Kesäpäivä

Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi ihastelin Kontulan kukkaistutuksia. Vielä muutama viikko ja lähes maamerkin asemassa oleva kukkaistutus kukkii parhaimmillaan.

Sisareni kanssa matkasimme kuitenkin Kontulasta Ruoholahteen. Tavoitteena oli käydä Lapilanden Lähteessä kahvilla ja Hietsun uudessa kahvilassa.

Lapinklahden Lähteen pihalla oli kekseliäitä kukkaistutuksia. Nämä kukat ihastuttivat kahvilan sisäänkäynnin vieressä.

Olen monesti kävellyt Lapinlahden rantaa pitkin Hietsuun. Silti näin ekaa kertaa Salmisaareen avautuvan maiseman. Ihmettelen aina, kuinka sitä voikaan liikkua näkemättä, havainnoimatta ympäristöään. Aina on hirveä kiire. Aina on tarkkailtava, minne jalkansa laittaa ettei kaadu tai astu koiranpaskaan. En haluaisi viettää elämääni jalkoihin ja katuun tuijottaen.

Siksi käytän kesälomani nimenomaan käveleskelyyn, hyvässä seurassa tai yksin. Kiireetön kävely, jonkin kauniin tai hämmästyttävän eteen pysähtely ja sen valokuvaaminen antavat minulle voimaa viedä arkea eteenpäin.

Hietsussa pitää toki ottaa tämä kuva.

Ihmisiä oli Hietsussa vähän. Paikalla oli vain muutama auringonpalvoja ja joitakin porukoita pelaamassa beach volleya. Kahvilassakin olimme miltei ainoat asiakkaat.

Jotain hätkähdyttävää ristiriitaa on kaikille avoimen ja maksuttoman uimarannan sekä vauraan Merikannontien välillä.

Sisareni kanssa olemme jo vuosien ajan tehneet vähintään kerran kesässä retken Hietsuun. Paljon kävelyä, paljon kahvia ja kahviloita ja etenkin paljon puhetta.Taivallahden tennisklubin kahvilassa pidimme vähän pidemmän juttutuokion.

Kesäretkeemme meni suuri osa päivästä, lähes kuusi tuntia. Tällainen lomanvietto sopii minulle oikein hvyin. Helsingissä riittä jatkuvasti uutta nähtävää ja hyvässä seurassa kaikki on moninverroin nautittavampaa.

Kesäkoti. Osa 1

Kesäloman ajaksi muutin sisareni kotiin Kontulaan. Pääsin lähtemään sunnuntaina vasta seitsemän jälkeen illalla. Mukaani olin pakannut hieman ruokaa, maitoa ja cokista. Vaatetta pakkasin mukaan vain helteisten kesäpäivien varalle. Painavimmat mukaan otettavat olivat läppäri, järjestelmäkamera ja yli 400-sivuinen kovakantinen romaani.

Kontulaan saavuttuani otin kuvan ruusuista.

Kesäkodissa oli juuri lähdössä oleva sisarenpoikani. Hän oli katsonut Game of Thronesia, mutta keskeytti sen minun saavuttuani. Kohtelias nuori mies totesi keskeyttämisen syyksi sen, että minä en ole nähnyt kutoskautta lainkaan. En tiedä, kuinka moni pystyisi jättämään Game of Thronesin katsomisen kesken, oli syy mikä tahansa!

Sisareni oli jättänyt minulle lahjapaketin, josta kääriytyi tiikeri. Kertakaikkisen suloinen!

Tiikerin on tarkoitus helpottaa eroa Nessasta, joka jäi kotiin tyttären kanssa.

Sisareni koti on minulle hyvin tuttu. Tekniikan käyttöönotto oli kuitenkin kangertelevaa. Sisarenpoikani oli onneksi jättänyt minulle television auki. Olin saanut ohjeet kaikkien laitteiden käyttöön, mutta epäilen silti, että olisin saanut runsaasti aikaa kulumaan myös television käynnistämisen kanssa. Tv tarkoittaa tässä tapauksessa projektoria, digiboksia ja viritinvahvistinta.

Läppärin ja puhelinten liittäminen sisaren wifiin tapahtui muutaman erehdyksen ja yhden puhelinsoiton kautta. Ensimmäinen ongelma oli toki se, että modeemi ei ollut päällä! Toiseksi piti tarkistaa verkon nimi. Kolmanneksi piti hyväksyä se tosiasia, että kun salasanan oli sanottu olevan keskimmäinen, se myös tarkoitti sitä!

Läppärini ei ilmeisesti pitänyt matkustamisesta. Sain sen kunnolla toimimaan vasta muutaman uudelleenkäynnistyksen jälkeen.

Niin jännittävää kaikki oli, että muistin syödä vasta kymmenen jälkeen. Siihen mennessä olikin jo kehittynyt hurja nälkä. Nukkumaan menin puolen yön paikkeilla. Heräilin yölllä muutaman kerran.

Aamun kohokohta olikin puuron keittäminen aivan omituisella liedellä! Kaksi kertaa keskustelin sisareni kanssa puhelimessa selviytyäkseni asiasta.

Nyt lähden käymään kotona. Tarvitsen lämpimämpiä vaatteita selvitäkseni hyisestä säästä. Ei muuten ole ensimmäinen kerta, jolloin lähden matkaan kesäisin vaattein, joilla ei sitten tarkenekaan ulkona.

