Käytännöllisyydestä minua ei ole koskaan moitittu/kiitetty. Kuuntelen ihaillen käytännöllisiä ihmisiä: noinko yksinkertaisia asiat ovat. Miksi minä en saa arkea sujumaan yhtä helposti? Etenkin toimimattomat koneet saavat minut hämilleni.
Läppärini ei toimi vieläkään, nyt olen tyttären koneella. Se onneksi toimii. En saanut kuvia ladattua kamerasta tietokoneelle, koska koneeni ei enää tunnistanut kännykkääni. Nettitikkua en saanut toimimaan.
Kesäkodissani ei ole pyykkikonetta, joten käytän pesutupaa. Opiskeluaikoina, ja siitä on aikaa, käytin viimeksi pesutupaa. Ei luulisi olevan vaikeaa, eihän?
Tänään pesin pyykkiä toisen kerran. Ensimmäinen kerta sujui muuten hyvin, mutta laitoin pesujauheen väärään paikkaan. Tänään kaikki oli kaoottista. Latasin kaikki pyykit kahteen koneeseen ja tein kaiken niin kuin pitikin.Mitään ei tapahtunut. Väänsin kaikkia muita paitsi virtavipua uudestaan kiinn ja auki. Avasin pesukoneiden luukut, jos siitä vaikka olisi apua.
Lopulta soitin sisarelleni, mutta hänellä oli vastaaja päällä. Sopersin vastaajaan jotain hyvin epäselvää toimimattomista pesukoneista ja lähdin pesutuvasta. Hain kotoa lisää poletteja, helpottaahan raha tai sen vastike elämää. Kumma kyllä, se auttoi. Siis soitto siskolle. Vasta tunnustettuani täyden kyvyttömyyteni pystyin tekemään jotain järkevää.
Kuivausrummun käyttö on yksinkertaista. Siinä en sekoillut, paljoa.
En tiedä, miksi toimimattomat koneet saavat minut hätääntymään. Menen jumiin, lukkoon, enkä ymmärrä enää yhtään mitään.
Useimmiten koneet toimivat, joten avuttomuuden, hämmennyksen ja kyvyttömyyden kokemukset eivät ole jokapäiväisiä. Viime aikoina niitä on ollut aivan liikaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kodinkoneet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kodinkoneet. Näytä kaikki tekstit
20. kesäkuuta 2010
28. maaliskuuta 2010
Tarpeetonta tavaraa
Videonauhurini ei ole toiminut pian vuoteen. Nykyään sen ainut tehtävä on näyttää aikaa. Kelloja minulla on riittävästi, mutta jostain syystä tv-pöydän alahyllyllä kököttävän videonauhurin ajannäyttö on ollut merkittävää – tv:tä tai dvd:tä katsottaessa. Ja yöllä kun mitäännäkemättömin silmin yritän ilman silmälaseja nähdä, kuinka paljon saan vielä nukkua.
Monesti olen ajatellut videonauhurista luopumista, pelkkään ajannäyttöön käytettynä se kasvattaa turhaan sähkölaskua. Tänään siirtäessäni kelloja näyttämään tuntia enemmän päätin, että en laita videonauhuria näyttämään kesäaikaa. On aika luopua siitä.
Saman tien tyhjensin videohyllyäni. Mitä teen runsaalla sadalla videonauhalla, joita en pysty katsomaan? Sitä paitsi, dvd:t tarvitsevat lisää hyllytilaa kaiken aikaa. Poistin muutaman nauhan, enempään en pystynyt, mutta sillä sain taas vaihteeksi dvd:t mahtumaan hyllyyn. Musiikkia sisältävistä nauhoista en ainakaan pysty luopumaan. Enkä ostetuista videoista, joita on onneksi vähemmän kuin itsenauhoitettuja videoita.
Työpöydälläni vie edelleen tilaa vuonna 1998 ostettu tietokone (käyttöjärjestelmä Windows 95). Kaapista löytyvät mm. digiboksi (toimii), kreppirauta (toimii) ja suoristinrauta (ei toimi). Vanhaa tietokonetta en ole käynnistänyt monta kertaa sen jälkeen, kun ostin itselleni läppärin. Aluksi siirsin tiedostoja koneelta toiselle, tekstejä ja kuvia. Koska koneet eivät seurustele keskenään, jouduin lähettämään tiedostot sähköpostina itselleni. Tärkeimmät kuvat ja tekstit siirrettyäni en enää jaksanut jatkaa projektia.
