Kansalaiset, keskustelkaa!

Helsingin kaupunki haluaa kuulla asukkaiden mielipiteet palveluverkkojen kehittämisestä ja kaupunkisuunnittelusta. Tätä varten kaupunki on avannut keskustelusivuston netissä. Keskustelua on tarkoitus käydä 15.2. – 5.3. Keskustelujen yhteenvedot on tarkoitus esitellä kaupunginhallitukselle ja lisäksi ne annetaan evästykseksi lautakunnille. Kävin katsomassa keskustelua eikä se kovin vilkasta ollut.

Miksi ei ole, vaikka useimmilla on asiasta mielipide? Tosin useat ovat mielipiteensä jo ilmaisseet. Mielenosoituksissa, sähköpostein, lehtikirjoituksin, blogeissa ja keskusteluissa. Pitääkö se vielä kerran sanoa? Eikö mitään välity päättäjien korviin muuta kuin tällaista virallista reittiä pitkin? Toteaako kaupunginhallitus, että asia ei kiinnosta helsinkiläisiä, jos keskustelu jää vähäiseksi?

Yksi syy voi olla siinä, että sivustosta ei ole tiedotettu riittävästi. Itse törmäsin tietoon sivustosta sattumalta, kun puolihuolimattomasti selasin Helsinki-infon tämän vuoden ensimmäistä numeroa.

Joskus aikoinaan 2000-luvun alussa olin hyvin innoissani tällaisista keskustelusivustoista. Pidin tärkeänä, jopa demokratian edistämisenä, sitä että kansalaisia kuullaan eri tavoin. Jo silloin Helsingin kaupungilla oli keskustelusivusto. Otakantaa –sivusto puolestaan halusi ja haluaa edelleen kansalaisten esittävän mielipiteensä erilaisiin lainsäädäntöhankkeisiin ja linjauksiin esim. tietoyhteiskunnasta.

Edelleen ajattelen, että hyvä että on edes jotain tällaista. Innoissani en ole, pikemminkin kyyninen. Keskustelu ei yleensä ole niin vilkasta, että siitä voisi jotain päätellä kansalaisten tahdosta. Tavoitteena olevaa kriittis-rationaalista keskustelua ei juuri näy. Nykyisin vallalla oleva keskustelukulttuuri lähtee pikemminkin liikkeelle tarinoista ja tunteista. Järjen aika on ollut ohi jo jonkin aikaa. Luottamus poliitikkoihin ja omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa on niin alhainen, että moni mieluummin on tekemättä mitään.

Ne, jotka uskovat omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa, toimivat parhaaksi katsomillaan ja itselleen parhaiten sopivilla tavoilla. Osallistuminen tällaiseen virallisesti järjestettyyn keskusteluun ei ehkä ole sellainen. Minäkin koin hyvin vieraaksi keskusteluun osallistumisen. En rekisteröitynyt keskustelijaksi.

Väärä suunta

Kun menen Kirjasto kymppiin, menen aina Postitalon pääovista sisään. Joka kerta huokaisen ihastuneena astuessani pääaulaan. Sen kauneus hurmaa ja hiljentää minut. En kiinnitä huomiota postin myyntituotteisiin, vaan nostan katseeni yläviistoon. Ihastelen tilaa, avaruuden tuntua, korkeutta ja värejä. En valitettavasti löytänyt aulasta hyvää kuvaa.

Jos Helsinkiin – tai ehkä se on kun – tulee keskustakirjasto, Kirjasto kymppi siirtyy sen tiloihin. Tällä hetkellä suunnitelmissa on vahvimmin esillä uudisrakennus Töölönlahdelle. En ymmärrä miksi.

Keskustakirjaston perusteluissa yksi tärkeimmistä on ollut, että helsinkiläiset tarvitsevat kirjaston sinne, missä liikkuvat muutenkin. Minulla ei ole tähänkään mennessä ollut mitään asiaa Töölönlahden suuntaan. En usko olevani ainut.

