Kesäkoti. Osa 1

Kesäloman ajaksi muutin sisareni kotiin Kontulaan. Pääsin lähtemään sunnuntaina vasta seitsemän jälkeen illalla. Mukaani olin pakannut hieman ruokaa, maitoa ja cokista. Vaatetta pakkasin mukaan vain helteisten kesäpäivien varalle. Painavimmat mukaan otettavat olivat läppäri, järjestelmäkamera ja yli 400-sivuinen kovakantinen romaani.

Kontulaan saavuttuani otin kuvan ruusuista.

Kesäkodissa oli juuri lähdössä oleva sisarenpoikani. Hän oli katsonut Game of Thronesia, mutta keskeytti sen minun saavuttuani. Kohtelias nuori mies totesi keskeyttämisen syyksi sen, että minä en ole nähnyt kutoskautta lainkaan. En tiedä, kuinka moni pystyisi jättämään Game of Thronesin katsomisen kesken, oli syy mikä tahansa!

Sisareni oli jättänyt minulle lahjapaketin, josta kääriytyi tiikeri. Kertakaikkisen suloinen!

Tiikerin on tarkoitus helpottaa eroa Nessasta, joka jäi kotiin tyttären kanssa.

Sisareni koti on minulle hyvin tuttu. Tekniikan käyttöönotto oli kuitenkin kangertelevaa. Sisarenpoikani oli onneksi jättänyt minulle television auki. Olin saanut ohjeet kaikkien laitteiden käyttöön, mutta epäilen silti, että olisin saanut runsaasti aikaa kulumaan myös television käynnistämisen kanssa. Tv tarkoittaa tässä tapauksessa projektoria, digiboksia ja viritinvahvistinta.

Läppärin ja puhelinten liittäminen sisaren wifiin tapahtui muutaman erehdyksen ja yhden puhelinsoiton kautta. Ensimmäinen ongelma oli toki se, että modeemi ei ollut päällä! Toiseksi piti tarkistaa verkon nimi. Kolmanneksi piti hyväksyä se tosiasia, että kun salasanan oli sanottu olevan keskimmäinen, se myös tarkoitti sitä!

Läppärini ei ilmeisesti pitänyt matkustamisesta. Sain sen kunnolla toimimaan vasta muutaman uudelleenkäynnistyksen jälkeen.

Niin jännittävää kaikki oli, että muistin syödä vasta kymmenen jälkeen. Siihen mennessä olikin jo kehittynyt hurja nälkä. Nukkumaan menin puolen yön paikkeilla. Heräilin yölllä muutaman kerran.

Aamun kohokohta olikin puuron keittäminen aivan omituisella liedellä! Kaksi kertaa keskustelin sisareni kanssa puhelimessa selviytyäkseni asiasta.

Nyt lähden käymään kotona. Tarvitsen lämpimämpiä vaatteita selvitäkseni hyisestä säästä. Ei muuten ole ensimmäinen kerta, jolloin lähden matkaan kesäisin vaattein, joilla ei sitten tarkenekaan ulkona.

Kesäkodista kotiin

Ajattelin eilen moneen kertaan olevani liian vanha tähän touhuun. Muuttamaan kantamalla tavarat repussa, kasseissa ja laukuissa. Neljä kertaa lähdin kesäkodista kuormajuhdaksi naamioituneena.

Mitäpä muuta lomalaisella on kuin aikaa. Ystäväni ovat autottomia. Taksilla muuttaminen tuntui ikävältä, vaikka Silloin muutto olisi sujunut yhdessä hujauksessa. Sellainen ei sovi tyyliini. Muutoksen ja muuton täytyy olla konkreettisempi (ja hikisempi) tapahtuma.

Muuttamiseen meni koko päivä. Viimeisen kerran saavuin kotiin vähän ennen yhdeksää. Sysäsin kassit ja repun yltäni ja syöksyin kauppaan. Rankan päivän päälle suklaa ja jäätelö olivat välttämättömät – suihkun ja jalkakylvyn jälkeen.

Miten ihmeessä sitä muutettavaa oli kertynyt niin paljon? Useita käsilaukkuja, lukemattomasti kenkiä, kaksi kannettavaa, kaksi modeemia, kaksi kameraa, paljon vaatteita, aurinkorasvoja, pyyhkeitä, petivaatteita ja aikamoinen määrä puhtauteen ja kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita. Olimme ottaneet mukaan lähes kaikki korvakorut, kymmenittäin. Onneksi ne eivät paljon painaneet tai vieneet tilaa. Astiainpesuaine, pyykinpesujauhe ja elintarvikkeet sen sijaan painoivat ja veivät tilaa.