Ruusupuistossa

Käyn Helsingin kaupungin ruusupuistossa joka kesä, yleensä heinäkuun puolessa välissä. Myöhensin menoa ruusupuistoon, sillä oletin, että ruusut kukkivat kaikessa loistossaan hieman myöhemmin. Kun meno ruusupuistoon sisaren kanssa siirtyi, kävin siellä jo heinäkuun lopulla. Maantaina, ensimmäisenä lomapäivänä,  pääsimme vihdoin menemään sinne yhdessä.

Tervetuloa ruusupuistoon!

Ruusuja voi ihahilla myös menemättä ruusupuistoon. Aidanvierusruusut olivat melkein kaikki pinkkejä, Leonardo da Vinci -ruusuja tai Eifellaufer-ruusuja.

Poikkeuksena oli pari punaista ruusua (Rosa Red Eden Rose) sekä tämä nimettömäksi jäänyt valkoinen ruusu.

Valkoiset aidanvierusruusut

Rosa Summerwind on heti ensimmäisenä tulijaa vastassa ruusupuiston alueella.

Rosa Summerwind

Ruusjen kuningas Rosa Kosmos oli elokuun alussa kukinnan loppuvaiheessa. Viikkoa aiemmin se kukki vielä upeasti.

Rosa Kosmos

Gold Marie oli jo ohittanut kukinnan keltaisimman vaiheen.

Rosa Gold Marie

Rakastuin Prinsessa Dianan ruusun väreihin, leikillisyyteen ja monipuolisuuteen. Ihana ruusu! Aikaisempina vuosina Queen of Hearts ei ole näyttänyt yhtä hyvältä.

Rosa Queen of Heats

Rosa Petticoat kukki kaikissa vaiheissaan. Kuvassa kukinta on vielä alussa.

Rosa Petticoat

Oli hyvä käydä korjaamassa väärinkäsitykset. Pitkään olin luullut tätä Kotiliesi-ruusua Karen Blixen -ruusuksi, joka on valkoinen. Käsittämätön väärinymmärrys.

Rosa Kotiliesi

Rosa Erotika kiinnitti huomioni jo viime vuonna huikealla tummuudellaan.

Rosa Erotika

Bella Rosa on ruusupuiston yleisruusu, joka kasvaa puiston keskiosan pitkillä laidoilla.

Rosa Bella Rosa

Rosa Sebastian Kneipp oli uusi tuttavuus, johon ihastuin heti.

Rosa Sebastian Kneipp

Maanantaina opin uusia asioita jutellessamme puistotyöntekijän kanssa. Leikattujen ruusunkukkien pääteasema on biojäteastia.

Ruusujen kohtalo

Ruusupuisto on upea paikka, jossa kannattaa käydä muutaman kerran kesässä. Ja näkymä Töölönlahdelle on hieno.

Näkymä Töölönlahdelle

Päiväkävelyllä ja Käsilaukku

Kesälomalla, yhtäkkiä, perustin toisen blogin. Blogin nimeksi tuli ensimmäinen mieleeni tullut sana Käsilaukku. Samalla tavalla tavoitteeni oli kirjoittaa sinne, mitä kulloinkin, sitä sun tätä, pohtimatta mitään asiaa pitkään tai vakavasti. Pinnallista tai vähäistä tekstisisältöä ajattelin syventää ja laajentaa valokuvien avulla.

Turistina elämässä :)

Näiden hienojen tavoitteiden lisäksi halusin ottaa selvää, millaisia ovat Bloggerin sivumallit ”Dynaamiset näkymät.” Näyttiväthän ne hienoilta ja monipuolisilta blogissani, niin kauan kuin pysyin kirjautuneena bloggeriin. Kommentointimahdollisuutta en saanut näkyviin lainkaan enkä osannut muutenkaan muokata mallia enemmän mieleisekseni. Muutaman bloggauksen jälkeen päätin luopua ”Dynaamisistä näkymistä” ja palata Bloggerin tutumpiin sivumalleihin.

Sain Käsilaukun näyttämään mieleiseltäni. Innostuin muokkaamaan lisää ja myös Päiväkävelyllä sai muuttua. Suurin muutos on otsikkokuvasta luopuminen, sillä huomasin sen vievän turhaan tilaa itse tekstilta. Vanha tuttu kuva kissatuuliviiristä tervehtii nyt lukijaa oikeassa palkissa.

Mitään roolijakoa en mielessäni ole kahden blogin välillä vielä tehnyt. Ja ensimmäiset aatokset tehdä mahdollisimman kevyt blogi nimeltä Käsilaukku tuntuvat nyt kummallislta. Toki kevyen kirjoittamisen koulu tekisi minulle hyvää, mutta kuten mainoksessa sanotaan ”et voi olla tosissasi”. En sellaiseen taida pystyä.

Varmaa on, että vastaisuudessa aion kirjoittaa kumpaakin blogia ja viitata toisessa blogissa oleviin juttuihin. Varmaa on ehkä sekin, että Päiväkävelyllä ja Käsilaukku alkavat ajan myötä muistuttaa toisiaan. Siinä vaiheessa voi sitten miettiä, mihin tarvitsen kaksi blogia, mutta se on sen ajan murhe.

Keveästi, ilmavasti, yhä korkeammalle. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 15.7.2013,

Käsilaukun sisältöön voi tutustua mm. oikeassa palkissa olevan "Muuta ajateltavaa" -blogiluettelon kautta. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

Tervetuloa Seurasaareen

Ensimmäinen lomapäivä!

