Budapest

Kahden päivän ja yhden yön pikavierailu Budapestiin oli työmatka. Etukäteen hermoilin, että Budapestissa on kuuma eikä mulla ole kokoukseen sopivia vaatteita. Ihan turhaan hermoilin. Sisätiloissa ollessa säällä ei ole väliä.

Murehdin myös sitä, että matkustan kauneudestaan kuuluun kaupunkiin, enkä ehdi nähdä siitä juuri mitään!

Lähtöpäivän aamuna ehdin käveleskellä Hajos utcaa, katua, jolla hotellimme Opera Garden sijaitsi. Aikaa oli viitisentoista minuuttia.

Sää oli harmaa, vettä satoi,

mutta ei sellainen haittaa innokasta turistia.

Hajos utca toiseen suuntaan :)

Naray Tamas Atelierin näyteikkunoissa pariskunnan tunnisti samankaltaisuudesta vaatteissa.

Pienen Bistron mainos ihastutti aamukulkijaa.

Kokouksen päätteeksi oli kiertoajelu, jolta odotin paljon. Kiertoajelu alkoi Parlamenttitalolta,

jonka valtavuus oli minulle hieman liikaa. Kuvasin ruusuja niin innoissani, että muut kiertoajelulle osallistuvat olivat sillä aikaa häipyneet jonnekin. Hätäännyin ja sitten huomasin kahden muukin ihmettelevän, missä muut ovat. Puuttumisemme oli huomattu ja meidät käytiin hakemassa bussille.

Ajelu alkoi Tonavan ylityksellä. Suuntasimme Linnavuorelle, josta sateesta ja sumusta huolimatta oli upeat näkymät.

Kolmen miehen orkesteri soitti kaunista musiikkia. Vain yksi heistä halusi tulla valokuvatuksi.

Kävelimme Linnavuorelta alaspäin. Ihastelin vanhoja taloja enemmän kuin linnoja.

Opas halusi meidän lausuvan kuvassa olevan raivntolan nimen.

Olipa siellä ruusujakin :)

ja eräs kreivi Dracula.

Kiertoajelu olisi jatkunut vielä pidempään, mutta Tonavan ylityksen jälkeen aloitimme matkan kohti lentokenttää.

Viipurissa

Työmatkalle Viipuriin? Totta kai! Nopealla junalla, tietysti.

Viipurissa satoi kaatamalla lähes tauotta. Silloin kun ei satanut, oli palaveri, ruokailu tai joku muu joka esti menemästä ulos. Sade ei kuitenkaan estänyt huomaamasta Viipurin upeaa sijaintia luonnonkauniin meren rannalla, saarilla ja niemillä.

Näkymä Viipuri-hotellin kattoterassilta

Viipurin linna lienee yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä.

Viipurin linna Viipuri-hotellin kattoterassilta nähtynä

Kiipesin linnan Olavin torniin. Kiersin tornin ympäri kapeaa käytävää pitkin, otin välillä tukea liian matalalta tuntuvasta suojakaiteesta ja nautin näkymistä.

Monrepoon puistossa ihastuttivat vanhat, valtavankokoiset puut. Puisto näytti olevan luonnontilassa eikä kukkaistutuksia juuri näkynyt. Suomen leijonalta puuttui kuonosta pala. Kartano on kait saanut rahat kunnostusta varten, toivottavasti työhön ryhdytään pian.

Kaksi irrallaan kulkevaa koiraa kävi tsekkaamassa jokaisen puistossa vierailevan. Ne tekivät sen niin systemaattisesti, että se taisi olla niiden työ.

Näin neljä kujakattia. Niistä kaksi näytti asuvan baarissa.

Luonteeltaan rauhallisempi kisuliini

Ilmeisen nuori ja leikkisä, mutta heiman villi kissa

Nille kelpasi baarin asiakkaiden omista annoksistaan niille antama ruoka, mutta ne eivät antaneet silittä itseään.

Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kaupunginkirjaston kunnostus valmistui syksyllä 2013. Kirjasto näytti suurenmoiselta ja suurelta ja restaurointi oli selvästi tehty huolella.

Korttilaatikostot! Asiakaspäätteitä ei kirjastossa juuri näkynyt.

Niin moni talo näytti kaipaavan kunnostusta. Joissain taloissa näkyi, että kunnostus on aloitettu, mutta jäänyt puolitiehen. Kuin kukaan ei oikeasti välittäisikään. Poikkeuksiakin oli.

Kunnostettu talo lukitun porin takana

Kaupungin kadut olivat kiveä.

