Missä junat kääntyvät?

Olin tämän päivän uutispimennossa. Aamuhesarin jälkeen en käynyt Hs.fi:ssä enkä tsekannut stt:n uutisia. Olin juuri päättänyt katsoa yhden tallentamani elokuvan kun katsoin kelloa. Ahaa, puoli yhdeksän. Pitääpä katsoa uutiset.

Ja niin sain tietää itsestään liikkuvista kaksikerroksisista junavaunuista, jotka haluavat osallistua neuvotteluun. Ja sain kuulla, että rakennus jossa kyseinen neuvotteluhuone sijaitsee, on tehty kestämään seikkailun- tai neuvottelunhaluisia junavaunuja.

En tiedä, olisinko mitenkään pärjännyt ilman näin absurdeja uutisia.

Jos tällaiset asiat ovat totta ja kai ne ovat, kun kerran Ylen uutisissa asia kerrottiin, niin mihin tarvitaan mielikuvitusta? Vanha sanonta, jonka mukaan todellisuus on tarua ihmeellisempää, pitänee paikkansa tarinasta riippumatta.

Pasi Ilmari Jääskeläisen novelli ”Missä junat kääntyvät” vaikuttaa tämän päivän uutisen valossa tosiasioiden raportoinnilta, vain hieman mielikuvituksella maustettuna. Novelliin voi tutustua Jääskeläisen novellikokoelmassa Taivaalta pudonnut eläintarha.

Tiedonjanoa ja mielikuvitusta

Niinimaan koulun kirjastossa oli lapsuuteni tärkein ja rakkain kirja. Luin ja selasin sen yhä uudelleen. Kyseessä on WSOY:n kustantama Kompassi: nuorten tietokuvasto vuodelta 1959. Kannessa kerrotaan kirjassa olevan 430 värikuvaa, mutta ei kirjan kiehtovuus perustunut pelkästään kuviin. Teoksen 48 artikkeleista suosikkejani olivat
Marco Polo Kiinassa
Meren aarrekammiosta
Maapallomme maailmankaikkeuden osana
Ihmissuvun aamu
Muinaisaikojen eläinmaailmasta
Marie Curien tarina
Käärmeet – äänettömät murhamiehet
Avaruuden kiertolaiset
Jalokivet
Kreetan labyrintti.

Olin tiedonhaluinen lapsi ja nämä artikkelit osittain tyydyttivät uteliaisuuttani ja osittain loivat lisää kysymyksiä. Tähdistä, avaruudesta ja pyrstötähdistä lukeminen saivat minut haaveilemaan astronomin urasta. Vakavissani harkitsin paleontologiksi ryhtymistä, sillä rakastin dinosauruksia. Olisin halunnut tietää niistä paljon enemmän ja kuvittelin itseni loistavaksi dinosaurustutkijaksi, joka tekee sensaatiomaisia löytöjä.

Käärmeet kiehtoivat minua ja luin niistä kaiken, mitä käsiini sain. Eläinten maailma –kirjasarjan käärmeitä käsittelevän osan osasin ulkoa. Käärmeet kiehtoivat, koska ne olivat kauniita, salaperäisiä ja vaarallisia. Niinimaalla oli kyykäärmeitä, joita varsinkin kissanpennut ihmettelivät kovasti. Kerran meillä oli lemmikkinä kyykäärme, kerron sen tarinan ehkä joskus. Salaperäisyyden vuoksi myös merten syvyydet kiehtoivat. Ihmettelin artikkelin kuvitusta, etenkin syvänmeren kalojen valoelimiä. Minusta oli ihmeellistä, että kaloilla oli omat lamput mukanaan aina.

Vaikka Marie Curie oli naisesikuvani, fyysikoksi ja kemian tutkijaksi en koskaan halunnut. Maria Curiessa kiehtoi hänen elämäntarinansa, ponnistelunsa päämäärien saavuttamiseksi ja työn tekeminen yhdessä rakastetun Pierren kanssa.
Kompassi on edelleen minulle rakas. Enää se ei ole väline tiedonjanon ja mielikuvituksen tarpeiden tyydytykseen. Sen sijaan se toimii nostalgisena matkana lapsuuteen ja se auttaa ymmärtämään, miten minusta tuli minä. Kirjan ansiosta minulle ei enää riittänyt pelkästään se, mitä lähiympäristöni minulle kertoi. Tiesin, että maailma oli paljon enemmän ja halusin tietää siitä kaiken.

Siksi lähdin opiskelemaan historiaa. Koin suunnattoman pettymyksen, kun tajusin, etten millään voi tietää kaikesta kaikkea.