Viitisen kilometria kävellen Seurasaareen loman alkajaisiksi tuntui oikein hyvältä idealta. Matkaa Seurasaareen oli Reittioppaan mukaan 5,7 km, mutta alun ratikkamatka Töölöön lyhensi jalkaisin kuljettua matkaa kilometrin verran. Seurasaarentien kiemuraisia mutkia kävellessäni aloin uskoa olleeni liian optimisti: jalkapohjaani hiertynyt rakko vähensi matkan nautittavuutta.

Muistin Seurasaaren ärhäköiden oravien paratiisina. Seurasaaren vastaanottokomitea koostui naurulokeista, jotka paistattelivat päivää sillalla. Naurulokit näyttivät olevan vallitseva eläinlaji Seurasaaressa varisten ohella. Lisäksi puluja, harmaalokkeja ja hanhia oli runsaasti. Oravia näin vain pari.

En yleensä viihdy Seurasaaren kaltaisissa paikoissa. Perinnekylät ym. ahdistavat minua. Onneksi Seurasaaressa riittää muutakin ihmeteltävää kuin harmaat aidat, vanhat pappilat ja kirkot. Majesteettiset, ikivanhat puut tavoittelevat siellä taivasta.

Kahvila Liiteripuhvetti Café oli viihtyisä.

Liiteripuhvetti Caféssa nautimme kahvit juuri uunista otetun korvapuustin kanssa.  

Kahvilaan tuli asiakkaita tasaisena virtana eikä kahvilassa töissä olleella nuorella naisella ollut juuri aikaa levähtää. Mieleeni tuli viime kesän juttu Linnanmäen työolosuhteista. Siksi toivon, että tämän nuoren naisen työnantaja on järjestänyt niin, että hän voi pitää kunnollisen ruokatauon ja että hän voi myös käydä vessassa työpäivän aikana. Palkkaa en usko hänelle kovinkaan paljon maksettavan. No, suoraan sanottuna työ näytti niin kutsutulta paskaduunilta. Vaikutelmani voi toki olla väärä ja toivottavasti se on sitä.

Kotiin palasimme bussilla ja ratikalla. Seurasaaren bussia odotellessa katselin merenlahden vastarannalla olevaa maisemaa. Se näytti kovin tutulta. Linnumatkaa Seurasaaren näytti olevan vain muutema siivenisku.

Tänä kesänä

Kesälomani alkaa huomenna. Lomasuunnitelmiani kysyneille ole vastannut: ”Lauantaina matkustan Turkuun, siellä on Finncon”. Työkaverit ovat vastauksen kuultuaan katsoneet minua epäilevästi. Mikä se Finncon on ja onko tuo Päivi tosiaan niin lapsellinen, että lukee scifiä ja fantasiaa? Eräs työtoverini, toisessa asiayhteydessä, ilmaisi asian näin: ”kyllä minäkin nuorena luin scifiä, mutta en enää jaksa”. Onneksi kaikki eivät suhtaudu näin.

Eivät edes kaikki työkaverini. Eräs suositteli Rajaniemen Kvanttivarasta, joka oli paras scifi pitkiin aikoihin. Sisareni totesi, että totta kai sinä menet Finnconiin, onhan se sinun juttusi.

No on ja on. Oikeastaan minä en harrasta scifiä, minä fanitan scifiä. Etäältä, aikuisen naisen tavoin. Luen kirjan silloin tällöin ja yleensä pidän lukemastani todella paljon. Fantasian luen mieluummin reaaliseen upotettuna. Scifi on kirjallinen ensirakkauteni. Siksi Finncon on minun juttuni.

En silti ole varma, lähdenkö lauantaina Turkuun. En ole innoissani sellaisesta ajatuksesta, että vietän koko päivän yksin.

Vaikka tämä ei ole mikään perustelu, niin sanon silti. Tämä kesä on jo tähän mennessä antanut paljon. En ole ehtinyt kirjoittaa, en lukea enkä syödä.

Hienointa, upeinta ja ihaninta tähän mennessä on ollut se, että sisareni meni viime viikolla naimisiin. Tyttäreni oli toinen morsiusneidoista vihkitilaisuudessa ja hääjuhlassa, joka pidettiin sunnuntaina. Vihkimisen aikaan minä olin töissä ja se todella suretti jonkin aikaa. Onneksi hääjuhla oli ihana.

Kesälomalla olen nelisen viikkoa. Finnconin lisäksi minulla ei ole suunnitelmia sen vieton suhteen eikä tehtävien töiden listaa. Siis aivan ihana kesäloma edessä!

Kolme viikkoa töissä

Pian on ohi kolmen viikon töissäolo kesälomieni välissä. Olen nauttinut työnteosta, hiljaisuudesta ja keskeytysten vähyydestä.

Aamuisin työmatkani aluksi käyn ihastelemassa läheisin puiston ruusuja.

Hyvä alku päivälle. 

Päivystystehtävien ohessa olen matkannut menneisyyteen käymällä läpi vuosien aikana kertyneitä työpapereitani. Monet asiat olin unohtanut, jotkut asiat suututtavat vieläkin. Hämmästellen seuraan, mitä kaikkea olen ehtinyt tehdä, kirjoittaa, kouluttaa ja kouluttautua pian 25-vuotisen työurani aikana.

Järjestän paperit uudelleen kokonaisuuksiksi, joista yksittäinen juttu on helpompi löytää. Välillä olen vakuuttunut siitä, että voin heittää kaikki paperit paperinkeräykseen. Onhan työpaikallani arkisto. Välillä haluan säilyttää kaiken ja jotkut paperit useana kappaleena. Asian täytyy toki löytyä kaikista niistä kokonaisuuksista, joihin se sisältönsä puolesta kuuluu. Omien tekemisten haluaisin löytyvät helposti 

Projekti päättyy loman alkamiseen. Siihen mennessä osa papereista on vielä läpikäymättä. Ehkä heitän ne loman alkamisen kunniaksi paperikeräykseen.

