Missä olet hyvä?

Helpon ensimmäisen kysymyksen jälkeen Millanin haasteessa seuraa heti perään hämmentävä kysymys. Olenko minä hyvä jossain? Ja jos olen, saako sen sanoa? Eikös se ole leuhkimista ja omahyväisyyttä? Vai olisiko se sittenkin omien vahvuuksien tunnistamista? Positiivinen omakuva ja käsitys itsestä vie kuulemma pitkälle. Ja kun vielä välillä muistuttaa muita omista vahvuuksista, pääsee vielä pitemmälle. Minne – sitä en tiedä.

Aikoinaan kirjoitin Päiväkävelyllä Tie luovuuteen –kirjan harjoituksena jutun, jossa kehuin itseäni. Onneksi minulla oli vielä koneella tämä teksti, sillä joskus poistin kaikki varhaisemmat tekstini. Luin jutun ja tunnistan sen hyvät asiat itsessäni edelleen.

Nyt kuitenkin jotain uutta siitä missä olen hyvä.

Kesä 2009

Olen hyvä olemaan tässä ajassa. En haaveile tulevasta enkä haikaile mennyttä. Toisinaan kävellessäni ja usein valokuvatessani menetän ajantajun ja vain nautin askelten rytmistä, ympäristöstä, kauneudesta, uudesta näkökulmasta.

Olen hyvä järjestämään papereita, valokuvia, pyykkiä, astioita, kirjoja jne. Tämä ei tosin tarkoita sitä, että kodissani olisi siistiä. Mutta kirjat ovat hyvässä järjestyksessä, tosin eivät nekään aina. En ole kovin tiukkapipoinen tässä järjestyksenkaipuussani.

Yllätän itseni ja tyttäreni toisinaan todella hyvällä ruoalla. Omista resepteistäni lempiruokani on Broileria vegetaristille.

Olen hyvä keskustelemaan ja puhumaan. Tiedän paljon asioita, olen laaja-alaisesti kiinnostunut maailmasta ja joskus olen jopa huumorintajuinen. Vahvistan puheeni perillemenoa käsin, ilmein ja äänenpainoin.

Olen hyvä lukemaan ääneen.

Olen myös hyvä kuuntelemaan, sillä usein annan tilaa toiselle. Intuitiivisuuteni ja herkkyyteni auttavat minua valitsemaan oikeat kysymykset ja sanat, mutta ei toki aina.

Tyttäreni mukaan olen hyvä ihminen, sillä ajattelen asioita toisen näkökulmasta. Olin yllättynyt tästä kommentista, sillä uskon olevani samalla tavalla itsekeskeinen kuten muutkin ihmiset.

Olen hyvä idealisti, jossa on hipaus realistia.

Aika hyvä

IPodissani on Se-yhtyeen kappale Joku muu. Laulun sanomana on, että vielä voit muuttaa elämäsi, olla jotain muuta kuin mitä nyt olet. Olla sitä, mitä oikeasti haluaisit olla.

Tiedättekö mitä?

En halua olla joku muu. Haluan olla minä, olen siinä aika hyvä.

Tammikuun alut

Tammikuu on uusien alkujen aikaa. Minullekin, vaikka syksy on se aika, jolloin tietoisesti aloitan uutta. Tammikuun alut tapahtuvat nopeasti, impulsiivisesti ja vaistomaisesti. Ehkä isot asiat saavat alkunsa juuri niin.

Tammikuussa 1987 olin työtön. Sisareni kertoi työpaikassaan olevan vapaa paikka. Soitin yhteyshenkilölle ja sovimme haastattelun ajankohdaksi seuraavan maanantain. Aloitin työt seuraavana keskiviikkona. Olen siinä työpaikassa edelleen. Välillä olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Pari vuotta olin toisessa organisaatiossa äitiysloman ja hoitovapaan sijaisena. Todennäköisesti myös pysyn työpaikassani eläkeikään asti.

Työpaikan saaminen, helsinkiläiseksi muuttuminen ja kihlatun kanssa yhteisen elämän aloittaminen olivat isoja asioita tammikuussa 1987. Ehkä siksi mieleeni jäivät voimakkaasti pakkaset. Silloin oli vielä kylmempi kuin nyt. Helsingin lämpötila pyöri 30 pakkasasteen tienoilla ja muistan useana päivänä olleen yli 30 astetta. Se oli hirvittävää, mutta silloin pakkanen päättyi parin viikon jälkeen. Nykyinen pakkauskausi taitaa vaan jatkua …

Tasan vuosi sitten liitin Päiväkävelyllä-blogin Blogilistalle. Omien tekstien asettaminen vieraiden ihmisten luettavaksi ja kommentoitavaksi oli minulle iso askel. Itseni suojaksi rakentamieni muurien purkaminen oli alkanut. Nykyään se jatkuu mm. itseni esille kaivamisena eli laihtumisena. En ole enää vähään aikaan uskonut tarvitsevani ylimääräisten kilojen muodostamaa suojaa muita ihmisiä vastaan. Minulle laihtuminen tarkoittaa sitä, että uskallan päästää toisen ihmisen lähelle itseäni.