Paperilla ihmisten liikkuminen on teoreettista ja silloin voi palvelupisteitä laittaa miten vain. Olen kärsinyt tästä koko sen ajan, jonka olen asunut nykyisessä kodissani. Asuinalueeni terveyskeskus on väärässä suunnassa. Siksi sinne meneminen on aikaa vievää ja hankalaa, hyvät bussiyhteydet eivät asiaa auta. Suunta vain on väärä.

En tiedä, kuinka helsinkiläiset löytävät hienon, kalliin Töölönlahdelle rakennetun keskustakirjaston, jos sen sijainti ei osu kulkureittien varrelle. Siksi kannatan Postitaloa keskustakirjaston sijaintipaikaksi.

Ohessa muutama keskustakirjastolinkki.
Helsingin keskustakirjaston paikasta on kehkeytymässä kova kiista.
Mikko Leistin raportti ”Keskustakirjasto – Metropolin sykkivä sydän”: Verkkoversio
Helsingin Postitalosta keskustakirjasto?

Palveluverkkotyöryhmä

Kirkko ja kaupunki –lehti kertoi keskiviikkona ilmestyneessä numerossaan 46 Helsingin kaupunginhallituksen palveluverkkotyöryhmän jäsenet. Ryhmän tehtävänä on valmistella kaupunginhallitukselle esitys virkamiesten laatimasta lakkauslistasta.

Lakkauslistalla on yli 80 kaupungin palvelupistettä mm. useita kirjastoja, päiväkoteja, liikunta- ja nuorisotiloja. Lakkauttamisilla tavoitellaan 80 miljoonan euron säästöjä. Kaupunginhallitus käsittelee asiaa tammikuussa, jonka jälkeen asia menee vielä lautakuntiin. Lopullisen päätöksen tekee kaupunginvaltuusto.

Palveluverkkotyöryhmän jäseninä ovat

Laura Räty (kok), puheenjohtaja
Elina Moisio (vihr), varapuheenjohtaja
Risto Rautava (kok)
Tarja Kantola (sd)
Osku Pajamäki (sd)
Ville Ylikahri (vihr)
Terhi Peltokorpi (kesk)
Jan D. Oker-Blom (rkp)
Outi Ojala (vas)

Jäsenten sähköpostiosoitteet löytyvät Helsingin kaupunginhallituksen sivuilta.

Onneksi en ole poliitikko

Olen iloinen siitä, että en ole poliitikko. Voin pitää idealismini. Minun ei tarvitse olla mukana tekemässä maailmankuvani vastaisia suunnitelmia, ehdotuksia ja päätöksiä.

En oikein ymmärrä, mikä on tämä palveluverkkotyöryhmä, joka seuraavaksi käsittelee helsinkiläisten lähikirjastojen lakkauttamista. Tietoja työryhmästä ei löydy googlettamalla eikä Helsingin kaupungin sivuilta. Lauantain Hesarin jutusta ”Helsinki aikoo karsia myös terveysasemia, kouluja ja päiväkoteja” ymmärsin, että palveluverkkotyöryhmä koostuu kaupunginvaltuutetuista, poliitikoista. Silti työryhmän varapuheenjohtajan Elina Moision (vihr.) mukaan poliittiset lautakunnat saavat lopulta päättää, mitkä toimipisteet mahdollisesti lakkautetaan. Luulin, että lopullisesti asian päättää kaupunginvaltuusto kokouksessaan, mutta kunnallishallinto taitaa olla minulle vieras asia.

Huvittavaa asiassa on, että sekä Elina Moisio että Ville Ylikahri (vihr.) julistavat blogissaan vastustavansa kirjastojen lakkauttamista. Myös Ylikahri on palveluverkkotyöryhmän jäsen. Ketä muita siihen kuuluu Hesarin jutussa mainitun Osku Pajamäen (sd) lisäksi? Mihin palveluverkkotyöryhmää tarvitaan?

Miten Moision, Ylikahrin, Pajamäen ja muiden ideologia kestää olla mukana lakkauttamassa terveysasemia, kouluja, päiväkoteja ja kirjastoja?