Koskaan ei voi tietää

”Apua!” ”Auttakaa!”

Huudot häiritsivät minua, en pystynyt keskittymään kirjoittamiseen. Ajattelin, että näin isossa talossa lisäkseni joku muu kuulee huudot ja tekee asialle jotain. Ilmeisesti ei, sillä huudot jatkuivat. Puolisen tuntia niitä kuunneltuani en enää kestänyt ajatusta siitä, että kukaan ei tee mitään jonkun huutaessa apua. Mitä jos huudot yhtäkkiä lakkaisivat? Tarkoittaisiko se sitä, että huutaja on menettänyt tajunnan tai kuollut?

Soitin 112:een ja selitin tilanteen. Koska en pystynyt kertomaan, mistä asunnosta huudot kuuluivat, he pyysivät minua menemään rappuun ja arvioimaan, mikä asunto on kyseessä. Hiiviskelin rapussa kerroksesta toiseen kuin mikäkin vakoilija ja kuuntelin ovien takana. Ei kuulunut mitään. Soitin uudestaan hätäkeskukseen ja siellä kerrottiin poliisien olevan jo matkalla.

Päästin poliisit rappuun ja kotiini kuuntelemaan huutoja. Välillä he kävivät viereisessä rapussa, jos huutaja olisikin siellä. Ei ollut. Pelkäsin, että huudot loppuvat ja että sen jälkeen olisi mahdotonta paikallistaa avuntarvitsijaa. Hienotunteiset poliisit eivät olisi halunneet soittaa jokaista ovikelloa ja palasivat yhä uudelleen asuntooni kuuntelemaan huutoja.

Lopulta he uskoivat löytäneensä asunnon ja lähtivät kodistani. Vielä sen jälkeen huudot jatkuivat. Jonkin ajan päästä ne loppuivat. Siitä kului vielä puolisen tuntia siihen, että poliisi soitti minulle ja kertoi asunnon löytyneen ja henkilön saavan apua. Olin helpottunut.

Avatessani kotini ovet poliisille mielessäni oli hädän lisäksi toinen ajatus: ”Miksi ihmeessä en ole siivonnut?” Sänkyäkään en ollut vielä ehtinyt petata. Ja minun mielestä sotkuisen kodin lisäksi vielä nolompaa on ruveta siivomaan vieraiden saavuttua. Niinpä yritin olla kuin en huomaisikaan koko asiaa. Se sujui helposti, sillä melkein koko huomioni oli keskittynyt huutojen kuuntelemiseen.

Lomani aikana siivoaminen on tuntunut täysin tarpeettomalta toimenpiteeltä. Olin varma, että kukaan ei tule käymään. Ehkä kuitenkin on totta, että koskaan ei voi tietää, kuka tulee käymään.

Tilanteesta on jo muutama tunti. Palautuminen tyyneyteen ja rauhallisuuteen on vielä kesken. Ehkä juhannusaaton vietto sisarten kanssa auttaa siinä.

Yökötystä ja hyviä enteitä

Voi yökötys sentään!

Tiedän olevani etuoikeutettu asuessani vauraassa Suomessa. Olen tottunut hyvään, niin vaatteissa, asumisessa kuin ravinnossakin. Ruoka on maistunut ehkä liikaakin, sillä painan hieman enemmän kuin pituiseni ihmisen normaalipianon.

Muutama viikko sitten sain ajatuksen, että lomallani minä ja tyttäreni yhdessä laihduttaisimme Allevon avulla. Tyttäreni oli aikaisemmin kokeillut eri makuja ja todennut kaakaopirtelön maun parhaaksi.

Kuuri alkoi torstaina, joten kokemukseni on lyhyt. Mutta silti. Olen yrittänyt unohtaa makuaistin olemassaolon, mutta en voi. Kaakaopirtelön maku yököttää minua. Siihen kuulemma tottuu halutessaan. Minä en halua. Huomenna menen kauppaan ja ostan jotain muuta. Kokeilen Allevo-patukoita ja korvaan niillä ravintoni. Toivottavasti ne eivät yökötä.

Tarkoituksena on pitää puolentoista viikon vähäkalorinen dieetti. Toivottavasti se onnistuu eli löydän sellaisen ravinnonkorvikkeen, jota pystyn syömään. Ja toivottavasti en sen jälkeen syö kuin hevonen.

Huomenna menen myös kirjastoon ja lainaan Terry Pratchettin ja Neil Gaimannin yhteisteoksen Hyviä enteitä. Ratkiriemukas kirja, jossa maailmanloppu uhkaa. Neljästä apokalyptisesta vitsauksesta yksi on nälkä. Nälän ratkaisu yltäkylläisessä runsaudessa on muistuttaa ylipainosta ja luoda laihuus kauneuden ihanteeksi. Hykertelen tällä ja kirjan kaikilla muilla hulvattomilla ideoilla samalla kuin yritän nauttia elämästäni vähäkalorisella dieetillä.

----------------------------------
Edit: Surukseni Hyviä enteitä on lainassa, kadonnut tai odottaa noutoa kaikissa Helmet-kirjastoissa. Täytyy lukea jotain muuta.

Ihmeitä odotellessa

Kesälomaani on vielä viikko jäljellä. Tai enää viikko.

Tämä kesä on ollut outo, kummallinen, erilainen. Ja ihanan lämmin.

