Olen duunari

Olen hyvin iloinen siitä, että Paavo Arhinmäki valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi. Toivon ja uskon, että hänen johdollaan vasemmistoliitto siirtyy menneisyydestä nykyaikaan. Luin Paavo Arhinmäen kirjan Punavihreä sukupolvi heti sen ilmestyttyä. Sen keskeinen sisältö oli politiikan tuomisessa ihmisten keskelle, sinne missä ihmiset liikkuvat. Kannatan tällaista ajatusta lämpimästi, sillä demokratian kriisissä on pitkälti kyse ihmisten vieraantumisesta politiikasta.

Tänään Hesarissa oli mielipideosastolla Henry Laasasen kirjoitus, siitä, mitä hän odottaa uudistuvalta vasemmistoliitolta. Laasasen mukaan vasemmistoliiton tulisi ryhtyä ajamaan miesasiaa, koska ” kaikki suuret ei-konservatiiviset puolueet (sdp, vihreät) alkavat olla niin tiukasti feministien hallinnassa, että niiltä puuttuu uskottavuus duunarimiesten keskuudessa”.

Anteeksi vain Henry Laasanen, mutta luulin vasemmistoliiton äänestäjien joukossa olevan myös duunarinaisia. Vai onko duunarius vain miesten asia? Eikö naisten äänillä ole merkitystä? Voisiko vasemmistoliitto ajaa ihmisten asiaa, olivat he sitten miehiä tai naisia?

Olen duunari siten, että myyn työvoimani työnantajalle, eli teen palkkatyötä. Minulle tällainen duunarin määritelmä riittää. Minusta se riittää myös vasemmistoliitolle. En usko puolueen enää, varsinkaan Paavo Arhinmäen johdolla, tukeutuvan pelkästään teollisuuden duunareihin. Meitä duunareita kun on töissä kaikilla työpaikoilla, oli sitten kyse Nokiasta tai lähikirjastosta. Olen ymmärtänyt, että vasemmistoliitto ajaisi myös pätkätyöläisten ja työttömien asiaa.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten vasemmistoliiton uudistuminen onnistuu. Toivotan onnea työhön!