Venuksen syntymä

Mitä lomalla tehdään? En minä tiedä, minä teen vain sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta.

Useamman tunnin olen viettänyt netissä surffaillen ja etsien uutta yläkuvaa. Delacroixin French Revolution ei tunnu enää ajankohtaiselta. Haluan uusia teemoja elämääni ja haluan sen näkyvän myös blogissani.

Ihastuin (jälleen kerran) Sandro Botticellin kahteen maalaukseen. Venuksen syntymä kuvaa ehdottomasti uuden alkua ja muutosta.

Nautin maalauksen vihreän ja sinisen vivahteista, joita korostavat Venuksen kultaiset hiukset ja nymfin ojentaman viitan korallipuna.

Muutos näkyy myös Botticellin maalauksessa Kevät.

Sisar Wendyn Taidematka –teoksessa sanotaan maalauksesta näin:

”Kevät on allegoria elämästä, kauneudesta ja tietoisuudesta, joita rakkaus yhdistää”.

Nautin maalauksessa sen hyvin erilaisista hahmoista kuvastaen elämän kirjoa ja monipuolisuutta.

Tässä vaiheessa laitan yläkuvaksi Venuksen syntymän, koska sen värimaailma koskettaa minua enemmän.

Sen sijaan Botticellin maalausta Mars ja Venus en laita yläkuvaksi.

Pidän siitä toki. Sen tunnelma on mukavan raukea,  mutta sen tunnelma on pysähtynyt. Tähän aikaan ei pysähtyneisyys sovi.

Tappoiko uteliaisuus kissan?

Rakastan uteliaisuutta, halua ottaa asioista selvää. Persoonallisuudenpiirteistä rankkaan uteliaisuuden kärkeen älykkyyden, huumorintajun, emotionaalisuuden ja luotettavuuden rinnalle.

Myönteinen ominaisuus uteliaisuus ei ole aina ollut. "Uteliaisuus tappoi kissan" lienee tunnetuin uteliaisuudesta varottava sanonta. Todennäköisesti se on suora johdannainen Raamatussa olevasta suorasta kiellosta ja uhkauksesta: " Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista, vaan siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä kuin syöt, olet kuoleman oma."

En lähde tulkitsemaan jumalan motiiveja, teologit ja filosofit ovat pohtineet sitä suurella antaumuksella ja asiantuntemuksella tuhansia vuosia. Silti väkisinkin tulee mieleeni, että uteliaisuuden tappavilla seurauksilla uhkaaminen ja pelottelu on keino pitää yllä status quota, pysähtyneisyyden tilaa, yhteiskunnassa ja kirkossa. Jos et tiedä paremmasta, et voi sitä myöskään vaatia. Uteliaisuus on muutoksen edellytys.

Uteliaisuus, halu tietää, on ajanut minua elämäni valinnoissa. Uteliaisuuteni vuoksi aloitin historian opinnot. Uteliaisuutta tyydytän myös työssäni kirjastossa silloin, kun haen ihmisille tietoa asioista, joista en ole koskaan kuullutkaan.

Kuvassa Osku-kissa tarkkailee ympäristöään. Todennäköisesti se tietää parhaiten, mitä tässä talossa ja tällä alueelle tapahtuu. Harmi vain, että se ei kerro minulle tietojaan. Oskua uteliaisuus ei ole tappanut.

Ei enää musiikkia

En olisi uskonut näin käyvän. Olen kyllästynyt musiikkiin. Musiikki on täyttänyt työmatkani ja työpäiväni. Kotona en kuuntele musiikkia kuin tiskatessani.

Nyt kaikki musiikki tuntuu samalta, mitäänsanomattomalta. Ei hetkauta, ei tunnu missään. Näin on ollut jo jonkin aikaa.

Poikkeuksia toki on. Musiikin huippuhetkiä kohtaan vielä. Viimeksi vappuna kuuntelimme yhden kappaleen jokaisen valinnan mukaan. Minun valintani oli Päiväkävelyllä aikaisemmin hehkuttamani vankiladuetto oopperasta Faust siten kuin se Oopperan kummituksessa esitetään. Ja taas itkin vuolaasti koko kappaleen ajan.