Joka päivä olen valmistautunut ottamaan vastaan ihmeen. Että kohtaisin ihmisen, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni. Että saisin rahaa niin paljon, että voisin hankkia tyttärelleni asunnon Oslosta. Että elämässäni tapahtuisi jotain.

Ei ole ihmettä tullut elämääni. Ei vieläkään. Alan olla kärsimätön. Olisi jo minun vuoroni!

Tyttäreni opiskelupaikka Oslon yliopistossa ei ole ihme. Ihme olisi ollut, jos hän ei olisi sitä saanut. Jännitän kovasti hänen elämänmuutostaan. Murehdin, ovatko kaikki yliopistoon liittyvät ilmoittautumiset ja kirjautumiset varmasti kunnossa. Odotan sitä merkillistä maksulappua, josta hyväksymiskirjeessä puhuttiin. Suunnittelen hänen muuttoaan asuntoon, jota ei vielä ole.

On vaikea luopua hänestä. Pelkään yksin jäämistä. Pelkään sitä, etten uskalla nukkua öisin. Pelkään tyhjään kotiin tulemista työpäivän jälkeen. Pelkään, että vietän viikonloput puhumatta kenenkään kanssa, vain kissa seuranani. Ja maanantaisin töissä puhumiseen tottumatonta ääntäni.

Aikaa on vähän. Ensimmäinen pakollinen tilaisuus on 19.8. Muutto Oslon olisi kai 15.8 tai siinä paikkeilla. Ja Oslossa täytynee käydä sitä ennen, allekirjoittamassa vuokrasopimus, hoitamassa yliopistolla asioita, hankkimassa puhelinliittymä ja mahdollisesti myös nettiliittymä. Ja vaikka mitä.

Toivon tyttärelleni hyvää ja turvallista alkua uudessa elämässään. Monet kerrat olen vannottanut, että et sitten jää yksin. Rakenna turvaverkostosi mahdollisimman nopeasti. Onneksi hänellä on ennestään norjalaisia ystäviä, joista yksi muistaakseni asuu Oslossa.

Tajuan, ettei peloistani ole mitään hyötyä, mutta niiden vastustaminen on vaikeaa. Se, että en voi tehdä mitäänasioiden eteen, on suurin pelon aiheuttaja. Joudun vain odottamaan. Ensin asunnon ihmettä, sen jälkeen rahan ihmettä. Muutto Oslon ja siellä elämän aloittaminen ei ilman rahaa suju, eikä minulla ole liikoja rahoja. Tiedän, että annan tyttärelleni kaiken, mikä minulla on ja vähän enemmänkin. Mutta se ei riitä. Opintotuki tulee sitten aikanaan ja se auttaa jonkin verran.

Odotan ihmettä.

Kesäkodista kotiin

Ajattelin eilen moneen kertaan olevani liian vanha tähän touhuun. Muuttamaan kantamalla tavarat repussa, kasseissa ja laukuissa. Neljä kertaa lähdin kesäkodista kuormajuhdaksi naamioituneena.

Mitäpä muuta lomalaisella on kuin aikaa. Ystäväni ovat autottomia. Taksilla muuttaminen tuntui ikävältä, vaikka Silloin muutto olisi sujunut yhdessä hujauksessa. Sellainen ei sovi tyyliini. Muutoksen ja muuton täytyy olla konkreettisempi (ja hikisempi) tapahtuma.

Muuttamiseen meni koko päivä. Viimeisen kerran saavuin kotiin vähän ennen yhdeksää. Sysäsin kassit ja repun yltäni ja syöksyin kauppaan. Rankan päivän päälle suklaa ja jäätelö olivat välttämättömät – suihkun ja jalkakylvyn jälkeen.

Miten ihmeessä sitä muutettavaa oli kertynyt niin paljon? Useita käsilaukkuja, lukemattomasti kenkiä, kaksi kannettavaa, kaksi modeemia, kaksi kameraa, paljon vaatteita, aurinkorasvoja, pyyhkeitä, petivaatteita ja aikamoinen määrä puhtauteen ja kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita. Olimme ottaneet mukaan lähes kaikki korvakorut, kymmenittäin. Onneksi ne eivät paljon painaneet tai vieneet tilaa. Astiainpesuaine, pyykinpesujauhe ja elintarvikkeet sen sijaan painoivat ja veivät tilaa.

Tänään menen hakemaan loput, muutaman vaatteen ja henkarit. Tsekkaan, olisiko noiden lisäksi vielä jotain jäänyttä, unohtunutta tai kadonnutta. Hyvin suurella varmuudella en aio siivota kesäkotia tänään. Teen sen sitten viileämpinä aikoina.

Jos kaiken muuttamisen keskellä olisin vielä joutunut hakemaan kissan, olisin saanut hepulin. Onneksi tyttäreni haki Oskun kotiin isänsä kanssa. Kiva kotiintulo kissalla, ensin kiskottiin karvoja (sormieni tarkkuus ei ollut hyvä) kahden punkin poistamiseksi ja sitten kasteltiin läpimäräksi ja pestiin jollain kissashampoolla. Siinä vaiheessa Osku kyseenalaisti kotiintulon ihanuutta ja esitti vastalauseensa kovaäänisesti.

Laihtunut kissa söi paljon, nukkui paljon, kehräsi paljon, puski otsallaan meitä ihmisiä ja kodin esineitä. Koti se on koti kissallekin, vaikka kesäkodissa olisi ollut kivaakin.