Tänään menen hakemaan loput, muutaman vaatteen ja henkarit. Tsekkaan, olisiko noiden lisäksi vielä jotain jäänyttä, unohtunutta tai kadonnutta. Hyvin suurella varmuudella en aio siivota kesäkotia tänään. Teen sen sitten viileämpinä aikoina.

Jos kaiken muuttamisen keskellä olisin vielä joutunut hakemaan kissan, olisin saanut hepulin. Onneksi tyttäreni haki Oskun kotiin isänsä kanssa. Kiva kotiintulo kissalla, ensin kiskottiin karvoja (sormieni tarkkuus ei ollut hyvä) kahden punkin poistamiseksi ja sitten kasteltiin läpimäräksi ja pestiin jollain kissashampoolla. Siinä vaiheessa Osku kyseenalaisti kotiintulon ihanuutta ja esitti vastalauseensa kovaäänisesti.

Laihtunut kissa söi paljon, nukkui paljon, kehräsi paljon, puski otsallaan meitä ihmisiä ja kodin esineitä. Koti se on koti kissallekin, vaikka kesäkodissa olisi ollut kivaakin.

Kylpyhuoneremontti on lähes valmis. Seinät ja lattia kiiltelevät kaakeleissaan. Uusi kattolamppu, pesuallas ja peilikaappi näyttävät hyvältä. Niiden rinnalla vanha wc-pytty ja lämpöpatteri näyttävät kömmähdyksiltä. Sähköt toimivat ja pesukone pyörii. Kalusteista puuttuu vielä korkea kylpyhuonekaappi. Tehtaalla on kuulemma toimitusvaikeuksia. Vasta kaapin saavuttua kylpyhuoneremontti on täysin valmis.

Kotikissa

Huomenna tulee neljä viikkoa siitä, kun muutimme kesäkotiin kylppäriremonttia pakoon. Ihana asunto, ihana kävelyreitti töihin. Kaikki on hyvin. Mutta yksi täältä puuttuu, Jean-Louis Huen sanoin:

Kissaton koti on kuin kalaton akvaario.

Siksi odotan kovasti remontin päättymistä ja kotiin pääsyä.

Käyn miltei päivittäin kotona. Katson postin, avaan telkkarin, yritän olla kuin kotona.

Remontin pölyt ja hajut tekevät kodistani vieraan. Vieraat miehet tulevat kotiini avaimillaan. On kuuma, mutta en voi vähentää vaatteitani. Olen kotonani kylässä, tarjoan itselleni kahvit, kerron kuulumiset. Sitten palaan kesäkotiin.

Odotan sitä että pääsen kotiin, että saan olla kotona. Odotan sitä, että saan kissan kotiin, sillä olen kotikissa.

Diivaa tapaamassa

Kumman tyhjältä kesäkoti tuntuu ilman Osku-kissaa. Haen sitä katseellani ja olen näkevinäni siitä vilauksen sohvalla, tuolilla, sängyllä ja keittiön pöydällä. Mutta ei ole Osku sulostuttamassa elämäämme kehräämisellään ja turkkinsa pehmoisuudellaan.

Käymme usein katsomassa Oskua sen kesäkodissa. Kunnon diivan tavoin monen tunnin odottelun jälkeen Osku piipahtaa seurassamme muutaman minuutin. Silloin se kehrää äänekkäästi tyttäreni sylissä. Minun syliini se ei ehdikään, on jo kiire. Juoksemaan, makailemaan pensaan alla, väijymään kaikkea pientä liikkuvaa, olemaan harakoiden kiusattavana ja metsästämään!

Eilen saapuessamme Osku oli juuri lähdössä retkilleen. Meidät nähtyään se pysähtyi, epäröi ja tuli luoksemme. Muisti vielä keitä olemme. Innokkaana kaivoin kameran esille, nyt otetaan Oskusta kesäkuvat.

Kuvista tuli oudon valoisia. Tyttäreni ihmetteli, mitä säätöjä olin kameraan laittanut. Minä vannoin, etten ole sattunut mihinkään. Lopulta ilmeni, että olin onnistunut kiinnittämään objektiivin vaillinaisesti. Kyllä se pysyi kameranrungossa kiinni, mutta valo pilkisti välistä.

Onneksi Osku tuli parin tunnin jälkeen takaisin hellittäväksi ja kuvattavaksi.

Man Ray

Kesäkodissani moni asia liittyy Man Rayhin. Kirjahyllyssä on laaja Man Ray -näyttelyn katalogi. Vessan ovessa on pari valokuvaa postikortteina.