En minä musiikkia kuuntele pelkästään itkeäkseni. Pikemminkin päinvastoin, musiikki on ollut ilon ja nautinnon lähde elämäni ajan.

Miksi se ei ole sitä enää? Oma osuutensa voi olla tällaisella laitteella, jossa minulla yli 1400 kappaletta musiikkia.

Työkoneellani on 2125 kappaletta. Kotikoneellani on hieman vähemmän musiikkia. Kyse ei ole musiikin määrästä eikä laadustakaan.

En vain jaksa kuunnella musiikkia. Aloitan musiikkipaaston, se ehkä palauttaa musiikin merkityksen. Jos niin ei muutaman päivän aikana tapahdu, niin ei sitten.

Sinä olet tähti

Yritin tänään olla surkea. Ostin ison levyn suklaata ja tavoitteeni ole käpertyä sängyn pohjalle suremaan. Ei se onnistunut kuin suklaan osalta. Söin kaikki 200 grammaa enkä antanut palaakaan muille.

Saavuttuani nykyiseen asuinpaikkaani aloin jutella sisareni kanssa. Hänen lapsensa tuli siihen, aviomiehensä tuli ja katsoimme uutiset. En pysty olemaan surkea, kun on näin paljon ihania ihmisiä ympärilläni! En sanonut aikomuksestani viettää surkeusilta, koska ei sellainen enää tuntunut tarpeelliselta.

Aloin ajatella, että olen joskus ottanut käyttööni tietynlaisen surkeuskäyttäytymisen. Suklaata, sängyn pohjaa ja ehkä itkua. Mutta ei se toimi enää. Tai en olekaan surkea. Asia, jonka kuvittelin tekevän minusta surkean, ei ehkä olekaan niin merkityksellinen minulle.

Olen vakuuttunut siitä, että se Päivi, joka vuosi sitten kirjoitteli Päiväkävelyllä, on muuttunut paljon. Minusta tuntuu, että olen upea. Olen laihtunut ja hiukseni liekehtivät tumman punaisina, mutta ei niistä ole kysymys. Kävin helvetin läpi (dramaattisuus ja ylisanat ovat osa persoonallisuuttani) ja selvisin! Sellaisen jälkeen ei voi kuin luottaa itseensä ja pikku hiljaa myös muihin.

Ehkä tätä on olla viisikymppinen. Uskallusta, rohkeutta ja vastuunottoa omasta elämästä. Välillä tuntuu, ettei minua voi pidätellä mikään. En pelkää nolaavani itseäni, en pelkää sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Sehän on heidän murheensa tai - ilonsa. Olen vapaa!

Kauko Röyhkän sanoin:

Sinä olet tähti
Sinun säteilys on luonnonlahja,
vapauta se, ja anna leiskua.
Jos et säteile niin taivas alkaa tukehtua
ja painuu hiljaa kasaan,
lai lai lai lai lai lai.

Sinun olentos on luonnon ihme,
upea kuin kaunein kristalli.
Sut on tehty elään vapaudessa,
kokeilemaan ja käyttään järkeä,
lai lai lai lai lai lai.

Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Sinun kehosi on instrumentti,
hienompi kuin mikään tietokone.
Sä voit liikkuu sillä paikast' toiseen,
rakastella, ja katsoo maisemia,
lai lai lai lai lai lai.

Sinun elämäsi kuuluu sulle,
kukaan ei saa koskaan määräillä sua.
Hyvin moni haluais ottaa pois
sun säteilysi, ja käyttää itse sitä.

Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Miks sä valitat et sull' ei oo,
tai sinä et voi, tai sull' ei anneta?
Miks sä tuijotat vain ikkunasta
betonia ja parkkipaikka?
Lai lai lai lai lai lai.

Mene tuonne, siell' on suuri metsä:
kanervia, männyn neulasia.
Kato ylös niin näet puiden latvat,
avaruudet, vievät linnunradat.
Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Tyttö, sinä olet tähti ...
Poika, sinä olet tähti ...