Kylpyhuoneremontti on lähes valmis. Seinät ja lattia kiiltelevät kaakeleissaan. Uusi kattolamppu, pesuallas ja peilikaappi näyttävät hyvältä. Niiden rinnalla vanha wc-pytty ja lämpöpatteri näyttävät kömmähdyksiltä. Sähköt toimivat ja pesukone pyörii. Kalusteista puuttuu vielä korkea kylpyhuonekaappi. Tehtaalla on kuulemma toimitusvaikeuksia. Vasta kaapin saavuttua kylpyhuoneremontti on täysin valmis.

Kylpyhuoneremontti

Remonttimiehet kävivät tekemässä kylpyhuoneeni esitarkastuksen. Nostivat lattiakaivon kannen ja löysivät sieltä paljon hiuksia. Avasivat vessankannen ja koputtelivat putkia. Ihmettelivät kupruja lattian muovimatossa.

Kysymällä sain tietää, että kylpyhuone pitää tyhjätä pyykinpesukonetta lukuun ottamatta. Tähän olin varautunut. Yllätys oli, että myös eteinen täytyy tyhjätä, jotta he voivat laittaa muovin suojaamaan kotini muita tiloja pölyltä.

Remontin tavoitteena on päästä kosteusvaurioista eroon. Sen siitä saa kun asuu 90-luvun laman aikana rakennetussa talossa. Kaikki työt on tehty halvimmalla mahdollisella tavalla ja elementit ovat mitä sattuu. Lattioiden muovimatot ovat mahdottomia pitää puhtaana ja jopa tuolista jää lattiaan painaumat.

Remontin jälkeen kylpyhuoneeni kiiltelee lattian kaakeleista ja seinien uusista kaakeleista. Saan uuden – metallisen – säilytyskomeron, jonka jalat ovat korkeammat kuin nykyisen puisen. Ovenpielien listat uusitaan. En ole varma, saanko uuden peilikaapin. Uutta vessanpyttyä en saa, sen tiedän.

Remontin valmistuttua pidän kylppäribileet!

Lomalaisen riemuja

Tämä kesäloman pätkä on aivan toista kuin odotin. Ei rentoa oleilua tai toimettomuutta. Sen sijaan stressiä, ärtymystä ja ”tää on pakko tehdä” –juttuja päivät täynnä.

Maanantaina alkavasta kylpyhuoneremontista en ole saanut muuta tiedotetta kuin että se alkaa. Naapureilta olen kuullut, että kylppärin kaikki kaksi kaappia on tyhjennettävä. Pesukoneen remonttimiehet kuulemma kantavat parvekkeelle.

Jostain syystä kylppärin kaappeihin on kertynyt aikamoinen määrä tavaraa luistimista alkaen. Säilytystilaa asunnossani on melko vähän, joten mielikuvitus on lujilla pohtiessani, mihin kaikki tavarani laitan. Peilikaappi on täynnä erilaisia puhdistumiseen ja kauneudenhoitoon liittyviä purnukoita, muovipulloja ja tuubeja. Niistä suurimman osan heittänen pois, koska ovat melko varasti nähneet parasta ennen päivän aikoja sitten.

Mitään ns. väistötilaa ei kylpyhuoneelle ole esitetty. Naapureilta kuulin, että saunan yhteydessä oleva pesutila ja vessa toimivat hätävarana. Yksi naapureista kertoi, ettei uskalla enää aamuisin juoda kahvia, koska inhoaa vessaan jonottamista.

Olen onnekas, koska voin ja saan muuttaa sisareni asuntoon remontin ajaksi. Muuton suunnittelu on kovasti alkutekijöissään.

Osku-kissa ei tule kanssamme. Se saa viettää riemukkaita hetkiä veljensä Oton kanssa siirtolapuutarhamökissä. Yläkerrassa alkanut kylppäriremontti porauksineen olisi hyvä syy viedä Osku jo nyt pois, mutta emme malta luopua sen seurasta. Ehkä pitäisi, sillä porauksen melu särkee korviani. Mitä se tekeekään herkkäkuuloiselle kissalle?

Melun takia kotona oleminen on lähes sietämätöntä. Kun siihen yhdistää veden tulon yllättävän katkaisemisen, on jäljellä vain yksi ratkaisu. Unohdan tehtävät työt, teen ne vasta illalla. Lähden ulos kaupungille nauttimaan kesäpäivästä.

Narrin tavoin

Eilen alkoi kesälomani ensimmäinen osuus. Kaksi viikkoa ilman aikatauluja ja aikaista herätystä. Tai vaikka heräisinkin kahdeksan aikaan, voin nukahtaa uudestaan silloin kun huvittaa.

Ihanaa!

Lomani aion käyttäa tarot-korttien narrin tavoin. Ei huolen häivää!

Muutoksia

Olen ensimmäistä päivää töissä loman jälkeen. Mieleni on valpas ja aktiivinen, oikeastaan odotan hyvää työvuotta alkavaksi. Töitä, jopa mielekkäitä töitä, pitäisi olla riittävästi. Toivon, että parin hirvittävän työvuoden jälkeen pystyisin keskittymään töihini kunnolla.

Kuitenkin jossain on hahmoton ajatus siitä, että työpaikkani on minulle väärä. Jos en olisi nykyisessä työssäni, tekisin varmaan samaa kuin lomalla. Kirjoittaisin, haistelisin tuulta, etsisin kirjoja ja musiikkia sekä lukisin ja kuuntelisin niitä. Perustaisin tanssikoulun naisille, jotka haluavat liikkua, mutta eivät kehtaa mennä kuntosalille. Vetäisin Keskeneräisten asioiden iltoja. Opettelisin soittamaan, kerrostalossa soitin olisi syntikka. Huilun soiton voisin opetella uudestaan, jos kerrostalossa saisi harrastaa musisointia.

