Juhlan jälkeen

Ylioppilasjuhlat sujuivat oikein hyvin, sekä koululla että juhlapaikassa. Tyttäreni sai stipendin kuvataiteen harrastamisesta, mistä hän oli hyvin iloinen. Niin minäkin. Lukion päättötodistukseen oli livahtanut yhdeksän liikunnasta. Miten niin on päässyt käymään? Suvun kunniakkaat perinteet olisivat edellyttäneet seiskaa tai kutosta!

Ylioppilasjuhla on sukulaisten ja vanhempien ystävien juhla. Juhlasankari edustaa yleensä ainoana ikäryhmäänsä, koska omat ystävät viettävät omia juhliaan samaan aikaan. Tyttäreni viihtyi hyvin vieraidensa parissa, mutta häipyi kaupungille juhlimaan kohtalotoveriensa kanssa. Me muut jatkoimme juhlimista boolin parissa, läheisissä ravintoloissa ja myöhemmin mekin keskustauduimme.

Kotimatkalla ja kaaduin ja löin polveni ja käteni kipeästi. Sain sairaslomaa keskiviikkoon asti ja Burana 600:sta kipuun ja kehotuksen välttää liikkumista. Viime viikon ahertamisen, jännittämisen ja stressaamisen jälkeen pakollinen lepo tekee oikein hyvää.

Kiitos ihanista juhlista kaikille mukanajuhlijoille!

Juhlavalmisteluja

Tyttäreni on muutaman kerran laihduttanut Cokis Lightin avulla. Yhdessä desissä Cokis Lightia on vain 0,4 kaloria. Dieetissä juodaan tätä juomaa aina kun on nälkä, koska se huijaa vatsaa antamalla täysinäisen olon. Joskus hän yhdisti Cokis Light –dieetin sukalaa-dieettiin eli päivässä 100 grammaa suklaata ja muuten Cokis Lightia. Ei kovin terveellistä, mutta tehokasta.

Minä olen ollut Cokis Light –dieetillä sunnuntaista lähtien. Ostin silloin ylioppilasjuhliin itselleni vartaloa myötäilevän mekon, jota en itse saanut edes kiinni. Tuntui ahtaalta ja tiukalta. Dieetin aikana olen syönyt jonkin verran, mutta huomattavasti vähemmän kuin normaalisti.

Tänään mekko mahtui oikein hyvin päälleni ja sain itse vetoketjun kiinni. Odotan kovasti lauantaita, jotta saan taas syödä :-).

Tosin en jännitykseltäni varmaankaan saa syötyä juuri mitään, boolia taitaa kulua sitäkin enemmän.

Isäni kysyi tänään puhelimessa, onko kaikki jo kunnossa juhlia varten. Kyllä muuten, mutta meillä ei ole käytössä autoa eikä kameraa. Tyttäreni isän auto oli matkalla Helsinkiin syttynyt palamaan ja lopun matkaa hän tuli junalla. Autoa tarvitsemme tavaroiden kuskaamiseksi juhlapaikalle ja lauantaina liikkumiseen kotoa koululle ja sieltä juhlapaikalle. Tyttäreni kameran (Samsung) yhdysjohto on vioittunut. Kuvia sillä voi ottaa, mutta kuvia ei saa siirrettyä tietokoneelle.

En kertonut isälleni, ettei meillä ole vielä täytekakusta mitään tietoa, ei ruusuja annettavaksi uudelle ylioppilaalle heti koululla eikä ylioppilasvalokuvausta ollut vielä tilattu. Nämähän on ihan pieniä juttuja, joista kyllä selviää. Niin uskoimme tyttären kanssa.

Kunpa Stockmann ei olisi aiheuttanut Stellan konkurssia. Olisimme tilanneet täytekakut Stellasta. Mutta koska Stellaa ei enää ole, kiertelimme Helsingin keskustan liikkeitä. Epätoivo valtasi meidät huomatessamme, että kaikki täytekakut oli jo myyty ja varauksia ei otettu vastaan. Hätäpäissämme, vastoin periaatteitamme, ostimme yhden Sans Rival –kakun. Sen, jonka takia Stella meni konkurssiin. Ostimme vielä yhden hätäkakun. Näytti siltä, että suunnittelemamme täytekakkutarjoilu ei toteudu.

Tyttäreni lähti lakkiaisharjoituksiin koululle ja minä palasin vielä Stockalle. Yllättäen siellä saattoikin varata kakkuja. Sain sen mitä halusimmekin.

Ruusuja emme saaneet. Niitä ei voi varata. Saimme neuvon ostaa huomenna ruusut valmiiksi. Jos vain ehdimme kukkakauppaan huomenna.

Auto-ongelma ratkesi tavaroiden kuskaamisen osalta. Sisareni tulee miehensä kanssa huomenaamulla ja viemme tavarat (mm. kuohuviinipullot ja boolimaljan) juhlahuoneistoon. Lauantaille autoa ei vielä ole käytössä, mutta tyttäreni isä sanoi hoitavansa asian.

