. Ohjelmassa mm. scifi-deitti, filkkejä, naamiaiskisojen pukujen esittely, pöytälätkäturnaus Finncon-KAMPEN ja muuta fandom-ohjelmaa. Liput 4e

Sunnuntaina
11:00-12:00 Paranormaalit romanssit. Paranormaaliksi romanssiksi kutsuttu alagenre jyrää maailmalla, ja nyt sitä harrastetaan jo Suomessakin. Mitä se on, mistä sitä löytää, onko sitä muutakin kuin viihdehuttua? Siitä ja kaikesta muusta mitä ihmissusivampyyriromantiikkaan liittyy, kertoo kriittinen fani.
13:00-15:00 Kaikki maailman scifisarjat. Lyhyt katsaus koko maailman kaikkiin scifi-tv-sarjoihin.
Varmana osallistun. Mutta menee päällekkäin Buffy-miitin kanssa, joka 14.00-15.00. Olisi kiva käydä tapaamassa muita Buffy-faneja. Tosin en ole pitkään aikaan käynyt Buffy-foorumilla, yhteen aikaan lähes asuin siellä.
15.00-16.00 päällekkäin kolme kiinnostavaa tilaisuutta.
1) Tutkija kohtaa tutkimuskohteensa. Fanitutkijat kertovat tutkimuksestaan ja havainnoistaan.
2) Battlestar Galactica ja sukupuolen dekonstruktio.
3) Book Then, Book Now, Book in the Future. Book is a book, except when it’s not. The future of book is the question: will there still be books as we know them now? Is the electronic version The Way or is there a third alternative?
16:00-17:00 Doctor Who. Travel with the Timelord through time and space. Your guide will be Kristoffer Lawson.
17:00-18:00 Kerronnan eri muodot. Tarinankerronta on aina ollut osa ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa. Suullinen kerrontaperinne toimi moitteettomasti tuhansia vuosia ennen kuin keksimme ryhtyä kirjaamaan tarinoita luettavaan muotoon. Myöhemmin lisäsimme tarinaan kuvan, liikkeen ja äänen. Nykyään kerromme tarinoita monipuolisemmin kuin koskaan. Onko kaikki hyvin? Ovatko kaikki mukana?

Tulee pitkiä päiviä. Ihanaa!