i86y7

Yllätin tänään itseni heti aamusta. Minulla oli ylimääräistä aikaa (niin kuvittelin), joten tiskasin astiat ja pyyhin keittiön pinnat. Edellisestä aamutiskauksesta kesken töihin lähdön on aikaa parisen vuotta.

Työpäivään ei liittynyt ylimääräisiä energiapiikkejä. Väsytti ja lähdin ajoissa kotiin. Kotona olin kuin toinen ihminen, täynnä energiaa. Juotuani kahvia ja nukuttuani päikkärit.

Ensin vein kolme muovipussillista vaatteita kierrätykseen. Olin jo riittävän kauan ihmetellyt, mitä nämä kaikki liian suuret ja osin nuhjaantuneet ja osin vanhanaikaiset vaatteet tekevät vaatekaapissani. Sekajätteisiin vein yhden pussillisen liian isoiksi jääneitä rikkinäisiä vaatteita. Heti näytti koti paremmalta.

Mutta ei se riittänyt. Lakaisin lattiat, uusi pölyimuri on edelleen ostamatta eikä sopivia pölypusseja ole vieläkään löytynyt. Lattioita pestessäni sain tehdä havaintoja pelkän lakaisemisen riittämättömyydestä. Pölyä oli joka puolella ja se tarttui inhasti lattiarättiin. Lattioiden jälkeen vuorossa oli kylppärin kalusteet.

Mattoihin en koskenut. Puhdasta meillä ei ole vieläkään, siistimpää vain.

Ja juuri tänään olin julistanut työpaikkaruokalassa, että minulla on parempaakin tekemistä kuin kotityöt. En tiedä, mikä minuun iski.

PS. Otsikko syntyi Oskun astellessa näppäimistöllä.

Kotitalousrobotti

En käytä loma-aikaa siivoamiseen enkä muuhun kodin ylläpitotöihin. Tiskaan siinä vaiheessa, kun keittiöstä ei enää löydy vapaata paikkaa likaisilta astioilta. Valitettavasti kotini alkaa olla nukkavierun oloinen hoitamattomuuden takia. Olohuoneessa on kirjoja tuoleilla ja pöydillä eivätkä kaikki taida mahtuakaan kirjahyllyihin. ”Tärkeitä” papereita on siellä täällä ja kissankarvat ovat valkaisseet vihreän maton. Puhumattakaan kaikista niistä esineistä, jotka ovat siellä, mihin ne on käsistä laskettu.

Olisi ehkä aika siivota. Itse asiassa aloitin jo eilen laittamalla paperikeräykseen tyttären lukioaikaisia kokeita ja monisteita. Eihän niitä enää tarvita. Ei tarvita lukiokirjojakaan, mihinkähän ne laittaisin. En ole käynyt tarjoamassa niitä Lukiolaisten kirjakauppaan ja ottaisivatko ne edes kolmen vuoden takaisia kirjoja. Kierrätyskeskukseen voi toki viedä mitä vain, mutta en oikein raaskisi viedä kalliita lukiokirjoja sinne. Johonkin ne pitäisi saada, sillä ne vievät turhaan tilaa kirjahyllyistäni.

Viimeisen lomaviikon käyttäminen kodin siivoamiseen kuulostaa hölmöltä. Enkä tekisikään sitä, jollei olisi pakko. Tai ainakin kuvittelen, että vieraita varten kodin täytyy olla siisti ja puhdas. Ehkä olen vain kiinni joissakin vanhentuneissa käsityksissä.

Viikon päästä maanantaina tyttären poikakaveri Englannista tulee meille kolmeksi viikoksi. Voisi koti edes aluksi olla hyvännäköinen, vaikka ehtii kolmessa viikossa repsahtaa pahasti.

Poikakaverin tulo ei stressaa minua pelkästään siivoamisen takia. Ahdistaa ajatus kolmesta ihmisestä kaksiossamme. Ahdistaa ajatus siitä, että olen kolme viikkoa muukalainen omassa kodissani. Ahdistaa ajatus siitä, että minun roolini poikakaverin vierailun aikana on olla kotitalousrobotti.

Jostain syystä robotin rooli ei kiehdo minua.