Keltainen huhtikuu

Aikakone lauloi keltaisesta toukokuusta, joka viivytteli tuloaan.

Keltaista väriä ei tarvinnut odottaa toukokuuhun asti, sillä heti huhtikuun alussa keltaiset narsissit valtasivat kukkistutukset

2.4.2015

ja pääsiäisen myötä kodit.

5.4.2015

Kanavan varressa narissit piristivät harmaina päivinä.

25.4.2015

Huhtikuun kuvakin oli keltainen.

1.4.2015

Mutta keltaista aurinkoa ei huhtikuussa juuri näkynyt. Harmaan sävyt vaihtelivat alkavasta myrskystä

4.4.2015

sumun kauneuteen.

26.4.2015

Onneksi jokainen päivä oli edellistä pitempi ja aurinkoisia päivä oli muutama.

9.4.2015

Mustarastaan liverrys ihastutti iltojen sinisiä hetkiä.

17.4.2015

Maaliskuun nopea kevääntulo oli saanut minut odottamaan hurjaa vauhtia kehittyvää kevättä ja lähestyvää kesää. Sitä huhtikuu sitten olikin, odottelua, Luin jostain, että huolimatta keskimääräistä lämpimämmästä huhtikuusta kovat tuulet jarruttivat kevään edistymistä,

Nurinkurinen maaliskuu

Maaliskuun kuvaksi olin valinnut keväisen kuvan maaliskuulta 2014. Oletin, että maaliskuu tulee olemaan kevään riemuvoitto talvesta, jota ei tosin tänä vuonna ollutkaan kuin pimeyden osalta.

10.3.2014

Maaliskuun alku oli harmaa. Ei ihme, että ihmiset kaipasivat jonnekin muualle, pois.

5.3.2015

Aurinkoiset päivät houkuttelivat ulos.

9.3.2015

En varmaan ollut ainoa, joka uskoi auringonpaisteen kestävän ikuisesti :)

15.3.2015

Kevään, auringon ja lämpnevän sään rentouttva vaikutus tuntui hyvältä.

21.3.2015

Maaliskkun loppupuolella kylmä tuuli alkoi puhaltaa pohjoisnavalta. Yöpakkaset, räntäsateet ja kovat tuulet eivät innostaneet minua ulkoiluun edes työmatkakävelyn verran.

30.3.2015

Maaliskuun toiseksi viimeisenä päivänä satoi lumiräntää. Yöllä alkanut sade sulatti lumen.

9/100: Kasautuneet jäälohkareet

Jäälohkareet kasautuvat. Talvi on ohi ja kevät koittaa.

Tosin nyt on vasta helmikuu. Helmikuussa pakkanen paukkuu, meri on jäässä ja aurinko säkenöi silmiin lumihangesta. Tai niin oli ennen.

Niin ihanaa kuin talven päättyminen onkin, helmikuisessa keväässä on jotain hyvin huolestuttavaa.

Tempoileva maaliskuu

Maaliskuun kirkkaat päivät antoivat varman lupauksen: kevät tulee! Lämpötila nousi lähelle kymmentä astetta päivisin.

12.3.2014

Säätiedotukset uhkailivat lumella ja pakkasilla, mutta ei sitä voinut uskoa. Kunnes maaliskuun iduksena töihinlähtijää odotti yöllä satanut lumi.

15.3.2014

Räntää satoi useanakin päivänä. 

18.3.2014

Yöpakkasista huolimatta aurinko teki tehtävänsä. Herätti ihmiset talviunilta. Kuiskasi korvaan: "Nyt on aika lähteä liikkeelle, ihmisten pariin, nauttia auringosta ja keväästä".

28.3.2014

Yksi asia pysyi vakiona koko maaliskuun ajan. Osku lopetti syömisen ja juomisen helmikuussa ja sitä piti pakkosyöttää. Pikkuhiljaa Osku alkoi syödä itse, aluksi vain muutaman nuolaisun. Ja minä kiersin kaupat ostaen Oskulle ruokaa, jos se vaikka jotain söisi. Söihän se jotain, mutta selvästi alle 100 grammaa päivässä. Jonakin päivänä kelvannut ruoka ei toisena päivänä maistunut lainkaan. 

Näitäkö mun pitäisi syödä? Älä unta näe!

Voi mun pientä laihaa ja nirsoa kissaa. 

Salmiakkia tarjolla

Tavaramarkkinoiden Kevät –kappaleessa lauletaan

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

Kappale on kaunis, herkkä ja minä pidän siitä. Ja inhoan.

Kappale muistuttaa minua liikaa taipumuksesta yksipuolisiin rakkaussuhteisiin. Minä rakastun täysillä ja toinen tarjoaa vain salmiakkia. Tai kalakeittoa, kuten eräs teki.

Kokemukseni ovat tehneet minusta varautuneen. On minun vuoroni tarjota salmiakkia. Tosin ei ole ketään, jolle tarjota edes sitä.

True Blood 2

Tänään, tai oikeastaan nyt on keskiviikon ja torstain välinen yö, tarkoitukseni oli pohtia Houkutusta. En tiedä, saanko mitään aikaiseksi, koska olo on kuin hepulikohtauksessa. Olen kiihkeä, levoton, en pysty keskittymään enkä istumaan aloillani. Se on tämä kevät. Tai sitten syömäni suklaalevyn aiheuttama sokerihumala.

Eikä True Bloodin kakkoskauden jakso Release Me ainakaan vähentänyt kiihtynyttä olotilaani. Paitsi siten, että se naulitsi telkkarin ääreen jakson ajaksi. Pysyin ainakin aloillani.