Kapeat jalkakäytävät houkuttelivat kulkemaan kadulla

Korkkareilla ei sellaisilla kävellä ja kaatosateessa olisivat kumisaappaat olleet paras valinta jalkineiksi. Matalat kävelykenkäni kastuivat moneen kertaan.

Kotiin toin Viipurista suklaata, vodkaa, kuohuviiniä ja kissalle ruokaa. Pitihän senkin saada tuliaisia. Pullo Russian Stnadard vodkaa ja pullo kuohuviiniä odottavat bileitä, jotka joskus pidän. Ehkä synttäreitäni.

Tallinnan Ikkunakissa

Eilen opin sen, että kovalla tuulella matka Tallinnaan Linda Linen katamariinilla voi olla epämiellyttävä. Aallot keikuttivat venettä niin, että oksennuspussin hakumatkalla oli koko ajan pidettävä jostain kiinni. Portailla liikkuminen oli lähes mahdotonta. Onneksi matka kesti vain puolitoista tuntia.

Linnahallin satama on liian suureellinen nimitys paikalle, johon Linda Linen veneet saapuvat ja josta ne lähtevät. Paikka on kuitenkin upea Linnahallin portaiden ja niiltä avautuvien meri- ja kaupunkinäkymien vuoksi. Portaiden kävely ylös ja alas oli korkeapaikankammosta kärsivälle koettelemus, jonka jälkeen jalat olivat jonkin aikaa puupökkelöitä.

Löysimme jotain siitä, mitä lähdimme etsimään ja enemmän. Uus-katua kävellessämme tutustuimme Ikkunakissaan, joka tervehti jokaista ohikulkijaa. Saamastaan huomiosta ilahtuneena kissa kellahti selälleen ja nousi nopeasti ylös. ”Eihän ihailijat vain ole lähteneet pois? Jäikö joku tervehtimättä, sillä aikaa kuin kelliskelin selälläni?”, tuntui kissa tuumivan.

Tallinna on ristiriitainen kaupunki kauneudessaan ja rumuudessaan, vanhuudessaan ja uutuudessaan, sekoitus isoja puistoja, kovia liikekeskuksia ja Vanhan kaupungin tunnelmaa.

Tallinna kutsuu

Huomenna keskiviikkona lähdemme päivän reissulle Tallinnaan. Edellisestä Tallinnan matkastamme on kulunut kolme vuotta, aivan liian pitkä aika.

Tällä kertaa jätämme parlamenttirakennuksen väliin. Tarkoituksemme on kuljeskella kaupungilla, ihastella raatihuoneen lohikäärmettä, jos se siellä edelleen on, ja kierrellä kauppoja. Katsastamme Helina Tilkin ihanat kissaposliinit ja etsimme sopivia lahjoja ja vaatteita kesän juhliin.

Vähäkalorinen dieetti tulee mukanamme. Noudatamme sitä tai emme. Ehkä päädymme syömään johonkin ihanaan ravintolaan ja nauttimaan sen tunnelmasta.

Matkustan junalla

Minulla on painajaisissa toistuva teema. Matkustan junalla, yleensä Niinimaalle tai Alavudelle, ja yhtäkkiä olen hirvittävässä vaarassa. Olen jäänyt junasta pois ja seison raiteiden välissä noustakseni toiseen junaan tai päästäkseni asemalle. Raiteet ovat hyvin lähellä toisiaan ja molemmista suunnista tulee juna kiitäen kovaa vauhtia. Junat ohittavat toisensa kohdallani enkä välttämättä selviä siitä hengissä.

Toinen versio junateemasta on, että olen jumissa muiden matkustajien kanssa aivan väärällä asemalla junan hypättyä raiteiltaan. Poispääsyä tuntemattomalta asemalta ei tunnu olevan, sillä sitä ei oikeasti ole olemassa.

Kolmas versio junateemasta on myöhästyminen. Risteysasemalla en ehdi seuraavaan junaan tai en löydä sitä raidetta, jolta juna lähtee. Joskus rautatieasema on vieras, sokkeloinen tai täynnä ihmisiä, että en pääse ostamaan junalippua.

Kaikista junapainajaisista huolimatta matkustan hyvin mielelläni junalla. Junassa on tilaa liikkua ja olla eikä kahvilla käynti pysäytä matkaa. Tosin matka Pohjanmaalta Helsinkiin tapaninpäivänä on tuskaa täynnä enkä sellaista matkaa ole vähään aikaan tehnyt.