Nuoretko uuskonservatiiveja? osa 2

Palaan vielä nuorten uuskonservatiivisuuteen, josta oli juttu sunnuntain Hesarissa 13.9.2009. Netti-Hesarissa sitä ei ole. Suoraan siinä ei määritelty, mitä uuskonservatismilla tarkoitetaan. Mutta siihen liitettiin tällaisia adjektiiveja ja substantiiveja kuin turvallisuushakuisuus, mukavuus, muutoshaluttomuus, varovaisuus, pysyvyyden kaipuu, perinteiset sukupuoliroolit ja pesän rakentaminen.

Varsinkin nuorten kommentit miehestä perheen elättäjänä ja naisen jäämisestä kotiin hämmästyttivät minua. Mihin tällainen ajatus perustuu maassa, jossa yliopisto-opiskelijoista yli puolet on naisia? Tekeekö kotiin lasten kanssa jääminen naisen onnelliseksi ja takaako se hyvän elämän perheelle ja lapsille?

Tein jonkinlaista nuorisotyötä seitsemän vuotta. Siinä minulla oli mahdollisuus tutustua nuorten ajatusmaailmaan ja niihin kysymyksiin, jotka heidän mieltään askarruttavat. Työhöni liittyvät nuoret olivat peruskoulun yhdeksäsluokkalaisia ja usein luokkansa menestyjiä – oppilaskunnan jäseniä ja luokkansa priimuksia – mutta poikkeuksiakin oli. Heidän ajatuksissaan oli huomattavissa näistä uuskonservatiivisiksi luetuista asioista etenkin turvallisuushakuisuus. Maailma pelottaa nuoria ja siksi monet heistä kaipaavat lisää poliiseja ja lisää lakeja suojakseen.

Muita uuskoservatiivisia arvoja en niinkään löytänyt. Nämä nuoret halusivat voimakkaasti vaikuttaa asioihin, muuttaa maailmaa. He olivat aidon huolissaan globaaleista kysymyksistä, ydinvoimasta ja ilmastonmuutoksesta. Monet heistä ilmoittivat olevansa valmiita tekemään asioiden eteen jotain. Jos ei muuta niin osallistumaan keskusteluun asioista. Halu muuttaa maailmaa ei kohdistunut pelkästään globaaleihin asioihin.

Perhekeskeisyys ja sukupuoliroolit eivät nousseet keskusteluun, joten niistä arvoista nuorten kohdalla en osaa sanoa mitään. Kuitenkin yli puolet oli tyttöjä. Voiko näiden aktiivisten tyttöjen tavoitteena olla naimisiinmeno, kaksi lasta ja kotiäitiys?

On parasta aloittaa soittotunnit

Elokuvassa Revolutionary Road Frank ja April Wheeler yrittävät paeta keskiluokan elämää, jota näkymättömät, mutta raudanlujat, säännöt määrittelevät. Heidän elämänsä on juuri sellainen kuin pitääkin: avioliitto, mies elättää perheen vaimon hoitaessa lapset ja kodin. Lapsia on kaksi, tyttö ja poika. Voiko elämältä enempää toivoa?

Varsinkin April on tyytymätön osaansa. Hän kaipaa muuta ja keksii, että perhe voisi muuttaa Pariisiin. Hän itse kävisi töissä ja elättäisi perheen. Mies saisi rauhassa miettiä, mitä elämältään oikeasti haluaa. April saa Frankin innostumaan ajatuksesta ja he päättävät toteuttaa unelman.

Naapurit ja Frankin työtoverit inhoavat ajatusta. Mikä oikeus noilla Wheelereillä on muuttaa hyviä käytäntöjä, ikiaikaisia tapoja? Nainenko muka elättäisi perheen? Mikä se sellainen mies on, joka antaa niin tapahtua? Mikä oikeus heillä on hypätä pois toivottomasta tyhjyydestä?

Muutto Pariisin estyy. Naapurit ja työtoverit eivät yritä peittää vahingoniloaan. Tiesiväthän he, että unelma Pariisin muutosta oli epärealistinen ja mahdoton toteuttaa.