Ykköskausi ei minua täysin vakuuttanut, vaikka ehdottoman kiinnostava olikin. Vasta katsoessani True Bloodin kakkoskautta ymmärrän, miksi sarjasta pidetään niin paljon. Nyt ollaan asian ytimessä, vihamielisyydessä vierasta, outoa mutta myös tuttua kohtaan, seksissä ja salaisuuksien paljastumisessa. Lisäksi ihmisen heikkous, alttius ja houkuteltavuus ovat kakkoskauden teemoja.

Ykköskkauden jaksoissa minun oli vaikeaa sulatta sen brutaalia, rumaa seksiä. Kakkoskaudella seksi on bakkanaalien ryhmäseksiä. Se on myös rakkausseksiä, himoa ja halua. Mutta myös laskelmoitua ja julmaa. Näin monipuolinen seksi tv-sarjassa on oikeastaan uskomatonta enkä vastaavaa ole muissa sarjoissa nähnyt.

Vaikka True Blood on vampyyrisarjaksi sanottu, ovat sarjan henkilöhahmot kiinnostavampia kuin vampyyrit. Jasonin hahmo, tuo seksi- ja vampyyrinveriaddikti, saa lisää ulottuvuuksia ja on kakkoskauden päähenkilöistä tärkeimpiä. Taran ja Samin hahmot muuttuvat jollain tavalla yhä enemmän itsensä näköisiksi. Sookie pysyy Sookiena.

Vampyyreistä Bill on keskiössä. Hän rakastaa edelleen Sookieta ja joutuu kohtaamaan menneisyytensä. Hiukan vaisuksi Bill jää tälläkin kaudella. Sen sijaan alueen vampyyrisheriffi Eric saa yhä enemmän ruutuaikaa. Hänen hahmonsa on vakuuttava. Eniten pidän Jessicasta. Hän on uusi vampyyrina ja nuori muutenkin. Siksi hänessä on raikkautta ja tuoreutta, jota muissa vampyyrihahmoissa ei ole.

Ehkä kirjoitan myöhemmin Houkutuksesta. True Bloodin jälkeen se tuntuu kovin laimealta. Silti kirjassa, jota luetaan ja paheksutaan ja ilmeisesti rakastetaan, täytyy olla jotain.

Kevät tulee!

Koko talven olin sisällä, liikkumatta mihinkään. Töissä kävin ja hoidin ruokaostokset, muuten välttelin ulosmenoa parhaani mukaan. Syynä moiseen käytökseen olivat pakkanen, lumi ja jää eli en uskonut tarkenevani ja toisaalta pelkäsin kaatuvani.

Tarve liikkua kasvoi samaa vauhtia kuin talvi jatkui. Tuntui, ettei kevät ala ikinä. Olen ihan varma, että monena vuonna pääsiäisen aikoihin, huhtikuun alussa, on ollut +10 astetta. Samaan ei taideta päästä tänä vuonna. Onneksi päivälämpötila on jo plussan puolella. Vesisateet ovat pitäneet huolen siitä, että ainakin asuinalueellani kaduilla ei ole enää paljoa lunta.

Kävelykausi on alkanut! Eilen kävelin ensimmäisen kerran tänä vuonna töistä kotiin. Tänään kävelin sekä töihin että sieltä takaisin. Yhteen suuntaan kävelyä on noin 20-25 minuuttia, sinä aikana ehtii oikein hyvin nauttia ulkona olemisesta, huomioida kevättä ja katsella, miltä kaupunki näyttää talven jäljiltä.

Ei kovin kauniilta. Kaikkialla on likaa, roskia, koirankakkaa ja likaisia lumikasoja. Mutta ei se mitään. Kevät tulee silti!

Kevät ajaa ihmiset liikkeelle. En muista nähneeni yhtä paljon kävelijöitä kuin kauniina kesäpäivinä. Talven musta väri on vaihtunut pinkkiin, fuksiaan, turkoosiin ja vihreään vaatetuksessa. Ihanaa kun värit tulevat takaisin!

Odotan kevättä

Odotan kevättä. Ja kevätkenkiä, joissa voi olla kevytkenkäinen. Niin kauan kuin lumi, jää ja loska täyttävät kadut, niin kauan laahustan vielä tyttäreni vanhoilla talvikengillä. Omani menivät rikki muutama viikko sitten. Kaupoissa olevista talvikengistä ei enää ole myynnissä minun kokoani.

Nyt käyttämäni kengät ovat kivan näköiset, mutta niillä käveleminen on eri asia. Ensinnäkin tuntuu siltä, kuin kävelisin pelkillä sukilla. Toiseksi kengissä ei ole korkoa, joten askel ei saa tukea lainkaan. Niinpä kävely on lähinnä laahustamista enkä sellaisesta nauti. Kaikenlaisia kenkiä sitä on tullut tyttärelle hankittua.

Odotan kevättä, että voin laittaa kevätkengät jalkaan ja alkaa taas harrastamaan töihin kävelyä ja kotiin kävelyä. Uintiharrastuksen aloittamisen jälkeen kaipaan koko ajan enemmän liikuntaa. Uinti 2-3 kertaa viikossa ei tunnu riittävän.

Ehkä siinä on sekin, että lihakseni ovat voimistuneet. Pystyn enempään kuin aikaisemmin ja huomasin tänään jopa istuvani ryhdikkäästi. Tunnen lihakseni liikkuessani. Tunnen itseni kokonaiseksi.

Odotan kevättä, että saan taas kävellessäni laulaa Kauko Röyhkän sanoin: "Minä kävelen".