Pelottavat painajaiset junien välissä olemisesta juontavat lapsuuden leikeistä. Niinimaan läpi kulki rautatie ja Niinimaan asema oli tavarajunien lastausasema. Pitkät ja tyhjät tavarajunat tukkivat kesäpäivisin lyhyimmän reitin matkalla lammelle uimaan. Ja mitä lapset tekevät tällaisessa tilanteessa? Juoksevat tietenkin junan alitse. Se oli hyvin pelottavaa, mutta uimaan piti päästä.

Äiti aina varoitteli lammessa uimisesta sen syvyyden takia. Hän ei tiennyt, että suurempi vaara oli matka lammelle.

Kuumina kesäpäivinä junaraiteisiin ilmestyi hellekäyriä, jotka suistivat junia raiteiltaan. Muistan kaksi tällaista junaonnettomuutta lapsuudestani, ihan kotini lähellä. En muista kenenkään kuolleen, mutta lapsen mieleen ne lisäsivät ajatuksen maailmasta arvaamattomana paikkana, jossa mitä vain voi sattua.

Juna oli silti se väline, jolla Niinimaalta lähdettiin ja sinne palattiin. Pikajunat eivät Niinimaalla pysähtyneet vaan kiisivät hurjaa vauhtia oho. Sen sijaan lättähatulla pääsi Alavudelle tai Seinäjoelle, joista saattoi matkustaa minne mieli teki.

Näin se vaan on

Eilen työsähköpostiin tuli Viking Linen alennuskuponkeja Tallinnaan ja Tukholmaan. Olisi niin kivaa käydä molemmissa. Mutta kenen kanssa lähtisin? Alennusmatkat ovat ajalle 15.8.-22.12. On mahdollista, että tyttärelläni on silloin oma elämänsä jossain muualla.

Surukseni tajusi, että minulla ei ole matkakumppania. Jostain syystä kukaan ei halua olla kanssani. Se on kummallista. Olen älykäs, fiksu, mukavaa seuraa, hauska, myötätuntoinen, hyvä suustani ja avoin. Mikä siis mättää?

Ehkä on kyse minusta. Olen arka, vaikka sitä ei päällepäin uskoisikaan. Mieluummin olen yksin kuin yritän lähestyä toista ihmistä. Mutta ei se niin ole aina. Olen seurallinen, otan yhteyttä ihmisiin, hakeudun seuraan ja ehdottelen tapaamisia. Silti minulla ei ole ketään, joka lähtisi kanssani Tukholmaan, Tallinnaan tai nauttimaan yhdestä kylmästä oluesta.

Niinpä kiinnyn koneisiin. Eilen hyvästelin rakkaani, kun jätin sen tietokonehuoltoon. Uskomatonta, että se oli niin haikeaa. Miten pärjään ilman läppäriäni? Tuleeko se kuntoon vai joudunko ostamaan uuden? Urheasti sanoin läppärini vastaanottaneelle nuorelle miehelle: "Jos sen kovalevy on sökönä, kerro vain, kyllä minä sen kestän!". Onko muitakin, jotka suhtautuvat näin tunteellisesti koneisiinsa?

Ilman matkakumppania, ilman läppäriä. Ei ihme, että hikoilen mieluummin töissä. Kylmä olut töiden jälkeen kyllä maittaisi.

Huomenna Tukholmaan!

Lähden huomenna tyttäreni kanssa Tukholmaan ja palaamme keskiviikkona - laivalla. Olisimme lentäneet, jos olisin saanut Blue1:n mainostamat 51 €:n liput. Laivamatkustus ei ole mieluisinta ajankäyttöä mitä tiedän, mutta odotan silti innolla matkaamme. Edellinen Tukholman reissumme oli oikein onnistunut, samoin kesäinen Tallinnan-reissumme. Sitä paitsi tyttäreni on täysi-ikäinen.

Päätimme yhteisestä matkasta syksyllä. Tunsimme tarvitsevamme ja ennen kaikkea ansaitsevamme matkan pois tästä paikasta (ja jos mahdollista, tästä ajasta). Onneksi tilanne ei ole raskas kuten oli syksyllä. Tyttäreni on nykyään tasapainoinen. Hän ei tarvitse enää lääkettä ahdistukseen ja unikin tulee ilman lääkettä. Ylioppilaskirjoitukset ovat takana ja tulevaisuus on edessä.

Tukholmassa aiomme shoppailla. Tyttärelle ylioppilasmekko ja minulle kaikkea kivaa. Netistä olemme tsekanneet Tukholman ostospaikkoja ja niitä onkin paljon. Jos kuitenkaan ylioppilasmekkoa ei löydy, niin ei maailma siihen kaadu. Onhan tässä vielä runsas kuukausi aikaa.

Meille tulee tosi upea matka!