Huomenna uurastamme koko päivän. Aivan varmasti on hyvät juhlat tulossa!

Suoraa toimintaa

Eilen sain taas kärsiä harkitsemattomuudesta. Siitä, että pitäisi ajatella ensin, sitten vasta toimia.

Aloitimme juhlahuoneiston siivoamisen eilen. Sain sisareltani ohjeet, että voisin aloittaa vessan siivouksella ja sitten aloittaa työhuoneen tyhjennyksen. Työhuoneelle en osannut tehdä mitään, joten aloitin vessan siivouksella. Kesti aikansa ennen kuin löysin sopivan rätin ja pesuaineeksi löysin vain Tolua. Niinpä ajattelin pestä pöntön myöhemmin. Mutta lattia ja muut olivat toki pestävissä saman tien. Niinpä lakaisin lattian, riisuin sukat ja pitkikset, koska vessan pesu on märkää puuhaa, ja aloin suihkuttaa vettä käsisuihkusta. Niin minä kotonakin pesen vessan/kylpyhuoneen. Jonkin aikaa suihkutettuani tajusin, että eihän vessassa ollut kaivoa lainkaan! Se onkin vain vessa, ei kylpyhuone.

Jatkoin suihkuttamista, kun kerran olin sen aloittanut. Lisäsin vain lattialle Tolua. Lattian kuivaaminen pienellä rätillä oli melkoisen epämiellyttävää. Märän rätin puristin kuivaksi vessanpyttyyn useamman kerran. Vessapaperin avulla sain pois kastuneet villakoirat. Sain lattian kuivaksi – ja puhtaaksi, mutta olisi siihen varmaan ollut fiksumpikin keino, jos olisin ajatellut ensin.

Lattianpesun jälkeen löysin vessanpesuaineet, Kloriittia, Wc-ankkaa ja lasinpesunestettä. Pesin käsienpesualtaan, vessanpöntön ja peilin. Eikä vessa kuulemma ole koskaan ollut niin puhdas.

Työhuonetta raivasimme niin tyhjäksi kuin mahdollista sisareni palattua töistä. Siivousta jatkamme perjantaina, jolloin hoidamme myös ruokaostokset.

Mahdotonta?

Lakkiaisten valmistelu on viime aikoina ollut minulle sopivan juhlavaatteen etsimistä. Tyttäreni ja minä olemme kiertäneet miltei kaikki liikkeet Helsingissä. Enkä ole vieläkään löytänyt etsimääni vaatetta. Sellaista, joka sekä näyttää että tuntuu hyvältä. Usein on käynyt niin että henkarissa hyvännäköinen vaate ei tunnu hyvältä päällä: kiristää vääristä paikoista tai on liian pitkä.

Minulle mieleisen vaatteen löytyminen on kestänyt kauan, koska minun makutuomarillani on erilainen maku vaatteiden suhteen. Hän on valinnut useimmat kokeilemani vaatteet minun toimiessa sovitusautomaattina. Kaikenlaisia olen sovittanut, mutta useimmat ovat olleet tiukasti vartaloa myötäileviä mekkoja. Protestoidessani tällaisia vaatteita vastaan tyttäreni toteaa kuivasti: ”Se on ylioppilasjuhla, ei sun kuulu olla rento”.

Huomenna lähden yksin etsimään itselleni juhlamekkoa. Jos en löydä mieleistäni vaatetta, laitan vanhan mekon päälle. Se on tosin musta, eikä musta ole ylioppilasjuhlan väri.

Tyttäreni mielestä etsin jotain mahdotonta. Niin kai teen aina.

Lakkiaiset tulossa

Ylioppilaskirjoitusten tulokset tulivat tänään. Hyvin olivat SYKin opettajat arvioineet, kokeiden pisteet olivat pysyneet samoina ylioppilastutkintolautakunnan käsittelyssä. Tuloksissa ei siis ollut mitään yllättävää. Hyvin meni, mutta menköön.

Kirjoitusten päättyessä tyttäreltäni puuttui vielä kolme kurssia. Huhtikuun loppuun asti jännitin, saako tyttäreni valkolakkia lainkaan. Siihen mennessä tuli suorittaa lukion läpäisemiseksi vaadittavat 75 kurssia. Hän sai ne tehtyä. Minusta näytti, että mahdollisimman vähällä vaivalla.

Toukokuun viimeisenä lauantaina vietämme lakkiaisia. Tyttäreni haluaa kutsua kaikki. Hyvä periaate, mutta ei meidän omaan kotiin mahdu. Onneksi sisareni lainaa kotiaan juhlahuoneistoksi. Eikä sinne juhliin kaikkia kutsuta. Sukulaisia, perhettä, hyviä ystäviä – tärkeitä ihmisiä tyttäreni ja minun elämässäni.

Juhlien valmistelu on jo aloitettu.