Kirjassaan Tie luovuuteen Julia Cameron kirjoittaa unelmien toteuttamisen vaikeudesta. On helpompaa jatkaa elämäänsä entiseen tapaan ja unelmoida jostain muusta kuin toteuttaa unelmansa. Olemme kiinni elämässämme ja rutiineissamme. On helpompaa antaa asioiden sujua entiseen malliin, olla passiivinen omassa elämässään, kuin tehdä elämälleen jotain. Unelmien toteuttaminen pelottaa.

Siksi useimpien unelmat ovat hyvin epämääräiset. Haaveillaan epämääräisesti toisenlaisesta elämästä, toisenlaisesta työstä, toisenlaisesta kumppanista. Ajatellaan, mitä kaikkea tekisi, jos olisi aikaa, jos olisi rahaa, jos tilanne olisi toisenlainen. Epämääräiset unelmat pitävät kiinni toivottomassa tyhjyydessä, koska ne tuovat siihen helpotusta.

Muutokseen tarvittaisiin tarkat unelmat. Epämääräisille unelmille olisi esitettävä kysymyksiä. Mitä tarkoittaa, kun haaveilen toisenlaisesta työstä? Mitä se olisi, miten siihen pääsisi? Mitä pitäisi tehdä unelman toteuttamiseksi? Jos unelmana on taito soittaa pianoa, on parasta aloittaa soittotunnit.

Kuulostaa ihan hullulta. Pitäisikö unelmat riisua mukavasta epämääräisyydestä? Pitäisikö niille tehdä jotain? Paljon mukavampaa on lillua tässä elämässä kuin päämäärätietoisesti tavoitella jotain, eikö?

Minä teen joka päivä unelmaa todeksi kirjoittamalla. Mitä sinä teet?

Muutoksia

Olen ensimmäistä päivää töissä loman jälkeen. Mieleni on valpas ja aktiivinen, oikeastaan odotan hyvää työvuotta alkavaksi. Töitä, jopa mielekkäitä töitä, pitäisi olla riittävästi. Toivon, että parin hirvittävän työvuoden jälkeen pystyisin keskittymään töihini kunnolla.

Kuitenkin jossain on hahmoton ajatus siitä, että työpaikkani on minulle väärä. Jos en olisi nykyisessä työssäni, tekisin varmaan samaa kuin lomalla. Kirjoittaisin, haistelisin tuulta, etsisin kirjoja ja musiikkia sekä lukisin ja kuuntelisin niitä. Perustaisin tanssikoulun naisille, jotka haluavat liikkua, mutta eivät kehtaa mennä kuntosalille. Vetäisin Keskeneräisten asioiden iltoja. Opettelisin soittamaan, kerrostalossa soitin olisi syntikka. Huilun soiton voisin opetella uudestaan, jos kerrostalossa saisi harrastaa musisointia.

Kirjoittaminen tuntuu oikein hyvältä. Harrastus se ei ole. Se on välttämättömyys. Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä olevan parhaiten minulle sopiva tapa ilmaista itseäni. Bloggaaminen on oiva keino siihen, samoin aamusivut. Kummassakin on ideana saada teksti valmiiksi. Ilman sitä jäisin pohtimaan ovatko valitsemani sanat ja sanajärjestys parhaat kuvaamaan haluamaani asiaa, eikä valmista tulisi. Tunnen, että pitäisi kirjoittaa paljon enemmän, mutta aika ei tunnu riittävän.

Kotielämäni mullistuu tänään kolmeksi viikoksi. Tyttären poikakaveri Englannista tulee meille. Nuori pari on riidellyt railakkaasti ja ehdin jo toivoa, ettei vierailu toteutuisi. Kaksioni käy ahtaaksi meille kolmelle ja koettelee kärsivällisyyttä. Myös tytärtäni jännittää vierailun sujuminen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Unelmat ja arki ovat elämässäni kaukana toisistaan. Kaipaan elämääni muutosta, mullistusta, joka toisi mukanaan, no, ainakin rakkautta ja elämän, joka tuntuisi enemmän omalta.