Halvin tarjous

Tapasin tällä viikolla ystäväni, joka opettaa yliopistossa. Hänen kertomansa yliopiston taloudellisesta ahdingosta on huolestuttavaa. Eläkkeelle jäävien tilalle ei palkata ketään, ei missään vaiheessa. Oppiaineen tarjonta on hänen lehtoraattinsa aikana (runsas kymmenen vuotta) supistunut puoleen. En usko hänen oppiaineensa olevan yksittäinen poikkeus. Kyse on mitä ilmeisimmin yliopistojen yleisestä tilanteesta.

Talouden ylivalta kurjistaa yliopistot, osaamisen, luovuuden ja innovatiivisuuden. Taloudelliset perusteet sanelivat myös hankintalain, joka on pirun keksintö. Hankintalain tavoitteena oli kai estää tutunkaupat ja antaa kaikille yritykset samat mahdollisuudet bisneksiin.

Lain sivuvaikutuksia ei ilmeisesti osattu ennakoida. Laki lisäsi byrokratiaa ja työtä ja hidasti asioiden toteuttamista. Tarjouspyynnön muotoilusta tuli pikkutarkkaa työtä, jossa pitää pystyä sanomaan kaikki kriteeri, jolla tarjous hyväksytään. Eniten käytetty kriteeri on hinta. Mitä halvempi tarjous, sitä todennäköisemmin tarjouksenpyytäjä sen hyväksyy.

Mahdollisimman halvalla tehty työ ei voi olla hyvää, sillä laadukkaan työn tekeminen maksaa. Tällöin työn kehittämisen ainoaksi kriteeriksi tulee hinta: miten tehdään entistä halvemmalla. Uskon tällaisen toimintamallin tappavan luovuuden ja halun tehdä hyvää työtä. Muistan vielä ajan, jolloin työn hyvin tekeminen oli ylpeydenaihe. Enää siihen ei ole varaa. Voi meitä!

Halvimman tarjouksen hyväksyminen oli käytäntönä 1800-luvun köyhäinhoidossa. Mitä vähemmällä hinnalla lupasi kunnalle vastata huutolaisesta, sitä todennäköisemmin tarjous hyväksyttiin. Myöhemmin ns. huutolaisten elinoloja kauhisteltiin ja köyhäinhoitoa kehitettiin inhimillisemmäksi.

Koska tulee se aika, jolloin tajutaan, että on olemassa muita ja relevantimpia kriteereitä kuin raha?

Aamusivut

Aamusivut ovat Julia Cameronin kehittämä keino oman luovuuden löytämiseksi. Jokainen aamu tulee kirjoittaa kolme sivua tekstiä. Ei enempää eikä vähempää. Pääasia on kirjoittaminen, mitä tahansa. Voi kirjoittaa, ettei mitään tule mieleen tai että voi paska. Mutta ei sellaista jaksa kolmea sivua kirjoittaa, minä ainakin. Ajatuksia alkaa tipahdella ja huomaamattaan on käsitellyt asiaa, jonka oli unohtanut tai jota ei ole uskaltanut tai pystynyt tai ehtinyt käsittelemään. Oli sitten kyse keittiön verhoista tai lapsuuden traumoista.

Aloitin aamusivujen kirjoittamisen 18.1.2009 hyvän ystäväni innoittamana. Voi olla, että aamusivut ovat auttaneet omaan luovuuteeni tutustumisessa. Enemmän aamusivujen kirjoittaminen on vaikuttanut itsetuntemukseeni ja itseni hyväksymiseen. Sen tajuamiseen, että olen hyvä tyyppi. Päivän aloittaminen aamusivujen kirjoittamisella on puhdistanut mieleni uuteen päivään, antanut voimaa. Mutta toisinaan olen kirjoittaessani kohdannut asioita, jotka ovat itkettäneet, surettaneet ja jääneet mietityttämään pitkäksi aikaa. Hyvällä tavalla.

Olen niitä ihmisiä, jotka jatkavat päivää yöllä. Aamusivujen kirjoittamisen takia ylösnouseminen runsan puoli tuntia aikaisemmin muuttui mahdottomaksi. Oli pakko saada nukkua edes viisi-kuusi tuntia yössä. Lopetin aamusivujen kirjoittamisen 25.4.

Tänään aloitin aamusivujen kirjoittamisen uudestaan, koska huomasin tarvitsevani sitä. En ehtinyt käsitellä asioita kiireisen arjen keskellä, vaikka joka päivä tapahtuu jotain merkittävää. Jotkut asiat jäivät lamaannuttaviksi möykyiksi sisääni. Onnistuin purkamaan osan niistä vime lauantaina juomalla paljon ja itkemällä vesiputouksen lailla. Huomasin kuitenkin, ettei sellainen asioiden käsittely riitä.

Aamusivut ovat minulle parantavaa terapiaa.