Törnävänsaari

Kolmen intensiivisen kirjastopäivän jälkeen teki mieli pois kaupungista. Rauhaa ja hiljaisuutta löytyi Törnävänsaaren museo- ja luonnonsuojelualuuelta.

Itse Seinäjoki luikerteli alueella pikemminkin pieninä puroina kuin mahtavasti virtaavana jokena. Silti jokea oli padottu useasta kohdasta. Alueelle oli rakennettu valmiit reitit, jotka osittain myötäilivät joen kiemuroita. Joen yli rakennetut monet sillat olivat enimmäkseen pieniä, mutta esim. lemmensiltana tunnettu silta oli aika massiivinen.

Luonnonsuojelualueen metsä oli hyvin tiheää ja se näytti ikivanhalta. Mutta metsän lemmikit ja metsätähdet olivat nuoria ja hentoja.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla alkavan Provinssirockin rakennustyöt häiritsivät jonkin verran luonnonrauhaa.

Törnävänsaaren kartanoalueella on tietenkin Östermyran kartano.

Kartanon puistossa oli vanhin ja suurin koskaan näkemäni kuusi. Ja tietenkin omenapuu.

Suosittelen lämpimästi Törnävänsaareen tutustumista, muutenkin kuin Provinssirockiin menemällä.

Wau, mikä kirjasto!

Kun kuulin, että Kirjastopäivät pidetään Seinäjoella, ajattelin että "plääh". Voiko tylsempää kaupunkia olla!

Kolmen Seinäjoella vieteyn päivän aikana tajusin, että siellä on kaksi ylittämätöntä paikkaa, joissa käyntiä suosittelen kaikille. Ensimmäinen on Seinäjoen uusi pääkirjasto Apila, joka avattiin elokuussa 2012,

Uusi kirjasto on suunniteltu ja toteutettu vieressä olevan Alvar Aallon suunnitteleman kirjaston hengessä. Aallolle ominaiset avoimet kerrokset, valoikkunat mitä uskomattomimmissa paikoissa ja tilan tuntu on hienosti toteutettu uudessa kirjastossa.

En minä suosittele Seinäjoen kirjastoa pelkän arkkitehtuurin vuoksi. Wau-huudahdukset saa aikaan mm. lastenosasto uskomattomine lukupaikkoineen, hiljainen lukusali ja musiikkiosasto.

Käykää itse ihastumassa ja kokemassa ihme!

Sävellahjasta opiskelijakapakkaan

Kävin tänään kuuntelemassa professori Ragnar Audunsonin esityksen The library as a meetingplace for democracy and community building. Audunson on professorina Oslon university collegessa. Minulla esityksen suurin anti oli tavassa, jolla hän peilasi monimuotoisuutta ja eriytyneisyyttä. ”Kultaiselta” 60-luvulta hän palautti mieleemme radion suositun ohjelman Sävellahjan. Kuinka se oli kuunneltava kokonaan kuullakseen ne muutamat pop- tai rockbiisit, jotka ohjelmassa soitettiin. Näin ei enää tehdä. Jos joku asia ei kiinnosta, sitä vältetään, sen yli hypätään eikä sen kanssa olla tekemisissä.

Audunson antoi eriytyneisyydestä esimerkin työmatkansa varrella olevasta kadunpätkästä, jolla on neljä ravintolaa/kahvilaa. Yhdessä käy vain afrikkalaistaustaisia miehiä, toinen on kotiäitien suosima paikka, kolmannessa käyvät opiskelijat ja neljännessä professorit ja opettajat. Kukaan ei vahingossakaan mene väärään paikkaan.

Audunson ei sinänsä pohtinut tätä ilmiötä, hän vain esitti sen, aavistuksen verran negatiivisessa sävyssä. Varsinkin netissä on mahdollista olla tekemisissä vain samanmielisten kanssa. Erilaiset profiloinnit takaavat vielä sen, ettei varmasti saa tietääkään mistään muusta.

Onneksi meillä on vielä sanomalehdet, jotka yleensä selataan kokonaan, vaikka kaikki ei kiinnostaisikaan. Minäkin selaan urheilusivut, vaikka esim. urheilu ei kiinnosta minua.

Audunsonin mukaan kirjastoissa ei voi välttää erilaisuuden kohtaamista. Onneksi meillä on kirjastot, koska minua pelottaa maailma, jossa jokainen on kiinnostunut vain omista ja omanlaistensa asioista.

Kävin tänään Apteekissa, joka selkeäsi oli eritynyt opiskelijakapakaksi. Tunsin olevan väärässä paikassa. Sen sijaan Pankissa asiakaspohja oli laajempi. Se tuntui paljon kotoisammalta.

Matkalla Turkuun

Tämä päivä tulee sisältämään uusia asioita.
- käytän kannettavaa ensimmäistä kertaa junassa: netti toimii kehnosti junassa
- osallistun ensimmäistä kertaa Kirjastopäiville
- olen ensimmäistä kertaa esittelijänä työpaikkani näyttelyosastolla
- matkustan ensimmäistä kertaa Turkuun junalla.

Aikaisemmin olen käynyt Turussa vain pari kertaa. Ikimuistoisimpia kertoja oli opiskelijakavereiden kanssa tehty reissu Ruisrockiin vuonna 1983. Esiintymässä silloin olivat mm. Hanoi Rocks, Whitesnake. Ruotsin laivojen ohittaessa Ruissaloa, Whitesnaken solisti totesi: ”Fuckin’ ships”. Moni muukin asia oli hänen mielestään fuckin’.

Kesän alussa olimme miltei samalla porukalla käyneet Provinssirockissa. Se oli laiha lohtu sille keikalle, jolle olisin halunnut mennä, mutta johon minulla ei ollut varaa. Provinssirockin kanssa samaan aikaan muutama oli Göteborgissa David Bowien keikalla. Paljon mieluummin olisin ollut siellä kuin Seinäjoella palelemassa ja Osibisaa kuuntelemassa. Mutta tulipa nähtyä Osibisa!

Näin David Bowien Provinssirockissa 2004. Upea keikka Davidilta!

Saa nähdä, mitä Kirjastopäivillä ja Turulla on annettavaa!