Girl before a mirror

Tein Facebook-testin. Tuloksena oli, että olen Picasson maalaus Girl before a mirror.

En käynyt Ateneumin Picasso-näyttelyssä, en muka ehtinyt. Olisi ehkä pitänyt, vaikka juuri tätä maalausta siellä ei olisi ollutkaan. Picasson työt tulevat minua vastaan vähän väliä. Joka kerta ne koskettavat minussa jotain ja hämmentävät minua.

Niin kuin tämä Girl before a mirror. En osaa tulkita maalausta. Se herättää vain kysymyksiä, ei vastauksia.

Miksi tyttö, vaikka kuvassa on selvästi nainen? Naisella on neljät kasvot kuin jumalan edessä olevilla serafeilla, jos muistan oikein raamattuni. Kahdet niistä heijastuvat peilistä. Kuvastavatko kasvot naiseuden eri puolia? Miksi kasvot on jaettu kahtia?

Peilin väitetään kertovan totuuden, mutta juuri sitä peili ei tee. Peilistä näkee sen, minkä haluaakin nähdä. Miksi maalauksen nainen näkee itsensä peilistä surullisena ja ahdistuneena? Pelkääkö nainen jotain?

Naisen vatsa on korostetun pyöreä, kuin hän olisi raskaana. Siksikö häntä pelottaa tulevaisuus, senkö hän haluaa peilistä nähdä?

Facebookin testin tekijä tulkitsivat maalauksen puolestani. Maalauksen tytön tavoin yritän yhdistää eri puolia itsessäni, viitattiin jopa jakautuneeseen persoonallisuuteen. Se ei minua kuulemma haittaa, koska minulla on korkea tietoisuuden taso ja rakastan itseäni sellaisena kuin olen: iloinen ja optimistinen oman tien kulkija.

Kuvanlukutaitoni ei ehkä ole aivan terässä, mutta silti tulkinta vaikuttaa hatusta vedetyltä. Eihän kukaan Facebook-testeihin usko? En minäkään.

Picasso maalasi Girl before a mirrorin vuonna 1932. Sitä voi käydä ihailemassa MoMa:ssa.

Peili(kuva)

Tänään palatessani ruokatunnilta näytössäni oli tämä Viron parlamentissa otettu kuva:

Kuva on merkillinen. Peilikuvassa olevat ovet ovat kallellaan. Mihin suuntaan ne oikein aukeavat? Onko niistä tarkoitus mennä ulos vai tulla sisään? Miltä näyttää se todellisuus, jonka heijastuma peilikuva on?

Entä kun ihmiset ovat toistensa peilejä, mitä silloin näkyy?Mitä ovat ihmiset, joilla ei ole toista ihmistä vieressään, joilta peili puuttuu? Näkevätkö he peilikuvaansa lainkaan? Ovatko he vampyyreja?

Minkälainen on pitkään yksin ollut ihminen? Sitäkö ennen kuvattiin sanalla vanhapiika, jolla viitattiin naimattomaan ikäneitoon, joka todennäköisesti oli nirsoudessaan omituinen? Kaavamainen ja tapoihinsa kangistunut. Kadottaako yksin oleva ihminen suhteellisuudentajun, koska vain hän itse on kaiken mitta?

Minun peilini ovat tyttäreni, ystäväni ja sisareni. Mutta rakastettua minulla ei ole peilinä. Entä jos uraudun niin paljon omaan elämääni, että en edes tunnista minulle tarjottua rakastavaa peiliä enkä sen heijastamaa kuvaa itsekseni?

Minä vasta opettelen

Sisareni soitti viime tiistaiaamuna ja kertoi menevänsä töiden jälkeen Painonvartijoihin. Olin matkalla töihin juuri ajatellut, että haluan olla hoikempi. Niinpä lupasin mennä hänen kanssaan. Painonvartijoiden punnituksessa sain lähtöpainon, tavoitepainoa en ole vielä miettinyt.

Kuluneen viikon ajan olen katsellut valokuvia itsestäni. Näytän niissä lihavalta. On kummallista, että peili ei minulle sellaista kerro. Peilin mukaan näytän ihan kivalta enkä ollenkaan niin lihavalta kuin kuvissa. Miksi edelleenkin ajattelen kuten ihmiset valokuvauksen alkuaikoina, että valokuva kertoo totuuden? Valokuvaa voi photoshopata mielin määrin. Entä jos photoshoppaisin kaikki itseäni esittävät valokuvat niin, että näytän niissä nuorelta, kauniilta ja hoikalta? Uskoisinko edelleen, että valokuva on totta?

Olin nuorena lukiolaisena hoikka tyttö, sen näen valokuvista. Silti mielikuva itsestäni väittää toista. Vaikka painoin normaalipainon alarajoilla, uskoin olevani lihava. Jos olisin silloin ollut luonteeltani perfektionisti, olisin todennäköisesti sairastunut anoreksiaan. Osasin silloin ottaa asiat rennommin kuin nyt. Silti vietin esim. yhden talven syöden vain näkkileipää ja appelsiineja.

Nyt pitäisi laihtua terveellisemmin keinoin. Oikeastaan Painonvartijoissa on kyse toisenlaisten ruokailutapojen oppimisesta. Paljon vihanneksia ja hedelmiä ja vain hiukan terveellisiä rasvoja. Kaikkea saa syödä. Sisareni sanoi, että hän aikoo olla Painonvartijoissa viisi vuotta. Niin kauan hän uskoi menevän terveellisempien ruokailutottumusten oppimiseen. Minua hänen sanansa lohduttivat. Minulla ei olekaan kiire. Minun ei tarvitse olla jouluun mennessä hoikka kuin oljenkorsi. Minä vasta opettelen.