Onhan se ruma. Ja vie hemmetisti tilaa. Mitään vikaa siinä ei ole. Muuta kuin se, että siihen ei voi ladata uusia ohjelmia eikä mitään muutakaan. Kirjoittamiseen sitä voi vielä käyttää, mutta miksi niin tekisin. Täysin tarpeeton kone, voisi sanoa.
Talossa, jossa asun, näyttää olevan talontapana viedä jätehuoneeseen kaikki, mitä ei enää tarvitse tai mikä ei enää toimi. Jätehuoneesta olen hakenut huonekaluja (kulmahyllyn, tuoleja, pöydän jne.) ja kirjoja. Luulen, että osittain tällaista kierrätystä varten ihmiset vievät sinne tavaroitaan.
Minä veisin mieluummin tarpeettomat kodinkoneeni ja tavarani sinne, minne ne kuuluisikin viedä. Sähkö- ja elektroniikkaromua voi viedä Helsingissä Sortti-asemille ja Kierrätyskeskuksiin. Kaupungissa kiertää myös keräysauto pari kertaa vuodessa. Niin, veisinhän minä. Mutta vanhan tietokoneen näyttö ja keskusyksikkö ovat minulle liian raskaita. En jaksa niitä kantaa. Eikä minulla ole autoa eikä ajokorttia. Niinpä säilytän näitä tavaroita kotona. Ehkä perustan kotimuseon!
Monesti olen ajatellut videonauhurista luopumista, pelkkään ajannäyttöön käytettynä se kasvattaa turhaan sähkölaskua. Tänään siirtäessäni kelloja näyttämään tuntia enemmän päätin, että en laita videonauhuria näyttämään kesäaikaa. On aika luopua siitä.
Saman tien tyhjensin videohyllyäni. Mitä teen runsaalla sadalla videonauhalla, joita en pysty katsomaan? Sitä paitsi, dvd:t tarvitsevat lisää hyllytilaa kaiken aikaa. Poistin muutaman nauhan, enempään en pystynyt, mutta sillä sain taas vaihteeksi dvd:t mahtumaan hyllyyn. Musiikkia sisältävistä nauhoista en ainakaan pysty luopumaan. Enkä ostetuista videoista, joita on onneksi vähemmän kuin itsenauhoitettuja videoita.
Työpöydälläni vie edelleen tilaa vuonna 1998 ostettu tietokone (käyttöjärjestelmä Windows 95). Kaapista löytyvät mm. digiboksi (toimii), kreppirauta (toimii) ja suoristinrauta (ei toimi). Vanhaa tietokonetta en ole käynnistänyt monta kertaa sen jälkeen, kun ostin itselleni läppärin. Aluksi siirsin tiedostoja koneelta toiselle, tekstejä ja kuvia. Koska koneet eivät seurustele keskenään, jouduin lähettämään tiedostot sähköpostina itselleni. Tärkeimmät kuvat ja tekstit siirrettyäni en enää jaksanut jatkaa projektia.
Onhan se ruma. Ja vie hemmetisti tilaa. Mitään vikaa siinä ei ole. Muuta kuin se, että siihen ei voi ladata uusia ohjelmia eikä mitään muutakaan. Kirjoittamiseen sitä voi vielä käyttää, mutta miksi niin tekisin. Täysin tarpeeton kone, voisi sanoa.
Talossa, jossa asun, näyttää olevan talontapana viedä jätehuoneeseen kaikki, mitä ei enää tarvitse tai mikä ei enää toimi. Jätehuoneesta olen hakenut huonekaluja (kulmahyllyn, tuoleja, pöydän jne.) ja kirjoja. Luulen, että osittain tällaista kierrätystä varten ihmiset vievät sinne tavaroitaan.
Minä veisin mieluummin tarpeettomat kodinkoneeni ja tavarani sinne, minne ne kuuluisikin viedä. Sähkö- ja elektroniikkaromua voi viedä Helsingissä Sortti-asemille ja Kierrätyskeskuksiin. Kaupungissa kiertää myös keräysauto pari kertaa vuodessa. Niin, veisinhän minä. Mutta vanhan tietokoneen näyttö ja keskusyksikkö ovat minulle liian raskaita. En jaksa niitä kantaa. Eikä minulla ole autoa eikä ajokorttia. Niinpä säilytän näitä tavaroita kotona. Ehkä perustan kotimuseon!
Tilaa:
Kommentit (Atom)