Kirjoittaminen tuntuu oikein hyvältä. Harrastus se ei ole. Se on välttämättömyys. Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä olevan parhaiten minulle sopiva tapa ilmaista itseäni. Bloggaaminen on oiva keino siihen, samoin aamusivut. Kummassakin on ideana saada teksti valmiiksi. Ilman sitä jäisin pohtimaan ovatko valitsemani sanat ja sanajärjestys parhaat kuvaamaan haluamaani asiaa, eikä valmista tulisi. Tunnen, että pitäisi kirjoittaa paljon enemmän, mutta aika ei tunnu riittävän.

Kotielämäni mullistuu tänään kolmeksi viikoksi. Tyttären poikakaveri Englannista tulee meille. Nuori pari on riidellyt railakkaasti ja ehdin jo toivoa, ettei vierailu toteutuisi. Kaksioni käy ahtaaksi meille kolmelle ja koettelee kärsivällisyyttä. Myös tytärtäni jännittää vierailun sujuminen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Unelmat ja arki ovat elämässäni kaukana toisistaan. Kaipaan elämääni muutosta, mullistusta, joka toisi mukanaan, no, ainakin rakkautta ja elämän, joka tuntuisi enemmän omalta.

Kotitalousrobotti

En käytä loma-aikaa siivoamiseen enkä muuhun kodin ylläpitotöihin. Tiskaan siinä vaiheessa, kun keittiöstä ei enää löydy vapaata paikkaa likaisilta astioilta. Valitettavasti kotini alkaa olla nukkavierun oloinen hoitamattomuuden takia. Olohuoneessa on kirjoja tuoleilla ja pöydillä eivätkä kaikki taida mahtuakaan kirjahyllyihin. ”Tärkeitä” papereita on siellä täällä ja kissankarvat ovat valkaisseet vihreän maton. Puhumattakaan kaikista niistä esineistä, jotka ovat siellä, mihin ne on käsistä laskettu.

Olisi ehkä aika siivota. Itse asiassa aloitin jo eilen laittamalla paperikeräykseen tyttären lukioaikaisia kokeita ja monisteita. Eihän niitä enää tarvita. Ei tarvita lukiokirjojakaan, mihinkähän ne laittaisin. En ole käynyt tarjoamassa niitä Lukiolaisten kirjakauppaan ja ottaisivatko ne edes kolmen vuoden takaisia kirjoja. Kierrätyskeskukseen voi toki viedä mitä vain, mutta en oikein raaskisi viedä kalliita lukiokirjoja sinne. Johonkin ne pitäisi saada, sillä ne vievät turhaan tilaa kirjahyllyistäni.

Viimeisen lomaviikon käyttäminen kodin siivoamiseen kuulostaa hölmöltä. Enkä tekisikään sitä, jollei olisi pakko. Tai ainakin kuvittelen, että vieraita varten kodin täytyy olla siisti ja puhdas. Ehkä olen vain kiinni joissakin vanhentuneissa käsityksissä.

Viikon päästä maanantaina tyttären poikakaveri Englannista tulee meille kolmeksi viikoksi. Voisi koti edes aluksi olla hyvännäköinen, vaikka ehtii kolmessa viikossa repsahtaa pahasti.

Poikakaverin tulo ei stressaa minua pelkästään siivoamisen takia. Ahdistaa ajatus kolmesta ihmisestä kaksiossamme. Ahdistaa ajatus siitä, että olen kolme viikkoa muukalainen omassa kodissani. Ahdistaa ajatus siitä, että minun roolini poikakaverin vierailun aikana on olla kotitalousrobotti.

Jostain syystä robotin rooli ei kiehdo minua.

Lomailua

Lomani aikana olen päivittäin käynyt Hietsun kirpparilla. En etsi tavaraa enkä vaatteita, ne eivät minua kiinnosta. Etsin Agatha Christien sellaisia kirjoja, joita minulla ei vielä ole. Viime kesänä Christietä liikkui paljon. Tänä kesänä ei lainkaan. Tällä viikolla oli myynnissä ranskankielinen Idän pikajuna. En ranskaa osaa ja Idän pikajuna on jo hyllyssäni. On kummallista, että Christietä ei näy lainkaan. Onko joku muukin päättänyt kerätä kaikki Christiet?

Christien puutteessa olen ostanut kaksi muuta kirjaa. Markus Zusakin Kirjavarkaasta kiinnostuin heti lukiessani siitä ensimmäisen arvostelun tai esittelyn. Sain sen 1,5 eurolla. Hitaasti mutta kiehtovasti alkavaa Kirjavarasta olen lukenut sadan sivun verran. Kirjassa kuolema kertoo tarinan kirjoja varastavasta tytöstä Natsi-Saksassa.

Toisesta kirjasta minulle kertoi sisareni. Hän on loistava kertomaan kirjoja ja joskus on käynyt niin, että kirja on ollut parempi hänen kertomanaan kuin luettuna. Saa nähdä, miten Eileen Favoriten Sankarittarien käy. Kirja majatalosta, jonka vieraina ovat romaanien sankarittaret, täytyy olla mukaansatempaava.

