Parempia aikoja odotellessa

Olin eilen kaljalla, kolmannen kerran tällä viikolla. Näin sosiaalista elämäni ei ole olut aikoihin. Maanantain ja keskiviikon kahden tuopin kaljanjuontitreenit mahdollistivat sen, että pystyin eilen juomaan neljä isoa tuoppia keskiolutta. Se on minulle hyvin paljon.

Matkalla kotiin en pystynyt vastustamaan hot dogia. Rakastan hot dogin makua, johon pääsin nuorena tyttönä aikana, jolloin kouluruokailua ei vielä ollut.

Tänään en kykene mihinkään. Mieleni halajaa lukemista, musiikin kuuntelua, elokuvien katsomista, kirjoittamista, nukkumista, jopa siivoamista. En pysty päättämään, koska kaikki kuulostavat yhtä hyviltä. Tai no, siivouksen ainut houkutin on sen jälkeinen huomattavasti siistimpi ja miellyttävämpi koti. Ne muut antaisivat välittömän tyydytyksen.

Nautin suuresti ihmisten tapaamisesta oluen äärellä. Fiilis on mitä loistavin, ihmiset ovat fiksuja ja upeita ja keskustelut suurenmoisia.

Mutta seuraavan yön ja päivän voin yleensä huonosti. Toisinaan olen juonut niin paljon, että joudun oksentamaan. Se on ällöttävää. Yöllä en saa nukuttua, koska heräilen vähän väliä. Seuraavana päivänä olen väsynyt, päätä särkee ja vatsaan sattuu. Tekee mieli syödä pizzaa, jäätelöä, suklaata, mitä vain rasvaista, suolaista ja makeaa. Silloin painonvartiointi on vain tyhjä sana.

Eniten inhoan sitä, että seuraava päivä kuluu hukkaan krapulan vuoksi. Parempaa oloa odotellessa. Hyvässä ja innostavassa seurassa en muista seuraavaa päivää ja sen kadottamista.

Sosiaalinen elämäni ei ole vilkasta. Harvoin käyn kaljalla ystävieni kanssa. Tämä viikko on ollut hämmästyttävä poikkeus. Olen aina valmis uhraamaan seuraavan päivän viettääkseni hauskan illan ystävieni kanssa. Tilaisuudet siihen ovat yhä harvinaisempia. Koska en juo muuta kuin ystäviäni tavatessani – joita toki tapaan muutenkin – alkoholin käyttöni pysyy vähäisenä.

Nyt menen nukkumaan. Toivon, että voin paremmin herättyäni.