Tupakkatakki

Minulla on tupakkatakki. Se on rumanmallinen pitkä tekoturkis, jonka sain vuosia sitten sisareltani. Se on lämmin ja juuri sopiva parvekkeella istuskeluun ja tupakointiin. Julkiselle paikalle en se päällä lähde, koska se on ruma (sanoinko sen jo) ja koska napitus loppuu navan kohdalla. Se ei ole lämmin ulkona pakkasessa ja viimassa liikkuessa.

Oikeaa turkista en päälleni laittaisi. En salaa ammutun tiikerin tai tarhatun hopeaketun turkkia suosittele muillekaan. Oikeutta eläimille –yhdistyksen video turkistarhatuista eläimistä saa minut itkemään. Luulisi, että videon näkeminen herättää myös turkisten rakastajissa vihan turkistarhausta kohtaan. Ei kai kukaan videon nähnyt voi enää pukea turkkia päälleen?

Niin kauan kuin Suomessa turkistarhaus on sallittua, pitäisi Oikeutta eläimille –yhdistyksen video näyttää kerran kuukaudessa televisiossa, satunnaisena yllätyksenä, joka keskeyttäisi yhtäkkiä Kuorosodan tai muun suositun ohjelman.

En ikinä unohda kettujen itkua. Olen ollut järven rannalla, jonka vastakkaisella rannalla olevassa turkistarhassa oli kettujen teloitus käynnissä. Laukaukset, kettujen itku ja lopuksi hiljaisuus.