Huikein on kuitenkin seinällä oleva juliste.

Taivaan äärellä

Asun taivaan äärellä. Juuri tuosta, parvekkeelta, alkaa taivas.

Mielessäni kerettiläinen ajatus: onneksi poltan tupakkaa. Muuten en olisi löytänyt taivasta vierestäni. Olen pilvien korkeudella, en nosta katsettani ylös taivaalle. Se on siinä, äärellä. Kauniina ja muuttuvana.

Hyvän mielen reitti

Kahden viikon loma takana, samoin ensimmäinen työpäivä. Kaoottiset tunnelmat toivottavasti hellittävät otettaan ja jos mahdollista, osaan mennä kokouksiin silloin, kun ne pidetään.

Työmatkan taitan kävellen, paitsi sateella. Reitti kesäkodistani työpaikalle kulkee merenrantaa pitkin ja puiston kautta.

Vasta viimeinen puolisen kilsaa on tavanomaisempaa kaupunkikatumaisemaa. Silmäni lepäävät siinäkin, mutta meri villitsee ajatukseni ja puisto rauhoittaa ne.

10 minuuttia

Tietokoneeni tekee minut hulluksi. Enkä dramatisoi yhtään :)

Runsaan kahden vuoden ikäisen läppärini käynnistyminen kestää useita minuutteja. Sen jälkeen täytyy houkutella vääntynyttä nettitikkua toimimaan. Jos hyvin käy, nettiyhteys aukeaa ja toimii.

Innokkaana aloitan kirjoittamisen, musiikin lataamisen koneelle tai mitä kulloinkin. Ja sitten läppärini sammuu. Olen ehtinyt käyttää konettani noin 10 minuuttia.

Toiveikas ja optimistinen kun olen, käynnistä hetken kuluttua koneeni uudestaan. Mitäpä sitä lomalainen muuta tekisi?

Kesäkotini vakituiselle asujalle, rakkaalle sisarelleni, totesin, että täällä asuessani minun ei tarvitse käydä kirjastossa. Tarkoitin hänen kirjahyllynsä erinomaisen laajaa ja laadukasta kirjakokoelmaa fiktiota ja faktaa.

Tänään katsoin kirjahyllyä tarkemmin ja tajusin, ettei minun tarvitse käydä Kirjasto 10:ssäkään, sillä cd-kokoelmasta löytyy useita levyjä, joita olen viime aikoina kaipaillut: Prince, Sade ja Pelle Miljoona muutaman mainitakseni.

Tässä maistiaisia kirjahyllyn levykokoelmasta, iki-ihana Sade ja Is it a Crime!

Päiville lämpimästi

Kiireinen aika on ohi, ainakin mitä tulee kylpyhuoneen ja eteisen tyhjentämiseen ja muuttoon. Nyt voin nauttia lomastani!

Ensimmäiseksi luen Anja Snellmanin Parvekejumalat. Antti Majander kehui teosta Hesarissa. Sen innoittamana kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kuuntelemassa, kun Olga K. haastatteli kirjailijaa. Innostuin teoksesta lisää ja ostin sen. Sain siihen Anja Snellmanin omistuskirjoituksen ”10.6.2010 Päiville lämpimästi Anjan Snellman” ja ystävällisen, uteliaan katseen kirjailijalta.

Minua kiinnosti Parvekejumalat, koska se on kahden nuoren naisen tarina. Alla-Zahra haluaa eroon suomalaisuudesta ja kääntyy muslimiksi. Anis F. haluaa irrottautua somaliperinteen naisihanteesta. Lukemani noin 40 sivun perusteella Snellman valottaa suomalaisuutta Aniksen ja Alla-Zahran tarinoiden kautta. Osuvasti ja hauskasti.

Lukemisen lisäksi tutustun uuteen kotiini, kotitalooni ja sen ympäristöön. Olen asunut viereisessä kaupunginosassa, mutta näkökulma on nyt toinen. Ikkunoista avautuva näkymä on avara, paljon kattoja, kaupungin huiput ja tornit ja paljon taivasta. Työpaikan näkyminen parvekkeelta katsottaessa tuntuu oudolta. Ei työpaikka saisi tunkeutua kotiin.

Myös kesäkotini on keskustan tuntumassa, toisella puolella vain. Liikun kävellen ja tulen varmasti nauttimaan hieman pitemmästä työmatkasta jalkaisin. Uuden ympäristön yllyttämänä kierrän jalkaisin tämän alueen ja lähiseudut. Ihania, kauniita merenrantoja ja kiinnostavia kapakoita.

Tästä tulee kivaa!