Toinen suosikkipaikkani on Kirjasto 10. Sieltä käyn lainaamassa musiikkia. Kesän aikana sielläkin on vähän asiakkaita ja levyt ovat kirjastossa, ei lainassa. Levyjä on kaikkialla, ikkunalaudoilla, kärryissä ja hyllyissä. Ihana paikka. Mutta ei sielläkään ollut The Inmatesin albumia The First Offence. Kysyin sitä tänään kirpparin levymyyjältä ja hän lupasi etsiä sitä minulle.

The First Offence ja the Inmates vievät minut kahdelle aikamatkalle. Ensiksi kevääseen 1982, jolloin poikakaverini palasi kahden kuukauden Englannin reissultaan modiksi muuttuneena. Tuomisina hänellä oli mod-maihari ja runsaasti levyjä. Toiseksi ne vievät loppuvuoteen 1997, jolloin näin Inmatesin Tavastialla. Menin ystäväni kanssa Tavastialle, koska hänkin meni. Tajusin vasta musiikkia jonkin aikaa kuunneltuani, että hei, tämähän on se Inmates, josta pidän. En tainnut siihen aikaan seurata keikkakalenteria – enkä seuraa nykyäänkään.

Lähden ulos

Viimeisen työpäivän itkin Michael Jacksonia ja omaa elämääni. Ensimmäisen lomapäivän itkin omaa elämääni. Näinhän loma kuuluu aloittaa - masentuneena, toivottomana, pettyneenä ja yksinäisenä.

Ystäväni soitti illalla ja kertoi kuulumiset. Se, päikkärit ja Moonlight (tv-sarja) piristivät niin paljon, että lähdin käymään kaupungilla. Keskusta oli täynnä ihmisiä. Nuoria ja vanhempia, Tuskaan ja Gay Prideen osallistuneita ja niitä, jotka Puistobluesin jälkeen jaksoivat vielä jotain. Kuljin kaduilla, poikkesin pariin kapakkaan ja katselin ympärilleni.

En juonut mitään. En minä alkoholia tarvinnut vaan toisia ihmisiä. Ja poispääsyä kotoa, omien asioideni vatvomisesta. En jäänyt pitemmäksi aikaa kaupungille. Päätin kuitenkin mennä toiste, enkä vain käväisemään. En jää kotiin suremaan elämääni. Lähden ulos!

Ehkä minä saan viettää kesäloman

Tänään on viimeinen työpäivä ja sitten alkaa neljän viikon loma. Toivottavasti edessä oleva loma on parempi kuin viime kesäloma. Oli siinäkin hyvät puolensa kuten kirpparilla käynnit ja Agatha Christien lukeminen. Minä muka yksinäinen?

Viime kesän katastrofeja en osannut aavistaa. Tällä hetkellä katastrofin enteet ovat voimakkaat. Tyttären suhde poikakaveriin vaikuttaa olevan viimeisillään. Siitä olen tyytyväinen, mutta olen huolissani tyttärestäni. Hän on omistanut koko elämänsä poikaystävälleen luopumalla toiveistaan ja laiminlyömällä itsensä. Todennäköinen suhteen päättyminen pudottaa hänet tyhjän päälle.

Viime kesänä hän turvautui minuun ja minä puolestani luovuin toiveistani ja laiminlöin itseni ja oman elämäni. Kuluneen vuoden aikana tyttäreni on kasvanut henkisesti voimakkaammaksi. Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Ehkä tuleva katastrofi ei ole niin suuri kuin viime kesänä. Ehkä hän selviää siitä nopeammin ja paremmin. Ehkä minä saan viettää kesäloman.

Kesälomalta odotan ennen kaikkea vapautta. Sitä, etten ole sidottu aikatauluihin enkä aikaiseen herätykseen. Että voin mennä minne haluan ja silloin kun haluttaa. Finnconiin haluan mennä, onhan se pitkästä aikaa Helsingissä. Alavudelle haluan matkustaa vanhempieni luokse ja viettää siellä aikaa kauniissa, ison puutarhan ympäröimässä talossa. Aion ottaa aurinkoa Hietsussa.

Kesä on yksinäistä aikaa. Rakkaat, ystävät ja sukulaiset ovat jossain muualla. Siksi kesä ei ole lempivuodenaikani, vaikka nautin auringosta, lämmöstä ja vapaudesta. Vaikka alkaisin kiertää kahviloita ja kapakoita, taidenäyttelyjä ja museoita, ei vastaan välttämättä tule ihmistä, jonka kanssa haluaisin jakaa kesän ihanuudet. Saatan silti yrittää.

Kesälomasuunnitelmia

Olen kipeä. Kurkkuun sattuu ja on kuumetta. Harmittaa. Ei nyt ole sairastamisen aika, ensi viikolla olisi paljon paremmin aikaa. En usko sairasteluni haittaavan lakkiaisten järjestelyjä. Enemmän se haittaa muuta elämääni. Tänään olin ajatellut tavata ihanaa ystävää, mutta ei se taida sairaana oikein onnistua. Eikä kukaan halua tavata sairasta ihmistä, jotta ei vain saisi tartuntaa.

Sairastelen yksin kotona. Tai onhan minulla kissa seurana. Tyttäreni viettää tämän päivän ja illan ystäviensä kanssa. En osaa levätä mutta en osaa tehdä mitään järkevää. Kotini kaipaisi siivoamista, oikein perusteellista. Juhlia varten siivoan sisareni kodin, jossa lakkiaiset pidetään. Oma kotini on kuin Dorian Grayn muotokuva, joka näyttää todellisuuden siivotuista ja puhtaista kodeista. Ehkä siivoan kotini kesälomalla.

Ehkä tapaan ihania ystäviäni kesälomalla.